Miksi äitini levittelee uutista raskaudestani?

Ärsyyntynyt

Raskaus ei alkanut helposti, ja takana on yksi keskenmenokin. Vaikka nyt ollaan jo yli puolen välin, niin pelkään usein pahinta. Tuntuu, että äitini on pakko kertoa raskaudestani varsinkin, jos joku kertoo hänelle jonkun vauvan saannista. Ikään kuin kyse olisi jostain kilpavarustelusta tai pätemisestä tyyliin "kyllä minullekin tulee uusi lapsenlapsi, en ole huonompi". Mahani näkyy, eli ymmärrän, että asiasta pitää sanoa, jos joku kysyy tai on kyse ihmisestä, jota tapaa usein, mutta miksi "leuhkia" näin epävarmalla asialla jo etukäteen? Rasittaa sukulaisten onnittelut raskaudesta, kun kyse on vasta tosiaan raskaudesta, ja kaikki voi vielä päättyä huonosti.

22

278

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • AP.

      Niin, ja tarkoitin siis puhelimitse ym. tulevia onnitteluja ihmisiltä, jotka eivät ole nähneet minua, vaan kuulleet asiasta vain äidiltäni.

    • miksi ei?

      Pitäis varmaan sanoa äidille, jos et halua että siitä puhutaan. Toisaalta, jos raskaus jo näkyy, niin miksi sitä pitäisi salata? Äidin innostus ei ole leuhkimista vaan vain sitä että hän on asiasta onnellinen, ja miksi onnestaan ei saisi puhua? Ihmettelen, kun niin negatiivisesti tulkitset vauva-asioista puhumisen kilpavarusteluksi, kun se nyt vaan on niin iso tapahtuma lähisuvullekin, että sellaisista puhutaan ystävien kanssa, niin kuin muistakin elämäntapahtumista. Eihän puhuminen ole leuhkimista.

      Jos sitten kaikki ei menekään hyvin, niin miksi ei saisi puhua ystäville myös surustaan ja jakaa yhtälailla pettymyksiä läheisten ihmisten kanssa.?

      • AP.

        No siksi, että asia on minun ja mieheni henkilökohtainen asia, ja haluaisin itse päättää, että kenelle kerrotaan missäkin vaiheessa. Ja kilpavarustelu-termi tulee ihan siitä, että äitini on myöntänyt kertoneensa asiasta nimenomaan niissä tilanteissa, kun joku muu on kertonut vastaavaa. Kyllähän se silloin tuntuu vähän pätemiseltä. Vaikka maha näkyykin, niin se ei näy sukulaisille, joita ei tapaa usein = heille voisi yhtä hyvin kertoa vasta sitten, jos/kun vauva syntyy ja kaikki menee hyvin.


      • salailua
        AP. kirjoitti:

        No siksi, että asia on minun ja mieheni henkilökohtainen asia, ja haluaisin itse päättää, että kenelle kerrotaan missäkin vaiheessa. Ja kilpavarustelu-termi tulee ihan siitä, että äitini on myöntänyt kertoneensa asiasta nimenomaan niissä tilanteissa, kun joku muu on kertonut vastaavaa. Kyllähän se silloin tuntuu vähän pätemiseltä. Vaikka maha näkyykin, niin se ei näy sukulaisille, joita ei tapaa usein = heille voisi yhtä hyvin kertoa vasta sitten, jos/kun vauva syntyy ja kaikki menee hyvin.

        Tiedän tällaisenkin tapauksen, ulkomailla asuva tytär kertoi isälleen lapsestaan, kun lapsi oli jo parivuotias. Sanoi vain ihmettelyyn, ettet ole kysynyt. Näinkö pitäisi toimia.


      • no eikö
        AP. kirjoitti:

        No siksi, että asia on minun ja mieheni henkilökohtainen asia, ja haluaisin itse päättää, että kenelle kerrotaan missäkin vaiheessa. Ja kilpavarustelu-termi tulee ihan siitä, että äitini on myöntänyt kertoneensa asiasta nimenomaan niissä tilanteissa, kun joku muu on kertonut vastaavaa. Kyllähän se silloin tuntuu vähän pätemiseltä. Vaikka maha näkyykin, niin se ei näy sukulaisille, joita ei tapaa usein = heille voisi yhtä hyvin kertoa vasta sitten, jos/kun vauva syntyy ja kaikki menee hyvin.

        ole aika luonnollista jos joku kertoo äidillesi vauvauutisia niin äitisi vastaa siihen samoin.Ihan sama vaikka joku kertoo että hei otin koiran ja vastaan siihen että hei niin kuule minäkin,aivan luonnollista ja kaukana kilpavarustelusta.


      • AP.
        no eikö kirjoitti:

        ole aika luonnollista jos joku kertoo äidillesi vauvauutisia niin äitisi vastaa siihen samoin.Ihan sama vaikka joku kertoo että hei otin koiran ja vastaan siihen että hei niin kuule minäkin,aivan luonnollista ja kaukana kilpavarustelusta.

        Toki omista asioistaan voi kertoa miten haluaa, mutta raskaus on tosiaan kuitenkin minun ja mieheni asia. Tässä tapauksessa hän vastasi vauvauutisiin raskausuutisella - mitkä ovat kaksi eri asiaa jälkimmäisen epävarmuuden vuoksi.


      • no koko
        AP. kirjoitti:

        Toki omista asioistaan voi kertoa miten haluaa, mutta raskaus on tosiaan kuitenkin minun ja mieheni asia. Tässä tapauksessa hän vastasi vauvauutisiin raskausuutisella - mitkä ovat kaksi eri asiaa jälkimmäisen epävarmuuden vuoksi.

        elämä on kaikilla epävarmaa,täytyykö sitä negatiivisissa tunteissa piehtaroida.Jos olet jo äidillesi kertonut niin ei se nyt ihan sun ja miehen asia enää ole..
        Mitäpä jos äidillesi joku kertoo että ihanaa minusta tulee mummi niin eikö äitisi saa vastata että niin minustakin.
        Eikö sitä voi vaan iloisena ottaa vastaan onnitteluja eikä vain miettiä minun ja miehen asia,minun ja miehen asia..


      • AP.
        no koko kirjoitti:

        elämä on kaikilla epävarmaa,täytyykö sitä negatiivisissa tunteissa piehtaroida.Jos olet jo äidillesi kertonut niin ei se nyt ihan sun ja miehen asia enää ole..
        Mitäpä jos äidillesi joku kertoo että ihanaa minusta tulee mummi niin eikö äitisi saa vastata että niin minustakin.
        Eikö sitä voi vaan iloisena ottaa vastaan onnitteluja eikä vain miettiä minun ja miehen asia,minun ja miehen asia..

        Aika jännää, miten eri tavalla tätä asiaa voi ajatella. Otan esimerkin toiselta elämän alueelta: Joku kertoo saaneensa uuden, hyvän työpaikan. Toinen kertoo olleensa haastattelussa, josta jäi hyvä olo, ja jossa kerrottiin, että hakija tulee todennäköisesti valituksi. Silti voi käydä niin, että joku muu valitaan, ja tätä on v-mäistä selitellä myöhemmin, kun on iloinnut jo etukäteen. Jos tästä on puhunut vielä joku läheinen, eikä työnhakija itse ole päättänyt kenelle asiasta kertoo, niin tilanne on vielä ärsyttävämpi. Vertailukohtia voi esittää monesta asiasta.
        Olen kyllä jyrkästi eri mieltä myös siitä, että jostain asiasta kertominen tekisi siitä myös sen kelle on kerrottu asian siinä määrin, että hän voi puhua siitä omanaan.
        Tässä asiassa on tietysti luonne-eroja, kuten joku jo viisaasti kirjoittikin. Itse vaan kuulun niihin, jotka pitävät mielellään henkilökohtaiset asiat omana tietonaan, kunnes on jotain konkreettista kerrottavaa.


    • kummaa salailua

      Kuulin veljentytön lapsen syntymästä vasta silloin, kun lapsi jo oli syntynyt. ihmetytti ja loukkasi kovasti noin kummallinen salailu. Ihan kuin raskaus olisi häpeä! vai eikö meitä pidetty niin läheisinä, että perheenlisä haluttiin pimittää. Tuntui pahalta että meidät jätettiin täysin ulkopuolisiksi, kun kuitenkin yleensä perhekuulumiset jaetaan läheisten kesken.

      Raskaus ei todellakaan ole mikään hävettävä ja salattava asia niin kuin saattoi olla joskus menneinä aikoina. Ihmisten kesken on täysin normaalia ja sallittua kertoa kuulumisia, ja onhan lapsenlapsen syntymä myös isovanhempia koskeva asia.

      • AP.

        En todellakaan häpeä raskauttani, eikä kertomattomuudella ole tarkoitus loukata ketään. Vanha suomalainen sanontakin kuuluu, että se kellä onni on se onnen kätkeköön.

        Keskenmenon kerran kokeneena voin sanoa, että siinä tilanteessa olisi ollut erittäin mukavaa, jos vain ihan läheisimmät olisivat tienneet asiasta (itse luen tähän piiriin vanhemmat, sisarukset ja parhaat ystävät). Voihan olla, että veljentyttäresi perheen kohdalla on ollut jostain samantapaisesta kysymys. Se, että tuollaisen haluaa pitää itsellään voi ihan hyvin johtua varovaisuudesta, eikä tahallisesta loukkaamisen halusta. Toisia koskevia asioita ei välttämättä kannata ottaa itseensä.


    • jaettu ilo

      Miks onni pitäisi kätkeä? Kateellisia siinä sananlaskussa tietysti tarkoitetaan. Vaan ei ne vanhat suomalaisetkaan olleet aina oikeassa sananparsineen.... Onhan raskaus maailman luonnollisin asia, ja ihmisillä on luonnostaan tarve jakaa onnelliset asiat toisten kanssa. Tottakai kuka tahansa saattaa vaikka kuolla seuraavana päivänä, mutta ei siks tartte salata hyviä asioita ettei vaan joutuisi selittämään myös ikäviä, jos ja jos. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, sanoo vanhat suomalaiset myös. Anna äitisi iloita ääneen, äläkä ennustele itsellesikään synkkiä niin kauan kun kaikki on hyvin.

    • mummoutta

      Osittain ymmärrän ajatuksiasi, mutta ymmärrän myös äitiäsi. Itsellekin olisi hankalaa olla kertomatta tulevasta lapsenlapsestani, enkö saisi puhua onnestani kenellekään?

    • luonne-erot

      Me ihmiset ollaan kai erilaisia. Toinen haluaa pitää sisällään niin ilot kuin surut, eikä paljasta muutenkaan sisintään muille. Toinen haluaa jakaa niitä lähimmäistensä kanssa, ja tarvitsee iloon tai suruun puhumista toisten kanssa. Itse olen tottunut siihen että asiat puhutaan suoraan ja avoimesti, niitä kaunistelematta tai salaamatta. Jos jännittävää tapahtuu, en voi olla kertomatta jollekin, jos olen iloinen, on pakko päästä jakamaan sitä, jos on iso pettymys, paras tuki tulee lähimmäisiltä. Ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelu on minulle sitä että vaihdetaan henkilökohtaisia kuuumisia. Ei riitä että puhuttaisiin pelkästään small talkia säästä tai maailman menosta.

      Luulen että äitisi kuuluu näihin avoimiin ihmisiin, joille omista asioista puhuminen on luontaista - ilman leuhkimista tai muutakaan pahaa tarkoitusta. Uskon kuitenkin että hän ymmärtää jos selität asian. Toisaalta, raskautta et kuitenkaan voi loputtomiin salata, joten voisit myös antaa asioiden mennä ihan rennosti ja ottamatta äidistäsi paineita.

    • hoida pelko pieneksi

      Äitisi puheessa ei ole mitään leuhkimista. Hän vain pysyy asiassa, kun toinen kertoo vauvauutisiaan. Hän aidosti iloitsee siitä, että on tulossa isoäidiksi. Haluatko sinä todella riistää häneltä sen ilon? Odottamisen ilo on usein suurempi kuin se saavutettu onni. Tuntuu, että sinun itsesikin pitäisi kääntää vihdoin ilon puolelle tuota odotusta.
      Vaikka keskenmeno olisi tapahtunut viimeksi kuudella kuulla, niin nyt teillä on uusi mahdollisuus. En tiedä, koska keskenmenosi tapahtui, mutta suuresta huolestasi epäilen, että niillä rajoilla, kun jotkut lapset ovat tehohoidossa pelastuneet.
      Miten terveydenhuollon ihmiset ovat suhtautuneet tähän sinun suureen huoleesi keskenmenosta? Siinähän tämän asian ydin on? Vai onko sinulta jäänyt surematta se ensimmäisen keskenmenon suru? Valitettavasti keskenmenolle usein tapahtuu niin, ettei sitä ymmärretä surra, kun asia ei ole vielä ollut konkreettinen muille kuin itselle.

      • Linda*

        Kyllä minä näen asian viiden lapsen isoäitinä niin, että raskaus ja siitä ilmoittaminen on vain ja ainoastaa tulevien vanhempien asia! Olen iloinen siitä, että kaikkien odotusten osalta meille on kerrottu iloisesta uutisesta n. kolmen kuukauden kohdalla ensiriskin tultua ohitetuksi, mutta asiasta olemme jopa sisaruksien kohdalla vaienneet, kunnes tieto on ns. ollut julkaisuvapaa. Tämä siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, että perheessämme ovat vallinneet ja vallitsevat läheiset suhteet. Onnea odotuksen loppusuoralle!!


      • AP.
        Linda* kirjoitti:

        Kyllä minä näen asian viiden lapsen isoäitinä niin, että raskaus ja siitä ilmoittaminen on vain ja ainoastaa tulevien vanhempien asia! Olen iloinen siitä, että kaikkien odotusten osalta meille on kerrottu iloisesta uutisesta n. kolmen kuukauden kohdalla ensiriskin tultua ohitetuksi, mutta asiasta olemme jopa sisaruksien kohdalla vaienneet, kunnes tieto on ns. ollut julkaisuvapaa. Tämä siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, että perheessämme ovat vallinneet ja vallitsevat läheiset suhteet. Onnea odotuksen loppusuoralle!!

        Kiitos! Ihanaa nähdä, että joku ymmärtää tilanteeni.


      • kannattaa silti
        AP. kirjoitti:

        Kiitos! Ihanaa nähdä, että joku ymmärtää tilanteeni.

        päästä yli tuosta negatiivisesta ajatusmaailmasta ja olla ennemmin iloinen asioista ja nähdä kaikessa jotain positiivista.Varsinkin kun sinusta on tulossa äiti.


      • AP.
        kannattaa silti kirjoitti:

        päästä yli tuosta negatiivisesta ajatusmaailmasta ja olla ennemmin iloinen asioista ja nähdä kaikessa jotain positiivista.Varsinkin kun sinusta on tulossa äiti.

        Ei ajattelumallini ole negatiivinen, ennemminkin realistinen, koska tiedostan myös riskit. Nautin raskaudestani ja toivon parasta mieluiten pienen ydinjoukon kanssa. Iloita voi hiljaakin.


      • jaettu ilo
        AP. kirjoitti:

        Ei ajattelumallini ole negatiivinen, ennemminkin realistinen, koska tiedostan myös riskit. Nautin raskaudestani ja toivon parasta mieluiten pienen ydinjoukon kanssa. Iloita voi hiljaakin.

        on paras ilo.


      • pistin välit poikki.
        jaettu ilo kirjoitti:

        on paras ilo.

        Hökäle.


    • -niinpä-

      Välit poikki vaihtoehdoista suosituin nykyään.

      • ...

        Kukaan ei kaipaa ylimääräistä stressiä elämäänsä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      16
      2178
    2. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      84
      2128
    3. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1397
    4. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      10
      1306
    5. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      84
      1207
    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      146
      1188
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      249
      896
    8. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      173
      874
    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      78
      869
    10. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      63
      854
    Aihe