Kerään nyt voimia jostakin...
Poikani menehtyi 25.5.2013 ja nyt vihdoin on oikeudenkäynti.
En vain tiedä millä jaksan kun oikeudenkäynnissä reivitään kaikki auki ja minä olen useaan otteesseen kaikki nähnyt, mut silti.
Kyseessä on oma lapseni ja hirmuinen ikävä. tekisin mitä vain, kun saisin hänet syliini hetkeksi.
Poikani menehtyi 25.5.2013 ja nyt vihdoin on oikeudenkäynti.
En vain tiedä millä jaksan kun oikeudenkäynnissä reivitään kaikki auki ja minä olen useaan otteesseen kaikki nähnyt, mut silti.
Kyseessä on oma lapseni ja hirmuinen ikävä. tekisin mitä vain, kun saisin hänet syliini hetkeksi.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voin vain kuvitella tuskasi,kun itselläkin on lapsia...yritä jaksaa,vaikka varmasti on raskasta.kun pitää jälleen kaikki ikävät asiat käydä läpi,Mutta ammenna voimaa vaikka keväästä.laita kynttilä palamaan lapsesi muistoksi,palauta mieleesi jokin mukava muisto lapsestasi,tai luonteen piirre.Kyllä sinä selviät,sitten voit yrittää ajatella elämääsi eteenpäin,kun tuosta selviät!Voimahalaus sinulle!
Etsiydy seurakunnan sururyhmään, jos et ole vielä käynyt siellä. Ei sinun tarvitse osallistua oikeudenkäyntiin. Voit lähettää sairauslomatodistus.
Voimia sinulle.Jostain niitä aina löytyy kun on pakko. Itse poikani menettänyt
joitakin vuosia sitten ja nyt viikko miehen kuolemasta.
Aina löytyy joo. Itse olin lamassa kkolmisen vuotta, sä tunnut päässeen helpommalla kun jo viikon kuluttua kirjoittelet. mites ne hautajaiset meni?
Ymmärrän ikäväsi. Minä en sinuna menisi paikan päälle, se ei ole pakollista. Jotkut sanovat, että sitten asiasta saa rauhan, mutta enpä tiedä. Ei kai kukaan aikonut loppuikäänsä katkera jostain asiasta olla. Suru haihtuu, mutta siihen menee aikaa.
Lassi Nummella on tähän mielestäni sopiva runo:
Kun salama iskee
anna meidän tajua tajuamaton ja hyväksyä
hänelle johon isku osuu
meille jotka mykistyen katsomme ja näemme
anna hiilen nöyryys
anna tuhkan rauha
Upea runo. Lassi Nummella oli hieno tuotanto.
Jokos se oikeudenkäynti on ollut, äitix68? Ja miten sen kanssa meni?
Ei kyllä ollut kummoinen tuo runo.
Olisi kiva kuulla oikeudenkäynnin etenemisestä. Kirjoita siitä jos ehdit.
Oikeudenkäynti on nyt siis takana.
Olin paikalla, kuulin ja katsoin kaiken taas jälleen... vaikka vaikeaa oli, kaikista vaikeinta oli nähdä vastapuoli "syyllinen", joka vetosi muistamattomuuteen ja kertoi, kuinka hänellä on kaikki nyt hyvin, on saanut uuden asunnon ja lopettaa nyt pelleilyn jne
Oikeudenkäynnistä en pysty,- enkä tänne halua siitä enempää kirjoittaa, sen vain totean, että helvetin vaikeaa oli ja on yhä.
Tänään kuullaan tuomio, kun sitä ei oikeudessa annettu, eli nyt kerään voimia tuomion kuulemiseen.
Totean vain että helvetin rattijuopot, kyllä pääsette helpolla!
Haluan vain niin kovasti poikani takaisin...
Eli asia etenee pois päiväjärjestyksestä. Totea se, päivitä itsesi ja jatka suremista niin pitkään kuin tuntuu. Usein siinä menee loppuelämä.
Hei äitix68
Olen pahoillani suuresta menetyksestäsi. Olet joutunut kokemaan valtavan raskaita asioita, kipeä suru kuitenkin helpottaa ajan kanssa. Kiukku ja viha on juuri ne tunteet, jotka kuuluvat tilanteeseesi. Oman lapsen kuolema on pahimpia ja vaikeimpia asioita, joiden eteen ihminen elämässään voi joutua - ellei jopa pahin. Sinulla vielä lapsesi kuolema tapahtui noin kauhealla tavalla! Toivottavasti lähelläsi on ihmisiä, joiden kanssa voit asioita jakaa. Saitkin jo vinkin etsiä itsellesi seurakunnan sururyhmän, kannustan sinua menemään mukaan sellaiseen. Sekin on raskasta, paljon surua läsnä osallistujien kokemusten kautta. Yleensä kuitenkin mukana olleet kokevat sen hyväksi tavaksi käydä asia yhdessä, vertaistukea kanssa läpi. Huolehdi itsestäsi.
Voimia sinulle,
Pirkko-pappi
Mitä tuli tuomioksi ja onko tuomio mielestäsi riittävä? Aiotko valittaa?
Katkeruus on sitten melkoisen karvas kalkki. Kannattaa hoitaa sieluaan vertaisryhmässä.
Olen sydämestäni mukana tuskassasi. Menetin poikani syövälle, elämä ei palaa koskaan ennalleen.
Tuomioksi tuli 2v2kk
Syyte: huumausaineen käyttörikos,- kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, -törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, - törkeä kuolemantuottamus.
Pojaltani repesi pään oikea puoli, sekä takaraivo irti, rintalasta,-lantio ja keuhkot murskaantuivat jne.
Ja kun syytetyllä on aiempia rikoksia, niin sai ns paljous alennusta eli koko tuomio on 2v7kk, josta istuu 1v 3½kk
En aio valittaa tuomiosta.
Olen käynyt vertaistukiryhmässä säännöllisesti, sekä käyn yksityisellä terapeutilla, joka on kelan tukema ja tietysti psykiatrilla.
Elämäni on aivan kaaoksessa ja suru ja ikävä on loputon.
Eli olet oikealla tiellä itsesi suhteen, hoidat itseäsi. Hyvä.
Nyt tämä prosessi on läpikäyty, sitä ei tarvitse jatkaa, se on loppu.
Ei varmaankaan kannata repostella sitä varsinaista kuolemaa ja kuinka se tapahtui ja mitä repesi. Sinä et saa siitä asiasta mitään muuta kuin lisää murhetta.
Keskity itsesi kuntoon saattamiseen, jonka oletkin jo alkanut.
Hyvää tätä päivää sinulle!
Kun ihminen kuolee, niin jokainen ymmärtää, että ei ole enää lähteneelle merkitystä, miten kotelolle kävi. Se tuossa ainakin on lohtuna, ettei pojan tarvinnut kokea hirveitä tuskia vaan lähtö tapahtui äkkiä.
On sen vain kumma että kuitenkin noilla asioilla täyttää mieltään ja ne pyörivät väkisin mielessä.
Kyllä se viina ja päihteet saavat aikaan paljon pahaa ja kärsimystä. Voi kun ei olisi noita aineita olemassa.
ihmisen mieli on vain, niin ihmeellinen, asia,- tapahtuma vain pyörii päässä ja koko muu elämä on täysin kaaoksessa,- kriisissä.
Kiitos Teille kaikille sanoistanne, toivon että rattijuopot tajuaisivat pysyä poissa liikenteestä.
Katkeruudesta / niin toki katkeruus on yksi tunne nyt elämässäni ja toki tiedän, että se ei ole hyväksi, mutta minkäs teet.
Katkera olen myös Suomen laille, näistä hiivatin ns paljous alennuksista.
äitix68
Voimia sinulle ja myös teille kaikille muille, jotka olette menettäneet lapsenne. Ammattiapua ja vertaistuki ryhmiä on ja niistä olette apua hakeneet. Yhden näkökulman haluan nostaa esille useamman vuoden kriisityön (tilanteita, jossa käydään läpi läheisen kuolemaa pian kuoleman jälkeen) pohjalta. Moni kertoo yllättyneensä omista tunnetilojen muutoksista. Niiden vahvuus ja nopeat vaihtelut yllättävät koettuna vaikka niistä olisikin saanut tietoa. Kerrottu ja koettu tieto on kaksi eri todellisuutta. Murskaavat vihan, raivon, epätoivon tunteet tulevat esille erityisesti silloin, kun kuolema on toisen ihmisen aiheuttama.
Kaikella tällä yritän sanoa, että älä vaadi itseltäsi liika. Lapsen kuoleman yhteydessä on normaalia reagoida epätyypillisellä tavalla.
Voimia sinulle ja kärsivällisyyttä voimien vahvistumisen odottamiseen.
mono-ohjus
mono-ohjus
Kirjoitit aivan oikein, reagoin liki kaikkeen aivan itselleni vieraalla tavalla, välillä tuntuu, ettei sitä tunnista edes itseään.
En vain voi tajuta miten elämä tästä ikinä muodostuisi edes, jotenkin normaaliksi, elän niin painajaista, ettei sitä kukaan voi ymmärtää jos ei ole lastansa menettänyt ja kuten kirjoitit, niin tunnetilat vaihtelee, koska kuolema oli toisen aiheuttama, toki vaikka jos poikani olisi menehtynyt johonkin muuhun niin kyllä koville ottaisi.
En vain tajua mistä löydän sen langan pään ja saisin elämiseen, jotain järkeä ja mielekkyyttä, kaikki on vain niin turhaa....
Ai, että suututtaa.
Iltalehti oli julkaissut kirjoituksen tämän päivän lehteen poikani kuolemasta.
(heti, kun kirjoitus tuli ulos alkoi puhelimet soida ja piipata)
Kirjoituksessa oli virheellisesti kirjoitettu, että ystävät olisivat poikaani autoon estäneet menemästä!
Näin ei todellakaan ollut... kyllä repi kirjoitus jälleen meidän omaisten haavat auki.
Mietin vain, että eikö tämä ikinä lopu?
äitix68
Kirjoitat ettet vain voi tajuta miten elämä ikinä muodostuisi edes, jotenkin normaali ja mistä löytäisit sen langan pään ja saisit elämiseen, jotain järkeä ja mielekkyyttä. Mielestäni yksi lähtökohta on tunnistaa ne vaihtelevat ajatukset ja tunnetilat. Vasta sen jälkeen niitä voi yrittää käsitellä ja elää ne ns. läpi. Niin karua kun se on sanoakin, niin yksi henkäys kerrallaan.
Kaikki pienet ohi kiitävät hetket, joissa on mukana ripaus valoa, lämpöä ja hyviä muistoja vievät vähän kerrallaan eteenpäin. Noista toivon hetkistä ei kannata kantaa syyllisyyttä vaikka ihmismieli sitä helposti tarjoaa. Pidemmän ajan kuluessa noista pienistä hyvistä hetkistä kasvaa isompi kokonaisuus. Elämä jatkuu, vaikka se onkin erilaista.
Kerroit myös, että Iltalehti oli julkaisut kirjoituksen poikasi kuolemaan liittyen. Virheellinen uutisointi on läheisille todella raskasta ja loukkaavaa. Lähiomaisina teillä on oikeus itse päättää kenen kanssa, koska, missä ja miten haluatte asiasta keskustella. On oikeus suojella itseä. Toisaalta on tärkeää, että asiasta voi puhua, mutta puhtaat utelupuhelu ja kyselyt voi jättää omaan arvoonsa.
Teille voimia ja langan päätä elämään rukoillen
mono-ohjus
Huomenna on ensimmäinen äitienpäivä ilman poikaani ja ajatukset myllertävät ja tuntuu aivan kaaokselta, vaikka minulla on muitakin lapsia niin en pysty huomenna äitienpäivää viettämään meille perinteisellä tavalla, toivon että huominen päivä on pian ohitse.
Kuolinpäiväkin lähestyy ja ahdistukseni vain kasvaa, huomaan että tunteet nousee pintaan entistäkin nopeammin.
"Liian lyhyen hetken yhteistä matkaa, sain kanssasi taivaltaa.
Nyt yritän jaksaa vaikka onkin vaikeaa.
Surun kuumat kyyneleet vuotaa, tämän tästä mun silmistäin.
Joskus muistot auttaa, ne esiin otan mä sydämestäin.
Ilman niitä en jaksaisi lainkaan, arjen myrskyissä uurastaa.
Miten paljon sulta mä sainkaan, tahdon kiitoksen lausahtaa.
syvästi sinua kaivaten
- äiti -
Nyt hylkäät muut lapset edesmenneen takia, onkos se oieudenmukaista?
Muut lapset eivät saa jatkaa perinteitä, mieti vähän.
Sinun tärkein tehtävä on pitää suhteita elossa oleviin lapsiisi, ei kuolleeseen.
En hylkää muita, muutamme vain perinteitä!
Ihan hienosti aamu sujui, vaikka teimme kaiken toisin.