1918 teloitettiin paljon nuoria naisia ja tyttöjä. Ilmeisesti valkoisten joukossa oli paljon homoutta ja naisvihaa. Punaisten puolella naisiin ei kohdistunut samanlaista väkivaltaa. Moni ruotsinkielinen upseeri ja teloittaja teki myöhemmin itsemurhan. Oliko syynä homouden ja teloitusten tuoma häpeä? Miksi papit (esim Ilmari Kianto) yllytti kansalaisia tappamaan naisia. Ajautuivatko homot tuohon aikaan papeiksi ja sotilaiksi? Näyttää siltä että homojen patoutunut seksuaalisuus ja häpeä purkautui väkivaltana naisiin 1918.
1918 valkoiset teloittajat homoja?
, ce -
26563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Typerää paskaa taas pukkaama tämä vanha kääkkä. Painu helvettiin täältä!
Lehtimäki takavarikoi lähipitäjien talollisilta viljan ja aseet,ei tuntenut sääliä.
Ja ampui pojan ei tuntenut sääliä.
Suomalaiset punikit ovat olleet homoja tai sitten nuori sukupolvi on viisastunut. Kommarit ovat katoamassa Suomesta 10-20 vuotta ja loput voi viedä kansallismuseoon näytille historiallisina ihmeinä. Jos joku on vielä elossa ne voi viedä korkeasaareen näytille
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4636&p=24101&hilit=Tampereen komendantti#p24101
Tampereen ja Viipurin komendatti Finne veritöineen:
Marski nyt ainakin oli.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Keväällä 1918 Lahdessa ammuttiin jopa nuoria tyttöjä/1135227381205
STT
Lahdessa teloitettiin keväällä 1918 punaisia naisia merkittävästi aiemmin luultua enemmän. Tuoreen selvityksen mukaan heitä oli vähintään 170, mutta luku saattaa olla jopa parisataa. Nuorimmat ammutut olivat vain 14-vuotiaita tyttöjä.
Tiedot käyvät ilmi tietokirjailija, matematiikan maisteri Tauno Tukkisen uudesta julkaisusta Naiskapinallisten teloitukset Lahdessa 1918.
Teloitettuja naiskapinallisia on yleensä arveltu olleen hieman yli sata. Suomen sotasurmat -projekti löysi tarkat henkilötiedot 67 teloitetusta punaisesta naisesta.
Lahdessa ammuttujen naisten keski-ikä oli 20 vuotta. Itse asiassa kaikki teloitetut eivät suinkaan olleet iältään naisia, sillä Tukkinen löysi surmattujen joukosta kolmekymmentä 17-vuotiasta ja 25 vieläkin nuorempaa tyttöä. Nuorimmat olivat vain 14- ja 15-vuotiaita.
Lahdessa teloitettujen naisten joukossa oli myös äitejä, joilta jäi pieniä lapsia.
Lähes kaikki naisten teloitukset osuivat toukokuun kahdelle ensimmäiselle viikolle, eli ne pantiin toimeen pian sen jälkeen, kun saksalaiset olivat vallanneet Lahden eversti Otto von Brandensteinin johdolla huhtikuun lopulla.
"Lahdessa naisia eivät kuitenkaan teloittaneet saksalaiset, vaan suomalaiset", Tukkinen toteaa kirjassaan.
Teloituksia tutkinut Tauno Tukkinen ei ole löytänyt näyttöä siitä, että ammutut naiset olisivat syyllistyneet muuhun rikokseen kuin siihen, että tarttuivat aseisiin.
"Suojeluskuntien edustajat antoivat, lähettivät tai toivat Lahteen naisista tylyjä lausuntoja, mutta he eivät naisia teloittaneet. Paikalla piti olla ulkopuolinen joukko, jonka johtaja näytti esimerkkiä tai antoi teloituskäskyn", Tukkinen huomauttaa.
Toukokuussa 1918 Lahden vankileirin vartioinnista vastasi majuri Hans Kalm joukkoineen. Hänellä oli Tukkisen mukaan siten päävastuu punaisten naisten kohtaloista.
Teloituksista mahdollisesti kertoneet asiakirjat ilmeisesti hävitettiin, minkä takia tapausten tutkinta on ollut vaikeaa. Lisäksi teloitettujen kohtalosta ei useinkaan ole mitään tietoja kirkonkirjoissa, ja jos näitä on, niiden etsintä on työlästä. Tauno Tukkisen työmenetelmänä on vertailla eri lähteitä keskenään.
Hän osoittaa esimerkiksi, kuinka eräät kirkonkirjoissa kaatuneiksi merkityt naiset itse asiassa vangittiin ja teloitettiin Lahdessa. Esimerkiksi loimaalaisen Lydia Tuomisen kerrottiin kaatuneen huhtikuussa 1918. Todellisuudessa tämä 23-vuotias sanitäärinä (sairaanhoitajana) toiminut nainen vangittiin 1. toukokuuta Hollolan Vesalassa ja ammuttiin samassa kuussa Lahdessa.
Tutkimustensa aikana Tukkinen löysi lähes kaikista teloitetuista naisista vangitsemiseen liittyvän kortin. Siinä kerrotaan muun muassa vangitsemispaikka ja -aika, asema punakaartissa, vaikkapa kiväärisotilas tai sairaanhoitaja , pidätetyn asuinpaikka 1918 ja vangilta takavarikoidut esineet.
Tukkinen kertoo 19-vuotiaasta alastarolaisesta Hilja Nurmisesta, joka vangittiin naispataljoonaan kuuluvana 1. toukokuuta Vesalassa. Virallista tietoa hänen teloituksestaan ei annettu.
Kuolleeksi julistamisen välipäätökseen liittyvästä pöytäkirjasta (23.7.1937) ilmenee, että Hilja Nurmisen isä kävi Lahdessa ja toi sieltä tyttärensä kukkaron ja kellonperät. Näiden lisäksi vangitsemisen jälkeen tyttäreltä oli takavarikoitu myös miesten puku. Karjalohjalaiselta tietokirjailijalta Tauno Tukkiselta ilmestyi muutama kuukausi sitten teos Helsingin punaisten taistelutappiot 1918 ja vuonna 2005 kirja Naiskomppanian tuho. Turun punaisten henkilötappiot 1918.
Punikki meni maha paksuna leiriltä kotiin ja sai nimen huora. Enemmistöä ei suinkaan tapettu. Idea oli siementää susinarttu kunnolliseksi.
Ruotsalaiselle prikaatille valittiin parhaimmat naaraat Tampereella ja Jämsässä oli joku norjalainen kuvaamassa panoja.
Totta kai kaikki valkolahtarit olivat säälittäviä hinttejä ihan päällikköään myöten.
Ja punaiset livat pedofiilejä viimeistä miestä ja naista myöten!
Ketä hyödyttää tällaiset lapsellisuudet?
Eiköhän anneta teloitetuille jo hautarauha.Emme ole olleet näkemässä näitä tapauksia,niistä on turha turista.Yriteään tehdä parempaa historiaa ja annetaan ihmisille leipärahaa ettei tarvitse kerjuulla olla leipäjonoissa.Pitääkö mennä ajassa taaksepäin ja muistella vielä nälkään kuolleitakin?
Ja sinäkö se kiellät ihmisiä puhumasta menneisyydestä. Se on hyvä muistuttaa minäkalaisen sodankäynnin muodon Venäjä toi tänne, vaikka usein kysymys oli puhtaasta himosta naarastiikeriä kohtaan. Jämsälainen tai lapualainen karski talonpoika ei pystynyt hillitsemään itseään sievän tamperelaisen työväennaiswn nähtyään. Venäläisille kysylys Berliinissä 1945 oli alistamisesta ja suomalaisille sata vuotta sitten kysymys oli himosta.
En suinkaa kiellä vaan toivon että ei sellaiseen enää jouduta.Alkaa näyttää Suomessakin pahalta kun ei hallitus ja eduskunta saa mitään aikaiseksi vaan keskenään riitelevät niin kohta on kapina.
Ainoa yhtäläisyys sata vuotta sitten maassamme tapahtuneeseen nykypäivänä on venäläisten valitettavan suuri määrä maassamme.
Kukapa täälläkapinoisi?
Valkeakosken nuoret naiset teloitettiin Hauholla, ensin pitivät vankeina yön ladossa, raiskaten ja seuraavana päivänä ammuttiin, että semmoinen sankari teko, nuorimmat oli sen ajan teini ikäisiä.
No mitenkä siell vielä sitten asuu ihmisiä, jos kerta nuoret ämmöt tapettiin puikotuksen jälkeen.
Hauholla jo naisetkin jo monasti tottuneita taistelijoita joista osa jo mukana Helsingistä saakka ja siksi väkivaltainen eteneminen sitten miehiä hämmästytti.Taas tyttöjen seikkailunhalu taas oli tass kovin kohtalokasta kun "kunnon" naiset eivät tarttuneet aseeseen tuolloin vaikka valkoisillakin joillakin oli toiveita.
Sepä se. Ne oli punahuoria eli susinarttuja.
Susinartut homosteli punahuorien kanssa!
Lauri Kara homosteli Hjalmar Kaipiaisen kanssa.
Eikö homous ollut Leninin mielestä OK. Miksi tarkkispoikaa persepanot siis häiritsevät.
"Miksi papit (esim Ilmari Kianto) yllytti kansalaisia tappamaan naisia."
Kianto ei ollut pappi, vaan huoripukki ja lahtarien kiihottava, joka oli sairaan kiinnostunut ammutujen naisien "veenuskiharoista", joista hän kertoo kirjassaan Kuoleman kentiltä. Kirjailijan kertojana on Aarni Suursalo ja sensuurin takia se ilmestyi vasta 1928.
Tämä suomussalmelaista esittänyt räähkä halusi ammuttaa susinarttuina pitämänsä punikkinaiset sukupuuttoon.
Huvittaa kun Kainuunkin kommunistit veisaa joka paikassa sen itkuvirttä Kainuusta nälkämaana. Tämä kurja lahtari olisi joutanut ampua ryssien vakoilijana Talvisodan aikaan. Armahtivat paskan.
Mitä se vakoili. Jätti pelkän lapun.