Seksuaalisuus on kristinuskossa se psyykkinen pirunnyrkki, joka ei paljon naurata. Konservatiivisessa kristinuskossa kun suhtaudutaan seksuaalisuuteen erittäin voimakkain ja vääristynein tuntein ja siihen on ladattu syyllisyyttä ja häpeää.
Eli kun kristillinen kasvattaja suhtautuu omaan seksuaalisuuteensa samalla rentoudella kuin miinan purkaja miinaansa, eli että itse juttu on tärkeä ja ok kunhan ei poikkea standardista, ei nauti liikaa ja muistaa tuntea ainakin jälkeenpäin hieman häpeää, pelkoa ja helpotuksen tunnetta, niin voisi melkein ihmetellä, ettei koko tämä kristinuskoinen kansa ole jo muuttunut aseksualisteiksi ja kuollut sukupuuttoon.
Seksuaalisuus ja sen ilmeneminen eli seksi on kristinuskossa ladattu täyteen sääntöjä mitä saa ja etenkin, mitä ei saa kokea, tuntea, tehdä ja ajatella.
Seksuaalisuus on kuitenkin niin voimakas perustarve, että sen demonisoiminen ja sillä syyllistäminen saa jo lapsissa suuria vahinkoja aikaan ja tässä kristinusko on ollut erittäin aktiivinen.
Loppuun pikku lainaus häpeän syntymekanismista:
"Miten häpeä syntyy ja ilmenee?
Häpeän juuret ovat lapsuudessa ja nuoruudessa. Vanhempien torjunta, syyllistävät sanat, hylätyksi tuleminen tai pelko hylkäämisestä, mitätöinti, vähättely, nöyryyttäminen ja nujertaminen muovaavat lapsen minäkuvaa.
Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. Myös lapsen persoonallisuus, temperamentti, luonteenpiirteet sekä kyvyt ja taidot vaikuttavat siihen, miten syväksi häpeän kokemus muodostuu."
https://www.nyyti.fi/tietoa/hapea/miten-hapea-syntyy-ja-ilmenee
Eli kun kristillinen kasvattaja suhtautuu omaan seksuaalisuuteensa samalla rentoudella kuin miinan purkaja miinaansa, eli että itse juttu on tärkeä ja ok kunhan ei poikkea standardista, ei nauti liikaa ja muistaa tuntea ainakin jälkeenpäin hieman häpeää, pelkoa ja helpotuksen tunnetta, niin voisi melkein ihmetellä, ettei koko tämä kristinuskoinen kansa ole jo muuttunut aseksualisteiksi ja kuollut sukupuuttoon.
Seksuaalisuus ja sen ilmeneminen eli seksi on kristinuskossa ladattu täyteen sääntöjä mitä saa ja etenkin, mitä ei saa kokea, tuntea, tehdä ja ajatella.
Seksuaalisuus on kuitenkin niin voimakas perustarve, että sen demonisoiminen ja sillä syyllistäminen saa jo lapsissa suuria vahinkoja aikaan ja tässä kristinusko on ollut erittäin aktiivinen.
Loppuun pikku lainaus häpeän syntymekanismista:
"Miten häpeä syntyy ja ilmenee?
Häpeän juuret ovat lapsuudessa ja nuoruudessa. Vanhempien torjunta, syyllistävät sanat, hylätyksi tuleminen tai pelko hylkäämisestä, mitätöinti, vähättely, nöyryyttäminen ja nujertaminen muovaavat lapsen minäkuvaa.
Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. Myös lapsen persoonallisuus, temperamentti, luonteenpiirteet sekä kyvyt ja taidot vaikuttavat siihen, miten syväksi häpeän kokemus muodostuu."
https://www.nyyti.fi/tietoa/hapea/miten-hapea-syntyy-ja-ilmenee
Vastaukset 42
Vanhimmat
ikiateisti:
Häpeät tulla uskovaiseksi, siitäkö kenkä puristaa vuodesta toiseen?
Kotoisessa luterilaisessa kristinuskossa(kin) on ollut perinteenä julkinen häpäiseminen (jalkapuut) ja seksuaalisuuden rajaaminen pelkäksi lisääntymiseksi.
Sanoisin, että kyllä se kirkon kenkä puristaa enemmän.
Näin on, olet oikeassa, monet muut puolikristilliset tavat ja repsahdukset siihen lisättynä.
Aikanaan homoseksuaalisuuteen kohdistettiin suuria vihanpurkauksia, koska siitä ajateltiin lähteneen katastrofaalisen uuden taudin , aidsin leviäminen. Nyt vuosien varrella syylistäminen on hiipunut. Onpa tullut tilalle jopa hyvin homo/lesbo-myönteinen suhtautuminen...ensin huumorin kautta ja sitten vain yleinen suvaitsevaisuus, mitä ihmettelen (miten nopeasti mielet muuttuvat). Olkoon oma moraalinikin millainen tahansa, ei homoseksuaaleja pitäisi ahdistella. Riippuvuudetkin, jotka ainakin välillisesti voivat aiheuttaa laajaa ja julmaa ammattirikollisuutta, ovat saaneet auttajia liikkeelle ja näitä "narkkareita" ymm. tulee auttaa pääsemään jaloilleen. Heidän ongelmansa heijastuu kielteisenä koko yhteiskuntaan toisin kuin esim. homojen.
"Aktiivinen homoseksuaalisuus" on mielestäni yksilön henkilökohtainen omantunnonkysymys. Onko tylysti sanottu, että jos kokee tekevänsä väärin, lopettaa sen? Huomio tulisi kiinnittää väkivaltaan ja sen syihin. Siksi päihteiden käyttö ei ole useinkaan "ihmisen oma asia". Suvaitsemattomuus, toisista välittämisen puute ja eri muodoissa ilmenevä vihamielisyys toisia kohtaan ovat suurempia ongelmia. Viime kädessä nämä purkautuvat fyysisenä ja myös psyykkisenä väkivaltana. Olematta itse muita parempi (esimerkiksi) ateistisivusto ajoittain huokuu suoranaista vihamielisyyttä, jota en ymmärrä. Sanoilla lyövät lähinnä kaksi perusajattelutapaa toisiansa ja yhteistä säveltä ei löydy yrittämälläkään. Kumpikin "ryhmä" varoo loukkaamasta omaansa. Onko teistä mahdotonta ajatella, että uskova voi huvittua ateistien keskinäisestä huumorista, vaikka sen kohde ovat uskovat. Eivät he teitä niin tiukkapipoisempia ole kuin luulette. Kanssaihmisiä olemme, mutta tuo viha pilkistää päänsä yhteskunnassamme milloin mistäkin. Liittyykö se suomalaiseen mentaliteettiin?
Tässä on nyt ateistien oma sivu. Välilä tulee tilastotietoa, miten pieni prosentti suomalaisista uskoo Jumalan olemassa oloon (kristillinen ajattelutapa). Onko minun tehtävä johtopäätös, että suomalaisista on esim. n. 80 % ateisteja? Tämä oli tietämättömyydestä lähtenyt aito kysymys, johon pyydän ihan tavallista vastausta. (ainakin yritin välttää syyllistämättä ketään)
vaikutelmia jatkaa
näyttäisi, että edellinen viestini on poistettu. Ehkä se ei ollut onnistunut. Toisaalta täysin asiallisiakin viestejä on hävinnyt hetkessä. Harmistuin siitä, kun niissä oli niitä harvoja aineksia, joilla voi uskoaan puolustella ilman harrastelijatieteilyä. Pahoittelen, että tässä viestissäni menen aloituksesta hieman sivuun toisin kuin poistetusta. Hyvää päivän jatkoa!
vaikutelmia
>>>Aikanaan homoseksuaalisuuteen kohdistettiin suuria vihanpurkauksia, koska siitä ajateltiin lähteneen katastrofaalisen uuden taudin, aidsin leviäminen.>Sanoilla lyövät lähinnä kaksi perusajattelutapaa toisiansa ja yhteistä säveltä ei löydy yrittämälläkään. Kumpikin "ryhmä" varoo loukkaamasta omaansa.>Onko teistä mahdotonta ajatella, että uskova voi huvittua ateistien keskinäisestä huumorista, vaikka sen kohde ovat uskovat.> Eivät he teitä niin tiukkapipoisempia ole kuin luulette.>Liittyykö se suomalaiseen mentaliteettiin?>Onko minun tehtävä johtopäätös, että suomalaisista on esim. n. 80 % ateisteja?>Tämä oli tietämättömyydestä lähtenyt aito kysymys, johon pyydän ihan tavallista vastausta. (ainakin yritin välttää syyllistämättä ketään)
Hyvä aloitus.
Kaikki uskonnot näyttävät ojentavan likaisia näppejään kaikkeen mitä perinteisesti käsitämme yksityisiksi. Alkaen tunteista ja ajatuksista. Pyhissä kirjoissa rajataan selvästi mitä ihminen saa tuntea ja ajatella.
Seksuaalisuus ei poikkea mitenkään. Ihminen on outo luomakunnassa, se ei ole koskaan paritellut julkisesti, vaikka kiihkouskovaisia mielipiteitä lukiessa saa juuri tuollaisen käsityksen - ellei uskontoja moraaleinen olisi joka paikassa kaikki naisivat kaikkea elollista tai elotonta. Niin se todellisuudessa ei ole.
Se mikä on pois näkyvistä kuten tunteet, ajatukset ja seksuaalisuus, sen uskonto pyrkii tehokkaasti ottamaan haltuun seurauksin jotka ovat kaikkien ihmeteltävissä. Se ei onnistuisi jos ihminen ei pystyisi tuntemaan häpeää. Häpeä taas on perua satojen tuhansien vuosien jos ei miljoonien, ajalta kun ihminen eli keräilijä-metsästäjä demokraattisissä yhteiskunnissa. Ihmisillä on voimakas tarve kuulua yhteisöön ja sen ulkopuolelle joutuminen aiheuttaa kipuun verrattavissa olevia tuntemuksia. Häpeän voimalla saadaan ihminen tekemään uskomattomia asioita. Ja sitä synnynnäistä tunnetta manipuloimalla saadaan ihmiset tekemään ja kokemaan järjettömyyksiä. Niinkin terve ja normaali asia kuin seksi on kristinuskon vääristämänä saanut aikaan sukupolvien kärsimykset.
Poika vauvojen ja nuorten tyttöjen silpominen on tämän fyysinen ilmentymä.
Halu estää nautinto runkkaamalla ja naisilla sen varmistaminen, että hän olisi neitsyt.
Onneksi täkäläinen kristinuskon muoto ei ole pakottanut meidän maassamme tähän.
Henkinen manaus ja vihanpito riittää.
Anteeksi, mutta ihmiset ovat kyllä paritelleet julkisesti useissa kulttuureissa.
Kun kapteeni Cook tuli Havaijille, hän kirjoitti päiväkirjaana nähneensä julkisella paikalla kookkaan miehen ja nuoren tytön rakastelemassa "mitään häpeää tuntematta". Kun Magalhaez tuli laivoineen Tyynelle Merelle, hänen kirjurinsa Pigafetta kirjasi ylös paikallisia rakastelutapoja (ja aika outoja ne olivatkin). Osanottajat toivottivat hänet iloisesti katselijaksi ja halutessaan myös osanottajaksi.
Babyloniassa oli temppelihuorakultti; rakastelua harrastettiin sekä temppelilehdoissa että avoimesti näkyvissä. Se oli osa uskontoa ja siis pyhää.
Suomessa ennen kristinuskoa oli yleinen hedelmällisyysriitti (kuten koko Euroopassa), jossa ainakin isäntä valitun naisen kanssa, joskus koko kylä, paneskelivat pellon päällä rohkaistakseen viljaa ottamaan esimerkkiä.
Kristinusko pani pisteen näille tavoille.
Aina jos jotakin tehdään yleisesti tietyllä tapaa on joitakin jotka tekevät toisin. Minä puhun yleisesti. Ihmiset parittelevat yksityisesti. Eikä asialla ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
>>>Kaikki uskonnot näyttävät ojentavan likaisia näppejään kaikkeen mitä perinteisesti käsitämme yksityisiksi. Alkaen tunteista ja ajatuksista.>Ihmisillä on voimakas tarve kuulua yhteisöön>Niinkin terve ja normaali asia kuin seksi on kristinuskon vääristämänä saanut aikaan sukupolvien kärsimykset.
Ihminen ei ole koskaan ollut "yksityinen" ennen nykyaikaa. Tämä että ihminen on sosiaalinen laumaeläin, ei ole minkään uskonnon keksintö.
Nykyaika on hyvin häiriintynyt ja myös meidän suhtautuminen itseemme ja toisiimme.
Aloittaja kirjoitti häpeästä jota kristityn pitää tuntea seksin jälkeen. Omituista. Itse en ole koskaan tuntenut kuin suurta yhteyttä ja raukeaa rakkautta vaimoani kohtaa rakastelun jälkeeen. Kun olin vielä nuori mies ja kävin huorissa, tunsin kyllä tyhjyyttä ja syyllisyyttä jälkeenpäin.
Kristinusko ei ole pahimmasta päästä seksin kyttäämisessä ja kontrolloinissa. Paljon tarkempi on islaminusko, jonka keskeisin ilmenemismuoto on naisten seksuaalisuuden peittäminen julkisuudessa ja suvun miesten kontrolli.
Mitäpä jos perustettaisiin esileikkikoulu ! Käytönnön harjoittelua ei tule kyseeseen.
Vaikka riparin jatko-osioksi niin silloin uskonnolliset yhteisöt repisivät pelipaitansa tai kasukkansa.
Olen aloittajan kanssa jossain määrin eri mieltä. Nykyinen kristinusko ei ole mielestäni kovin seksikielteinen muuta kuin siinä mielessä, että rajaa seksuaalisen kanssakäymisen avioliittoon. Mutta onko se seksikielteisyyttä? Mielestäni ei. Onko seksimyönteinen vain sellainen, joka kannattaa irtosuhteita, pornoa, pettämistä, sadomasokismia jne?? Jos jonkun mielestä seksiä tulisi harrastaa vain yksiavioisessa ja turvallisessa parisuhteessa, niin mitä seksikielteistä siinä on? Ajatuksenahan on, että sellainen seksi on sitä parasta seksiä.
Mielestäni olemme nykyaikana menneet seksin suhteen toiseen ääripäähän eli kaikki seksualisoidaan. Parisuhteetkin seisovat ja kaatuvat seksin varassa. Seksuaalisia signaaleja tyrkytetään joka tuutista ja sen avulla myydään jos mitäkin ja jos et siitä pidä, sinut leimataan ahdasmieliseksi ja vanhoilliseksi ja seksikielteiseksi. Kysymys ei ole kuitenkaan seksikielteisyydestä, vaan siitä että useimmat ihmiset haluavat pitää seksuaalisuutensa intiiminä yksityisasiana. Nykyisin ihmisen, erityisesti naisen, arvo mitataan sillä kuinka seksuaalisesti haluttava olet. Tämä selittää mm. silikonirintojen suosion. Kristinusko sanoma on itse asiassa lohdullinen siinä, että olet hyvä sellaisena kuin olet.
Seksuaalisuus on normaali osa ihmisyyttä eikä sitä pidä hävetä. Mutta seksuaalisuuden ylikorostaminen on ihan yhtä huono asia kuin häpeä. Itse asiassa mediasta esiin pursuava kaupallinen seksi saa monen tuntemaan häpeää ja alemmuutta: Olenko tarpeeksi seksikäs, olenko liian lihava/laiha, onko liian pienet rinnat/liian pieni penis, haluaako minua enää kukaan kun vanhenen, jne. Eli häpeää tunnetaan yhä, mutta eri syistä kuin ennen.
"Nykyinen kristinusko ei ole mielestäni kovin seksikielteinen muuta kuin siinä mielessä, että rajaa seksuaalisen kanssakäymisen avioliittoon. Mutta onko se seksikielteisyyttä? Mielestäni ei."
Avioliitto kai tuossa on juuri se pointti. Aika harva katsoo nykyään että on järkevää mennä avioliittoon siksi että saisi harrastaa seksiä. Joidenkin kohdalla se voi johtaa jopa ennenaikaiseen ja harkitsemattomaan avioitumiseen.
"Onko seksimyönteinen vain sellainen, joka kannattaa irtosuhteita, pornoa, pettämistä, sadomasokismia jne?? "
Eikä sinusta avioliiton ja irtosuhteiden tai pettämisen välillä ole olemassa mitään? Kuten vaikkapa pitkässä seurustelusuhteessa harrastettu uskollinen seksi?
"Jos jonkun mielestä seksiä tulisi harrastaa vain yksiavioisessa ja turvallisessa parisuhteessa, niin mitä seksikielteistä siinä on?"
Vain jos ainoa hyväksytty turvallinen parisuhde on vain avioliitto, ei siis vaikka kiinteä seurustelusuhde tai avoliitto.
" Ajatuksenahan on, että sellainen seksi on sitä parasta seksiä."
On aina vähän vaarallista yrittää muiden puolesta määrittää mikä seksi on sitä parasta. Makuja kun on niin monia.
Samaa mieltä. Pohdin mielessäni mistä tämä johtuu. Olisiko seksuaalisuuden ylikorostumisellä syy-seuraussuhdetta seksuaalisuuteen kielteisellä asenteella. Pystyykö joku ilmiö sellaisessa muodossa ylikorostumaan jos sitä alunperin ei kielletä, siis "kielletyn hedelmän"vertauskuva.
Itse ajattelen että tämä uskontojen fiksoituminen nimenomaan avioliittoon ainoana seksuaalisuuden toteuttamisen paikkana johtaa juurensa vain siihen että aikoinaan seksi avioliiton ulkopuolella oli melkoinen riski. Ehkäisyä ei ollut ja naimaton nainen oli usein käytännössä kykenemätön elättämään itsenäisesti itseään. Sukujen jatkuvuus ja omaisuuksien siirtyminen taas vaati nimenomaan avioliittoa ja aina tunnettua isää lapselle.
Tästä sitten on myöhemmin johdettu kaikenlaisia kauniita selityksiä sille miten seksi on nimenomaan erityisen hyvää ja kaunista juuri avioliitossa. Tällä on haluttu oikeuttaa kanta myös sen jälkeen kuin nämä aikaisemmat varsinaiset syyt seksin rajaamiseen avioliittoon ovat lakanneet olemasta yhteiskuntien muuttuessa ja ehkäisyn tullessa kaikkien ulottuville.
nooo
>>>Olen aloittajan kanssa jossain määrin eri mieltä. Nykyinen kristinusko ei ole mielestäni kovin seksikielteinen muuta kuin siinä mielessä, että rajaa seksuaalisen kanssakäymisen avioliittoon.
"Olen aloittajan kanssa jossain määrin eri mieltä. Nykyinen kristinusko ei ole mielestäni kovin seksikielteinen muuta kuin siinä mielessä, että rajaa seksuaalisen kanssakäymisen avioliittoon. ... Onko seksimyönteinen vain sellainen, joka kannattaa irtosuhteita, pornoa, pettämistä, sadomasokismia jne?? Jos jonkun mielestä seksiä tulisi harrastaa vain yksiavioisessa ja turvallisessa parisuhteessa, niin mitä seksikielteistä siinä on?"
Eikö tuo rajaaminen juuri ole kielteisyyttä? Kokemus-k:n kanssa olen samaa mieltä: muitakin seurustelun muotoja on olemassa kuin avioliitto vs. porno ja irtosuhteet. Jos yksittäinen pari haluaa seksinsä omasta vapaasta tahdostaan rajoittaa vain avioliittoon, siinä ei ole mitään kielteistä. Sen sijaan jos tämä pari näkee aviollisen seksin olevan ainoa oikea ratkaisu kenellekään, se on kielteisyyttä. Tai jos kaikkia sitoo tällainen käsky.
"Mielestäni olemme nykyaikana menneet seksin suhteen toiseen ääripäähän eli kaikki seksualisoidaan.""Seksuaalisia signaaleja tyrkytetään joka tuutista ja sen avulla myydään jos mitäkin""Seksuaalisuus on normaali osa ihmisyyttä eikä sitä pidä hävetä. Mutta seksuaalisuuden ylikorostaminen on ihan yhtä huono asia kuin häpeä."
Tästä olen täysin samaa mieltä. Seksuaalisuus nähdään itseisarvona. Kaipaan niitä vanhoja aikoja, jolloin muitakin arvoja oli (esim. Maija on kaunis - seksuaalisesti viehättävä, Mari on taitava laulaja - musikaalisesti viehättävä, Anne on hyvä leipuri - kädentaidoissa viehättävä). Nykyään huomio kiinnittyy korostuneesti vain ulkokuoreen kaiken muun kustannuksella. Toki kaikki eivät ole näin kapeakatseisia, mutta vallitseva mielipide on kyllä kallistunut ulkonäön suuntaan. Ja epäilen, ettei pienin vaikuttaja ole media. Muistakaamme, että ihmiset voivat olla monella tavalla kauniita. Ulkomuoto näkyy ensimmäisenä, mutta moni muu asia voi tuoda suhteeseen paljon enemmän onnea :)
Vielä toisin oman näkökulmani seksuaalisuuteen. Esimerkiksi uskonyhteisöt, joissa ollaan seksuaalisesti vapautuneempia, saatetaan nähdä kristinuskoisten silmin "vastuuttomina" tai "lapsellisina". Mutta seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Mielestäni kaikista lapsellisinta on "pelätä" seksuaalisuutta, siten ettei siitä voida avoimesti puhua. Seksuaalisuus on osoitus siitä, että olemme aikuisia. Näitä asioita pelkäävät taas ovat jäänet henkisesti hieman keskenkasvuisiksi.
nooo
>>>Nykyinen kristinusko ei ole mielestäni kovin seksikielteinen
pankaa, pankaa vain
>>>Aloittaja kirjoitti häpeästä jota kristityn pitää tuntea seksin jälkeen.
Sinustako on vain 2 tahtoehtoa seksitavoissa? Siis avioliittoon odottaminen, ja ääretön irstailu? Olen elänyt avoliitossa (onneksi) runsaalla ja terveellä seksielämällä n.10v. Naimisiin ei voi mennä, koska työnantajamme ei salli avioparien toimia työpareina. Mitä irstailua siinä on?
Ei minulle ole vanhempieni jutut mitään häpeän tunteita aiheuttaneet. En suostunut alistetuksi. Kyllä minua vanhempani jopa huorittelivat, ei ehkä ihan sillä sanalla, mutta sitä he tarkoittivat. En ollut äitiinikään yhteydessä vuosikausiin, mutta kun hän sitten sairastui, aloin käydä hänen luonaan ja hoidella asioita, koska hänellä ei enää muisti pelannut ja hän tarvitsi kaikenlaista apua. Vanhat kiukut unohtuivat kun näin hauraan äitini ja kun hän nykyisen mieheni otti avosylin vastaan.
Seksuaalinen vapaamielisyys on saanut aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Seksi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ja nykyisin seksistä on tullut yhä enemmän isäntä kuin renki. Seksiä tyrkytetään joka tuutista ja niin televisio kuin mainosmaailmakin ovat täysin kaupallisen seksin läpitunkemia. Seksuaalinen halu ja miesten ja naisten välinen vetovoima ovat toki maailman luonnollisimpia asioita ja hienoja olemassa, mutta nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa se on saanut yhä enemmän pakkomielteenomaisia piirteitä. 60-luvun seksuaalisen vallankumouksen iskulause oli, että jokaisella on oikeus seksuaaliseen nautintoon. Nykyisin ajatellaan että jokaisella on velvollisuus seksuaaliseen nautintoon. Mutta mitä liberaalimpaa suhtautuminen seksiin on, sitä enemmän on niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää kovenevassa kilpailussa. Ihmiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin.
Seksuaalinen liberalismi on tuonut ihan uudenlaisia paineita miehille. Miehiltä vaaditaan huomattavia seksuaalisia suorituksia, peniksen kokoa arvostellaan ja mitä enemmän miehellä on kaatoja sitä kovempi jätkä hän on toisten miesten kuin naistenkin silmissä. Mies joka ei pärjää tässä kisassa joutuu armotta luuserikastiin ja vaikka hänessä olisi kuinka paljon muita hyviä ominaisuuksia, niin seksin saamattomuus leimaa hänet ikuiseksi epäonnistujaksi. Yksinäisiä miehiä on enemmän kuin koskaan. Toisaalta miehet jotka onnistuvat olemaan seksipetoja alkavat yhä enemmän näkemään naiset esineinä ja heidän on koko ajan vaikeampi sitoutua ihmisuhteisiin ja kunnioittaa ja luottaa yhteenkään naiseen. Yhden naisen rakastaminen tulee heille aina vain vaikeammaksi ja vanhemmiten he kyynistyvät ja halveksivat naisia ja perhe-elämää.
Loppujen lopuksi eivät naisetkaan ole voittajia tässä kilpailussa. Naisilla menee hyvin niin kauan kun ovat nuoria ja nättejä, mutta ikääntyminen pudottaa heidät nopeasti maan pinnalle. Moni ex-kaunotar on hyvin katkera vanhemmiten. Naiset ovat kuitenkin itse syypäitä siihen että heidän arvonsa laskee, koska he nuorina tekevät ehdoin tahdoin itsestään seksiobjekteja. Ja mitä enemmän naiset pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin seksiobjektit, sitä enemmän miehet kohtelevat heitä sellaisina. Ja mitä virkaa on rupsahtaneella seksiobjektilla? Ei mitään. Vanhaan aikaan vahva avioliittoinstituutio suojeli naisia niin että vanhennuttuaan heitä kuitenkin arvostettiin äiteinä ja vaimoina eikä mieheltä hyväksytty sitä että vaihtoi lastensa äidin nuorempaan, koska nainen nähtiin silloin ennen kaikkea vaimona, äitinä ja isoäitinä eikä bikinibeibenä, jonka elämäntehtävä on olla mahdollisimman seksikäs. Ja kun naiset kokevat, että miehet näkevät heidät ennen kaikkea seksiobjekteina, myös heidän kunnioituksensa ja luottamuksensa miehiin horjuu ja pian he alkavat ajatella että kaikki miehet ovat epäluotettavia sikoja.
Seksuaalinen liberalismi on riistäytynyt käsistä ja johtanut ihmisuhteiden pirstoutumiseen. Avioerot ja pettäminen parisuhteessa ovat huomattavasti lisääntyneet ja perheet hajoavat. Uusperheet toimivat usein paljon huonommin kuin ydinperheet ja lapset ovat yksi ryhmä, joka maksaa kovan hinnan seksuaalisesta vapaamielisyydestä. Myös inhimmillinen häveliäisyys on kadonnut. Siinä missä ennen vanhaan seksuaalisuutta pidettiin intiiminä yksityisasiana, nykyään suorastaan kilpaillaan siitä kuka uskaltaa olla rohkein ja näyttää eniten paljastaa pintaa ja revitellä auki seksielämänsä yksityiskohtia. Tähän perustuu mm. jonkun Big Brotherin käsittämätön suosio. Mikään ei ole enää pyhää. Lapsetkin oppivat pienestä pitäen kaikki aikuiselämän raadolliset yksityiskohdat. Toisin sanoen seksuaalinen vallankumous meni liian pitkälle. Ihmisen seksuaalivietti on niin vahva, että sen aisoissa pitämiseksi on hyvä olla olemassa pelisääntöjä. Nyt näitä pelisääntöjä on koko ajan vähemmän ja seksistä on tullut dominoiva isäntä sen sijaan että se olisi hyvä renki. Me emme enää hallitse seksiä, vaan se hallitsee meitä.
Pidin kommentistasi, olet oikeassa siinä, että seksuaalisuus on riistäytynyt käsistä. Olen huomannut viimeaikoina katsovani paljon mieluummin brittiläisiä kuin amerikkalaisia tv-sarjoja. Mietin mistä tämä johtuu, ja tulin siihen lopputulokseen, että brittisarjoissa on panostettu enemmän juoneen kuin amerikkalaisissa, kun amerikkalaisissa taas painotus kohdistuu visuaaliseen ilmeeseen enemmän kuin brittiläisissä. Ts. amerikkalaissarjoista löytyvät ne kuminaamat, jotka näyttävät 60-v:näkin nuorilta kimmoilta kun taas brittisarjoissa näyttelijäkin saa näyttää arvokkaasti ikäiseltään, ikääntyminenkin nähdään asiana, joka voidaan katsojalle näyttää.
Mieti kommentissasi ainoastaan tuota kohtaa "nainen aiheuttaa itse sen, että häntä kohdellaan seksiobjektina". Luuletko, että naiset vapaaehtoisesti meikkaavat, laihduttavat, laittautuvat? Olen havainnut tyttöporukoissa, että ne laittautuvimmat "seksiobjektit" ovat useimmin itsetunnoltaan heikoimpia. Heitä, jotka hakevat miesten huomiota. Ts. miesten huomion saa laittautumalla. "Laittautumaton nainen" joutuu ihan yhtä kovan arvostelun kohteeksi ja hän saa todistella hyvyyttään ihmisenä yhtä paljon kuin "olemattomasti kaatanut mies". Ts. luuseriuden vaara on molemmissa sukupuolissa. Ja lopulta, kuka todella viihtyy pintaliitäjien seurassa, on se sitten meikkineiti tai machomies? Tosiaankin median olisi aika vaihtaa ihanteita.
Loppukaneetiksi, gimme five, en myöskään sietänyt/siedä bigbrotheria.
Itse ajattelen että mediassa oleva seksin ylikorostaminen on lopulta kuitenkin sitä "pintakuohuntaa". Se peittää alleen sen että valtaosa ihmisistä elää ihan tavallisissa suhteissa seksistä sen oman kumppaninsa kanssa nauttien. Ei siinä omassa suhteessa tarvitse sina olla mikään huippumalli tai seksin kuningatar kelvatakseen toiselle. Kyllä kypsä aikuinen tajuaa että media tarjoaa kiiltokuvia joilla ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa.
Tietysti on niitä jotka sitten hakevat aina uutta nuorta ja nättiä. Mutta niin on ollut aina. En minä usko että se seksielämä on menneinäkään aikoina aina niin auvoista ollut. Tuskin aikaisemmin on ollut samalla tavalla yleisesti hyväksyttyä olla seksuaalinen myös vanhempana luin on nyt. Eikä esim. ongelmista ole ennen puhuttu juurikaan, puhumattakaan siitä mikä on hyväksikäyttöä ja mikä on ihmisen itsemääräämisoikeus omasta kehostaan. Kyllä ennenkin oli paljon huonoa seksiä ja ongelmia sekä pettämistä, ne vain jäivät piiloon kun asioista ei ollut tapana puhua.
Kaikella seksuaalisuuden ylikorostuneisuudella on tiettyjä päämääriä kulttuurissamme.
Kiihottaminen ostamaan tuotteita.
Ei missään tapauksessa nykyistä ahdasmielistä perusrakennetta vastaan.
BB, nuuhkaisut ja tunteet, kauniit ja röhkäilevät, niiden ja kaikkien mainosten tarkoitus on synnyttää ostohaluja.
Ei vapautunut seksuaalisuus.
Huom!
Kondomit ovat vaarallisin asia katolilaisille.
Niillä on käsitys oikeasta vaarasta, kortsut uhkaisivat järjestystä, jos kaikki ei tähtäisi ostotapahtumien tekoon, alitajuntaa muokkaamalla.
Epämiellyttävä totuus
>>>Seksuaalinen vapaamielisyys on saanut aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä...
Me emme enää hallitse seksiä, vaan se hallitsee meitä.
Nimimerkki "Epämiellyttävä totus" kuulostaa
petteri haipolalta tai siltä toiselta kiihkohihulta, paavolalta tms. Mutta miksei poitsut uskalla kirjoittaa enää omilla nimillään? Ihan yks yhteen on teksti kuin heidän plökeissään.
Jos et olis "totus" maininnut Big Brotheria niin kirjoitukses olis voinut olla hyvinkin vuodelta 1959, kun lättähatut valtasivat Suomen ja elävien kuvien teatterissa pahennusta herätti toinen julkea BB eli Brikitte Bärdöö. Bärdöö kirvoitti varsinkin niiden miesten paheksunnan, jotka sitten näkivät Brikitistä märkiä unia, että kykenivät jotenkin hoitamaan aviollisen velvoitteensa lauantaina, saunan jälkeen ja pimeässä. Tuskin ne naiset olisivat halunneet ukkojensa kanssa elää, mutta oli pakko kun rahapussi oli miehen taskussa ja mies antoi talousrahaa, ja mäkätti että mihin tästä on markka hävinnyt. Taasko sitä piti ostaa shampoota kun viime jouluna juuri ostetttin. Tartte joka viikko saunassa käydä.
http://yle.fi/uutiset/suurin_kondomikampanja_kehottaa_kumita__kun_on_sen_aika/7154547
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2014032518155655_se.shtml
Jotai järkee tullut, kaheksasluokkalaisille kortsut. Kuitenkin ne kokeilee seksiä.
perkeletto, mun piti tää kortsujuttu laittaa tähän:
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2014032518155655_se.shtml
Jakavat nyt kouluissa skordareita.
Nimimerkki "Epämiellyttävä totus":
Näen kirjoituksessasi kaksi ongelmaa:
-Median luoma höttö Hollywood-ihmiskuva ja ihmisten oikean elämän reaalitodellisuus sekoittuu keskenään
-Yhteiskunnan muutokset taustalla jäivät huomaamatta
Näet tämän seksuaalisen vapauden problematiikan miesnäkökulmasta. Huomiosi moraalin rapistumisesta ei ole uusi, vaan lähes samoilla sanoilla paheksuttiin asioita kun e-pillerit tuli markkinoille ja nuorisokulttuuri tuli Suomeen, ja Elvis vatkasi lanteita niin, että pelättiin, että tytöt alkavat pian ajattelemaan esiaviollista seksiä ja unohtavat tulevan osansa lapsentekokoneina.
Onko nykyajassa vain huonoja asioita ja menneissä vain hyviä puolia? No, näkökulmasta riippuu, kellä on asiat olleet paremmin ja kellä ei. Sinusta ilmeisesti naisilla oli asiat ennen hyvällä tolalla ihan vain sen takia, että naisen ei tarvinnut pelätä rupsahtamista, kun oli joku, joka huolii (sosiaalisen kontrollin vuoksi vain pakosta) vanhanakin? Minusta tosi hupaisa että oletat sen olevan naisten pelko, oikeasti. :) Jossain Hollywoodissa ehkä, tai niillä joilla se liittyy elantoon.
Suurin muutos sieltä 1960-luvulta lähtien on ollut ehkäisyn kehittyminen, joka sekä pikku hiljaa alkoi vapauttaa naisia raskauden pelosta. Seksi oli aiemmin nautinto vain miehelle, ja naiselle se oli ahdistuksen ja pelon asia. Miehet ovat yhtä hanakoita nykyään seksiin kuin ennenkin, mutta asioista EI PUHUTTU. Siksi voi luulla, että ihmisluonto on jotenkin olennaisesti muuttunut. Moni asia, joka on ollut ennen tabu, on noussut ihan yleiseksi keskustelunaiheeksi. Luepa vaikka teos vastentahtoisista raskauksista ja aborteista vuodelta 1970, niin näet mitä se arki hyvin monen kohdalla oli:
http://www.fragen.nu/atria/fragen/MINN-0009513001369.pdf
Ehkäisy ja koulutuksen mahdollistuminen ja se ettei yhden palkka riittänyt elämiseen teki sen, että myös äidit alkoivat käydä töissä ja naisen rooli muuttui.
Naisen taloudellinen riippumattomuus miehestä mahdollisti myös sen, että hänen ei tarvinnut enää kitua huonossa avioliitossa, jota lapset joutuivat katsomaan tätä vierestä, kun oli pakko. Suomalaiset naiset hankkivat koulutuksen, tai yrityksen millä elätetään itsensä sitten "rupsahtaneenakin", ja varsinkin yksinhuoltajina, kun isät haluavat elääkin sinkkuna, kun lapsiarki oli liian vaativaa.
Miehiltä minustakin vaaditaan nykyään enemmän panostamista kuin ennen joissakin asioissa, mutta jotkut muut paineet on tyystin hävinneet, eli miehen ei tarvitse enää elättää koko perhettä yksin eikä hankkia omaisuutta tai edes työpaikkaa ja koulutusta ennen perheen perustamista ja parisuhdetta.
Tämä on tätä yksilöllisyyden aikaa, joka kuten sanot, on myös tätä jälkimodernia pirstoutumista ja uusien vapaaehtoisten yhteisöjen muodostumista suurten ydinperheiden tilalle ja rinnalle. Ja sateenkaariperheet on uusi ilmiö sekin, kun saa ilman kriminalisointia olla sitä mitä on.
Seksista puhutaan enemmän kuin ennen, ja seksi on vapaampaa naisille kuin ennen, siinä suurimmat muutokset minun mielestäni seksikäyttäytymisessä.
Jatkan seksiasiasta myöhemmin. Kun halusin vain taustoittaa kirjotustasi, kun tuntui että sinulla on vaikutelma kuin tämä kaikki moraalittomuus olisi pudonnut taivaalta tai syntynyt itsestään. :)
Jospa vielä sitten tästä seksiasista vielä. :)
Minusta syyllistyt nimimerkki "Epämiellyttävä totus" itse tuohon naisten arvon määrittämiseen ulkoisten seikkojen ja iän perusteella, kun esität, että naisen elämäntehtävä on olla vaimo, äiti ja isoäiti ja se arvo laskee kun ulkonäkö rupsahtaa ja että nainen olisi tästä syystä mielestäsi onneton. Et puhu ensisijaisesti naisesta yksilönä, vaan määrität naiseuden muiden, ja muiden suorittaman arvostuksen kautta. Kyllä minä naisihmisenä ainakin arvotan ja arvostan itseäni ja muita ihmisiä ulkonäön ja iän sijaan muilla mittareilla, kuten sosiaalisten taitojen, persoonan mielenkiintoisuuden, lahjakkuuden ja älyllisyyden perusteella.
Otan kaksi upeaa esimerkkiä, Lenita Airisto ja Aira Samulin. Molemmat huitelee vanhusiässä, missä iässä monet vähintään makaa jo letkuissa. L ja A on olleet kauniita ja menestyviä naisia ja ovat sitä vieläkin, ja älykkäitä ja positiivisia ja mikä parasta molemmilla leikkaa paremmin kuin joillakin kolmikymppisillä, kadehdittavaa. Onko nämä naiset sinusta muka jotenkin säälittäviä? :)
Ensisijassa on kyse siitä, että jos ei nainen (tai mies) arvosta itse itseään, ei sitä kyllä muutkaan tee. Ja on aivan sama, mitä muut sitten ajattelevat, jos itse tuntee olevansa hyvinvoiva ja onnellinen. Mutta sinä koet, että se onnellisuus tulee vain sen kautta, miten muut sitä onnellisuutta naiselle suovat, ulkonäön tai äitiyden jne kautta. Koostuuhan naisten elämä muustakin! Mummot reissaavat ja ovat aktiivisia ja määrittelevät itse arvonsa ja ihmiset identifioi itsensä kukin omalla laillaan. Minusta kirjoituksesi kertoo vain siitä, miten näet itse naiset lähipiirissäsi ja muuten. Eivätkö tuntemasi naiset ole tehneet muuta kuin lapsia?
Tajuan kyllä, jos uskonnollinen mies identifioi naisen vain miehen jatkona, itseään alempana - olipa nainen sitten professori, suuryhtiön johtaja, Nobel-palkittu rauhanaktivisti, nero tai bestseller-kirjailija ja mies olisi pelkkä kotona katkerana koneensa ääriessä Raamattua siteeraava 80 äo-pisteen ummehtunut, alemmuudentuntoinen ja vastenmielinen örkki, joka ei ole saanut elämässään aikaiseksi yhtään mitään, saati että olisi ollut onnellinen.
Jatkuu...
Jatkuu...
Häveliäisyys on aika paljon kadonnut (mielestäni onneksi) , se on totta, ja seksistä on tullut julkinen mainosväline myydä melkein mitä tahansa, että välillä vähän tympäisee. Mutta seksillä myydään tavaraa miehille. Tosin naisillekin on jo seksipalveluja (ehkä niille ”rupsahtaneille”?) ja kaiken maailman Hetkuttelevia Hunkseja, mutta tässä on tapahtunut vain tasapuolistumista ja näkyväksi tuloa, seksistä on tullut mielihyvän tuottaja, ja on ainakin omasta mielestäni kuitenkin parhaimmillaan rakkaudenosoittamisen muotona.
Mutta kaikki eivät löydä rakkautta eivätkä puolisoa. Pitäisikö heidän lyhyen elämänsä aikana luopua seksistäkin? Mitä pahaa on kahden aikeuisen ja vapaaehtoisen välisesä seksissä, eihän se loukkaa ketään?
Tuskin seksipalveluitakaan olisi, jos ei kukaan niitä käyttäisi. Mutta prostituutio ja seksillä myyminen ole mikään uusi ilmiö, vaan se on näkyvämpää kuin ennen. Prostituutiopalveluja käyttivät vain esim. 100 vuotta sitten varakkaat miehet. Se oli osa yhteiskuntaa, joka hyväksyttiin. Mutta eihän näistä missään rouvasväen kahvikutsuilla tietenkään puhuttu, kun seksi katsottiin naisille sopimattomaksi ja kunnollisen naisen tuli nähdä seksi vain lastenteon vastenmielisenä puolena. Nainen joka nautti seksistä, oli huono nainen.
Nykyään niillä rouvasväen kahvikutsuilla ostellaan seksileluja ja seksiasuja. Mummot, äidit ja vaimotkin, saati ne, joita et lue naisiksi: lapsettomat, sinkut, eronneet, lesket, yksinhuoltajat jne.
Seksistä ja seksikkyydestä on tullut siis tasapuolisempaa ja näkyvämpää, se sallitaan naisillekin ja myös samaa sukupuolta oleville ainakin meillä vapaissa kulttuureissa. Lapsia tulisi suojella seksiltä ja seksuaalistamiselta. Mutta pedofiilejakin on ollut aina, ja idän joissakin valtioissa pedofilia on edelleenkin sallittu ja lapsimorsiamia myydään, kuten Lähi-Idässä on ollut tapana myös Raamatun aikana. Kuitenkin suhde seksiin on noissa kulttuureissa äärimmäisen kielteinen ja ”moraalinen”.
http://en.wikipedia.org/wiki/Double_standard
"Loppujen lopuksi eivät naisetkaan ole voittajia tässä kilpailussa."
Onko tämä sinusta oikeasti kilpailu?
"Me emme enää hallitse seksiä, vaan se hallitsee meitä."
Taidat kuitenkin puhua vain omasta puolestasi ;)
Tosi kuin vesi. Joillakin konservatiivisilla uskoville seksuaalisuus ja seksi on tabu josta ei saisi edes puhua. Jotkut siis kuvittelee, että jos ei olisi seksikasvatusta nuorille ja ehkäisyn hankkiminen olisi helppoa, niin se seksi jäisi väliin.
Mutta eihän se jää ja tilanne olisi täälläkin sama kuin USA:n raamattuvyöhykkkeellä eli teiniraskaudet olisi yleisempiä.
On pakko kommentoida näitä, kirjoituksesi kirvoittaa niin paljon vastalauseita. :)
"Vanhaan aikaan vahva avioliittoinstituutio suojeli naisia (...)."
Vanhaan aikaan avioliittoinstituutio soi naiselle vain vähän liikkumatilaa, koska se määritteli naisen joksikin, joka on miestä ja lapsia varten, ei itsenäisenä toimijana. Sinä näet sen sen "suojeluna".
Vanki kokee ristikon silmiensä edessä eri tavalla kuin vanginvartija.
Toki avioliitto ja kotiäitiys on voinut olla niille naisille tyydyttävä elämäntapa, jotka eivät muuta ole elämältään halunneetkaan ja suhde on ollut hyvä. Mutta naiset eivät oikein saaneetkan haluta. Kotiäitiys oli sosiaalinen konstruktio naisen tehtävästä. Mutta muistapa, miten niiden naisten kävi, joiden mies kuoli tai lähti kävelemään, eikä vaimolla ollut koulutusta, ammattia, työkokemusta eikä mitään elinkeinoa ja lapset kuitenkin jäivät äidin hoiviin ja huollettavaksi.
Itse luonnehtisin naisten avioliittoa entisaikaan elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi ja pakkotyöleiriksi verrattuna nykyiseen.
Yksi viihdemediassa ollut esimerkki on esim. mediapersoona Timo T.A. Mikkosen ja hänen 1. vaimonsa esimerkki, miten se avioliittoinstituutio "suojelee" naista. Molemmat olivat naimisiin mennessään sitä mieltä että naisen ja äidin paikka on kotona ja avioliitto on juuri sellainen pyhä instituutio. Kun Timo T.A sitten jätti vaimonsa nuoremman takia viiskymppisenä (ja vaimo joutui sietämään kaikki pettämiset jne), ei vaimolla ollut yhtään työkokemusta, vaikka oli koulutettu. Hän oli uhrannut elämänsä perheelle, ja palkaksi siitä potkaistiin pellolle. Miten avioliitto tässä kohtaa hyvin perinteisenä suojeli naista?
Oli selvää, että moinen avioliitto ei ollut kummankaan mielestä tyydyttävä. Kaikki oli siis vain kulissia, ja kulissit kaatuivat tultuaan hauraiksi. Eikö olisi ollut parempi, että liitto olisi purettu aiemmin, että molemmat olisivat ehtineet elää rehellisesti ja aidosti? Vai pitääkö puolisoiden pitää jotain kulisseja pystyssä, vaikka itse suhde on jo kuollut tai muuttunut perhehelvetiksi?
Entä miten suojelee eittämättä perinteinen lestadiolaisavioliitto naista, jonka täytyy uhrata henkensä ja terveytensä jatkuvien synnytysten uuvuttamana?
epämiellyttävälle totuudelle:
"Mikään ei ole enää pyhää."
Se, mikä on kellekin pyhää, vaihtelee. Se, mikä on sinulle pyhää ei ole sitä monelle muulle.
Minulle henkinen ja fyysinen vapaus ja ihmisten välinen tasavertaisuus on pyhää. Kumpa uskikset pitäisivät näitä kanssa pyhänä, mutta ei...
---Miehiltä vaaditaan huomattavia seksuaalisia suorituksia, peniksen kokoa arvostellaan ja mitä enemmän miehellä on kaatoja sitä kovempi jätkä hän on toisten miesten kuin naistenkin silmissä. Mies joka ei pärjää tässä kisassa joutuu armotta luuserikastiin ja vaikka hänessä olisi kuinka paljon muita hyviä ominaisuuksia, niin seksin saamattomuus leimaa hänet ikuiseksi epäonnistujaksi. Yksinäisiä miehiä on enemmän kuin koskaan. Toisaalta miehet jotka onnistuvat olemaan seksipetoja alkavat yhä enemmän näkemään naiset esineinä ja heidän on koko ajan vaikeampi sitoutua ihmisuhteisiin ja kunnioittaa ja luottaa yhteenkään naiseen. Yhden naisen rakastaminen tulee heille aina vain vaikeammaksi ja vanhemmiten he kyynistyvät ja halveksivat naisia ja perhe-elämää.---
Musta tuntuu että kirjoittaja kertoo tässä nyt omasta itsestään. Jos tommonen huoli on ettet enää näe vaimoasi kuten ennen, hän on vanhentunut halveksit häntä niin onko se nyt oikein sitten vaimoasi kohtaan teeskennellä muuta, jos mielessä on joku bb-silikonitissiblondi? Itekö olet sitten joku adonis? Ikävä vaimolles jos on elänyt siinä luulossa, että avioliittonne on ikuinen eikä ole hommannut takaporttia, kun sinä olet häntä sumuttanut. Ja sulla on alemmuuskompleksi pienestä peeniksestä ja siitä ettet tyydytä vaimoa sängyssä? Tämä on kyllä henkilökohtainen ongelma, ei media tee tätä, ulkoistat nyt vaan tän jutun muka median syyksi. Vai arveletko, että vaimo on katsonut telkkaria ja tajunnut, mitä on menettänyt? Vai mikä tää ongelma on?
Jotenkin näyttää siltä että syytätkin vain naisia siitä, että himoitset silikonitissejä MItä hemmetin teeskentelyä tuollainen on, että syytät naisia ja mediaa siitä, että itelläs on viidenkympin villitys ja vieraat himottaa tms. pakkoko on katsoa bb:tä?
Seksi näyttää olevankin tosi kompleksinen asia sulle, syytät kaikkia muita siitä että sulla on huonosti asiat, vaikka jokainen on oman elämänsä seppä.
Oleppas nyt hyvänä ja säntillisenä esimerkkinä itse ja pistä ne omat himot kuriin, unohda muiden himot ja niitten vartiointi ja laita vaikka tämmöinen.
http://img132.imagevenue.com/loc188/th_90474_cage.jpg
Avaimet muijalle.
"Eli kun kristillinen kasvattaja suhtautuu omaan seksuaalisuuteensa samalla rentoudella kuin miinan purkaja miinaansa"
Oli kyl nii pal hianosti sanottu! Saak käyttää?
*100 pist.*
jos kelpaa, niin siitä vaan
Lainaan tuon koko viimeisen linkin, siinä sen verran asiaa tärkeimmästä l. häpeästä:
Miten häpeä syntyy ja ilmenee?
Häpeän tunteet syntyvät jo lapsuuden kokemuksista. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, se näyttäytyy tai torjutaan tavoilla, jotka tuntuvat itsestä toimivilta ja hyväksyttäviltä.
Häpeän juuret ovat lapsuudessa ja nuoruudessa. Vanhempien torjunta, syyllistävät sanat, hylätyksi tuleminen tai pelko hylkäämisestä, mitätöinti, vähättely, nöyryyttäminen ja nujertaminen muovaavat lapsen minäkuvaa.
Tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. Myös lapsen persoonallisuus, temperamentti, luonteenpiirteet sekä kyvyt ja taidot vaikuttavat siihen, miten syväksi häpeän kokemus muodostuu.
Häpeä halutaan piilottaa
Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, monet luovat torjuntamekanismeja häpeän peittämiseksi. Niitä voivat olla esimerkiksi
erilaiset roolit, kuten heikon, auttajan, miellyttäjän, johtajan tai pellen rooli
suojamuuri, joka näkyy täydellisyyden, materian ja suoritusten tavoitteluna
itsekriittisyys, mustavalkoinen ajattelu ja jatkuva syyllisyyden tunne.
Häpeän piilottaminen ei kuitenkaan poista sitä. Kun itsestä paljastuu jotakin, minkä haluaa salata muilta, häpeä vahvistuu entisestään.
Häpeä vaikuttaa monella tapaa
Kohtaamaton häpeä altistaa läheisriippuvuuteen ja muihin riippuvuuksiin.
Se vaikuttaa
seksuaalisuuteen
työuupumukseen ja henkiseen väsymykseen
masennukseen ja ahdistukseen
syömishäiriöihin.
Häpeä voi aiheuttaa jopa kuolemankaipuuta ja itsetuhoisuutta.
Häpeän olemassaolosta muistuttaa se, miten reagoimme asioihin ja tapahtumiin. Jokin on koskettanut syvällä olevaa häpeän tunnetta, kun reagoimme epäoleellisiin asioihin turhan voimakkaasti suuttumalla, loukkaantumalla tai tuntemalla itsemme hylätyksi tai torjutuksi.
Teologian tohtori Ben Malinen puhuu häpeänappuloista, jotka ovat itselle hyvin arkoja kohtia ja palauttavat mieleen aiemmin koetun, torjutun häpeän. Kun jokin painaa häpeänappulaa, kokee usein fyysisiä reaktioita, kuten punastumista, katseen painamista, jähmettymistä, puheen salpautumista tai tilanteesta vetäytymistä."