Kuoleman jälkeen ihmisen sielu siirtyy henkimaailmaan ja arvioi itse elämäänsä elämää. Kaikki ovat ennen syntymäänsä tehneet suunnitelman mitä haasteita ottaa vastaan tässä elämässä. Tämä sopimus tehdään yhdessä henkioppaiden ja jumaluusvoimien kanssa. Syntymässä ihmiseltä poistetaan tieto tulevasta elämästään ja näin ihminen voi ottaa haasteet vastaan ilman, että tarkasti tietäisi mitä hänelle tulee tässä elämässä tapahtumaan. Jälleensyntymien kautta ihmisellä on mahdollisuus jatkuvaan henkiseen kasvuun.
Kuoleman jälkeen henkimaailmaan
HAK52
17231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sitten kun on tarpeeksi henkistä kasvua niin ei tarvii enää syntyä tänne murheen laaksoon, eiks niin. Mitenhän sitä sitten saa aikansa kulumaan?
Hmmm....kas siinäpä probleema...kuinka kuluttaa aikaa ajattomuudessa?
kaipa universumissa on tutkimista . Vaikka siellä alkuräjähdyksen laidalla.
Alkuräjähdyksen?
Kuoleman jälkeen, tietoisuutesi laajennettua maailmankaikkeuteen, on miljardikin vuotta kuin yksi sekunti.
Eiköhän yksi kerta tällaista riitä ilman kertausta ja toivossa on hyvä elää, että se toinen maailma on just sellainen kuin kuvittelenkin.
;-)
On jo nyt. Arvioidessani mennyttä elämääni, kärsin suunnattomasti omista heikkouksistani, en käyttänyt mahdollisuuksia jotka oli suotu.
Voihan sitä noinkin ajatella, muuta mitä todisteita henkioppaiden ja jumaluusvoimien kanssa suunnittelemisesta on? Minun mielestäni on 99 % todennäköisyys, että ei ole olemassa mitään sieluja eikä jälleensyntymiä eikä tietoisuutta kuoleman jälkeen. Loppu 1 % jakautuu tasaisesti kaikille muille vaihtoehdoille, joten esittämällesi näkemykselle ei kovin suurta todennäköisyyttä jää.
"Poistetaan muistot" kirjoitat,,ihmettelen vain sitä, mitä sitä oppii jos ei muista "opetusmateriaalista"(elämä) mitään?
Entä kun titeto käy tuhrakaksi,mainitaan mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti
Kaikki lukuisten elämiemme muistitiedot tallentuvat kokonaisuudessaan sielumme hienojakoiseen "DNA:han" ja siten ovat koko ajan käytettävissämme sielutasolla (sielu on todellinen 'olemuksemme', keho vain käyttöväline sielulle fyysisen olemisen ajan!). Nuo 'sielun tiedostot' ovat eräänlainen 'ohjain' elämänläksyillemme eli juuri niille haasteille joita olemme ennen tänne tulemistamme suunnitelleet kohtaavamme tässäkin elämässämme. Koko elämämme tallentuu eräänlaiselle 4D-filmille jota sitten kuolemamme jälkeen joudumme käymään läpi ja arvioimaan miten onnistuimme saavuttamaan omakohtaisen tarkoituksemme tämän elämän suhteen. Mikäli jäi jotain saavuttamatta, palaamme ennen pitkää uudelleen samantapaisiin haasteisiin joko tänne tai muualle (vaihtoehtoja on loputtomasti).
Ps. meiltä ei koskaan eikä missään vaiheessa tulla kysymään, miten ja mihin uskoimme vai uskoimmeko ollenkaan mihinkään! Ainoa millä meitä 'mitataan' on RAKKAUS eli miten paljon olemme saavuttaneet Rakkautta (itseemme, kaikkiin ja kaikkeen eli siis Jumalaan)!
Mielestäsi kyse on siis kuin simulaatiosta, jonka tavoite on oppia rakastamaan?
Rakastamaan mitä?
Sitäkö rakastamaan että on vajaavainen, vai sitä mihin vajaavaisuuden(kuuluu rakkauden puutos)huomaaminen viittaa?
Ongelma sinulla ja muilla on siinä, että jos jumaluus on ns. "synnitön", siis 'se' joka meitä näillä simulaatioilla neuvoo, tai "me" jotka itseämme siimulaatioillamme opetamme, niin eikö kyse ole kehällisyydestä? Rakkauden puutos ja siitä kaikki sen muunnokset kuten ylpeys, itseriittoisuus jne,,nehän kaikki tuli itsestämme, tai jumlauudesta joka kaiken teki ja on?
Eli rakkaudettomuus täytyy olla olemassa siinä itsessään joka on tai ei vielä ole rakkaudellinen. Jälkiviisaus siitä että tietää kaiken siitä mikä on jos on itsensä luonut,merkitsee ääretöntä tyhmyyttä tai ääretöntä turhautumista,,jopa pahuutta kärsimyksen huomioon ottaen.
Rakkaudettomuus tulee rakkauden puutteesta ja rakkauden täyteys rakkaudesta. Rakkaus on täydellistä, siihen ei kuulu varjot ja vihat, mitä siihen sekoittamaan selitykseksi maailman järettömyydestä ja ihmisten mielivallasta, itsekkyydestä ja omahyväisyydestä, ikään kuin sitä että rakkaudettomuus on ikään kuin lähtenyt rakkaudesta?
Jokaikinen ihminen kokee enemmän tai vähemmän kärsimystä elämänsä aikana. Ellemme opi tuntemaan itseämme ja ymmärrä elämän perimmäistä tarkoitusta, meidän on todellakin vaikea hyväksyä sitä, että kaiken tarkoitus on Rakkaus. Jokainen voi ihan vapaasti kokeilla rakkauden valtavaa voimaa (suorastaan jokapäiväinen elämä muuttuu ja 'ihmeitä' alkaa tapahtumaan) kun vain aloittaa 'harjoittamaan' sitä vaikkapa itseään kohtaan. Eli alkaa hyväksymään ensinnäkin itsensä sellaisena kuin on; kaikkine vikoineen ja ns. synteineen. Ei siihen kummenpaa filosovointia tarvita!
" Rakkauden puutos ja siitä kaikki sen muunnokset kuten ylpeys, itseriittoisuus jne,,nehän kaikki tuli itsestämme, tai jumlauudesta joka kaiken teki ja on?"
Olemme osa jumaluutta mekin! Kaikki on sitä, mitään ei ole sen 'ulkopuolella'. Se ei siitä muutu vaikkei siihen uskoisikaan. Ei-rakkauden kokeminen onnistuu vain unohtamalla olevansa jumaluutta eli sitähän me olemme täällä tekemässä. Kaikki mitä koemme, on omasta itsestämme lähtöisin! Kun hyväksyy tämän, on jo hyvällä tiellä ymmärtämään kaiken tarkoitusta.
Sanoit ihan oikein eli "Rakkaudettomuus tulee rakkauden puutteesta ja rakkauden täyteys rakkaudesta." Kun alkaa rakastamaan itseään (en tarkoita egoistista itserakkautta), niin alkaa automaattisesti rakastamaan ja hyväksymään/ymmärtämään muita samassa suhteessa. Ja kun ihmisesta 'huokuu rakkaus' sen huomaa kaikesta hänestä ...ja häntä on helppo rakastaa.
"....tavoite on oppia rakastamaan?
Rakastamaan mitä?".
Rakkaus on kaikki mitä on (energiat ja materia mukaan lukien!). Rakkaus = Valo...ja sekin mitä pimeydeksi kutsumme on vain aste tai värähtelytaajuus Valon janalla, siis sekin mitä mielestämme on 'ei-rakkautta'. Rakkaus on ainoaa todellista olemassaolevaa ja siten pysyvää, kaikki muu on vain sen ilmentymää (ja siten katoavaa) lukemattomissa eri muodoissa ja eri taajuuksilla. Me olemme - kokonaisuudessamme vikoinemme ja kärsimyksinemme - siis myös tätä kaikkiallista Rakkautta=Jumalaa/Valoa ja tarkoituksemme on palata tuohon alkuperäiseen oloomme eli Jumalalliseen Rakkauteen, mutta jokaisen on itse löydettävä tiensä sinne takaisin....oikotietä ei ole vaikka kuinka uskoisi muuta!
Nyt ihmiselämän pyörteissä - poissa "kotoa"- eristettynä 3D-maailman harhoihin meidän on todellakin vaikeaa nähdä 'pelastusta' kärsimysten kokemisista etenkin kun meille on noin 1500v aivopesty uskomaan, että se tapahtuisi vain uskomalla tietyllä tavalla...ja niinpä olemme aina vain uudelleen ja uudelleen palanneet samoille kärsimyksen kokemisen 'pelikentille' ja samalla, lähes jumittuneelle tietoisuuden tasollemme. Olemme olleet kuin strutseja jotka painavat päänsä hiekkaan etteivät näkisi todellisuutta toivoen jonkun tulevan pelastamaan meidät ja siksi yrittäneet uskoa 'oikealla tavalla'.
Kuitenkin ainoa todellinen 'pelastuksemme' eli siis pääseminen pois vähitellen 'kärsimysmaailmojen' opetuspiireistä on löytää itsestämme jälleeen se em. RAKKAUS joka muuttaa KAIKEN ja voimme palata "Isän Kotiin" niin kuin raamatun vertauksen tuhtaajapoika. :)
On kaksi henki maailmaan toien maaima on pimeydessä odottamassa tilin päätöstä,toinen valkeuden henkimaailma on ylhäällä mestarikansaa aloitelemassa ijankaikkista voittajaien juhlaa.
kuko on ollult toisena osapuolella sopimassa minkä haaste otta vastaan.
Henkinen kasvu päättyy siihen kun päivä päättyvät täällä,maan päällä.
HAK52
Valitettavasti et kuulija ole vielä 'kuullut' tarpeksi, sillä julistat vain jonkun muun ihmisen kirjoittamia uskomuksia joita pidät totuutenasi. Mikään toisen 'totuus' ei ole suhteellista sillä perimmäinen totuus löytyy vain itsen (minän) kautta; "Minä Olen" on sinulle selväsikin vielä arvoitus!
< perimmäinen totuus löytyy vain itsen (minän) kautta; "Minä Olen" on sinulle selväsikin vielä arvoitus!>se on omaminä ei kukaan toinen,oma itsekyys.
Sen paika on ristillä kuolla.
tiedän kuka on ne kirjoittanut, ovat oikeita, on selvää että sanan väärentäjiä on he tekevät sen omaksi turmiokseen.
don't believe
Et ilmeisesti kuuntele edes itseäsi,onko mitään järkeä elämän opissa jos totuus tulee tarjottimella eteensä? mieti nyt itekki :) vain ihminen voi olla niin tyhmä :)
Et ymmärrä mitä kirjotat,minä tunne itseni totuus itsestäni on se että olen armonalaisena.
Ihmiset juoksevat palkoon totuutta,ettei hedän nuhdeltaisiin,syntiensä vuoksi.Sana paljastta kaiken mitä olet tehnyt,