DNA: Suunniteltu juttu?
Kirjassa What is Creation Science? ( Morris, Henry M., Parker, Gary E.) on omistettu kokonainen luku ,” Evidence of Creation in Living Systems,” luomissignaalien tunnistamiseen. Käsitettä luomissignaali ei ole ko. kirjassa, vaan se on lainattu Evoluutio – Kriittinen analyysi – kirjan käsitteistöstä. Lisäksi käyttäessäni käsitettä älyllinen suunnittelu, on kyseessä vapaamuotoinen suomennos.
Kirjan mukaan mikään ei ole helpompaa kuin tunnistaa todisteita luomisesta (sivu 32). Sivu 33: ” What does it take to recognize evidence of creation? Just the ordinary tools of science: logic and observation.” Eli suoralla havainnoinnilla ja loogisen päättelykyvyn avulla avautuu luomisen todisteiden maailma tieteelliselle kreationistiyhteisölle. Sivulla 34 on korostettuna seuraava huomautus: ” You don´t have to see the creator, and you don´t have to see the creative act, to recognize evidence of creation.” Useimmiten kun kaikkein loogisin vaihtoehto on päätyä luomisen kannalle.
Ajatuskulku on kutakuinkin seuraavanlainen. Tämä kahtiajako on keskeisin asia tässä luvussa. Evoluutioajattelu edustaa ajan ja sattuman kautta tapahtuvaa asteittaista kehitystä. Luominen taas on lähtöisin suunnittelijasta, jonka tarkoituksena on ollut luoda jotain tietyllä lailla. Aika ja sattuma vaikuttavat vain materian ominaisuuksiin. Sivulla 41 on kaavakuva, jossa tämä kahtiajako on selvästi esillä. Aika (time) ja sattuma (chance) ovat aineen (matter, substance) ominaisuuksia (property, properties). Järjestyksen/rakenteen (organization) ominaisuuksia ovat suunnittelu (design) ja luominen (creation).
Sivu 46:
” My point is not based on design per se, but on the kind of design we observe. As creationists point out, some kind of design, such as snowflakes and wind – worn rock formations, do result form time and chance – given the properties of materials involved.- - But just as clearly, other kinds of design, e.g. arrowheads and airplanes, are the direct result of creative design and organization giving matter properties it doesn´t have and can´t develop on its own.”
Elämä kuuluu sellaisiin asioihin, joita evoluutio ei pysty tuottamaan itsestään. Luvussa käydään läpi erityisesti solun rakennetta ja DNA:n toimintaa. Sivuilla 44-45 kerrotaan, että kehomme soluissa ei ole yhtäkään molekyyliä, joka olisi elossa. Solu on kokoelma elottomia komponentteja, jotka yhdessä järjestettyinä ja suunniteltuina (muokattuina tietynlaisiksi) tekevät siitä elävän. Elämän syntyä ei voi selittää kemiallisen evoluution avulla, vaan ainoa vaihtoehto on, että älyllinen suunnittelija on suunnitellut ja luonut eliölajit. Me emme voi ymmärtää tätä prosessia, mutta voimme kuitenkin tutkia solun toimintaa ja ihmiskehon toimintaa. Lyhyesti sanottuna, elämällä on sellaisia ominaisuuksia, joita time ja chance eivät pysty tuottamaan. Tarvitaan suunnittelua ja luomista. Se mitä tiedetään ja voidaan selittää DNA:n ominaisuuksista ja solun toiminnasta puoltaa suunnittelun näkökulmaa. Ne eivät ole voineet syntyä itsestään, sivu 45:
” Similarly ”life” is a property of organization, not of substance. A living cell is a collection of several billion nonliving molecules, and death results when a shortage of energy or a flaw in the operational or repair mechanisms allows inherent chemical processes to destroy its biological order.”
Humoristisesti todetaan, että yksikään tiedemies ei usko, että lentokone on voinut kehittyä itsestään ajan ja sattuman muokatessa materiaaleja tietynlaiseen järjestykseen, jonka lopputuloksena on tietyllä tavalla suunniteltu tekninen laite. Luullakseni tässä on tarkoitus luoda analogia lentokoneen ja elävän eliön välille. Kehittelen tätä ajatusta hieman eteenpäin kirjan hengessä. Jos aika ja sattuma eivät ole saaneet aikaan edes jonkinasteista moottoria tai mikropiiriä jossain päin maapalloa, miten ne voisivat saada aikaan DNA:n, joka on tumassa ja suojassa solun seinämien sisäpuolella? Puhumattakaan kaikista niistä prosesseista, joita liittyy solun toiminnan ylläpitämiseksi, suojaamiseksi ja korjaamiseksi.
Sivulla 45 viisi huomautetaan, että Egyptin pyramidien yksittäisten kivilohkareiden tutkiminen ei kerro meille sitä mekanismia, jolla kivilohkareista on muokattu pyramidi. Kivilohkareiden rakenne liittyy aineen ominaisuuksiin, mutta pyramidit sinänsä ovat tietynlaisessa järjestyksen tasossa, joka on suunniteltua. Ja tietysti pyramidit rapistuvat ajan kuluessa ellei niitä korjata. Kun tarkastellaan elämää, niin tutkijoilta puuttuu tämä mekanismi, joka selittää miten elämä on syntynyt.
Eli, vaikka luonnossa esiintyykin jonkinasteista suunnittelematonta järjestäytymistä, se ei ole todiste sen puolesta, että elämä voisi olla syntynyt sattumalta. Kirja käyttää esimerkkeinä suunnittelemattomasta järjestyksestä mm. lumihiutaleita ja kivimuodostelmia. Tällaiset jonkinlaisesti järjestäytyneet elottoman luonnon asiat pystytään selittämään ilman tarvetta päätyä suunnitteluun kun tiedetään tarpeeksi esimerkiksi kivimateriaalin ominaisuuksista ja siitä miten luonnon satunnaiset ilmiöt vaikuttavat siihen ajan kuluessa. Elämän synnyn selittämiseksi sen enempää kuin ihmisten luomien asioiden selittämiseksi nämä mekanismit eivät kuitenkaan riitä. Niitä ei synny ilman suunnittelijaa.
Järjestystä on siis kahdenlaista. Minä käytin termiä suunnittelematon järjestys, joka kirjan mukaan näyttää liittyvän olennaisesti vain ja ainoastaan elottomaan maailmaan, jossa sillä on rajallinen kyky vaikuttaa aineen olomuotoon. Suunniteltu järjestys liittyy ennen kaikkea ihmisen luomiin asioihin sekä elämään itsessään. Elämä on suunniteltu. Ihmisellä on kyky erotella suunnittelematon järjestys ja suunniteltu järjestys toisistaan, vaikkakaan meillä ei ole keinoja tutkia suunnittelijaa ja hänen/sen keinoja.
Sivun 41 kaavakuva sisältää mielenkiintoisen käsitteen, jonka haluan lopuksi mainita: ”- - Is the hereditary code, then, the logical result of time, chance, and the inherent properties of matter (like water -worn pebble); or does it have the IRREDUCIBLE PROPERTIES OF ORGANIZATION (like the arrowhead) that scientists ordinarily associate with design and creation?”
Irreducible properties of organization kääntyy suurin piirtein suomen kielellä redusoimattomiksi järjestyksen ominaisuuksiksi. En voinut olla huomaamatta samankaltaisuutta tämän käsitteen ja Behen lanseeraaman redusoimattoman monimutkaisuuden – käsitteen kanssa. Nuolenkärjen ja eroosion kuluttaman kiven mainitseminen kuvatekstissä on viittaus aikaisempaan kaavioon, jossa tätä samaa jaottelua käsitellään. Tässä kaaviossa on vierekkäin saapasta muistuttava kivi ja ihmisen luoma nuolenkärki. Sivu 34:
” The tumbled pebble has the kind of order that results from time and chance operating trough weathering and erosion on the inherent properties of matter. Those same factors will eventually destroy the arrowhead, which has the kind of order clearly brought into being by design and creation. In a way, the tumbled pebble represents the idea of evolution. As I once believed and taught, evolutionists believe that life itself is the result, like the tumbled pebble, of time, chance, and the inherent properties of matter. The arrowhead represents the creation idea, that living systems have irreducible properties of organization that were produced, like the arrowhead, by design and creation.”
Nämä tekijät, jotka pystyvät luomaan suunnittelematonta järjestystä, pystyvätkin parhaimmillaan vain vahingoittamaan suunnitelmallisen järjestyksen tasolla olevia asioita, kuten ihmisen kivestä muokkaamaa nuolenkärkeä, ja elämää itsessään. Kirjan tekijät näkevät tässä vahvan aseen evoluutioajattelua vastaan. Kaikki suunnitelmallisen järjestyksen tasolla olevat asiat pyrkivät rapistumaan ja tuhoutumaan, ellei niitä huolleta ja pidetä yllä, samojen tekijöiden pohjalta, joilla evoluutiotutkijat pyrkivät selittämään järjestystä. Paradoksaalista.
Kirjassa What is Creation Science? ( Morris, Henry M., Parker, Gary E.) on omistettu kokonainen luku ,” Evidence of Creation in Living Systems,” luomissignaalien tunnistamiseen. Käsitettä luomissignaali ei ole ko. kirjassa, vaan se on lainattu Evoluutio – Kriittinen analyysi – kirjan käsitteistöstä. Lisäksi käyttäessäni käsitettä älyllinen suunnittelu, on kyseessä vapaamuotoinen suomennos.
Kirjan mukaan mikään ei ole helpompaa kuin tunnistaa todisteita luomisesta (sivu 32). Sivu 33: ” What does it take to recognize evidence of creation? Just the ordinary tools of science: logic and observation.” Eli suoralla havainnoinnilla ja loogisen päättelykyvyn avulla avautuu luomisen todisteiden maailma tieteelliselle kreationistiyhteisölle. Sivulla 34 on korostettuna seuraava huomautus: ” You don´t have to see the creator, and you don´t have to see the creative act, to recognize evidence of creation.” Useimmiten kun kaikkein loogisin vaihtoehto on päätyä luomisen kannalle.
Ajatuskulku on kutakuinkin seuraavanlainen. Tämä kahtiajako on keskeisin asia tässä luvussa. Evoluutioajattelu edustaa ajan ja sattuman kautta tapahtuvaa asteittaista kehitystä. Luominen taas on lähtöisin suunnittelijasta, jonka tarkoituksena on ollut luoda jotain tietyllä lailla. Aika ja sattuma vaikuttavat vain materian ominaisuuksiin. Sivulla 41 on kaavakuva, jossa tämä kahtiajako on selvästi esillä. Aika (time) ja sattuma (chance) ovat aineen (matter, substance) ominaisuuksia (property, properties). Järjestyksen/rakenteen (organization) ominaisuuksia ovat suunnittelu (design) ja luominen (creation).
Sivu 46:
” My point is not based on design per se, but on the kind of design we observe. As creationists point out, some kind of design, such as snowflakes and wind – worn rock formations, do result form time and chance – given the properties of materials involved.- - But just as clearly, other kinds of design, e.g. arrowheads and airplanes, are the direct result of creative design and organization giving matter properties it doesn´t have and can´t develop on its own.”
Elämä kuuluu sellaisiin asioihin, joita evoluutio ei pysty tuottamaan itsestään. Luvussa käydään läpi erityisesti solun rakennetta ja DNA:n toimintaa. Sivuilla 44-45 kerrotaan, että kehomme soluissa ei ole yhtäkään molekyyliä, joka olisi elossa. Solu on kokoelma elottomia komponentteja, jotka yhdessä järjestettyinä ja suunniteltuina (muokattuina tietynlaisiksi) tekevät siitä elävän. Elämän syntyä ei voi selittää kemiallisen evoluution avulla, vaan ainoa vaihtoehto on, että älyllinen suunnittelija on suunnitellut ja luonut eliölajit. Me emme voi ymmärtää tätä prosessia, mutta voimme kuitenkin tutkia solun toimintaa ja ihmiskehon toimintaa. Lyhyesti sanottuna, elämällä on sellaisia ominaisuuksia, joita time ja chance eivät pysty tuottamaan. Tarvitaan suunnittelua ja luomista. Se mitä tiedetään ja voidaan selittää DNA:n ominaisuuksista ja solun toiminnasta puoltaa suunnittelun näkökulmaa. Ne eivät ole voineet syntyä itsestään, sivu 45:
” Similarly ”life” is a property of organization, not of substance. A living cell is a collection of several billion nonliving molecules, and death results when a shortage of energy or a flaw in the operational or repair mechanisms allows inherent chemical processes to destroy its biological order.”
Humoristisesti todetaan, että yksikään tiedemies ei usko, että lentokone on voinut kehittyä itsestään ajan ja sattuman muokatessa materiaaleja tietynlaiseen järjestykseen, jonka lopputuloksena on tietyllä tavalla suunniteltu tekninen laite. Luullakseni tässä on tarkoitus luoda analogia lentokoneen ja elävän eliön välille. Kehittelen tätä ajatusta hieman eteenpäin kirjan hengessä. Jos aika ja sattuma eivät ole saaneet aikaan edes jonkinasteista moottoria tai mikropiiriä jossain päin maapalloa, miten ne voisivat saada aikaan DNA:n, joka on tumassa ja suojassa solun seinämien sisäpuolella? Puhumattakaan kaikista niistä prosesseista, joita liittyy solun toiminnan ylläpitämiseksi, suojaamiseksi ja korjaamiseksi.
Sivulla 45 viisi huomautetaan, että Egyptin pyramidien yksittäisten kivilohkareiden tutkiminen ei kerro meille sitä mekanismia, jolla kivilohkareista on muokattu pyramidi. Kivilohkareiden rakenne liittyy aineen ominaisuuksiin, mutta pyramidit sinänsä ovat tietynlaisessa järjestyksen tasossa, joka on suunniteltua. Ja tietysti pyramidit rapistuvat ajan kuluessa ellei niitä korjata. Kun tarkastellaan elämää, niin tutkijoilta puuttuu tämä mekanismi, joka selittää miten elämä on syntynyt.
Eli, vaikka luonnossa esiintyykin jonkinasteista suunnittelematonta järjestäytymistä, se ei ole todiste sen puolesta, että elämä voisi olla syntynyt sattumalta. Kirja käyttää esimerkkeinä suunnittelemattomasta järjestyksestä mm. lumihiutaleita ja kivimuodostelmia. Tällaiset jonkinlaisesti järjestäytyneet elottoman luonnon asiat pystytään selittämään ilman tarvetta päätyä suunnitteluun kun tiedetään tarpeeksi esimerkiksi kivimateriaalin ominaisuuksista ja siitä miten luonnon satunnaiset ilmiöt vaikuttavat siihen ajan kuluessa. Elämän synnyn selittämiseksi sen enempää kuin ihmisten luomien asioiden selittämiseksi nämä mekanismit eivät kuitenkaan riitä. Niitä ei synny ilman suunnittelijaa.
Järjestystä on siis kahdenlaista. Minä käytin termiä suunnittelematon järjestys, joka kirjan mukaan näyttää liittyvän olennaisesti vain ja ainoastaan elottomaan maailmaan, jossa sillä on rajallinen kyky vaikuttaa aineen olomuotoon. Suunniteltu järjestys liittyy ennen kaikkea ihmisen luomiin asioihin sekä elämään itsessään. Elämä on suunniteltu. Ihmisellä on kyky erotella suunnittelematon järjestys ja suunniteltu järjestys toisistaan, vaikkakaan meillä ei ole keinoja tutkia suunnittelijaa ja hänen/sen keinoja.
Sivun 41 kaavakuva sisältää mielenkiintoisen käsitteen, jonka haluan lopuksi mainita: ”- - Is the hereditary code, then, the logical result of time, chance, and the inherent properties of matter (like water -worn pebble); or does it have the IRREDUCIBLE PROPERTIES OF ORGANIZATION (like the arrowhead) that scientists ordinarily associate with design and creation?”
Irreducible properties of organization kääntyy suurin piirtein suomen kielellä redusoimattomiksi järjestyksen ominaisuuksiksi. En voinut olla huomaamatta samankaltaisuutta tämän käsitteen ja Behen lanseeraaman redusoimattoman monimutkaisuuden – käsitteen kanssa. Nuolenkärjen ja eroosion kuluttaman kiven mainitseminen kuvatekstissä on viittaus aikaisempaan kaavioon, jossa tätä samaa jaottelua käsitellään. Tässä kaaviossa on vierekkäin saapasta muistuttava kivi ja ihmisen luoma nuolenkärki. Sivu 34:
” The tumbled pebble has the kind of order that results from time and chance operating trough weathering and erosion on the inherent properties of matter. Those same factors will eventually destroy the arrowhead, which has the kind of order clearly brought into being by design and creation. In a way, the tumbled pebble represents the idea of evolution. As I once believed and taught, evolutionists believe that life itself is the result, like the tumbled pebble, of time, chance, and the inherent properties of matter. The arrowhead represents the creation idea, that living systems have irreducible properties of organization that were produced, like the arrowhead, by design and creation.”
Nämä tekijät, jotka pystyvät luomaan suunnittelematonta järjestystä, pystyvätkin parhaimmillaan vain vahingoittamaan suunnitelmallisen järjestyksen tasolla olevia asioita, kuten ihmisen kivestä muokkaamaa nuolenkärkeä, ja elämää itsessään. Kirjan tekijät näkevät tässä vahvan aseen evoluutioajattelua vastaan. Kaikki suunnitelmallisen järjestyksen tasolla olevat asiat pyrkivät rapistumaan ja tuhoutumaan, ellei niitä huolleta ja pidetä yllä, samojen tekijöiden pohjalta, joilla evoluutiotutkijat pyrkivät selittämään järjestystä. Paradoksaalista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi.
En jaksanu lukea kokonaan läpi mutta täytyy hattua nostaa että olet jaksanut noinkin paljon kirjoittaa.
Tässäkin jutussa on tarkoitushakuisesti haettu esimerkkejä (nuolenkärki) jotka tukevat tai jopa "todistavat" luomisen tai elämän suunnittelun.
Valitettavasti jo se tosiseikka että annetut esimerkit ovat aivan sopimattomia tämän tyyppiseen pohdintaan paljastaa kirjoittajien putkinäköisyyden ja kriittisen ajattelun puutteen. Toisin sanoen liian heppoisin perustein tehdään hurjia päätelmiä. Juuri näin tiedettä ei pidä tehdä!
Miksi esimerkeiksi ei ole otettu vaikkapa "elottomia" kemiallisia prosesseja? Tällöin mentäisiin ilmiömaailmaan joka olisi paljon paremmin verrattavissa biologisiin prosesseihin.
Evoluutioteorian mukaan elämä on alkanut liuoskemiallisista prosesseista jotka ovat sattumalta systematisoituneet jolloin esim. lisääntyminen on tullut mahdolliseksi. Valitettavasti kemiallisten reaktioiden mekanismeja ei tunneta kovin tarkasti kuin vain hyvin yksinkertaisten esimerkkien osalta. Biologinen ilmiöhän on lähes aina hyvin monimutkainen sarja kemiallisia reaktioita. Kuitenkin jo verrattain alkeellisissa reaktioissa on huomattu erikoisia ominaisuuksia. On löydetty esim syklisiä reaktioita joissa palataan lähtötilanteeseen aina uudelleen (ne voivat periaatteessa jatkua ikuisesti). On olemassa kelloreaktioita joissa systeemi odottaa tietyn ajan kunnes yhtäkkiä muutos tapahtuu. Yhdistelemällä alkeellisten reaktioiden ominaisuuksia suuriin systeemeihin ovat mahdollisuudet lähes äärettömät. Energian muuntautumismahdollisuudet ovat liuoskemiassa niin moninaiset että hölmöt lentokonenuolenkärkihypoteesit joutavat roskakoriin. Soluesimerkkikin on typerä. Miten niin alkeellisia solumaisia systeemejä ei olisi voinut järjestäytyä itsekseen? Jokin kemiallinen prosessi on hyvinkin voinut eksyä sitä suojaavaan rakennelmaan ja sitä kautta saada paremmat säilymismahdollisuudet.
"Evoluutioteorian mukaan elämä on alkanut liuoskemiallisista prosesseista[...]"
No ei. Olen oikeasti yllättynyt että tätä on selitettävä asiaan selvästi perehtyneellekin. Siis: abiogeneesiteoria käsittelee elämän syntyä elottomista aineksista. Evoluutioteoria käsittelee elämän kehittymistä sen jälkeen kun se on jo syntynyt. Nämä ovat kaksi erillistä teoriaa, vaikka ilmeisistä syistä kulkevatkin usein käsi kädessä. On ihan tarpeeksi vaikea saada tätä eroa taottua kreationistien päähän ilman että joku vielä sekottaa soppaa tällä tavoin...
DNA = Defenetly Not an Accident
Joku
Olipa taas turruttavan pitkä saarna. Kärsivällisemmät purkakoot kokonaisuuden, minä puutun vain yhteen pätkään:
"Jos aika ja sattuma eivät ole saaneet aikaan edes jonkinasteista moottoria tai mikropiiriä jossain päin maapalloa[...]"
Aika ja sattuma ovat saaneet aikaan ydinreaktorin. Mitäs siitä sanot?
"miten ne voisivat saada aikaan DNA:n, joka on tumassa ja suojassa solun seinämien sisäpuolella?"
Miten ihmeessä ihminen, jolla ei ole syntyjään käytännössä mitään tietoa yhtään mistään, on voinut saada aikaan auton? Sehän on täysin järjenvastaista. Ellei sitten ajatella sitä tosiasiaa, että auton perusrakenne on kehitetty pikkuhiljaa kumuloituneesta ja sukupolvelta ja yksilöltä toiselle kulkeneesta informaatiosta... ihan kuin biologiset rakenteet!
Niin, ja RNA oli teorioiden mukaan ennen DNA:ta.
"But just as clearly, other kinds of design, e.g. arrowheads and airplanes, are the direct result of creative design and organization giving matter properties it doesn´t have and can´t develop on its own.”
-Humen ( An Enquiry Concerning Human Understanding, 1748) ja Kantin kritiikki ei ole ollenkaan tuttu? Kreationistit tuovat keskiajan uusissa leileissä muka uutena, kun jo 1700-luvulla noi Jumala-todistukset tyrmättiin.
Jo David Hume huomasi 1700-l., että
1) mitä syvempi analogia ihmisten töiden ja luonnossa havaittavan järjestyksen & epäjärjestyksen välille vedetään, sitä kiusallisempia päätelmiä (uskontojen näkökulmasta) suuresta Suunnittelijasta pitäisi tehdä.(monta Tekijää, jotka tekevät virheitä, epätäydellisiä...
-> monijumalaisuus & ei-Kaikkitietavia & julmia jne..).
2)Toisaalta sitten heikolla analogiapäättelyllä ei tee mitään,
3)kolmanneksi me olemme nähneet keihäiden ja kellon-ja lentokoneentekijöitä, muttei yksikään uskova ole nähnyt Luojaa teoissansa..
Lisäksi kumpikaan DNA:n keksijöistä (Crick, Watson) eivät kääntyneet kreationisteiksi DNA-molekyylin ratkaistuaan vaan päinvastoin, Watson on 90-luvulla todennut että ~"DNA näyttää pikemmin yrityksen ja erehdyksen kuin suunnittelun tulokselta syntyneeltä".
Että se siitä.
Miksi useat kreaatti"tiedemiehet" eivät kannata DNA-hybridianalyysejen levittämistä maallikoille,etteivät he pääsisi "tekemään vääriä johtopäätöksiä"?
-Koska DNA-iden yhteneväisyys on täysin evoluution mukainen.
Ihmisen yleisin geeni on "käänteinen transkriptaasi"-geeni,joka tuottaa proteiinin,joka leikkaa "käänteisen transkriptaasin" geenin pois DNA-sta ja liittää DNA:han uuden "käänteisen transkriptaasin"-ja ihan samaan paikkaan vielä.
Eli-Geeni ei oikeastaan tee mitään.
Miksi "Älykäs suunnittelija" tekisi mitään näin järjetöntä-vieläpä toistumaan samoihin kohtiin ihmisen ja simpanssin DNA:han.
Evolutiivisesti-geeni ei haittaa/heikennä populaatiota,joten sen prosentuaalinenmäärä pysyy populaatiossa vakiona.
pohtimasi problematiikan syvyyteen.
>Elämä kuuluu sellaisiin asioihin, joita evoluutio >ei pysty tuottamaan itsestään.
>Me emme voi ymmärtää tätä prosessia, mutta voimme >kuitenkin tutkia solun toimintaa...
Jos me emme voi ymmärtää evoluutiota, niin kuitenkin sinä kykenet tuosta vain sanomaan mitä evoluutio ei ainakaan pysty tekemään. Putosinko kelkasta vai ?!