http://www.talouselama.fi/uutiset/pinnan alla muhii kaikkien aikojen arvomurros/a2239294
"Tuskin koskaan historiassa nuorten ja vanhojen ikäluokkien arvomaailmat ovat eronneet toisistaan niin paljon kuin nyt. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että eri-ikäiset ihmiset ovat syntyneet ja kasvaneet niin erilaisina aikoina", kirjoittaa Juho Rahkonen Talouselämässä. Rahkonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö.
"Tuskin koskaan historiassa nuorten ja vanhojen ikäluokkien arvomaailmat ovat eronneet toisistaan niin paljon kuin nyt. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että eri-ikäiset ihmiset ovat syntyneet ja kasvaneet niin erilaisina aikoina", kirjoittaa Juho Rahkonen Talouselämässä. Rahkonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koko erillinen nuorisokulttuuri on vasta toisen maailmansodan jälkeisten aikojen tuote eli historiallisesti äärimmäisen nuori ilmiö. Niin vitsikkäältä kuin ajatus voikin nyt kuulostaa, Bill Haleyn Rock Around The Clock oli monen mielestä sen "syntysoitto".
Kaiken muutoksen kuvaaminen "rappeutumiseksi" on tietysti sinänsä hassua, sillä nuorison toisenlaiset arvot ja laaja keskustelu niistä ovat mahdollisia juuri tieteellis-teknisen "rappeutumisen" ansiosta.
Eikös sitä jostakin Bayloniasta joskus löydetty joku "aataminaikuinen" kirjoitus jossa kovasti pahoiteltiin silloisen nykynuorison arvojen rappeutumista. Näin muistelen jostain lukeneeni:)
Ei mitään uutta auringon alla.
"Nuorison tapojen rappeutuminen" on tosiaan sinänsä ikivanha ilmiö. On kuitenkin kulunut pitkiäkin aikoja, että siitä ei ole yleisesti valitettu. Ilmeisesti aina kuitenkin jossain kulttuurissa jossan päin maailmaa on rappiota havaittu.
Nuorisokulttuuri on 60-luvun lasten kasvattamien lasten kulttuuri. Vanhemmat eivät osaa opettaa lapsilleen sitä, että joskus täytyy tehdä asioita joista ei pidä, jos niistä on hyötyä pidemmällä aikavälillä. Kouluja ei viitsitä käydä koska se ei ole kivaa ja sitten huomataan myöhemmin, että olisi kannattanut toimia toisin. Vanhempien tehtävä olisi ohjata nuoret tekemään asioita, joiden merkitystä nämä eivät itse ymmärrä, mutta eiväthän sosiaalitätikasvatuksen saanut sukupolvi (nykyisten lasten vanhemmat) sellaista ymmärrä, kun ei pikku piltille voi sanoa mitään mistä voisi tulla paha mieli.
Tarkoitin 60-luvun lasten lasten lapsia.
Valitettavasti on tabu sanoa jotain huonoksi vanhemmaksi, eikä se että synnyttää lapsen tee kenestäkään kasvattamisen ammattilaista.
Mitähän olisi jossain kirjoitettu ns. iloisella 1920-l.? Jotain mullistavasta arvomurroksesta?
Älyääköhän yhteiskuntatieteiden tohtori Rahkonen että ihminen saattaa muuttua iän mukana?
Eikö se nykyelämässä ole ihan perusjuttu, että vanhempi polvi kauhistelee nuorison menoa? 40-luvun vanhukset pitivät nuorison "nee***ijatsin" kuuntelua maailmanlopun merkkinä, 60-luvulla ihmeteltiin hippejä. Nykyajalla on omat juttunsa.
Mikähän tuossa oli sitä rappiota? Jonkinlainen "hetkessä eläminenkö"?
Ehkä nuoret ovat kuunneelleet jonkun hipin saarnaavan: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!"
Ahkeruuden ja perheen (ja vielä vähemmän isänmaallisuuden) merkitystä korostavia lausumia ei Jeesuksen saarnoista juuri löydy. Silti monet uskonnolliset liikkeet pitävät ahkeruutta, perhearvoja ja isänmaallisuutta perinteisinä kristillisinä arvoina.
Paavalin ja Lutherin piti vähän korjailla ja täydentää Jeesuksen oppeja, jotta niistä saatiin hallitsijoiden käyttöön sopivainen uskonto.
"Nuorison arvot rappeutuvat (tutkittu juttu)
lopun ajat?
27.3.2014 12:54"
Talouselämän tekemän arvotutkimuksen osallistujista miltei puolet olivat iältään 15-17 vuotiaita, joista 98 prosenttia arvostaa kokemusten keräämistä sekä sosiaalista verkottumista, ja vain "vaivaiset kaksi prosenttia" ovat "kotirakkaita ja perinteikkäitä".
Vallan toisenlaisen kuvan olen tuosta ikäluokasta saanut.
He tunnistavat olevansa "laman lapsia" jälleen kerran.
Ja siksi heidän mieltään hallitsee pelko vanhempien työpaikan, eli heidän sekä oman elintasonsa säilymisestä, ammatinvalinnastaan, eli saavatko he valmistuttuaan ammattiin töitä, ilmastonmuutoksesta, kansainvälisten selkkausten seurauksista, jne., jne.
Tutkimus vuonna 1987 syntyneistä "laman lapsista" totesi vuonna 2013 seuraavaa (Lähde Teema - reportaasi 17.10.2013):
-Rangaistusmääräys tai tuomio oli 26 %:lla.
-Lain kanssa joutui tekemisiin 13 % tytöistä ja 38 % pojista (suurin osa liikennerikkomuksia).
- Rattijuopumuksia 6 %:lla.
- Mielenterveyspalveluja käytti 21 %, joista tyttöjen osuus oli 24 % ja poikien osuus 16,5 %.
- Erikoissairaanhoidon psykiatrisia palveluja käytti tai psyykelääkkeitä syönyt noin 25 % ikäluokasta.
-Psykiatrinen diagnoosi 21 vuotiaana oli 14 %:lla.
Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö, yhteiskuntatieteiden tohtori Juha Rahkonen toteaa, että kun "ihmisen arvot eivät muutu merkittävästi varhaisaikuisuuden jälkeen", niin ko.nuorisoluokan elämyshakuisuus kera sosiaalisen verkostumisen, tulee muuttamaan yhteiskunnan arvoja tulevaisuudessa ko. ikäluokan asettamien uusien vaatimusten kautta yhteiskuntamme instituutioille.
Yhteiskunnan instituutiot pysyvät pystyssä veromaksajien voimin.
Taitaa käydä niin, että mikäli ko. ikäluokan nuorista ei ole tulevaisuudessa joko palkkatyön tai yrittäjyyden kautta veronmaksajiksi, niin kaikki verovaroin ylläpidetyt koulutus-, sosiaali- ja terveydenhoitoinstituutiotkin romahtavat heidän altaan, myös heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa alta johtaen pahimmillaan koko suomalaisen yhteiskunnan konkurssiin.
Ikivanha viisaus pätee tänäkin päivänä, jonka säännön onneksi suurin osa ko. ikäluokasta näyttää iskostaneen mieleensä: Jos et työtä tee, niin ei sinun syömänkään pidä.