Isä Mitrolla erikoinen harrastus: "Rakennan itselleni arkkua"
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288671306779.html
"- Arkun tekeminen on uusi harrastukseni. Vanhaan aikaan kuolemaan valmistauduttiin hyvin tarkkaan. Teen arkkuni kelohongasta, pyhästä puusta. Se on aika mahtava puu. Kunpa ihmisen elinkaari olisikin yhtä suora kuin kelohongan.-"
Minkälaisesta puusta tai muusta materiaalista sinä tekisit arkun itsellesi?
Hautaan pääsee myös ympäristöystävällisesti
http://yle.fi/uutiset/hautaan_paasee_myos_ymparistoystavallisesti/5658078
Minulle sopisi pahviarkku hautaamiseeni hyvin, en tarvitsisi edes tuota "kierrätysarkkua" siihen ympärille, pelkkä pahvilaatikko riittää..
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288671306779.html
"- Arkun tekeminen on uusi harrastukseni. Vanhaan aikaan kuolemaan valmistauduttiin hyvin tarkkaan. Teen arkkuni kelohongasta, pyhästä puusta. Se on aika mahtava puu. Kunpa ihmisen elinkaari olisikin yhtä suora kuin kelohongan.-"
Minkälaisesta puusta tai muusta materiaalista sinä tekisit arkun itsellesi?
Hautaan pääsee myös ympäristöystävällisesti
http://yle.fi/uutiset/hautaan_paasee_myos_ymparistoystavallisesti/5658078
Minulle sopisi pahviarkku hautaamiseeni hyvin, en tarvitsisi edes tuota "kierrätysarkkua" siihen ympärille, pelkkä pahvilaatikko riittää..
Vastaukset 9
Vanhimmat
>>>"Minulle sopisi pahviarkku hautaamiseeni hyvin, en tarvitsisi edes tuota "kierrätysarkkua" siihen ympärille,
pelkkä pahvilaatikko riittää.."
Hautaustoimilaki ei salli arkkujen uusiokäyttöä.
Englannissa eli 1970-luvulla lordi joka suurena koirien ystävänä määräsi testamentissaan että kun hän kuolee, hänen ruumiinsa on hakattava ½ kg palasiksi ja syötettävä birminghamin kulkukoirille. Lordi sittemmin kuoli mutta terveysviranomaiset eivät antaneet lupaa lordin viimeiselle tahdolle vaan hänet haudattiin normaaliin tapaan.
:)
Joillakin on halu hallita elämäänsä ja vähän muidenkin elämää jopa kuolemansa jälkeenkin. :)
Mutta aivan samoin, kuin elämämme täydellinen hallinta on joskus mahdottonta meidän eläessämme, koska emme aina kykene ottamaan huomioon kaikkia meistä riippumattomia muuttuvia tilateita, aivan yhtä vaikeaa se on kuolemamme jälkeenki, ellei lähes mahdotonta? :)
Vaikka sitä niin paljon puhutaankin vainajan viimeisestä tahdosta, mutta sen toteuttaminen saattaa useinkin merkitä sitä, että vainajan viimeistä tahtoa noudatetaan niin pitkälle, kuin se noudattelee jälkee jääneiden tahtoa. :)
Olen itse jo monta vuotta miettinyt tätä oman arkun valmistamista. Sitä tehdessä varmaankin pohtisi uskon merkitystä ja monia omaan uskonelämään liittyviä kysymyksiä. Se voisi molella tavalla terveesti syventää ja vahvistaa uskoa.
Itse asiassa olen jo paperille piirrellyt ja suunnitellut arkkua, millainen se olisi ja miltä näyttäisi.
Vaimo ei tosin heti ymmärtänyt suunnitelmiani, vaan pelkäsi, että olen suunnittelemassa itsemurhaa vaikka kysymyksessä, ainakin minulla, on juuri päinvastainen prosessi eli uskoa ja elämää vahvistava prosessi, kun käyn läpi omaa elettyä elämääni ja sitä, mihin uskoni perustuu.
Muutamissa kansalaisopistoissa on tiettävästi ruumisarkun valmistuskursseja. Kysele.
Ennen vanhaan ihmiset, pääasiassa kai naiset, valmistivat itselleen kuolinvaatteet eläessään.
Muuan itselleen arkun tehnyt kertoi harjoitelleensa arkussa makaamista silloin tällöin. Sanoi, että on hyvä tietää etukäteen, miltä se tuntuu.
Kelohonkainen ruumisarkku on arvokkaan puutavaran hukkakäyttöä. Mahtavilla pitää olla mahtavat puupalttootkin.
Mää en tarvii arkkua, polttohautaus, tai tydämiitti olisi sopiva ei jäisi mitään, korkeintaan riekaleita variksille.
Ovisilmän vaadin, sekä säpin sisäpuolelle.