niin kävi.

Sitten vain luovutin. Tuntui kuin käteni olisivat valahtaneet alas ja samalla kaikki niissä olleet asiat pudonneet. Olin jossain turtumuksen ja surun välimaastossa. Olin onnellinen, mutta lopulta kävi niin, etten halunnut enää nähdä ketään. En halunnut aukaista suutani sanoakseni moi tai hei tutulle tai tuntemattomalle. Aivan sama, jos päästäisin otteeni lipsumaan, ajattelin. En vain jaksanut pitää kiinni. En halunnut nähdä niitä pariakaan, jotka vielä olivat jäljellä.

Sinetöin suuni ja sydämeni. Vähitellen olin takonut mieleeni lauseen: "Yksin on parempi". Sitä rataa ajatukseni kulkivat. Minähän en tarvitse ketään. Tähänkin saakka olen pärjännyt. Toisista on vain huolta ja surua. Minä keskityn itseeni ja tulevaisuuteeni.

En halunnut etsiä seuraa puhuakseni peloista ja suruista tai iloista, joita tunsin. En halunnut tuntea käsivarsia ympärilläni. En halunnut nähdä sitä elämää, jossa muut elivät, mutta minä olin aina ulkopuolinen. Jotkut ihmettelivät, miksi tällainen ihminen oli yksin. Minä en osannut vastata.

Kai kaikkeen oli omat syynsä. Palatakseni menneeseen, oli vaikeita aikoja, niin vaikeita, mutta aina pystyin nauramaan tai ainakin hymyilemään. Ellen muuten, niin mielikuvituksen ansiosta, sen maailman, jonka minä itselleni loin.
2376
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Puhut minun suullani. Minun sydämelläni. Teki hyvän mielen. Kiitos.

Äänestä
  • Kiitos sinulle.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nanna kirjoitti:

Sitten vain luovutin. Tuntui kuin käteni olisivat valahtaneet alas ja samalla kaikki niissä olleet asiat pudonneet. Olin jossain turtumuksen ja surun välimaastossa. Olin onnellinen, mutta lopulta kävi niin, etten halunnut enää nähdä ketään. En halunnut aukaista suutani sanoakseni moi tai hei tutulle tai tuntemattomalle. Aivan sama, jos päästäisin otteeni lipsumaan, ajattelin. En vain jaksanut pitää kiinni. En halunnut nähdä niitä pariakaan, jotka vielä olivat jäljellä.

Sinetöin suuni ja sydämeni. Vähitellen olin takonut mieleeni lauseen: "Yksin on parempi". Sitä rataa ajatukseni kulkivat. Minähän en tarvitse ketään. Tähänkin saakka olen pärjännyt. Toisista on vain huolta ja surua. Minä keskityn itseeni ja tulevaisuuteeni.

En halunnut etsiä seuraa puhuakseni peloista ja suruista tai iloista, joita tunsin. En halunnut tuntea käsivarsia ympärilläni. En halunnut nähdä sitä elämää, jossa muut elivät, mutta minä olin aina ulkopuolinen. Jotkut ihmettelivät, miksi tällainen ihminen oli yksin. Minä en osannut vastata.

Kai kaikkeen oli omat syynsä. Palatakseni menneeseen, oli vaikeita aikoja, niin vaikeita, mutta aina pystyin nauramaan tai ainakin hymyilemään. Ellen muuten, niin mielikuvituksen ansiosta, sen maailman, jonka minä itselleni loin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu