Eroan seurakunnasta

Tuntuu vähän ikävältä sanoa, mutta onneksi olkoon.

Tuon takia jätin vapaakirkon ja helluntaiseurakuntaan en liity. Uskovia varmasti on molemmissa, mutta esiin nostamasi kohdat ovat kyllä retuperällä.

Kun löydät raamatullisen seurakunnan, jossa kastetaan uskoontulleet, niin ilmoittele! Se on osoittautunut tässä maassa melko työlääksi.

Aika suuri joukko helluntailaisia on todella kyllästynyt nykyään "muotia" olevan sairauksien parantamisyrityksiin. Pyhän hengen nimissä tilataan aivankuin varaosa hyllyltä välilevyjä selkärankaan, niveliin uusia liukupintoa, sepelvaltimot aukaistaan ja syöpäkasvaimet sulatetaan...todellisuudessa ei tapahdu sitten yhtikäs mitään. Kukaan ei ota vastuuta, monet ovat todella katsoneet parhaimmaksi siirtyä moisesta touhusta pois.

mielenkiintoista.

olen ollut nelkyt vuotta helluntaissa enkä tunnista mitään noista mitä aloittaja nostaa esiin ja eroaa niiden takia.

olen myös ollut kauan kaikissa viroissa, enköä ole koskaan saarnannut noista asioista toisin kuin Sanasta jokainen voi lukea mallin.

eli jos käsitys näkö ja kuulo on tuota luokkaa, parempi onkin erota.

Aloittaj amainitsee ongelmana kielilläpuhumisen, muunmuassa, ja sanoo että alussa oli jotenkin toisin.

Ei ollut toisin, eikä Raamattu anna mitään tukeaan sellaiselle että kielillä puhumine olisi ollut puhuttaj a kieliä, mitä hän sillä meinaakaan sitten, kaiketi jotain tunnettua kieltä toivoakseni.

Paavali sanoo puhuvansa kielillä enempi kuin kukaan, joka satavarmasti tarkoittaa ihan muuta kuin tunnettujen kielien puhumista puhumista ko kielialueen ihmisille.

Sanoohan hän toisaaal kuinka kielilläpuhuja puhuu salaisuuksia Hengessä, jota ei kukaan ymmärrä, paitsi Jumalan Henki joka niiden alullepanija onkin.

Eroamiseen riittää yksi ilmoitus. Lain mukaan se riittää, eikä tahtoosi saa pyrkiä vaikuttamaan. Sinun ei tarvitse kertoa syytä eroamiseesi, eivätkä he edes saa kysyä sitä. Mutta helluntailaiset tuntien en usko hetkeäkään, että he toimisivat suoraan Suomen lain säätämällä tavalla, he ainakin yrittävät metkuilla.

Vaadi myöskin allekirjoituksella ja seurakunnan leimalla laadittu todistus, että sinut on varmasti poistettu kyseisen seurakunnan jäsenyydestä. Jos sinut on kastettu siellä siten, että se on ollut ainoa kasteesi, pyydä samoin kastetodistus päivämäärineen. Esim. kristilliseen kirkkoon liittyessäsi, jos heidän kasteensa on ollut teknisesti suoritettu oikein, kristinuskon vaatimusten mukaan: puhtaalla vedellä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, on kasteesi pätevä, eikä sinua kristillisessä kirkossa uudelleen kasteta.

Mä oon ollut vuodesta 57 uskossa ja Hellukirkossa. Just eilen sanoin kaverille, että nyt riittää. Mä taidan erota, hän oli ajatellut samoin.
Olen siinä erimieltä aloittajan kanssa, että kielillä puhuminen ei olisi raamatullista. Se on, mutta Raamatussa on selvät ohjeet kuinka toimia siinä. Minä rukoilen kielillä kotona "kammiossani" enkä kirkossa.
Ei ole Hellunt.kirkko enää sama, kuin ennen, eikä se muistuta alkuseurakuntaa paljoakaan. Voisin käydä luettelemaan missä asioissa ei muistuta, mutta en, koska jokaisen vastuulla on lukea Raamattua.

Olet sitten uskonnollinen trolli, tuskin edes kuulut helluntaiseurakuntaan. Juttusi on täysin epäuskottavaa bluffia...

..kyllä on niin ihanaa ja lohdullista lukea aloittajan tekstiä...roikuin mukana toistakymmentä vuotta,koska en todella uskaltanut lähteä! Pelkäsin niin joutuvani helvettiin ja kadotukseen eikä se tuskainen tunne ole vieläkään kadonnut :( lähtiessäni kuulin (pitäkää hulluna,se on oikeutettua,enhän muuten olisikaan hairahtunut helluntaihin) tuomion sanat:"et sinä ole kääntänyt selkääsi ihmisille,vaan jumalalle". Olen ahdistunut,joka päivä,ollut vuosia-lukenut raamattua kuin..hullu, istunut lähes joka kokouksessa samalla tavalla fanaattisesti,ottanut eron väkivaltaisesta "uskovaisesta"miehestäni vasta kun lapseni huostaanotettiin koska ero on Jumalan tahdon rikkomista,ja nyt joudan raamatun Jumalan mukaan helvettiin,koska elän avoliitossa ei uskovan kanssa! aivan hirvitttäviä psyykkisiä vaatimuksia ja pelkoa ja paineita...KARTTAKAA LAHKOJA,erityisesti hulluntaita!

Surullista luettavaa... :/ - Mistä näitä kipeitä yhteisöjä oikein riittää? - Olen niitä kohdannut ja niistä lähteneiden ihmisten tarinoita kuullut. Monet tarinat ovat uskottavia, erityisesti kun usea yhteisöstä lähtenyt kokee samansuuntaisesti.

Silti korostaisin: Vaikka olen törmännyt hengelliseen väkivaltaan useaan otteeseen, eri yhteyksissä, eri yhteisöissä, on myös tervettyä hengellisyyttä, terveitä yhteisöjä. Vaikka yhteisöistä puhutaan nimillä, ei sen perusteella kannata leimata mitään uskonsuuntaa, herätysliikettä, henkilöä. Ylilyöntejä näyttää mahtuvan kaikkien mahdollisten kylttien alle. Sillä perusteella, että väärinkäytöksiä on yksilö- ja yhteisötasolla, ei pidä leimata kaikkia uskovia/kristittyjä tai koko hengellistä liikettä tai seurakuntaa/kirkkoa. Itse olen käyttänyt vertausta: Yksi mätä omena ei merkitse, että koko korillinen on mätä.

"minnuusattuupiehen" kokemus on varsin tutunoloinen tarina siitä, miten kipeä yhteisö ja/tai perhekuvio yhdistettynä "raamatullisuuteen" pitää ihmistä kiinni hurjissa tilanteissa ymmärtämättä, että Jeesus on elämän - ja ahdistuksen alla pelokkaan - puolella.

Toivottavasti - kaikesta kurjasta huolimatta - kovia kokeneille avautuisi se tosiasia, että Jumala on varsin toisenlainen kuin me (liian usein typerät) uskovaiset häntä (typerillä) teoillamme markkinoimme (ja karkotamme ihmisiä sen takia yhteisöistä ja pahimmillaan etäännytämme Jumalasta). Vaikka olemme nk. uskovinakin lihaa ja verta, vajavaisia, se ei ole tekosyy väärinkäytöksille. Osa omaa elämäntarinaani ja ajatuksia sen äärellä, vaikka en sitä erikseen kirjoituksessani mainitse: http://sourcepublication.net/2013/04/23/2917/

Teit varmasti oikein, jos Pyhä Henki teki sen sinulle noin selväksi! :)

Mainiota, ei kenenkkään kannata roikkua väkisin seurakunnassa, jonka näkee ja kokee Raamatun vastaiseksi ja ahdistuu siitä.

Niin minäkin tein, läksin aikoinaan Nokia Missiosta jo ennen Koiviston lankeemista enkä ole ikinä sitä katunut - ja nythän Nokia Missio, eli nyk.Missiomaailma kuulluukin hellareihin ja Nokia Missio Church muutti nimensä "Uuden Toivon porteiksi" tms ja olivat muuten sen puljun pääpapit Aro-Heinilät Herzogin kokouksella kokosydämisesti siellä kaatuilivat ja ylistivät tuon huijarin juhlissa "herraa".

Nykyään en uskalla enää käydä missään seurakunnassa, koska annoin periksi, siksi kun en ole yhtään tervettä seurakuntaa löytänyt tässä lopun aikana, kokeilin kyllä täällä Hesassa käydä parissakin srk:ssa, mutta ei niissäkään Herra ollut läsnä.

No, en ole ainoa ihminen ilman seurakuntaa - meitä on monta. Eräs uskova mies kertoi, että Lohjalla olisi joku todella hyvä kansainvälinen, ulkomaalaisten pitämä seurakunta, jossa Herra on kuulemma voimallisesti läsnä - harmittaa vaan kun en muistanut kysyä tuon srk:n nimeä.

Sattuisikohan joku tietämään sellaista srk:taa Lohjalla, että missähän mahtaa sijaita???

Ihan mahtava käydä, mikään ei velvoita jäsenkirjaa (sit.) Olette tuon pien suluissa olevan merkin nähneet aikaisemminkin. Itseasia tässä seurakunnassa johto vaihtui, ilmapiiri parani 200%lla. Toisaalta kyseessä oli vakava sairaus ja hiukan hankala luontein kaveri, no mutta nyt kaikki tosi hyvin. Ikävää, että pienissä seurakunnissa elo voi olla joskus vaikeaa, käyn isommassa. Rukoillaan ja siunataan seurakuntien puolesta, jotta kaikenlainen kiusaaminen ja asiaton meno jäisi pois tai ainakin vähentyisi.

Kiitän erityisesti pauliinakuikkaa hänen kirjoituksestaan; vilkaisin myös hänen omaa sivustoaan. Pauliina kirjoitti: ” Itse olen käyttänyt vertausta: Yksi mätä omena ei merkitse, että koko korillinen on mätä.”
Kyseinen sanonta alkuperäisessä muodossaan on: ”Yksi mätä omena mädättää koko korillisen”. Jos helluntailaisuus sallii väärää, epäraitista opetusta ja toimintaa jossain, niin sama epäraittiuden henki leviää muihinkin helluntaiyhteisöihin maassamme. Eikö juuri tämä tuota monille Sanaa rakastaville helluntailaisille suurta ahdistusta? Helluntailaisuus nykymenolla on laajalti hyväksynyt monenlaisia ilmiöitä ja unohtanut Raamatun periaatteen: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu”. Koko kori mätänee vähitellen.
Valvooko helluntaikirkon ylin johto julistusta, jotta se pysyisi raamatullisena? Fil. 3:2 ”Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja!” Israelissa koirat olivat pääasiassa saastaisia kulkukoiria (poikkeuksena vain karjanhoidon apuna olleet paimenkoirat) ja niitä piti varoa. Ne olivat uhmakkaita ja valmiita näykkimään, ne haukkuivat ohikulkijoita ja ne kantoivat bakteereita, joista voi sairastua. Eivätkö nykyajan äärikarismaatikot pidä ”haukkumalla” itsestään kovaa ääntä, eivätkö he näyki arvostelijoita pitäen itseään ”voideltuina” ja eikö heidän opetuksensa saastuta meidän henkeämme?

Pauliina on aivan oikeassa siinä, että helluntaiseurakunnat ovat hyvin itsenäisiä, emmekä saa teilata koko liikettä kertahutaisulla. Samalla tavallahan myös luterilaisessa kansankirkossa on herätysliikkeitä, joissa on oikeaa, raamatullista toimintaa. Mutta: ne ovatkin sanoutuneet irti kansankirkon liberaaliteologiasta ja murehtivat kansankirkon Sanasta luopumista. Voiko jokin paikallinen helluntaiseurakunta sanoutua julkisesti irti helluntaikirkon ääri-ilmiöistä ja säilyttää kuitenkin asemansa helluntailaisena seurakuntana? Vai onko niin, että kaiken tuloksena näemme jo jakaantumisen, sillä helluntailaisuus on maassamme jakaantunut kolmeen eri ryhmittymään?
Voi näitä aikoja: ”Nykyään en uskalla enää käydä missään seurakunnassa, koska annoin periksi, siksi kun en ole yhtään tervettä seurakuntaa löytänyt tässä lopun aikana”

Tapasin erään ystäväni, joka toimi kauan talouspäällikkönä suuressa kristillisessä järjestössä, jonka uskovista monet olivat hänen laillaan helluntailaisia. Kysyin häneltä, kuinka hän saattoi siellä toimia tietäen, että järjestö teki talousrikoksia ja johdossa oli monien arvioiden mukaan narsistinen persoona. Talouspäällikkö joutui peittelemään talousvääryyksiä ja näin liittyi valheeseen. Hän totesi: ”Sinne työhön jääminen oli suuri virheeni. En halua enää olla missään tekemisissä kenenkään uskovan tai seurakunnan kanssa nähtyäni, kuinka paljon pahaa uskovat tekevät”. Seuraus on ymmärrettävä, mutta johtopäätös aivan väärä ja surullisen vahingollinen ystäväni hengelliselle hyvinvoinnille. On olemassa omantunnon uskovia, jotka haluavat puhua totta, osoittaa tukea ja rakkautta lähimmäisilleen sekä seurata Jeesusta työssä ja vaivassa. Jeesuksen omilla on omat tuntomerkkinsä ja totuudessa eläminen ja toden puhuminen ovat yksi niistä. Eivät kaikki ns. uskovat ole Jeesuksen omia.

Nimim. Voi voi voi: On se valtavaa että on tällaisia uskovaisia maassamme, joille ei löydy mistään niin täydellistä seurakuntaa kuin mitä itse ovat.
Olet aivan väärässä ajatuksinesi. Seurakunnan ulkopuolelle joutuvat ovat hyvin haavoitettuja, Jumalan Sanan edessä omantuntonsa kanssa kovia taisteluja käyneitä, ahdistusta ja yksinäisyyttä kokeneita, joilla on terve synnintunto Pyhän Jumalan edessä. He ovat vajaita ja etsivät vajaiden, Jeesusta tarvitsevien rakkaudellista, ymmärtäväistä ja rohkaisevaa seuraa. He etsivät Raamattuun luottavia veljiä ja sisaria Kristuksessa – se on vähintä, mitä Jeesuksen seuraaja voi odottaa.

Seurakunnan etsimisestä: Taustoja tietämättä ei kannata leimata enempää seurakuntaa kuin etsijääkään. - Toivottavasti jokaiselle löytyy oma hengellinen koti, jossa ei ahdista ei purista. Yhteyttä kristittyinä kaipaamme - jopa kovien kokemusten jälkeen.

Etsiminen ja löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Kolhut jättävät jäljet. Ei ole helppo luottaa. - Siinä jos osuu vielä toiseen tai kolmanteenkin yhteisöön, jossa on samoja tai erivivahteisia vallankäytön muotoja, joita karkuun on lähtenyt, etsiminen vaikeutuu entisestään.

Realiteetti yksinkertaisesti on, että joillain paikkakunnilla ja joissain seurakunnissa asiat ovat hullusti. - Itse yhteisöissä ei ole ehkä valmiutta nähdä, että jotain on pielessä, vaikka kolhiintuneita on liuta. Saatetaan pistää vihollisen hajottamisen syyksi ja luvata herätystä, kun luste on lähtenyt. Ongelma jatkuu niin pitkään kuin joku käyttää valtaansa väärin. - Onnellinen se, jolla on yhteisö, jossa vaikeudet eivät ole tuolla tasolla.

pauliinakuikka kirjoittaa asiaa:
"Vaikka olen törmännyt hengelliseen väkivaltaan useaan otteeseen, eri yhteyksissä, eri yhteisöissä, on myös tervettyä hengellisyyttä, terveitä yhteisöjä. Vaikka yhteisöistä puhutaan nimillä, ei sen perusteella kannata leimata mitään uskonsuuntaa, herätysliikettä, henkilöä. Ylilyöntejä näyttää mahtuvan kaikkien mahdollisten kylttien alle. Sillä perusteella, että väärinkäytöksiä on yksilö- ja yhteisötasolla, ei pidä leimata kaikkia uskovia/kristittyjä tai koko hengellistä liikettä tai seurakuntaa/kirkkoa."

Erosin helluntaisrk:sta vuosia sitten kuuluttuani siihen kauan. Ei jäänyt mitään katkeria fiiliksiä, päinvastoin, ja eräät läheisistäni kuuluvat srk:aan vieläkin. En koskaan kuullut siellä saarnattavan, että vain hellarit olisivat oikeassa, saati että olisi vaarassa joutua kadotukseen, jos eroaisi. Jeesus on se perusta, ei srk. En kokenut mitään painostusta, ja paikkakunnallani järjestetään myös yhteiskristillistä tilaisuuksia, joissa hell.srk on myös mukana. Uskoisin, että yleensä ottaen Suomen hell.seurakunnissa suhtaudutaan erittäin varauksella kultapölyihin ym. humpuukiin.

Aivan oikein Janna X, yleistää ei saa. Kaiken arvioimisen on perustuttava aina totuuteen ja rakkauteen. Mielestäni nykyään korostetaan rakkautta väärällä tavalla, totuuden kustannuksella ja tämä on vienyt kaiken suvaitsevaisuuteen, äärikarismaattisuuteen liittyvän väärähenkisyyden katsomiseen läpi sormien ja väärin kohdeltujen sekä syvästi haavoitettujen tuskan ohittamiseen. Me saatamme vaieta ”rakkauden tähden” ja suvaita sellaista, mitä meidän ei tulisi koskaan suvaita.

Koko maailma korostaa rakkautta ja keskinäistä yhteyttä. Ainoastaan uskova korostaa myös totuutta, minkä Jumala Sanassaan meille ilmoittaa. Seurakunnan mennessä harhapoluille totuutta rakastava kokee suurta ahdistusta ja murhetta, niin kuin myös Paavali nähdessään Korintin seurakunnan menneen valheveljien ja harhaopettajien mukana väärille teille. Rakkauden ja totuuden tarkoitus on se, että voisimme tehdä parannusta ja elää Jeesusta seuraten. Totuuden esille tuovan tulee rakastaa kohdettaan – hän tuo totuuden esille seurauksista välittämättä, sillä hän rakastaa Jumalaa enemmän kuin tätä maailmaa. 2. Kor. 2:4 ”Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.”

Paavali kantoi seurauksena sen, että Korintin seurakunta laajalti torjui hänet ja leimasi väärin perustein mm. kaksinaamaiseksi. Valheveljet olivat päässeet heille kuulumattomaan asemaan korostamalla voimaa. Yhteys oli kuitenkin valheellinen, sillä rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä. Yhteisen rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä korinttilaiset eivät puuttuneet lainkaan valheveljien toimintaan, vaan sallivat heidän hallita seurakunnan toimintaa. Kuinka usein myös me suvaitsemme kaltoin kohtelemisia emmekä hoida haavoitettuja? Tällaiseen Paavali huomauttaa ironisesti:

2. Kor. 11: ”Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.”
Yhdessä Kristuksessa kasvaminen tuottaa keskinäistä yhteyttä ja iloa – kasvamme Kristukseen kaiken hengellisen ilon ja rauhan lähteeseen. Ef. 4:15 ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” Paavali varoittaa meitä myös väärästä evankeliumista – vain Raamatun mukainen evankeliumi, Raamatun mukainen Kristus ja Raamatun mukainen hengellisyys on oikeaa.

Ellei Jumala Sana ole ehdoton ohjenuoramme, me helposti lumoudumme ihmeistä, niiden lupauksista ja voimaevankelistojen näyttävistä puheista ja eleistä. Gal. 3:1 ”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!”
Rakkaus ja totuus kuuluvat aina erottamattomasti yhteen. Joutuvatko monet seurakuntiemme ulkopuolelle sen takia, että he eivät ole kohdanneet sitä rakkautta, rehellisyyttä ja hoitoa, jota seurakunnan Kristuksen ruumiina tulisi antaa. Kuunteleeko, uskooko kukaan haavoittunutta ja pettynyttä sisarta tai veljeä?

Hyvä kansalaiset tahdon kiittää: maan hallitusta, Kuikkaa ja muita koskettavista puheista. Juhlapuheeni: Arvoisa Herra tasavallan Presidentti." Yksittäiset henkilöt voivat syyllistyä rikoksiin, mutta tätä ei voi yleistää koskemaan koko kansanryhmää."



Kansa kiittää

>>Päätin tänään, että eroan helluntaiseurakunnasta.>>

Minusta ei tunnu ollenkaan pahalta sanoa sinulle: Onneksi olkoon!

>>En jaksa tuota epäraamatullista Jumalan komentelua parantamaan ja tekemään milloin mitäkin mitä ihmiset haluaa.>>

Usko huviksesi, sitä se on kaikissa lahkoissa ja uskonnollisissa liikkeissä. Mitä hurmoksellisempi / aktiivisempi uskonto, sitä paremmin siellä tunnutaan aina tietävän Jumalan asiat paremmin kuin Jumala itse. Eikä sekään ole ollenkaan yllättävää, että tällaisissa yhteisöissä myös seurakuntalaisten kontrollointi, pelottelu ja syyllistäminen kukkivat rumasti.

>>En halua kuulua sellaiseen seurakuntaan jossa kristillisyydestä on tehty taikuutta jossa rukouksia käyutetään loitsuina, koska sitä se on helluntaipiireissä.>>

Mitä ilmeisimmin siihen suuntaan on pakko alkaa siirtymään, koska mitään julistettua ei näytä tapahtuvan täällä normaalien ihmisten maailmassa. Tunteisiin vetoaminen voi toimia, ainakin jonkun aikaa.

Raamattu on kuitenkin osoittautunut yhdeksi suureksi flopiksi, eikä siinä auta Jeesuksen paluun uudelleenlämmittelyt yhtään sen paremmin kuin muutkaan poppakonstit.

>>Lisäksi minua häiritsee vahvasti se, että "profetointia" esiintyy monissa muodoissaan ja nämä "profetiat" on erittäin lihallisia.>>

Niin se vain on, että jokaisen jumalan pyhänä tehtävänä on ajaa kannattajiensa asioita. Ihminen ei välttämättä aina saa sitä mitä tilaa, mutta tämähän ei silti estä ihmistä tilaamasta.

>>Siirryn pois vapaista suunnista ja kiitän teitä silmieni avaamisesta.>>

Hyvää jatkoa vain. Ja vielä kerran: onneksi olkoon!

Heipps, tämä eroaminen ei tarkoita seurakunnasta poistumista vaan siirtymistä (sit.) piiriin. Nykykirkkojen opetukset ja näkemykset on aivan käsittämättömiä, oli mikä tahansa....

Oikea homma, miksi kuulua epäraamatulliseen uskonnolliseen lahkoon joka fanittaa terroristivaltiota.

Tulet päivä päivältä sokeammaksi.

Miksi vanhat jutut täällä .Laittakaa tätä vuosijulkaisuja.Nyt on 2023

Mutta todellisten uskovaisten kristittyjen kannattaa olla rauhassa koska vielä tulee päivä kun vihamiehen kylvämä helluntaikarismaattinen luste poltetaan.

Matteuksen evankeliumi
13:24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
13:26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
13:27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
13:28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
13:29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"

Ehdottomasti se on niin että hengellistä kotiaan etsiessä voi tehdä vääriäkin valintoja, kyse on niin henkilökohtaisista asioista. Erosin juuri adventisteista ja uutta kotia ei ole vielä löytynyt.

Kannattaa tutkia Raamattua ja uskoa systemaattisesti sanakirjojen, interlineaarien ja kommentaarien avulla, mutta ennen kaikkea on syytä ajatella omilla aivoillaan. Kun tämän teet, niin uskostasi alkaa karista piirteitä pois ja lopulta siitä ei jää juuri mitään jäljelle. Vapaudut uskon kahleista ja totuus valaisee sinua: Raamatun Jumala on fiktiota ja evankeliumia ei ole mitään syytä uskoa. Hyvä ja raitis elämä riittää onneen. Kuoleman jälkeen ei ole mitään, joten on turha tavoitella taivaspalkintoa.

Kristinusko on myös järkevä asia. Uskosta Jeesukseen ei kannata luopua sen takia että jossakin kirkkokunnassa opetetaan eri tavalla kun miten itse Raamattua ymmärtää.

Ei ole olemassa pelastavaa Jumalan tuntemista ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen. Usko on ainut vanhurskauttamisen väline. Usko ei ole ansiollista.

Koska Raamattu on täysin riittävä Kristuksen tuntemiseen ja Häneen uskomiseen, hylkäämme uskomuksen pelastuksen saavuttamisesta Kristuksessa sakramenttien, näkyjen tai unien kautta.

Tapani Suonto, Leif Nummela ja Vesa Ollilainen ovat hyviä raamatunopettajia.

Aloittaja on taas kommonistisen venäjän trolli.
Venäjä on aina halunnut tuhota naapurivaltioiden uskon vapauden ja aiheuttaa naapurivaltioissa epäsopua.

Kyllä sitä kielilläpuhumista on luterilaisessa kirkossa aivan riittäämiin, sekä kotirukouskokousissa rukoillaan parantumisien puolesta.
Jopa paljon ennen helluntalaisuutta- Pyhä Henki ja kielilläpuhuminen oli Körttien alkuhetkien sanomaa, ja on muistokivikin asian tiimoilta kentälle pistetty.

Asia on niin paljon ollut esillä, että tällaiset ero- trollit vain on yksi ja sama jankkaaja, joka eroaa, ja eroaa, jonka kirjoituksissa ei ole arvoa. Eli joka hieman tuntee historianhavinaa, käsittää asian.

Otetaan esimerkki. Jumalan tuuli puhaltaa, eikä sille ole ihmisellä mitään sanottavaa.

Tässä esimerkissä kun kirkonpappi oli nimismiehenkanssa lakia lukemassa, kenen on oikeus puhua, sekä kieltää kirkkonsa sisällä olevasta Pyhän Hengen herätyksistä, jossa Hengen voimasta ihmiset elävät, tuli Pyhälle Hengelle tarve puhua Suomen kansalle unissasaarnaamisen kautta. Ei nimismies, eikä pappi- kirkkoherra voinut mitään, kun ei unissa saarnaamiseta voitu rangaista. Ei pappi voinut vaientaa, että vain hänellä olisi tällä kirkkokentällä sananvaltaoikeus. Rikoksesta ei voinut pappi syyttää maallikkoa.

Isäni kotipuolessa oli yksi "unissasaarnaaja", Se toi kylälle sellaisen herätyksen, että isäni kotona mentiin kuulema pottupellollekin raamattu kädessä. Ja siitä unissasaarnan johtuen - edelleen Kansanlähetys on kostunut saamaan ne elävänkiven lähettilläät.

Se kankea- uskonnollinen- kylmä kirkkoherra, joka vain luki saarnoja valmiita kirkkovuoden mukaan, tappoi uskon, mutta Pyhä Henki herätti ne kuulevat korvat kirkkoon ja elämään.

Näitä kankea uskonnollisia ilman Henkeä olevia on aina kirkon keskellä. Heissä ei ole elämää, vaan muotomeno, se on IN. Ja kun viinaa on viinilasissa, niin jopa on usko iloinen, heidän mielestään. Eli synti on happamen kuvaus raamatusta, ja se maistuu muotouskonnon viinilasissa. - ehtoollisella.
Myös synnin suosiminen, ettei tarvitse tehdä mielenmuutosta, se on toinen esimerkki, josta vastaan raamattu puhuu. Eli lukekaa itse, ei viitti tuttipullosta maitua juottaa keskenkasvuisille, vaikka olisi 60- ajast'aikaa plakkarissa. Siksi kannettu vesi ei kaivossa pysy ja vanhaviini, se ei sielä tuoretta Jumalan viiniä, happamatonta huulillaan he pakahtuvat ja se viini valuu maahan.

Eli palataan siihen parantumiseen vielä. Norjassa, tv.-dokkari ja lestadiolaisuus.
Siellä kirkon vanhin pyysi seurakunnalta lupaa, että saako kuvaajat tulla.
Saivat. Tervettä oli - ja kysy toimittaja, että paraneeko täällä.
vanhin sanoi, "kyllä"- sairas pyyttää heitä kotiin ja menemme sekä rukoilemme sairaan puolesta, ja he tulevat terveeksi.

Kyllä Jumala toimii edelleen, eikä siinä seurakuntarajoja pidetä, Pyhän Hengen tuuli toimii, kyse on uskosta ----- tavallaan- - tapahtukoon uskosi mukaan.
Jos ei halua uskoa, luullaanko silloin jotain saavamme, sopii kysyä itseltä.

Epäuskoisten vakkaset ovat lusteiset- siemeneltään koska liha on siinä takana.

Onneksi vaihtoehtoja on monia. Itse erosin äskettäin adventtiseurakunnasta koska mielestäni siellä painotettiin epäoleellisia asioita ja keskityttiin myös epäoleellisiin asioihin ja se tärkein jäi sen turhan pöhinäm varjoon. Olen nyt kiinnostunut ortodoksikirkosta, lueskellut vasta. Kiinnostaa ja vetää puoleensa.