Koin elämäni ekan kovan sydänsurun yli nelikymppisenä. En pääse siitä yli, vaikka aikaa on kulunut jo kuukausia. Mikään ei kiinnosta. Saan fyysisiä kipuoireita ja ahdistuskohtauksia. Ketään muuta en voi kuvitella koskettavanikaan.
Miten olette selvinneet? Työ kärsii, muuta elämää ei enää tunnu olevan, vain pohjaton suru ja väsymys.
Miten olette selvinneet? Työ kärsii, muuta elämää ei enää tunnu olevan, vain pohjaton suru ja väsymys.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla sama tilanne, aikaa vaan kulunut kohta jo melkein vuosi. Edelleenkin joinain päivinä haluaisin vaan päästä jonnekin pois, ettei sattuisi enää. Ei kuitenkaan ihan niin pahalta tunnu kuin puoli vuotta sitten. Silloin olin todella pohjalla. Näiden avulla olen selvinnyt:
-perhe, siis vanhemmat ja sisarukset ovat tukena, kun tuntuu ettei jaksa. Perheen takia on myös pakko jaksaa.
-Ystävät. Tosin ystävien niskaan ei ihan kaikkea kannata kaataa.
-Työpaikan psykologi
-unilääkkeet, tosin en suosittele
-mielialalääkkeet, joita söin kuukauden ajan. Todella auttoivat selvästi.
-pidempi matka ulkomaille
Voisi kuvitella, että tässä iässä ei olisi sydänsuruille enää niin herkkä, mutta taitaa olla päin vastoin. Ylipääseminen vie paljon kauemmin kuin nuorempana. En tiedä pääsenkö tästä kokonaan yli koskaan?
Niistä täytyy yrittää selvitä. Kokenut olen saman kohtalon muutama kuukausi sitten ( lähes 50v), mutta olen alkanut pistää tuntoja paperille. Niinsanotulle kylmälle psygologille, ja kumma kyllä asia on hiukan helpottunut. Toisinaan luen omia tekstejä ja samalla pyrin tulkitsemaan niitä. Huomaa pikku hiljaa ajatusmaailman muuttuvan. Rakkauden kaipuun tuska muuttuu vähitellen iloksi elämään ja rikkaudeksi. Rakkaus joka oli ensimmäinen oikea jää kuitenkin elämään ikiusesti ja siihen on helppo verrata muita. Uusia rakkauksia tulee mutta se ensimmäinen oikea on ikuinen.
Suomen Kansallistietäjä Raakkuna on kokenut aikoinaan kovemman kautta sydänsuruja. Ja voin sanoa että kertomasi oireet ovat tuttuja minullekin. Jouduin tuolloin todella ahdistavaan prosessiin jolloin otin selvää asioista hengentieteen kirjallisuuden kautta, jolloin sain tietää että ihmisellä on erittäin herkästi reagoiva tunnekeho. Ja tuon tunnekehon reagointi oli heilahtanut aivan äärimmäiseen tuskan rajaan asti. Ja saatoin huojentaa itseäni ainoastaan luottamalla siihen että tunneperäinen kipu hellittää vielä aivan varmasti. Ja lupaan sinulle että sinäkin tulet saavuttamaan täydellisen tasapainon ja harmonian omassa tunnekehossasi. Tiedän myös että sinulla on normaali käsitys Kaikkivaltiaasta Jumalasta, mutta et kuitenkaan ole mitenkään mielestäsi uskovainen henkilö. Niin haluaisin kertoa että Jeesus Kristus tuntee sinut täydellisesti, ja haluaisi syventää hengellistä suhdettaan sinuun. Niin tällöin vapaudut paljosta turhasta itkusta ja murheesta.