Pulmana aikuiset lapset?

No minun poikani ei kyllä talossa asustele aikuis iässä pitkään. viimeistään opintojen jälkeen saa luvan itsenäistyä. Jos ei itse´hanki ásuntoa niin ostan yhden ja vuokraan hänelle.

Minä asun omassa kaksiossa josta poika ei lähde kulumallakaan, hän on nyt 36v tekee pätkätöitä mitä millonkin sattuu saamaan, minä pienellä eläkkeellä. Pojalla ei ole mahdollisuutta muuttaa pois kun ei ole vakituisia tuloja. Aina kun on töissä maksetaan kulut puoliksi ja kun on työttömänä yrittää maksaa osuutensa. Kun on työttömyys jakso jää minulle päävastuu laskuista ja muista menoista. En kuitenkaan voi häntä poiskaan ajaa jossainhan sitä on oltava, mutta ei tässä tulevaisuus valoisalta näytä. Siitä kuitenkin olen iloinen että hän ei käytä paljon alkoholia, otta joskus mutta ei usein.

Kyllä normaali nuori haluaa itsenäistyä, siihen vaan on sellainen selkäytimeen koodattu sisäinen pakko... KUN nuori haluaa koetella siipiään, niin sitä ei saa jarrutella, vaan päin vastoin tukea. Olen itse aikoinaan muuttanut omilleni 18 vuotiaana, olin tuolloin vielä opiskelija, mutta kyllähän se onnistui kun pisti onnistumaan. Mulla oli pieni halpa vuokrayksiö, kalustettu kierrätyskalusteilla ja hyvin pärjäsin. Sain opintotukea ja opintotuen asumislisää. Opintojen loputtua silloista työmarkkinatukea ja joskus toisinaan oli mahdollista saada myös toimeentulotukea. Tuosta lähtien olen elänyt ikäni pätkätöillä, opiskelemalla uusia aloja, lisää pätkätöitä ja pätkätöitä. Naimisiin kerennyt kahdesti, yksi lapsi, täyttää kohta 18v. Olen oikeastaan aika tyytyväinen elämääni, vaikka helppoa se ei ole ollut, en siltikään kadu päivääkään sitä, että muutin omilleni 18v täytettyäni. Ei siksi, että lapsuudenkodissa olisi ollut huono olla, vaan siksi, että mulla oli palava tarve itsenäistyä ja niin myös tein. Sain äidiltäni apua asunnon vuokraamiseen ja samalla tavalla olen itse auttanut nuorempia sisaruksiani heidän itsenäistyessä...

Suomessa on ihanteena itsenäistyä varhain. Usein se on välttämätönkin opiskelemaan lähdön vuoksi.

Esimerkiksi Italiassa viivytään kotipesässä kauan. Omiin oloihin muutetaan vasta avioiduttua, silloinkaan ei lähdetä kauas äidin luota. Toki on niitäkin, jotka tulevat toimeen omillaan aikaisemmin, mutta naimatonta tyttöä ei mielellään päästetä kotoa.

Onko kanadalaiset kakskymppiset suomalainen pulma?
NO EI, se on kanadalainen pulma.

Itse muutin pois kotoa 18-vuotiaana opiskelupaikan vuoksi. Nyt olen 30. Ei se tosin tarkoita ettenkö olisi lapsellinen. Leikin tietokoneella vapaa-ajat.