KARKOTUS SIPERIAAN
Vallanpitäjien armottomasta vastustuksesta huolimatta
todistajat saarnasivat edelleen innokkaasti hyvää uutista Jehovan valtakunnasta.
Tämä suututti Moskovan keskushallitusta.
Erityisesti se ärsytti KGB:tä.
KGB lähetti Stalinille 19. helmikuuta 1951 päivätyn muistion,
jossa sanottiin: ”Jotta maan alla toimivien jehovistien neuvostovastainen toiminta saataisiin tukahdutettua, Neuvostoliiton MGB [valtion turvallisuusministeriö, myöhemmin KGB] pitää tarpeellisena karkottaa kaikki jehovisteiksi tiedetyt ja heidän perheensä Irkutskin ja Tomskin alueille.”
KGB:llä oli tiedossaan, ketkä olivat todistajia,
ja se pyysi Stalinilta lupaa karkottaa Siperiaan 8576 henkilöä kuudesta neuvostotasavallasta. Lupa myönnettiin.
Magdalina Belošitskaja muistelee:
”Sunnuntaina 8. huhtikuuta 1951 heräsimme kahdelta aamulla,
kun ulko-oveamme jyskytettiin.
Äiti pomppasi pystyyn ja riensi ovelle. Siellä seisoi upseeri.
’Teidät karkotetaan Siperiaan, koska uskotte Jumalaan’,
hän ilmoitti muodollisesti.
’Teillä on kaksi tuntia aikaa pakata tavaranne.
Voitte ottaa asunnosta mukaan mitä tahansa.
-Jyvät, jauhot ja ryynit eivät kuitenkaan ole sallittuja.
-Myöskään huonekaluja, puisia esineitä
tai ompelukoneita ei saa viedä mukana.
- Ette myöskään saa ottaa mitään pihalta.
Kerätkää vaatteenne, vuodevaatteenne ja laukkunne ja tulkaa ulos.’
Olimme aiemmin lukeneet julkaisuistamme,
että idässä oli paljon työtä tehtävänä.
Nyt ymmärsimme, että oli tullut aika tehdä tuo työ.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/302008006?q=heräsimme kahdelta aamulla&p=par
Vallanpitäjien armottomasta vastustuksesta huolimatta
todistajat saarnasivat edelleen innokkaasti hyvää uutista Jehovan valtakunnasta.
Tämä suututti Moskovan keskushallitusta.
Erityisesti se ärsytti KGB:tä.
KGB lähetti Stalinille 19. helmikuuta 1951 päivätyn muistion,
jossa sanottiin: ”Jotta maan alla toimivien jehovistien neuvostovastainen toiminta saataisiin tukahdutettua, Neuvostoliiton MGB [valtion turvallisuusministeriö, myöhemmin KGB] pitää tarpeellisena karkottaa kaikki jehovisteiksi tiedetyt ja heidän perheensä Irkutskin ja Tomskin alueille.”
KGB:llä oli tiedossaan, ketkä olivat todistajia,
ja se pyysi Stalinilta lupaa karkottaa Siperiaan 8576 henkilöä kuudesta neuvostotasavallasta. Lupa myönnettiin.
Magdalina Belošitskaja muistelee:
”Sunnuntaina 8. huhtikuuta 1951 heräsimme kahdelta aamulla,
kun ulko-oveamme jyskytettiin.
Äiti pomppasi pystyyn ja riensi ovelle. Siellä seisoi upseeri.
’Teidät karkotetaan Siperiaan, koska uskotte Jumalaan’,
hän ilmoitti muodollisesti.
’Teillä on kaksi tuntia aikaa pakata tavaranne.
Voitte ottaa asunnosta mukaan mitä tahansa.
-Jyvät, jauhot ja ryynit eivät kuitenkaan ole sallittuja.
-Myöskään huonekaluja, puisia esineitä
tai ompelukoneita ei saa viedä mukana.
- Ette myöskään saa ottaa mitään pihalta.
Kerätkää vaatteenne, vuodevaatteenne ja laukkunne ja tulkaa ulos.’
Olimme aiemmin lukeneet julkaisuistamme,
että idässä oli paljon työtä tehtävänä.
Nyt ymmärsimme, että oli tullut aika tehdä tuo työ.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/302008006?q=heräsimme kahdelta aamulla&p=par
Vastaukset 13
Vanhimmat
----------------- Jehovan palvelijat olivat joutuneet Siperiassa ankariin uskonkoetuksiin, mutta he olivat oppineet paljon ja säilyttäneet nuhteettomuutensa.
Koettelemusten jälkeen heidän uskonsa oli lujempi
ja he olivat entistä kestävämpiä. (Jaak. 1:2–4.)
”Kaikki vastuuasemissa olevat veljet olivat vankileireillä”,
selitti Viljard Kaarna, ”ja säilytimme yhteyden heihin.
Siksi Siperiassa oli aina kirjallisuutta ja voimme hengellisesti hyvin.
Virossa hengellisen ruoan saanti säännöllisesti oli paljon vaikeampaa.
Jos olisimme jääneet sinne,
emme olisi varmaankaan tulleet hengellisesti yhtä hyvin toimeen.”
Kärsimykset katkeroittivat monet niistä karkotetuista,
jotka eivät olleet Jehovan todistajia.
Todistajien mielestä karkotus taas oli hengellisesti vahvistava kokemus.-----
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/302011002?q=Siperiassa oli aina kirjallisuutta ja voimme hengellisesti hyvin&p=par
Aino Ehtmaa muisteli:
”En voi unohtaa revontulten iloista tanssia,
pakkaspäiviä joina värillinen usva kohosi meren tai joen pinnasta,
keskiyön aurinkoa joka helotti kaksi viikkoa läpeensä,
ja keskitalven kaamosta jolloin aurinko ei näyttäytynyt kahteen viikkoon.
Muistan yhä lyhyen kesän aikana kypsyvät mansikat sekä pohjoisen linnut,
jotka saivat ravintonsa kitukasvuisten puiden hennoista oksista.
Kaikista koettelemuksista huolimatta
minusta tuntui kuin olisin ollut kiertomatkalla Siperiassa.
Tajusin, että sielläkin ihminen saattoi olla onnellinen,
jos Jehova oli hänen kanssaan.”
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/302011002?q=Jehova oli hänen kanssaan&p=par
KARKOTUSPAIKKA
Monet Jehovan todistajat karkotettiin
Baikaljärven seudulle vuosina 1951–65, koska he kieltäytyivät tinkimästä uskonnollisesta vakaumuksestaan.
Heidän joukossaan oli Praskovja Volosjanko,
joka vietiin vuonna 1951 Baikalin suurimpaan saareen Olhoniin.
Muiden karkotettujen todistajien tavoin
hän piti itsensä hengissä pyytämällä verkoilla kalaa.
Hän keksi keinoja osallistua myös toisenlaiseen ”kalastukseen”: Raamattunsa avulla hän kertoi Jumalan valtakunnan hyvää uutista monille saaren asukkaille.
Vuonna 1953 Praskovja ja kuusi muuta todistajaa pidätettiin
saarnaamistyönsä vuoksi, ja hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankilaan.
Vapauduttuaan hän palveli uskollisesti
Usolje-Sibirskojen seurakunnassa Irkutskin alueella vuoteen 2005 saakka,
jolloin hän kuoli.
Nykyään Baikalin seudulla ja läheisessä Irkutskin kaupungissa on kolmisenkymmentä kukoistavaa Jehovan todistajien seurakuntaa.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102007445?q=karkotettiin Baikaljärven seudulle&p=par
”AIVAN PÄINVASTAISIA KUIN ODOTETTIIN”
Pietarissa sijaitsevan Herzenin yliopiston professori N. S. Gordijenko kuvailee kirjassaan vainoojien aikaansaannoksia.
Hän kirjoitti: ”Tulokset olivat aivan päinvastaisia kuin odotettiin.
He halusivat heikentää Neuvostoliitossa toimivaa Jehovan todistajien järjestöä, mutta todellisuudessa he vain vahvistivat sitä.
Uusilla alueilla, joilla kukaan ei ollut kuullut Jehovan todistajien uskontokunnasta, todistajat ’tartuttivat’ asukkaat uskollaan ja uskollisuudellaan.”
Monet todistajat sopeutuivat uusiin olosuhteisiin nopeasti.
Organisoitiin pieniä seurakuntia, ja niille määrättiin alueet.
Nikolai Kolibaba sanoo:
”Yhteen aikaan saarnasimme Siperiassa talosta taloon,
tai oikeastaan talosta parin kolmen talon päässä sijaitsevaan taloon. '
Tämä oli kuitenkin vaarallista. Miten toimimme?
Ensimmäisen käynnin jälkeen yritimme tehdä uusintakäynnin
noin kuukauden kuluessa.
Aloitimme kysymällä ihmisiltä: ’Myyttekö kanoja, vuohia tai lehmiä?’
Sitten pikkuhiljaa ohjasimme keskustelun Valtakuntaan.
Jonkin ajan kuluttua KGB sai tietää tästä, ja pian sanomalehdessä julkaistiin artikkeli, jossa paikallista väestöä varoitettiin puhumasta Jehovan todistajien kanssa. Siinä sanottiin, että todistajat kulkivat talosta taloon kysellen ihmisiltä,
oliko heillä myydä vuohia, lehmiä ja kanoja – mutta todellisuudessa
me etsimme lampaita!”
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/302008006?q=saarnasimme Siperiassa talosta taloon&p=par
vainoojien aikaansaannoksia.___>>
”Tulokset olivat aivan päinvastaisia kuin odotettiin.
He halusivat heikentää Neuvostoliitossa toimivaa Jehovan todistajien järjestöä,
mutta todellisuudessa he vain vahvistivat sitä.----------------
samoin käy nykyisinkin,
kun anti-jt:t hyökkäilevät todistajien kumppuun mediassa.
vilpittömän sydämen omaavat ihmiset
saavat myös faktatietoa todistajista kun
ilmiantojen vuoksi Poliisit,
oikeuden jäsenet Tuomaria myöden lukevat Raamattua
ja vertaavat Vt-julkaisujen
sisältöä Raamattuun.
sillätavoin siis Pilkkaajat edistävät Valtakunnan työtä,
vaikkakin tahtomattaan.
nykyisinkin.
Onko vartiotorni kertonut niistä itäeurooppalaisista lahkolaisista, jotka ns kylmän sodan aikana pitäytyivät vanhoihin vartiotornioppeihin ja rautaesiripun auettua eivät ottaneet enää vartitotornilahkon edustajia vastaan samaan uskontokuntaan kuuluvina, näiden oppien muututtua, vaan pitivät näitä väärän sanoman julistajina ja heille merkitsi ne vanhat vartiotornit, jotka taas olivat kiellettyjä niiltä uusilta vartiotornilaisilta
Sellaisia on. Veljesseura.org
Satisen Kuti5.4.2014 14:21
--sodan aikana pitäytyivät vanhoihin vartiotornioppeihin
ja rautaesiripun auettua eivät ottaneet enää vartitotornilahkon edustajia vastaan samaan uskontokuntaan kuuluvina, näiden oppien muututtua, vaan pitivät näitä väärän sanoman julistajina ja heille merkitsi ne vanhat vartiotornit, jotka taas olivat kiellettyjä niiltä uusilta vartiotornilaisilta*********
onhan tälläkin saitilla niitä,
runsaasti.
just niitä jotka lukee vain vanhoja Vartsikoita eikä pysty/kykene ymmärtämään mitään uudistuksia...
ne tuppaa työpaikoillakin vastustamaan kaikkia uudistuksia,
eikä suostu opettelemaan uusia työmenetelmiäkään
vaan hampaat irvessä vetää kivirekiä vaikka Pyörät auttas hommassa paljon.
"vanhoja Vartsikoita eikä pysty/kykene ymmärtämään "
Sanassa sanotaan että se on väärän profeetan lahko, 5 Moos 18:20 - 22
Lahkohan on tehnyt aikoinaan ennustuksen, kun se ei toteutunut, se väittääkin, ja valehtelee, ettei se ennustanut. Sitten se sanoi aivopestyille jäsenilleen, että syyllistäkää ne jotka puhuvat noista asioista, ja tehkää seuralle testamentti siltä varalta että kuolette verensiirrosta kieltäytymisessä, vaikka 3 Moos sallii veren syömisenkin.
Onhan seura ottanut Raamatustakin, niin, montakin erilaista muutettua painosta. Mutta juuri sen Raamattu kieltää
Onhan evankelis-luterilainen Kirkkokin
ottanut Raamatustakin, niin, montakin erilaista muutettua painosta.
Mutta juuri sen Raamattu kieltää.....
Missä on painettu se ensimmäinen ja aito Raamattu?
Heprealaisille 11.luku:
6 .Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle);
sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on,
ja on niille kostaja, jotka häntä etsivät.
Biblia 1776
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Juu, ei mitään uusia RaamatunVÄÄNNÖKSIÄ, tuo
Biblia 1776 on lähempänä alkuperäistä Raamattua
kuin 1900--luvun VÄÄNNÖKSET
Nimim. "erilaiset ovat", Joh. 1:1 on UM:ssa törkeä väärennös. Lue Turusesta asiantuntijalausuntoja.
UM on vain siksi että lahkon emolahkon perustaja Russell omaksui adventisteilta tavan sanoa jeesusta Mikaeliksi. Tavan, josta adventistit ovat jo luopuneetkin.
Paradoksaalisesti sitten kun Russell kirjoitti että Pyhä Henki on Persoona, niin tytärlahko on tässä tehnyt pakanuushakuisen muutoksen. Vaikka juttu on niinkin yksinkertainen, että Jumalalla ei ole maallista tomumajaa, on Henki, ja Jumala kun on, on Pyhä.
Tuon takia sitten pitää todistajan opetella ulkoa montako kertaa Raamatussa on helvetti ja sillä perustella ettei helvettiä ole olemassakaan. Näinkö se oli ?
Siinä ois SanaPojuilla hyiset oltavat,
kuollu ne olis Tundralle jos vastaavaan olis
Ardot joutuneet,
ne pullamössöllä massu-pötsinsä valtavaksi laajentaneet.