Näin ateistina ymmärrän toki mikäli joku kokee hienoista närkästystä kohdatessaan uskoaan julistavan henkilön. Ja miksi ei kokisi, varsinkin kun 9/10 näistä katsoo Pascalin vaan, aukkojen jumala argumentin tai auktoriteettiin vetoamisen olevan aukoton todistus siitä että kyseisen henkilön lempi taikausko on osoitus absoluuttisesta totuudesta.
Keneltäkään joka kohtaa jatkuvasti tämän kaltaisia irrationaalisia ja epäloogisia argumentteja, henkilöiden toimesta jotka vailla skeptisyyden taikka omaehtoisen ajattelun häivähdystäkään ovat hyväksyneet jotakin todeksi, kun ei voi realistisesti odottaa loputonta kärsivällisyyttä.
Kuitenkin näyttää vahvasti siltä että uskonnolliset kuten myös ns: spiritualistisiksi itseään tituleeraavat henkilöt varsin epärealistisesti ovat vaatimassa ateisteilta tällaista ehtymätöntä kärsivällisyyttä, huolimatta siitä etteivät he itse osoita omaavansa edes rippeitä tällaisesta.
Usein nämä henkilöt kun, jos eivät suoranaisesti ole huutamassa että heidän oikeuksiaan riistetään yksinomaan siksi että joku ateisti kehtaa olla eri mieltä ja julkaista oman mielipiteensä, he vaihtoehtoisesti pyrkivät jollakin tavalla, ilmeisesti, syyllistämään ateisteja esittämällä että oman asemansa esittäminen on fundamentalistista ateismin julistamista.
Ei niin että siinä olisi mitään vikaa. Siis jos ateismi olisi ideologia ja ateistit julistaisivat fundamentalistista ateismia, sillä mikäli asia olisi näin niin ateisteilla olisi täysi oikeus julistaa fundamentalistista ateismia. Aivan samalla lailla kun uskonnollisilla henkilöillä on oikeus julistaa fundamentalistista uskontoaan.
Meillä kun on olemassa sanan, mielipiteen ja ilmaisun vapaudet, eivätkä nämä vapaudet sovellu ainoastaan uskonnollisiin mielipiteisiin.
Tietyssä mielessä nämä henkilöt ovat oikeassa. Ei siinä että ateismi edes voisi olla fundamentalistista tai siinä että esim: se mitä minä ateistina esitän olisi ateismia, vaan sen sijaan siinä mielessä että minä jossain määrin pyrin vakuuttamaan muut siitä että se mitä minä ajattelen on totta.
Sillä jos aivan rehellisiä ollaan niin mitään mielipidettä ei voi ilmaista ilman että asettaa oman näkemyksensä arvioitavaksi. Ja kun joku arvioi sitä mitä joku toinen sanoo, on kyseisen henkilön tultava jonkinlaiseen johtopäätökseen sen suhteen hyväksyykö hän esityksen vaiko ei.
Joka tarkoittaa sitä ettei ainuttakaan mielipidettä voi esittää ilman että sen potentiaalisena seurauksena muuttaa jonkun toisen näkemyksiä.
Jolloin julkinen mielipiteen ilmaiseminen on kaikissa muodoissa heikkoa käännyttämistä, myös silloin jos valehtelee.
Ainut asia mikä erottaa mielipiteen ja käännyttämisen on se mikä motivoi mielipiteen esittäjää ilmaisemaan mielipiteensä, eikä sillä mikä jotakuta motivoi kirjoittamaan ole mitään merkitystä.
Kysymys jolla sen sijaan on merkitystä, on se kykeneekö esittämänsä käsityksen taikka mielipiteen perustelemaan ja oikeuttamaan vaiko ei.
Keneltäkään joka kohtaa jatkuvasti tämän kaltaisia irrationaalisia ja epäloogisia argumentteja, henkilöiden toimesta jotka vailla skeptisyyden taikka omaehtoisen ajattelun häivähdystäkään ovat hyväksyneet jotakin todeksi, kun ei voi realistisesti odottaa loputonta kärsivällisyyttä.
Kuitenkin näyttää vahvasti siltä että uskonnolliset kuten myös ns: spiritualistisiksi itseään tituleeraavat henkilöt varsin epärealistisesti ovat vaatimassa ateisteilta tällaista ehtymätöntä kärsivällisyyttä, huolimatta siitä etteivät he itse osoita omaavansa edes rippeitä tällaisesta.
Usein nämä henkilöt kun, jos eivät suoranaisesti ole huutamassa että heidän oikeuksiaan riistetään yksinomaan siksi että joku ateisti kehtaa olla eri mieltä ja julkaista oman mielipiteensä, he vaihtoehtoisesti pyrkivät jollakin tavalla, ilmeisesti, syyllistämään ateisteja esittämällä että oman asemansa esittäminen on fundamentalistista ateismin julistamista.
Ei niin että siinä olisi mitään vikaa. Siis jos ateismi olisi ideologia ja ateistit julistaisivat fundamentalistista ateismia, sillä mikäli asia olisi näin niin ateisteilla olisi täysi oikeus julistaa fundamentalistista ateismia. Aivan samalla lailla kun uskonnollisilla henkilöillä on oikeus julistaa fundamentalistista uskontoaan.
Meillä kun on olemassa sanan, mielipiteen ja ilmaisun vapaudet, eivätkä nämä vapaudet sovellu ainoastaan uskonnollisiin mielipiteisiin.
Tietyssä mielessä nämä henkilöt ovat oikeassa. Ei siinä että ateismi edes voisi olla fundamentalistista tai siinä että esim: se mitä minä ateistina esitän olisi ateismia, vaan sen sijaan siinä mielessä että minä jossain määrin pyrin vakuuttamaan muut siitä että se mitä minä ajattelen on totta.
Sillä jos aivan rehellisiä ollaan niin mitään mielipidettä ei voi ilmaista ilman että asettaa oman näkemyksensä arvioitavaksi. Ja kun joku arvioi sitä mitä joku toinen sanoo, on kyseisen henkilön tultava jonkinlaiseen johtopäätökseen sen suhteen hyväksyykö hän esityksen vaiko ei.
Joka tarkoittaa sitä ettei ainuttakaan mielipidettä voi esittää ilman että sen potentiaalisena seurauksena muuttaa jonkun toisen näkemyksiä.
Jolloin julkinen mielipiteen ilmaiseminen on kaikissa muodoissa heikkoa käännyttämistä, myös silloin jos valehtelee.
Ainut asia mikä erottaa mielipiteen ja käännyttämisen on se mikä motivoi mielipiteen esittäjää ilmaisemaan mielipiteensä, eikä sillä mikä jotakuta motivoi kirjoittamaan ole mitään merkitystä.
Kysymys jolla sen sijaan on merkitystä, on se kykeneekö esittämänsä käsityksen taikka mielipiteen perustelemaan ja oikeuttamaan vaiko ei.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>>Keneltäkään... ei voi realistisesti odottaa loputonta kärsivällisyyttä.>uskonnolliset...ovat vaatimassa ateisteilta... ehtymätöntä kärsivällisyyttä>Usein nämä henkilöt...pyrkivät...syyllistämään ateisteja esittämällä että oman asemansa esittäminen on fundamentalistista ateismin julistamista.>Ainut asia mikä erottaa mielipiteen ja käännyttämisen on se mikä motivoi mielipiteen esittäjää ilmaisemaan mielipiteensä...
Siinä teille riittää miettimistä koko ensi vuodeksi.
(Jösses mitä dorkia. ...)
Kun kyse on ehtymättömän kärsivällisyyden vaatimisesta niin tätä ei suinkaan tapahdu ainoastaan tällä palstalle, eikä edes ainoastaan uskonnollisten henkilöiden toimesta.
Usein kun törmää myös hengellisiin, spiritualistisiin tai sitten satunnaisiin agnostikkoihin tai skeptikoiksi itseään kutsuviin jotka hyvin passiivis agressiivisesti ihmettelevät sitä minkä takia ateistit vaivautuvat ottamaan uskontoihin kantaa.
Jos eivät suoranaisesti ole vaatimassa että ateistien tulisi olla vain hiljaa.
Ikään kuin ateistien tulisi pysyä hiljaisena marginaaliryhmänä jolla ei ole oikeutta, noin sosiaalisessa mielessä, ilmaista omia näkemyksiään ja käsityksiään julkisesti.
>>> Tämä oli tärkeä asia. Eli, jos oikein ymmärsin, kyse on siis siitä kertooko mielipiteensä asettaakseen sen muiden arvioitavaksi vai yrittääkö vain saada muut ns kelkkaansa. > Oletan, että ne ovat useimpien ateistienkin mielestä liian agressiivisia ja tuskin kukaan edes kuvittelee, että sillä tyylillä yritettäisiin ketään käännyttää, korkeintaan karkoittaa. Mutta kukin tyylillään etc.
>>>hengellisiin, spiritualistisiin tai sitten satunnaisiin agnostikkoihin tai skeptikoiksi itseään kutsuviin...Jos eivät suoranaisesti ole vaatimassa että ateistien tulisi olla vain hiljaa
Itse sanoisin että tähän on kolme pääasiallista syytä eikä Jari Jolkkonen ole niistä ainutkaan. Nämä jolkkoset voivat olla seuraus näistä mutta eivät varsinainen syy.
Ja koska voisin kirjoittaa näistä kolme kokonaista aloitusta esitän asiani mahdollisimman lyhyesti.
1. Tuo tabu on lähinnä piittaamattomuutta uskonnollisia kysymyksiä kohtaan ja pyrkimystä välttyä kohtaamasta näitä kysymyksiä.
2. Mediassa suurin osa ateisteja koskevasta informaatiosta on sellaisten henkilöiden esittämää jotka eivät ole ateisteja.
3. Mitään keskeistä ateistista auktoriteettia joka puhuisi kaikkien ateistien puolesta ei ole olemassa.
Tämä on ollut täällä jo aikaisemminkin, mutta kertaushan on opintojen äiti ja tämä sopii hyvin tähän ketjuun:
Hesarin Nyt-liitteen kolumnissa oli Veera Luoma-Aho hyvä kirjoitus "Etuoikeus syrjiä muita". Kirjoitus kumpusi Breivikin järjettömästä teosta, mutta sisälsi paljon muutakin. Lainaan siitä tähän yhden hyvän kohdan:
"Mitä siis tarkoittaa ihminen, joka vaatii muilta oman suvaitsemattomuutensa suvaitsemista? Hän ei vaadi vain oikeutta ajatella, olla ja elää omalla tavallaan, muita vahingoittamatta. Hän vaatii itselleen aktiivista etuoikeutta syrjiä muita ja asettaa omat oikeutensa muiden oikeuksien yläpuolelle.
Vaatimus on röyhkeä ja tekopyhä. Suvaitsemattomuuden suvaitsemisen vaatimuksesta on tullut erilaisia äärinäkemyksiä edustavia fundamentalisteja yhdistävä uskonkappale ja omaa etua ajavan vallankäytön väline. Suvaitsevaisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on pelkkää oikean suvaitsevaisuuden pilkkaa ja sen irvikuva."
http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Etuoikeus syrjiä muita/1135268116410
Heti tuon jälkeen törmäsin palstoilla tähän mainioon, Herttaisen Hertan kirjoitukseen, joka sopiikin niin hyvin tähän jatkoksi:
"Minun odotetaan kunnioittavan perusteettomia uskomuksia, epätasa-arvon, ihmisoikeusloukkausten ja syrjinnän mahdollistavia oppeja, avointa nais- ja homovihaa, tieteellisen tiedon vastustamista, lasten uhkailua helvetillä, lähetystyötä joka johtaa homojen vainoamiseen, instituutioita jotka suojelevat rikollisia, lasten kohtelua epätasa-arvoisesti julkisrahoitteisissa kouluissamme, uskonnollisen yhteisön oikeutta kerätä veroja ja oppia, jonka mukaan minä ansaitsen tulla kidutetuksi ikuisesti.
Kunnioittaa pitäisi, vaikka kristinusko on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen ansaitsemaan ajattelevan ja inhimillisen ihmisen kunnioituksen."
Niinpä niin. Tuohon minulla ei ole mitään lisäämistä.
Olen hyvin paljon samoilla linjoilla niin kyseisen artikkelin kun "Herttaisen Hertan" kirjoituksenkin kanssa. Niiltä osin joilta olen eri mieltä, olen eri mieltä tämän suvaitsevaisuuden suhteen.
Sillä usein kun kuulee puhuttavan suvaitsevaisuudesta sitä pidetään jonkinlaisena positiivisena ilmauksena ja mielestäni se ei sitä ole.
Esim: Minä suvaitsen kristillisyyttä. Syy sille minkä takia minä suvaitsen kristillisyyttä on puolestaan se että vaikka minä koenkin kristillisen uskon olevan negatiivinen niin yksilöille jotka ovat kristittyjä kun yhteiskunnalle yleisesti, en katso että minulla olisi oikeutta estää tai rajoittaa kristityiksi itseään katsovien henkilöiden oikeuksia.
Jolloin minä joudun suvaitsemaan kristittyjä.
Jos kyse on sitten esim: homoseksuaaleista niin minä en suvaitse homoseksuaalisuutta, minä hyväksyn homoseksuaalit. Koska en näe että homoseksuaalisuudessa olisi mitään väärää eikä homoseksuaalisuus ole jotakin mikä millään negatiivisella tavalla vaikuttaisi yhtään mihinkään.
Jolloin minun ei tarvitse suvaita homoseksuaaleja, minä hyväksyn että on olemassa ihmisiä jotka ovat homoseksuaaleja.
Mikä tarkoittaa sitä että ainoat asiat joita tarvitsee suvaita, ovat sellaisia asioita joiden katsoo olevan negatiivisia taikka haitallisia, mutta joiden rajoittamiseen taikka kieltämiseen ei katso olevan oikeutta.
Niinpä olen samaa mieltä siitä että suvaitsemattomuus on pyrkimystä rajoittaa taikka kieltää jonkin ryhmän taikka yksilön oikeuksia, eikä suvaitsemattomuutta tarvitse missään määrin suvaita.
Suvaitsevaisuutta on suvaittava, eikä suvaitsevaisuus ole positiivista, sillä ideaalissa yhteiskunnassa mitään ei tarvitse suvaita vaan kaikki mitä tapahtuu on jotakin mitä voidaan kollektiivisesti hyväksyä.
Ja koska utopistiset ajatukset eivät ole juuri koskaan realistisia, niin tällaisen kollektiivisen hyväksynnän puuttuessa ihanteellisin mahdollinen tilanne olisi sellainen jossa ihmiset vähintäänkin oppisivat suvaitsemaan toisiaan huolimatta eriävistä mielipiteistä ja näkemyksistä.
Jotakin mikä surullista kyllä vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä.
Eikös näistä suvaitsemisen sekä suvaitsemattomuuden eri muodoista ole jo niin paljon nähtyjä sekä koettuja tapauksia, että olisi aika jo lailla kieltää moiset hapatukset sekä harhaanjohtamiset yhteiskunnastamme.
Mitään hyväähän niistä ei ole koskaan seurannut muille, kuin niille, jotka leipänsä siltä sektorilta saavat.
Mutta höynäytettäväthän ovat helppoa saalista.