Terveppä terve immeiset!
Ajattelin tehdä tälläisen aloituksen ja kysellä vähän miten muilla on uskoontulo mennyt. Tänne voi vapaasti jakaa kokemuksia ja kysymyksiä. Kuinkas monella muulla on uskoontulo tapahtunut ilman kummempia elämän kriisejä?
Itse tein jonkun aikaa sitten uskonratkaisun, että haluan lähteä seuraamaan Jeesusta vaikka periaatteessa elämä oli ulkonaisesti ihan "kunnossa." Ei ollut alkoholiongelmaa, ei huumeita. Eli tälläistä tavallista elämää ilman suurempia vuoristoratoja vois sanoa. Tein jo ennen uskonratkaisua tutkimusmatkaa syvemmälle, että mikä on homman nimi tässä maailmankaikkeudessa ja loppupäätelmät johtivat erinäisten vaihdeiden jälkeen Raamatun luo. Jeesus todella on ainoa tie Isän luo.
Olen kyllä noteerannut, että näillä henkilöillä jotka ovat käyneet elämässään aivan pohjalla ennen uskoontuloaan on selvästi palavampi sydän viedä evankeliumia ja elää uskoa todeksi. Ja se on todella hyvä että näitä tyyppejä on. Halleluja! Omalla kohdalla tämä tuntuu kuitenkin enemmän siltä, että etenen aivan kuin vaihde vaihteelta aika hitaastikkin eteenpäin uskonelämässä. Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia? Välillähä sitä rupiaan tuumii päässään, että onkohan tässä oikeassa palavassa uskossa lainkaan. Tai sitten en vain vielä ole yltätynyt siihen pisteeseen niinsanotusti :(. Sanokaapas viisaammat uskoveljet ja sisaret, että milloin voi sanoa tuntevansa henkilökohtaisesti Jeesuksen ja olevansa todella elävässä suhteessa Häneen? En halua ainakaan omasta tahdostani ajautua vaaralliseen ja kuivaan uskonnollisuuteen. Siunausta kaikille ketä luette tän!
Ajattelin tehdä tälläisen aloituksen ja kysellä vähän miten muilla on uskoontulo mennyt. Tänne voi vapaasti jakaa kokemuksia ja kysymyksiä. Kuinkas monella muulla on uskoontulo tapahtunut ilman kummempia elämän kriisejä?
Itse tein jonkun aikaa sitten uskonratkaisun, että haluan lähteä seuraamaan Jeesusta vaikka periaatteessa elämä oli ulkonaisesti ihan "kunnossa." Ei ollut alkoholiongelmaa, ei huumeita. Eli tälläistä tavallista elämää ilman suurempia vuoristoratoja vois sanoa. Tein jo ennen uskonratkaisua tutkimusmatkaa syvemmälle, että mikä on homman nimi tässä maailmankaikkeudessa ja loppupäätelmät johtivat erinäisten vaihdeiden jälkeen Raamatun luo. Jeesus todella on ainoa tie Isän luo.
Olen kyllä noteerannut, että näillä henkilöillä jotka ovat käyneet elämässään aivan pohjalla ennen uskoontuloaan on selvästi palavampi sydän viedä evankeliumia ja elää uskoa todeksi. Ja se on todella hyvä että näitä tyyppejä on. Halleluja! Omalla kohdalla tämä tuntuu kuitenkin enemmän siltä, että etenen aivan kuin vaihde vaihteelta aika hitaastikkin eteenpäin uskonelämässä. Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia? Välillähä sitä rupiaan tuumii päässään, että onkohan tässä oikeassa palavassa uskossa lainkaan. Tai sitten en vain vielä ole yltätynyt siihen pisteeseen niinsanotusti :(. Sanokaapas viisaammat uskoveljet ja sisaret, että milloin voi sanoa tuntevansa henkilökohtaisesti Jeesuksen ja olevansa todella elävässä suhteessa Häneen? En halua ainakaan omasta tahdostani ajautua vaaralliseen ja kuivaan uskonnollisuuteen. Siunausta kaikille ketä luette tän!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Järkevänä ihmisenä (kuten kirjoituksestasi päätellen on kaikki syy uskoa) olet punninnut eri vaihtoehtoja, tarkastellut niiden riski/tuotto suhdetta, ja päätynyt sitten itsellesi edullisimpaan ratkaisuun. Onneksi olkoon!
Jos tarkkoja ollaan termi kriisi tarkoittaa:
”Kriisi yleisesti tarkoittaa kreikkalaisen sanan krisis (suom. päätös) mukaisesti käännekohtaa, jossa yksilön tai organisaation tulevaisuuden suunta määräytyy paremmaksi tai huonommaksi toimiemme mukaan.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kriisi
Eli muuttuiko mikään elämässäsi?
Sinä päätit uskoa. Se on toisaalta ihan ok, mutta kestääkö tuollainen oma päätös kun koettelemuksia tulee eteen?
Mummomuorille: No voidaan myö korvata tuo kriisi sana vaikka sanoilla ongelmia/koettelemuksia/murheita/masennusta jne. Sitäpä tuolla kysymykselläin juuri hain takaa, että onko monella täällä kirjottelevista ihmisistä uskoontulo päätös tullut ns. yltäkylläisyyden ja "kaikki asiat hyvin" elämän keskellä. No joo.
Itsessäni ei varmasti ole voimaa kestää koettelemuksia. Lihani on heikko, turmeltunut ja juoksoo jatkuvasti toiseen suuntaan mihin osa minusta taas haluaa mennä. Soon Herran kädessä, että miten mulle käy koettelemuksissa. Omastapuolestani ainakin haluaisin selviytyä niistä ja kirkastaa toimillani Jeesusta parhaani mukaan.
" Eli muuttuiko mikään elämässäsi? Kaikki !
"Sinä päätit uskoa." En päättänyt, Jumala antoi USKON !
" kun koettelemuksia tulee eteen? " On kestänyt jo 43 vuotta.Ja koettelmuksia jos iloakin on ollut edessä ja takana..
Ap :lle HIENOA, olet tehnyt oikean päätöksen !
" En halua ainakaan omasta tahdostani ajautua vaaralliseen ja kuivaan uskonnollisuuteen."
Uskonnollisuus on USKON vastakohta, et sinä siihen ajaudu, kun luet Raamattua ja olet uskovien yhteydessä.
Eikä sitä synnissä tarvitse rypeä ollakseen tullakseen uskoon. Meissä on se Jumalan jättämä kaipuu hänen yhteyteensä. Siunausta sinulle.
Niin, tavallaan itselleni asia oli noin – kaiken hyvän keskellä. Tietyllä tavalla. Oikeasti niin ei ollut. Muutos oli tultava.
Näin se on: ”Soon Herran kädessä, että miten mulle käy koettelemuksissa.”
Kun aloittaja sanoo näin: ”Itse tein jonkun aikaa sitten uskonratkaisun…” eikä se tarkoita että itse tekee sen?
Kuiva uskonnollisuus voidaan ajatella toisinkin. Itse koen että jos usko ei ole jokapäiväisessä elämässä ja iloa, se on kuivaa ja kuollutta. Sekin on kuivaa ja kuollutta kun keskittyy vain siihen mikä on kiellettyä. Ei se riitä että hokee ulkoa opittuja jargoneita ja käy kokouksissa joissa pitää olla aina saama mieltä muiden kanssa.
" Ei se riitä että hokee ulkoa opittuja jargoneita ja käy kokouksissa joissa pitää olla aina saama mieltä muiden kanssa. "
Tuo juuri on uskonnollisuutta.
" Sekin on kuivaa ja kuollutta kun keskittyy vain siihen mikä on kiellettyä. "
Ei usko ole sitä, mikä on sallittua , mikä kiellettyä, vaan uusi elämä Jeesuksessa.
Ensisanoiksi haluan onnitellea sinua. Olet tehnyt elämäsi parhaimman ratkaisun! Olet viisas ihminen, kun olet älynnyt tulla Jumalan luon hyvän sään aikana ilman rypemisiä ja kahlailuja syvissä vesissä ja maailman haljenneilla kallioilla.
Kunpa kaikki ihmiset tajuaisivat, että ihminen tarvitsee Jeesusta Kristusta saadakseen yhteteyden Luojaansa. Se on totuus maille kaikille: mielestään hyville ja elämässään onnistuneille niin kuin kaikkensa menettäneillekin.
Itse ole jumalattomasta kodista. Meillä ei edes harrasteltu kristillisiä asioita. Olen lapsesta asti tiennyt, että henkimaailma on, elämä jatkuu kuoleman jälkeen, on kadotus tai elämä Jumalan yhteydessä. Kuoleman pelko ja sisäinen tieto Jumalasta asjoi minut jo nuoruudessa Jumalan luo.
Uskon, että tulet vielä kokemaan Jeesuksen lailla "erämaavaiheen", jolloin käyt enemmän tai vähemmän pohjalla, mutta kun jaksat olla sitkeä, uskosi vahvistuu. Uskoon tulemisessa on aina ainakin se vaikeus, että ympäristö reagoi uskoon tulleeseen negatiivisesti. Et enää kuulu joukkoon, vaan olet erilainen. Et ehkä omasta mielestäsi, mutta muiden mielestä kyllä, ja ystäväsi vaihtuvat. Raamatussa tämä kaikki on sanottu, joten turvaudu aina tiukan paikan tullen Jeesuksen ohjeisiin opetuslapsilleen. Tulet vielä tarvitsemaan niitä!
Oma uskoontuloni oli kaikkea muuta kuin lyhyt ja helppo taival, ja vaikeuksia riitti vielä uskoon tulemisen jälkeenkin. Olen kirjoittanut uskoontulostani tänne tammikuussa ketjuun, jossa oli useita uskoontulokertomuksia. Löydät ketjun varmaan aika helposti, jos kelaat arkistoa taaksepäin.
" Oma uskoontuloni oli kaikkea muuta kuin "
Tuopa oli uusi tieto, kerroppa se meille.En jaksa plarata sivuja.
Pohdintaa195
Pohdit omaa uskoontuloa ja kerrot, että olet tehnyt oman uskonratkaisun. Hieno asia, että Jumala on antanut sinulle uskon. On hyvin erilaisia tietä tulla sisälle kristinuskoon. Osa kasvaa siihen pikku hiljaa ja toisessa ääri päässä ovat hyvin vahvat, selkeät hetkelliset uskoontulemisen kokemukset. Edellä mainittujen väliin mahtuu vielä hyvin erityyppisiä muunnelmia näistä. Joskus kuulee arviointia, jopa kriittistä siitä, mikä on oikea tapa. Mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Elämä käy meitä jokaista vähän eri tavalla kohti, samoin myös Jumala. Hän valitsee sen tavan, millä haluaa meitä puhutella ja kutsua. Toinen asia on kuulemmeko ja haluammeko kuulla kutsua.
mono-ohjus
Aivan kuten sanoit, ei ole yhtä oikeaa tapaa tulla uskoon, vaan moninaiset ovat tiet jotka johtavat Herran eteen.
Eräs ystävä kertoi tulleensa uskoon Microsoft Excel taulukkolaskentaohjelman avulla. Hän kirjasi ohjelman pohjalta muokkaamaansa sarakkeistoon 5:n suurimman uskonnon plussat ja miinukset, ja tosiaan: kristinusko vei kuin veikin voiton. (Ero kakkoseksi tulleeseen Baha-uskontoon muistaakseni 2 pistettä)
Sanot että jumala on antanut hänelle uskon. Onko se mahdollista? Voiko jumala myös ottaa uskon pois?
Nykyään kun uskovien määrä kokoajan laskee Suomessa, niin miksi jumala ottaa uskon heiltä pois? Miksi jumala kuihduttaa koko uskonnon, jos hän kerran on olemassa?
Vai onko sittenkin kyse pelkästä kuplasta ja huijauksesta, jonka moni on huomannut? 2000 vuotta vanhasta kauniista sadusta?
Mä olen uskossa ja usko ei katoa Suomesta niin kauan kuin Pyhä Henki asuu minussa. Ja näen ympärilläni monissa ihmisissä saman Hengen voimakkaan läsnäolevuuden. Kyllä Herralla omat uskollisensa ovat. Toiset rakentavat Kristusperustalle oljista, jotkut puusta, jotkut kullasta, jotkut hopeasta.
Kylläse vielä tulessa koetellaan kenen uskon ainekset kestävät totuuden tulen koetuksen, eikö totta ystävät?
Totuus pitää löytää itse eikä omaksua itselleen toisen löytämää totuutta. Ei saa myöskään uskoa, pitää tietää.
Tuo ensimmäinen lause oli Gautama Budhan sanomisia.
Eikö Jumala halua meistä kunnollisia vaikka se vähän näyttäisi tylsältä, dramaattisuus ei tarvitse kuulua aina uskoon. Ole sellainen kuin parhaaksi koet, elämässä on kuivia ja ikäviäkin vaiheita.
Hyvä ja vakaa on Herra.
Usko on jokaista varten ei pelkästään heitä jotka ovat kokeneet huumeita ja rikollisuutta, ja on ihmisestä kysymys näissäkin tarinoissa että varokaamme riepottelua, eivät he jotka tahtovat ihmeitä juurikaan välitä, edes nuorista.
Uskoontuloreseptejä on Herramme takataskussa
kuutisen miljardia erilaista odottamassa, jos
tarjous kelpaisi ja hän saisi tarjoilla.
Minä tulin likipitäen jopa nimikristillismipiirin
ulkopuolelta ja olin jäänyt kodin kristillistaviä
vaikutuksia vaille sukupolvien
sosialidemokratismin ilmapiirissa kasvaneena.
Ainoat vaikutteet kristinuskon suuntaan olivat
koulun uskontotunnit.
Tuollaisen tilanteen pohjalta lienee
ymmärrettävää, että siirtymävaiheen kriittisin
kohta on vaikutuksiltaan raju. Sitä tosin oli
edeltänyt ehkä puolisen vuotta jatkunut
jonkinasteinen kiinnostus asioista ja uskovien
nuorten Raamattu- ja rukousryhmässä käynti noin
kerran viikossa.
Voisin ymmärtää hyvin tilanteen, jossa
tasapainoisessa kristillisessä kodissa kasvanut
lapsi ikäänkuin "kasvaa" kristillisyyteen sisään
lapsen uskosta aikuisen uskoon ilman mitään
havaittavaa murrosta. Eräs tuttavani on sellainen.
Hienoa, että olet löytänyt uskon tien. Tosiaan, kuten täällä on todistettu toisille se tie löytyy helpommin kuin toisille. Toiset kasvavat uskoon, toiset löytävät tien kärsimysten kautta.
Kuitenkin moni kokee esikkoajan, mutta kävelee ns. onnensa ohi. Toinen ottaa kutsusta vaarin.
Tuula -pappi