Morjensta!
Eli täällä 25-vuotias mies. Sairastuin masennukseen ja sos.fobiaan lapsena kiusaamisen takia. 18-vuotiaana aloin käydä psykiatrisella ja kokeiltiin erilaisia lääkkeita. Sivuoireet oli silloin niin hirveitä että lopetin aina lääkitykset itse usein parin kk käytön jälkeen. Yhtä lääkettä(sitalopraamia)pystyin sietämään paremmin, mutta se aiheutti orgasmikyvyttömyyttä. Nyt olen taas aloittanut sitalopraami kuurin ja yllätyksekseni orgasmikyvyttömyyttä ei ole. Sivuoireinana on ollut ja pitemmän päälle pari kuukautta päiväsaikainen tokkuraisuus ja väsymys. Myös heräilen usein öisin ja aamulla en meinaa saada itseäni millään sängystä ylös. Aion siltikin syödä sepramia niin kauan kuin lääkäri vaatii.
Kun ottaa huomioon sen miten kauan masennukseni ja ahdistukseni on kestänyt niin on selvää etten parin kuukauden lääkekuurin jälkeen voi olla kunnossa. Vie aikaa ennen kuin aivot korjaa vaurionsa (hippocampus, lateraaliset ventrikkelit ja tietyt tunteidensäätelyyn liittyvät alueet).
Tuntuu kuitenkin siltä että lääkekuuri on positiivinen asia loppujen lopuksi vaikka vaikeaa on näiden sivuvaikutusten kanssa tulla toimeen. Kestää vain turhauttavan kauan ennen kuin paranemista tapahtuu.
Onko sepram toiminut muilla ko. ainetta käyttäneillä hyvin ja kauanko on kestänyt sivuoireet ja terveytymisen alkaminen? Kiitos!
Eli täällä 25-vuotias mies. Sairastuin masennukseen ja sos.fobiaan lapsena kiusaamisen takia. 18-vuotiaana aloin käydä psykiatrisella ja kokeiltiin erilaisia lääkkeita. Sivuoireet oli silloin niin hirveitä että lopetin aina lääkitykset itse usein parin kk käytön jälkeen. Yhtä lääkettä(sitalopraamia)pystyin sietämään paremmin, mutta se aiheutti orgasmikyvyttömyyttä. Nyt olen taas aloittanut sitalopraami kuurin ja yllätyksekseni orgasmikyvyttömyyttä ei ole. Sivuoireinana on ollut ja pitemmän päälle pari kuukautta päiväsaikainen tokkuraisuus ja väsymys. Myös heräilen usein öisin ja aamulla en meinaa saada itseäni millään sängystä ylös. Aion siltikin syödä sepramia niin kauan kuin lääkäri vaatii.
Kun ottaa huomioon sen miten kauan masennukseni ja ahdistukseni on kestänyt niin on selvää etten parin kuukauden lääkekuurin jälkeen voi olla kunnossa. Vie aikaa ennen kuin aivot korjaa vaurionsa (hippocampus, lateraaliset ventrikkelit ja tietyt tunteidensäätelyyn liittyvät alueet).
Tuntuu kuitenkin siltä että lääkekuuri on positiivinen asia loppujen lopuksi vaikka vaikeaa on näiden sivuvaikutusten kanssa tulla toimeen. Kestää vain turhauttavan kauan ennen kuin paranemista tapahtuu.
Onko sepram toiminut muilla ko. ainetta käyttäneillä hyvin ja kauanko on kestänyt sivuoireet ja terveytymisen alkaminen? Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Vie aikaa ennen kuin aivot korjaa vaurionsa (hippocampus, lateraaliset ventrikkelit ja tietyt tunteidensäätelyyn liittyvät alueet)."
*face palm*
et kai tosissasi luule, että sitalopraami tai jokin muu ssri parantaisi sinussa jotain? jos todella näin uskot niin nopiaan osoitteeseen toxicpsychiatry.com.
Sitalopraami on hyvä lääke! Älä usko näitä lääkevastaisia ihmisiä, jotka asioista tietämättä kirjoittelevat periaatteesta vaan mitä sattuu. Kun masennus iskee, ja se on vaivannut jo vuosia, on tärkeätä kuten itsekin toteat, että lääkitys jatkuu riittävän kauan. Jotkut tarvitsevat sitä pysyvästi, estolääkkeenä. Miksi pitäisi kärsiä ja kieltää itseltään ihmisarvoinen elämä, jos siihen on saatavissa apu? Ei lääkkeettömyys ole itseisarvo, jos sen hinta on masennut ja pimeys. Tämän kirjoitan ammattilaisena ja itse toistuvaan, vaikeaan masennukseen sitalopraamista avun saaneena - ilman sitä en ehkä olisi enää elossa.
This comment was brought to you by Drug Company Oy, the official psychiatric scam partner!
Jep! Oikea kliininen masennus on todella sellainen että sitä on vaikea lääkkeettä parantaa. Ja itsekkin olen tavallaan alan asiantuntija koska olen tutkintu paljon psykologiaa ja psykiatriaa joten on totta että pitkäkestoiset masenustilat aiheuttavat muutoksia aivojen rakenteissa ja välittäjäaineissa. Nämä on todennettavissa aivokuvantamismenetelmillä ja serotoniinin alhaiset tasot taas voidaan todistaa masentuneiden verestä koska serotoniinin hajoamistuotteita on vähemmän kuin terveillä verrokeilla. Kyllä aion lääkkeitä jatkaa ja niillä parantaa itseni ja olen valmis syömään parikymmentä vuotta tai lopun aikaani jos on tarvis.
Lääkkeet pelastaa ihmisiä. Oikeasti! Masennuslääkkeet toimii siten että ne lisää aivoperäisen hermokasvutekijän määrää aivoissa ja korjaa tätä kautta masennuksen aiheuttamaa hermosolukatoa ja edistää uusien hermokytkösten syntymistä. Masennuslääkkeet suojelee aivoja!
*face palm*
Escitalopram sai mulla aikaan jumalattoman ruokahalun ja hikoilemisen, väsymyksestä puhumattakaan. En enää ikinä suostu ottamaan tota lääkettä.
Jos unohti ottaa lääkkeen aamulla illalla sain jo "sähköiskuja" päässä.
Nyt mulla on käytössä Moclobemid ja siihen olen ollut tyytyväinen. Ei ole jatkuvaa sumuista oloa päässä.
Totuus masennuslääkkeistä on varmaankin aika monitahoinen, eikä mitenkään joko tai. Vaarana ehkä on, että masennuslääkkeiden toimintamekanismia katsotaan kapeiden silmälasien läpi ja suljetaan silmät erilaisilta vaihtoehdoilta. Tosiasiassa aivojen toiminnasta tiedetään varsin vähän, saati mielenterveyshäiriöiden tai masennuslääkkeiden. Masennuslääkkeet voivat ulkonaisesti pelastaa elämän, auttaa rakentamaan uusia aivoyhteyksiä ja edistää joustavampaa asioiden käsittelyä ja elämän hahmottamista. Mutta tässä on suuri vaara. Masennuslääkkeet voivat estää perimmäisten ongelmien käsittelyn, ihmisen aidon psyykkisen kasvun, muuttaa tapaa suhtautua elämään kuuluviin asioihin. Tämä lisäksi masennuslääkkeet muovaavat kyllä aivoja, mutta näistä muutoksista palautuminen luomutilaan voi olla kuuakusia, usein vuosia kestävä prosessi. Lääkkeiden haittavaikutukset myös lisääntyvät vuosien käytön myötä, annosta nostellaan ja lasketaan, vaihdetaan lääkkeestä toiseen ja ollaan sopivan annoskoon ja vaikuttavan lääkeaineksen orjia. Voi olla, että tällöin masennuslääkkeen aloitus nuoruusvuosina voi kääntyä elämän pahimmaksi virheeksi. Nuorena voi olla myös vaikea hahmottaa, mitä asioita elämässä oikeasti arvostaa ja vanhempana vuosien psyykelääkekäytön jälkeen ei välttämättä ole mahdollista palutua siksi aidoksi, haavoittuvaksi, tuntevaksi ihmiseksi, joka meissä kaikissa pohjimmiltaan on. On valitettavaa, että näistä asioista ei keskustella. Jälkiviisas on kyllä helppo olla. Ja siis, masennuslääkkeiden toimintamekanismia ei vielä todella tunneta, eikä pitkäaikaisvaikutuksia olla tutkittu. Kaikki, jotka lääkkeitä syövät toimivat koekaniineina ja vaikutukset selviävät vasta vuosien päästä. Toivottavasti silloin ei tarvitse katua masennuslääkkeiden aloittamista.
Jos kyse on lievästä masennuksesta, joku pärjää ilman lääkitystäkin. Mutta ei huoli mennä pelottelemaan kaikkia näillä lääkkeillä.
Itse tuskin olisin enää tässä, jos olisin joutunut pärjäämään ilman lääkitystä. Mulle on se ja sama joudunko syömään lääkkeitä lopun ikäni vai en, kunhan pysyn toimintakykyisenä.
Niin sanotusta "vakavasta masennuksesta" selviää myös ihan hyvin ilman mitään aineita. Onnistuminen on kiinni aivan eri tekijöistä kuin pillereiden nielemisestä.
Pelko on elämään kuuluva tunne, joka meidän on kohdattava, jotta voimme elää tätä elämää aidosti. Pelon kieltäminen estää meitä pääsemään käsiksi todelliseen itseemme. Ei kannata laittaa luottamusta masennuslääkkeisiin ja uskotella itselle, että niissä ei ole mitään vaarallista. Mutta kaikki me olemme samassa tilanteessa huolimatta siitä, syömmekö masennuslääkkeitä vai emme. Sairaus tai kuolema voi kohdata meitä jokaista milloin vain. Tärkeintä on, että uskaltaa kohdata pelkonsa. Tsemppiä kaikille!