Miksi kuolemaa pitäisi pelätä?

Välttämättä tieto siitä, että elinpäivien lukumäärämme on useimmille ihmisille alle 36.000 vrk.
On päivä päivältä vakuuteltava esihistoriallisille aivoillemme, että kuolemanpelko on kulttuurimme luoma väärinkäsitys.
Eivät iäkkäät eläimetkään pelkää kun ovat tulleet iäkkäiksi. Shefer-koira voi mennä mielipaikkaansa ulos odottamaan pääsyä ikiuneen.
Älykkäillä norsuilla voi olla oma hautausmaansa, jonne niiden sielut menevät odottamaan matkaa vanhempiensa ja esi-isiensä maahan.

Kuolemantietoisuus on energiaa vapauttava voima - jos etsii hyviä opettajia tuon omaksumiseen pitkällä aikavälillä.

Ateismi merkitsee, että ihmiselämä on perimmältään merkityksetöntä ja toivotonta.

Kyllä tätä ihmisten elämää on jo tullut nähtyä ihan tarpeeksi. Suomen olot alkaa köyhällä olemaan sitä luokkaa kurjat, että kyllä tässä kuolemaa alkaa jo odottamaankin. Helpotus se vain on kun pääsee tästä paskasta "elämästä" eroon. Eivät ihmiset keskiajallakaan eläneet paljoa yli 40 vuotiaiksi. On sitä siinäkin räpiköimistä kerrakseen. Lapsuus oli mukavaa, mutta sen jälkeen ihan pelkkää paskaa.

Ne käteen saadut hanttikortit jotka on saanut eivät innosta repäisemään paitaa, ilosta mutta niin hullu jätkäolen, että katson vielä huomisenkin päivän.

Miksi heikoilla jäillä kävelyä pitäisi pelätä. Täydellisellä mielenhallinnalla kävely on turvallisen tuntuista ja pelosta pääsee eroon.

Katso Toivo tämä linkki..Katsele...kuuntele ja pohdi todella mitä tämä elämä on ja mitä sen jälkeen!!

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=6112

hauskempaa siull

Jätän jälleen avaamatta tuon linkin.
toivo

Rakastaakko sitä kuolemaa pitäisi? No se on helppoa, saat sen milloin haluat? vai miksi ihmeessä jotkut hörhöt pyrkivät estämään itsareita?
lOTTOVOITTOJA TUSKIN KUKAAN SAA, MUTTA SITÄ PELATAAN.
Kuoleman saa aikanaan ilmanmuuta.

Ei pidä pelätä sydänkohtausta, syöpää, ei rekanruhjomaksi jäämistä, ei lentokoneonnettomuutta, ei sotaa, ei aidsia, ei huumekuolemaa,ryöstäjä.....
Kun ei pelkää kuolemaa, ei pelkää mitään? Miksi varoa mitään, kun ei kuolemaa pelkää? Kyllä ne muut ihmiset elävät aikansa, vaikka juuri minä delaankin vaikka syöpään?

mitä välii

On sillä sikäli että pelot ovat monen sydänkohtaksen takana. Keho ja koko elimistö lukkiutuu. Eikä mene aikaakaan kun joku vaiva iskee kii, tai muu paha kupru.

Pitää varoa itsetuhoista käyttäytymistä ettei tulisi yhteiskunnan paapottavaksi, vaan sas kaatua vähin äänin saappaat jalassa.

Olet perimmäisten kysymysten äärellä!


Nykyinen elämämme on niin hektistä, kaikenlaisten pelien ja internetvideoiden täyttämää. Se on tietenkin pelkkää illuusiota. Internetin virtuaalimaailma ei ole todellinen!


Kuolema on viimekädessä Jumalan luoman luomistyön rajoite. Kaikki loppuu ajallaan! Nyky-yhteiskunnassamme eutanasia on aika iso tabu. Sitä vastustetaan usein uskonnollisin perustein, vaikkei Raamattu suoraan itsemurhaa kielläkään, samoin kuin itsemurhassa avustamista tai esim aborttia. Sitä vastustetaan myös moraalisin perustein. Hyvinvointiyhteiskunta on paikka, missä meistä kaikista pidetään huolta, ei tapeta!


Kuoleman kaipuu voi olla puhtaasti hedonistista. Haluamme päättää päivän, jona lähdemme täältä maan päältä. Haluamme olla oman elämämme valtiaita ja kieltää Jumalan taivaallisen auktoriteetin olemassaolon ja vaikutuksen elämässämme.


Sanotaan, että koska emme itse alunperin päättäneet vapaaehtoisesti tulla tänne, emme myöskään voi vapaaehtoisesti päättää milloin lähdemme.


Ihmiselämä on rajoitteiden kanssa elämistä. Kuolema on viimekädessä biologisen "jätesäkin" toiminnan lopettamista. Itse uskon, että ruumiin kuoleman jälkeen kuolematon sielu jatkaa elämistä yhä tuonpuoleisessa. Suhtaudun osaan Raamatun kirjoituksista varauksellisesti johtuen kristinuskon käytöstä vallankäytön välineenä sekä lukuisista käännösvirheistä;

https://www.youtube.com/watch?v=6yGKFO5F0vM


En hyväksy ikuista rangaistusta käytäntönä, mutta koska sielu on kuolematon eikä "tuonpuoleisessa" ole aikaa olisi loogista, että sielun kuolemanjälkeinen olotila on pysyvä. Mutta on erinäisistä muita syitä, miksi en usko "ikuiseen rangaistukseen" Koen fyysisen elämän eräänlaiseksi rankaksi oppimisprosessiksi, vähän niinkuin painojen noistaminen kuntosalilla. No pain, no gain!



Aihe kiinnostaa minua, ja olen tehnyt siitä oman bloginkin. Käykää vaan katsomassa jos olette kiinnostuneita;

http://janikuusela.wordpress.com


Olen hyvin tietoinen, että nykyisessä "hyvinvointiyhteiskunnassamme" ollaan tultu siihen pisteeseen, jossa tietynikäisiä ihmisiä ei enää käytännössä hoideta ollenkaan. Se on ikävä juttu, mutta ehkä rahoja ja varoja henkilökuntaa ei enää kertakaikkiaan ole! Ollaan tultu pisteeseen jossa ns "hyvinvointiyhteiskunta" hajoaa;

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/professori_rajoittaisi_hoitoa__70vuotiasta_ei_saa_terveeksi_6779997.html


Silti, Suomi tarvitsee eutanasiaa ihan käytännön syistä. Tämän ovat todenneet monet alan johtavat asiantuntijat;

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305596128938


Me tarvitsemme muutosta jossa kuolema hyväksytään vääjäämättömäksi tapahtumaksi. Kaikki pelkäävät kuolemaa, IHAN KAIKKI! Se kuuluu ihmisen normaaliin psykologiaan. Iso kysymys on, miten HALLITSEMME tuota pelkoa ja estämme sitä kontrolloimasta ja terrorisoimasta meitä yhteiskuntana ja yksilöinä!

Kuolemaa ei tarvi pelätä, pitää hoitaa terveyttään sitten kun noutaja tulee on lähdettävä matkaan, tapaturmaisetkuolemat on usein ennalta arvaamattomia ja siksi pahempia, kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole näyttöä.

En minä pelkää. Se on varmasti edessä. Kuitenkin alkukantainen vaisto sisällä pyrkii pitämään elämää yllä kunnes kroppa ympäriltä lopettaa aivojen ylläpidon. Tosin ne aivot saattaa tehdä tenän ensin joten sen kropan voi siinä tapauksessa kytkeä pois päältä.

Kun on oikein tiukkoja tilanteita, tuntuu helpottavalta että ei tätä ikuisesti kestä. Vapaudutaan maan kahleista kuin elikot ometoista tai talleista.