Voi olla, että, jos uskoo kuolemanjälkeiseen hyvään elämään, ei pelkää majastamuuttoa, mutta jokainen pelkää taatusti sairautta ja kipua.
Sehän on luonnollinen elämänsäilyttämisvietti. Luonnotonta olisi olla pelkäämättä!
Sehän on luonnollinen elämänsäilyttämisvietti. Luonnotonta olisi olla pelkäämättä!
Vastaukset 32
Vanhimmat
itsemurhapomittajat on aivopestyjä, mutta onko tutkittu, pelkäävätkö he oikeasti kuolemaa?
En pelkää kuolemaa mutta kipuja pelkään, olin juuri niin kipeä
että toivoin kuolevani, onneksi se kipu on jo osittain helpottanut,
mutta joka päivä syön kipulääkkeitä,
selkäydinhermoissa lienee tulehdus, arvio lääkäri, olin tulessa.
Miksi nyt kauheasti pelätä jotain joka väistämättä tulee eteen,
nuorena se on tietysti pelottavaa,mutta luulen sen olevan
enemmän kaiken menettämisen pelkoa.
Vanhana ja sairaana se tuntuu helpotukselta.
Jos voi uskoa kuoleman jälkeiseen elämään ,niin aina parempi,
joskus uskon toisinaan en,
minulle riittää ajatus siitä ettei kipuja sitten enää ole.
Sanassa sanotaan "kuolleet ei mitään tiedä" jos sitten joskun herää siihen paratiisimaahan niin hyvä on, ellei herää niin eipä siitä mitään tiedä.
Minä uskon pitkään ja loputtomaan uneen, kun kuolen. Ei ole helvettiä eikä paratiisia. On vain loppu. Kyseessä on henkilökohtainen maailman loppu.
Luet kovin valikoidusti Sanaa....kuoleman jälkeinen tilasi on täyttä tietoisuutta ja olet enemmän oma itsesi, kun nyt täällä rajoittuneessa syntiinlangenneessa ruumissasi! Muistat kaiken!!!! Jeesusu varoittaa kadotuksesta. Kadotus on ikuinen vaivan ja ahdistuksen paikka....sentähdenhän Jeesus tuli tehdäkseen tyhjäksi per8eleen teot....pyydä Jeesusta pelastamaan sinut, saat rauhan, joka kestää iankaikkisuuteen asti. Taivas on totta, sinne on "ovi" Jeesus sanoo että minä olen "ovi" kukaan ei tule Isän tyköön muutoin kun minun kauttani! Mene jo "ovesta" sisään äläkä viivyttele!
miksi täällä Savossa on niin paljon näitä "viisastelijoita" kysyn sinulta nimimerkki "mualimanloppu"? Luuletko sinä savolainen, että sinulla on jokin mahdollisuus valita tuonpuoleisessa olotilasi sen mukaisesti kun et usko helvettiin etkö paratiisiin?!
Minä kerron sinulle, että siinä eivät sinun henkilökohtiaset käsityksesi "lopusta" auta pätkääkään....tuossa tilassa olet menossa kadotettujen pariin. Siellä on paljon jo paikalla ja avunhuudot täyttävät koko kadotuksen! Varo sitä paikkaa.....savolaiset saa viisastella kuinka paljon tahansa, mutta tulette näkemään todellisuuden kun kuolette, jos ette usko evankeliumia.....teitä on varoitettu!
katso tämän miehen todistus paranemisestaa tässä linkki sinne
http://www.tv7.fi/broadcast/?broadcast=0_127698
katso linkki bolivialainen nainen oli kuollut mutta palasi elämään, kävi Suomessakin saarnaamssa.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=6112
Kaikki herätetään viimeisenä päivänä. Enimmäisessä ylösnousemuksessa Jeesuksen omat pääsevät iankaikkiseen elämään ja toisessa ylösnousrmuksessa kaikki muut tuomion ylösnousemukseen. Kirjat avataan ja tekojen mukaan tuomitaan. Kenen nimi ei ole elämänkirjassa, joutuu kadotukseen. Mitään tiedotonta tilaa(raukeaa tyhjiin)ei tule olemaan. Kannattaa tehdä ratkaisu, kun vielä on aikaa.
Voi sinua aivopestyä reppanaa " Jeesus on tie ". Ymmärrän, että olet jollakin tavalla henkisesti sairas ja sinulle varmaan tuo lohtua raamatun höpinät. Kun sinä kuolet se on sinun maailman loppusi, siinä ei raamatun höpinöinnit auta. Sinua on varmaan uskon sisaret ja veljet pelotelleet helvetillä, ja sinä henkisesti väsynyt tai sairastunut otat moiset höpinät todesta.
Tuossa tilassa missä sinä olet, johtaa se ennen pitkää jopa itsemurhaan. Hakeudu pikaisesti hoitoon.
Lopeta jo ääliö se kuolemasta jauhaminen.
Ei mitään muuta, pelottaakseen palstan totuusaktivisteja.
Totuus ei silti pala tulessakaan.
ei kuoleminen välttämättä koske, jos ei ole syöpää tai muuta sairautta. Jos kuolet terveenä ei se koske!
Ei niitä kipuja pelätä tarvi. Välttää niitä kyllä voi yrittää viimeiseen asti. Yleensä suuret kärsimykset ovat vain lyhyt osa verrattuna iloisena vietettyyn aikaan. Kyllä sen kaikki kestävät, kun on pakko. Ei ole vaihtoehtoja.
mitäs luulet olevan rajan tuolla puolella?
Miksi pitäisi mitään luulla? Asiahan voi olla miten hyvänsä. Yli 90 % todennäköisyydellä siellä ei ole mitään. Loppuihin 10 % sisältyy useita vaihtoehtoja, kuten:
- jokin Etelä-Amerikan intiaaniuskonto on ainoa oikea
- heräämme itse suunnittelemastamme simulaatiosta
- synnymme uudestaan jonain hämähäkkinä
sinä tunnut tietävän aika paljon, mutta totuutta et siedä, joten en kerro sitä sinulle! Minä TIEDÄN! Tieto tuo tuskaa, joten jätän sinut pääsemään osalliseksi tuskasta kuoelmasi jälkeen!
Tai - mikä on paljon todennäköisempää - luulet vain tietäväsi totuuden.
Väitä mitä väität, se on sinun asiasi, mutta minä tiedän, uskon kautta me tiedämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla jne. Ennen uskoontuloani kun yritin lukea Raamattua en sitä ymmärtänyt. Kun sitten tulin uskoon koko Raamattu "avautui" ennen näkemättömällä tavalla. Muista kun eräs ilta "sain päähäni" lukea Raamattua. Sanoin miehelleni:"Eikös me kuuluta johonkin kirkkoon, eikös meidän pitäsi lukea niiden käsikirjaa?" Kirja avautui paikas, jossa Jeesus sanoo, että se joka uskoo minuun elää vaikka olisi kuollu." Suljin Raamattuni useammaksi vuodeksi, koska ajattelin ettei sitä ymmärrä kukaan.Kannattaa kokeilla!
Ette te mitään tiedä. Uskotte vain kuten muissakin uskonnoissa ihmiset uskovat. Suurin osa heistä on väkisinkin väärässä. Todennäköisesti kaikki.
se on sinun mielipiteesi joka perustuu subjektiiviseen näkemykseesi! Kannatta katsoa "eteensä", eikä vain passiivisesti odottaa!
Sinulle on sopivampikin palsta:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3493
Ei hihhulit osaa pysyä omilla palstoillaan, aivovaurio on liian vakava.
On se kiva ladata itselle plussia (eli masturboida henkisesti) ja samalla miinustaa reippaasti muita.
Voimia kaikille kuoleville.
Voimia !
Jokainen tietää että elämä loppuu jossain vaiheessa. Kuolema on yhtä luonnollinen kuin syntyminen. Uskon kokemukseni mukaan, että ihmiset pelkäävät eniten kipuja kuolemassa ja sitä että joutuu odottamaan ja kitumaan tietäen että kuolema on lähellä...Useimmiten ihminen haluaa, että olisi edes yksi ihminen vierellä kun viimeinen henkäys tulee, ainakin jos odottaa sairaalasängyssä. Itse toivosin että kaadun seisovilta jaloilta vaikka keskellä päivää, niinkun on muutama tuttuni lähtenyt. Se olisi paras kuolema, nopea arvaamaton. Iltalehden sivulla voi kertoa kokemuksistaan ja peloistaan miten kokee kuoleman:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040718192837_uu.shtml
Kävin vastaamassa iltalehden kyselyyn. Käykää vastaamassa.
Joutuu samalla miettimään suhtautumisestaan kuolemaan. Kukaan ei tiedä milloin elämä on lopussa.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=6112
katsele ja kuuntele ja pohdi!
Tuonpuoleinen elämä on uskon varassa jokaisella. Jos olet aivan varma siitä että Jumala on olemassa, tai että ei ole olemassa, niin tosiasiaa et voi muuttaa omalla mielipiteelläsi. Jumala joko on, tai ei ole olemassa. Ei se riipu siitä, mitä minä tai sinä haluamme olevan.
Niin ei se halusta riipu vaan järjestä. Jokainen jolla hitustakaan järkeä, niin tajuaa mitä tulee kun kuolo koittaa.
Usko mitä vaan haluat ei asia siitä miksikään muutu.
Kun järjellä ajattelee tätä maailman hirveyttä, niin perkeleeseen on helppo uskoa. Mikään täällä ihmiselossa ei toimi järkevästi. Onko kansanmurhissa ja jatkuvissa sodissa järkeä? totaalista kaaosta kaikki. Oikeastaan mitää et voi ihmisenä itse hallita? voit syödä vihanneksia ja kuntoilla jne. mutta jos asut syyriassa, mitä se auttaa?
Perkeleen olemassaololoon on helppo uskoa. Kun alkaa suojelemaan fanaattisesti laakamatoja, tai ekosysteemiä, tietää taistelevansa mahdotonta vastaan. Ihmiskunta on kehitellyt tuhoaseet moninkertaisesti yli maapallon tuhoamistarpeen. Sotia nälkäkatastrofeja ebolaa, aidsia.... ja sitten yritetään tutkia avaruutta ja tajutaan vain oma pienuus ja hölmöys?
Minä pelkään, että voin vakvasti loukkaantua vaikkapa liikenneonnettomuudessa ja joutuisin tehohoitoon, jos edes pääsisin sinne asti. minua pelottaamyös se, että kuolisin syöpään. Kyllä minä rehellisesti tunnustan, että pelkään tuollaisia asioita. En laita päätäni pensaaseen ja tee itselleni tekemällä tehtyjä kiireitä tai "harrastuksia", jotta pakenisin tosiasioita. Tosiasia on, että saatan kuolla tunninpäästä, tai ehkä elän vuosikymmeniä, mutta tosiasiota en pakene. Minun täytyy olla valmis lähtemään vaikka heti, jos se kohdalleni käy, mutta kitumista pelkään.
Onko joku niin rohkea, että ei pelkäisi kitumista? Kuinka moni ei oikeasti pelkää kuolemaa? Miksi sitten pitkäniän dieettejä ja kuntoiluita?