Toimiiko uutissivut

Elektroninen sodankäynti (lyhenne ELSO) on osa johtamissodankäyntiä, informaatiosodankäynnin sotilaallista sovellutusta.
Elektronista sodankäyntiä ovat kaikki ne sotilaalliset toimet, joissa hyödynnetään sähkömagneettista tai suunnattua energiaa vihollista vastaan tai sähkömagneettisen spektrin hallintaan. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi suoraan viholliseen kohdistettu sokaiseva lasersäteily tai elektronisten laitteiden ohjelmistoihin datavirheitä aiheuttavan HPM-säteilyn (High Power Microwave) käyttö.
Sisällysluettelo
1 SIGINT on elson pohja
2 Elson kohteet
3 Elson osa-alueet
4 Elson osa-alueiden uusista nimistä
5 Elektronisen sodankäynnin historiaa
6 Elson merkityksestä
7 Katso myös
8 Lähteet
8.1 Viitteet
9 Aiheesta muualla
SIGINT on elson pohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elektroninen sodankäynti perustuu rauhan aikana kohdemaassa suoritettuun signaalitiedusteluun (SIGINT). Tiedustelun tavoitteita ovat kohdemaan elektronisten järjestelmien havaitseminen, seuraaminen ja näiden sodanajan käyttötarkoituksien sekä puolustus- ja suojaustoimintojen selvittäminen. Suomessa signaalitiedustelu luetaan alalajeineen (muun muassa COMINT, kuuntelutiedustelu ja ELINT, elektroninen tiedustelu) strategiseen tiedusteluun, ei elektroniseen sodankäyntiin. SIGINT luo käytännössä elson pohjan, eli elso perustuu pitkälti rauhan aikana kerättyihin signaalitiedustelun tietoihin.
Elson kohteet


Elson tärkeitä kohdeluokkia ovat tiedustelussa, häirinnässä, harhautuksessa, elektronisessa tuhoamisessa ja niiltä suojautumisessa periaatteessa kaikki elektroniset järjestelmät, muun muassa:
radiot
radiolinkit (suurkanavaiset radiotietä käyttävät tiedonsiirtokanavat)
tutkat maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa
täsmäaseet, muun muassa ohjukset
paikantamisjärjestelmät, kuten GPS
tietokoneet esimerkiksi hajasäteilyn tai HPM:n kautta
satelliitit; viestintä-, tiedustelu-, varhaisvaroitus-, sää-, tutkasatelliitit jne.
Elson osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elektroninen sodankäynti jakautuu seuraaviin osa-alueisiin:
ECM (Electronic Counter Measures) - Elektroniset vastatoimet: Sähkömagneettisen spektrin monipuolinen käyttö vihollisten viestinnän ja muun elektronisen toiminnan estämiseksi. Suurin osa ECM-toiminnasta on pääasiassa vihollisen yhteyksien ja muun elektronisen toiminnan häiritsemistä omilla lähetyksillä (jamming). Muita ECM- lajeja ovat elektroninen harhautus, elektroninen lamauttaminen, tutkaan hakeutuvat ohjukset ja elektroninen tuhoaminen.
EPM (Electronic Protective Measures) - Elektroniset puolustautumistoimet: Toimet, joilla pyritään minimoimaan vihollisen ECM:n vaikutuksia omaan liikennöintiin ja muuhun elektroniseen toimintaan. Vanhempi termi EPM:lle on ECCM (Electronic Counter Counter Measures) - Elektroniset vastatoimien vastatoimet. Aktiivisella EPM:llä viitataan itse lähetysten yhteydessä suoritettavaan vihollisen häirintää vaikeuttaviin toimiin, kuten taajuushyppelyyn tai suorahajotushajaspektritekniikka. Passiivisella EPM:llä puolestaan viitataan muihin vihollisen häirinnän estämiseen ja vaikeuttamiseen tähtääviin toimiin, joita voivat olla esimerkiksi operaattorien koulutus ECM:ää vastaan ja erityisistä taisteluviestintätaktiikoista sopiminen. Keskeisiä teknisiä EPM- toimia ovat myös:
(automaattinen) tehon säätö
suunta-antennit
adaptiiviset älyantennit
elektronisten laitteiden käyttökielto muun muassa radiohiljaisuus.
yhteyksien lyhentäminen käyttämällä releasemia
ESM (Electronic Support Measures) - Elektroniset tukitoimet: Kyseessä on sähkömagneettisen spektrin passiivinen käyttö, jolla pyritään muun muassa havaitsemaan ja paikantamaan elektronista toimintaa taistelukentällä. Tällaisia tietoja voidaan hyödyntää suoraan tulenkäytön ja ilmaiskujen ohjauksessa tai ECM/EPM toimien pohjatietoina muun muassa lentokoneiden ja laivojen omasuojajärjestelmissä.
ECM ja aktiivinen EPM voidaan havaita niiden aktiivisesta luonteesta johtuen. ESM:ää ja passiivista EPM:ää voidaan kuitenkin suorittaa ilman, että vihollinen on tästä selvillä.