Kun lehmät joutuvat olemaan pitkän talven sisätiloissa ulkoisen maailman asettamien realiteettien vuoksi, niin eipä ihme, että sitten kevään koitettua naudat taas ulos päästyään käyttäytyvät järjettömästi: hyppivät sinne tänne ja päästelevät kidoistaan mitä kummallisinta riemun, onnen ja auvon mölinää.
Sama ilmiö näkyy pitävän paikkansa myös puolueiden suhteen. Kun puolue ei ole ollut kelvollinen hallitukseen, vaan on joutunut pysyttelemään syystä tai toisesta sivussa, niin sitten hallituspaikkojen avauduttua käyttäytyminen muistuttaa hämmästyttävästi nautaeläinten käyttäytymistä laidunkauden alkaessa.
Erojakin toki löytyy. Lehmät tottuvat sangen pian uuteen olotilaansa ja ryhtyvät piankin käyttäytymään kuten lehmän kuuluukin. Sen sijaan puolueilta näyttää menevän huomattavasti pidempi aika järkiintymiseen kuin lehmältä. Joskus tuntuu, että hallituspaikka vie puolueelta senkin vähäisen järjen valon, joka sille on joskus syntymässä annettu.
Edellä sanottu ilmiö selittänee osaltaan niitä outoja päätöksiä, joita hallitus on viimeaikoina tehnyt. Kesäinen laidunpaikka hallituksessa on saattanut sokaista joidenkin puolueiden harkintakyvyn mikä on sitten johtanut siihen, että päätöksiä on tehty lähinnä selkäytimestä kumpuavien "fantastisten fiilisten" pohjalta pikemminkin kuin analyyttisen järjen perusteella.
Yksi tällainen järjettömyys on erikoistumisen ajatuksen kieltäminen. Jopa lainsäädännölliset toimet, joilla esimerkiksi ammatillisen osaamisen merkitystä yritetään mitätöidä. Toisin sanoen ihmisen pitäisi olla hallituksen kaavailujen mukaan valmis tekemään mitä työtä tahansa. Eihän tässä ole mitään järkeä. Siis mitään muuta järkeä kuin kapitalistista ahneutta siinä mielessä, että ammattitaidottomalle ei tarvitse maksaa palkkaa ja toisekseen, että ammattitaidottomalla voi teetättää ihan mitä työtä tahansa. Ja syyn virheistäkin voi sitten kätevästi laittaa ammattitaidottomuuden syyksi. Kaikki tämähän on lyhytnäköisesti ajateltuna silkkaa rahantuloa kapitalistiselle työn teettäjälle.
Pitemmällä aikavälillä erikoistumisen kieltäminen tuhoaa osaamisen. Se merkitsee muiden muassa, että ennen pitkää koulutuskin ryhtyy tuottamaan vain minimaalisesti osaavaa työvoimaa, massaa, jota voi sitten viedä vaikka rekalla työtehtävästä ja paikasta toiseen aina sinne missä tätä vähän koulutettua joukkoa kulloinkin tarvitaan. Vaikka suon laitaan karpaloita kilpaa kurkien kanssa poimimaan.
Kehitykselle erikoistumisen purkaminen on suorastaan kohtalokas. Kun asioita ei enää jaotella osiin eikä kukaan lähde kehittämään omia kykyjään ja osaamistaan juuri aakkosia pidemmälle, niin myöskään mitään uutta ei enää synny, vaan ihmiset jäävät lähinnä suu ammollaan ja silmät ymmyrkäisinä odottamaan vain ohjeita, sääntöjä ja direktiivejä jotta tietäisivät miten tänään pitäisi missäkin päin maailmaa toimia. Koko yhteiskunnan tasolla erikoistumisen purkaminen merkitsee kasvavaa työttömyyttä, kun uutta työtä ei erikoistumisen myötä synny ja entistä osaamistakin tuhotaan systemaattisesti.
Onkin käsittämätöntä, miksi koulutusaikoja pyritään lyhentämään ja oppivelvollisuusaikaa samaan aikaan pidentämään. Pikemminkin luulisi, että painopiste koulutuksessa olisi nimenomaan osaamisen edistäminen eikä nuorison varastoiminen itsensä kehittämisestä järjenköyhästi pidennettyyn peruskouluun.
Myös työttömiä koskevat lait ammattisuojan purkamiseksi eivät ole tästä maailmasta, vaan jätöksiä jostakin historian pimeydestä. Lähinnä mieleen tulevat noitavainot ja entisaikojen paroonien rahansaantiongelmat. Ennenhän porvarit kuvittelivat, että yhteiskunta (porvarit) vaurastuu, kun porvari panee pystyyn tehtaan ja pakottaa työttömän väestönosan tekemään mitä tahansa työtä, millaisissa olosuhteissa tahansa ja kaiken tämän hyvän lisäksi ilmaiseksi. Kaikkein typerintä järjen juoksun tasoa osoittaa vielä se, että nykyisin tätä ilmaista työn tekemistä on alettu kutsua vastikkeelliseksi työn tekemiseksi.
Sama ilmiö näkyy pitävän paikkansa myös puolueiden suhteen. Kun puolue ei ole ollut kelvollinen hallitukseen, vaan on joutunut pysyttelemään syystä tai toisesta sivussa, niin sitten hallituspaikkojen avauduttua käyttäytyminen muistuttaa hämmästyttävästi nautaeläinten käyttäytymistä laidunkauden alkaessa.
Erojakin toki löytyy. Lehmät tottuvat sangen pian uuteen olotilaansa ja ryhtyvät piankin käyttäytymään kuten lehmän kuuluukin. Sen sijaan puolueilta näyttää menevän huomattavasti pidempi aika järkiintymiseen kuin lehmältä. Joskus tuntuu, että hallituspaikka vie puolueelta senkin vähäisen järjen valon, joka sille on joskus syntymässä annettu.
Edellä sanottu ilmiö selittänee osaltaan niitä outoja päätöksiä, joita hallitus on viimeaikoina tehnyt. Kesäinen laidunpaikka hallituksessa on saattanut sokaista joidenkin puolueiden harkintakyvyn mikä on sitten johtanut siihen, että päätöksiä on tehty lähinnä selkäytimestä kumpuavien "fantastisten fiilisten" pohjalta pikemminkin kuin analyyttisen järjen perusteella.
Yksi tällainen järjettömyys on erikoistumisen ajatuksen kieltäminen. Jopa lainsäädännölliset toimet, joilla esimerkiksi ammatillisen osaamisen merkitystä yritetään mitätöidä. Toisin sanoen ihmisen pitäisi olla hallituksen kaavailujen mukaan valmis tekemään mitä työtä tahansa. Eihän tässä ole mitään järkeä. Siis mitään muuta järkeä kuin kapitalistista ahneutta siinä mielessä, että ammattitaidottomalle ei tarvitse maksaa palkkaa ja toisekseen, että ammattitaidottomalla voi teetättää ihan mitä työtä tahansa. Ja syyn virheistäkin voi sitten kätevästi laittaa ammattitaidottomuuden syyksi. Kaikki tämähän on lyhytnäköisesti ajateltuna silkkaa rahantuloa kapitalistiselle työn teettäjälle.
Pitemmällä aikavälillä erikoistumisen kieltäminen tuhoaa osaamisen. Se merkitsee muiden muassa, että ennen pitkää koulutuskin ryhtyy tuottamaan vain minimaalisesti osaavaa työvoimaa, massaa, jota voi sitten viedä vaikka rekalla työtehtävästä ja paikasta toiseen aina sinne missä tätä vähän koulutettua joukkoa kulloinkin tarvitaan. Vaikka suon laitaan karpaloita kilpaa kurkien kanssa poimimaan.
Kehitykselle erikoistumisen purkaminen on suorastaan kohtalokas. Kun asioita ei enää jaotella osiin eikä kukaan lähde kehittämään omia kykyjään ja osaamistaan juuri aakkosia pidemmälle, niin myöskään mitään uutta ei enää synny, vaan ihmiset jäävät lähinnä suu ammollaan ja silmät ymmyrkäisinä odottamaan vain ohjeita, sääntöjä ja direktiivejä jotta tietäisivät miten tänään pitäisi missäkin päin maailmaa toimia. Koko yhteiskunnan tasolla erikoistumisen purkaminen merkitsee kasvavaa työttömyyttä, kun uutta työtä ei erikoistumisen myötä synny ja entistä osaamistakin tuhotaan systemaattisesti.
Onkin käsittämätöntä, miksi koulutusaikoja pyritään lyhentämään ja oppivelvollisuusaikaa samaan aikaan pidentämään. Pikemminkin luulisi, että painopiste koulutuksessa olisi nimenomaan osaamisen edistäminen eikä nuorison varastoiminen itsensä kehittämisestä järjenköyhästi pidennettyyn peruskouluun.
Myös työttömiä koskevat lait ammattisuojan purkamiseksi eivät ole tästä maailmasta, vaan jätöksiä jostakin historian pimeydestä. Lähinnä mieleen tulevat noitavainot ja entisaikojen paroonien rahansaantiongelmat. Ennenhän porvarit kuvittelivat, että yhteiskunta (porvarit) vaurastuu, kun porvari panee pystyyn tehtaan ja pakottaa työttömän väestönosan tekemään mitä tahansa työtä, millaisissa olosuhteissa tahansa ja kaiken tämän hyvän lisäksi ilmaiseksi. Kaikkein typerintä järjen juoksun tasoa osoittaa vielä se, että nykyisin tätä ilmaista työn tekemistä on alettu kutsua vastikkeelliseksi työn tekemiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa pitkä kirjoitus tällaiseen paikkaan.
Olen jo pitempään yrittänyt löytää puoluetta, jossa olisi lukemaan ja erityisesti ajattelemaan kykenevää porukkaa, mutta näyttää siltä, että tehtävä on toivoton. Nykyihminen taitaa olla jo niin somettunut, ettei se osaa enää sen enempää suomen kieltä kuin etenkään ruotsia, joka näyttää aiheuttavan suorastaan katarrin, ellei pahempaakin.
Täytyy harkita vielä kommunisteja.
Niin pitkä kirjoitus ettei jaksanut lukea loppuun, tottunut lyhyempiin teksteihin.
Mutta jo Kataista haukuttiin niin varmasti oli kirjoitus paikallaan.
Ei tässä Kataista ollut tarkoitus erityisesti haukkua, vaan lähinnä hallituksen joitakin raskaasti virheellisiä päätöksiä ja yleistä asennetta. Yleinen asenne, mikä sitten myös materialisoituu, koskee intoa tehdä aina vain lisää entistä yksityiskohtaisempia sääntöjä ja rajoituksia. Myös verolahja suuryrityksille oli ilmeinen susi sellaisena kuin se toteutettiin. Myös vähäosaisten kimppuun käyminen ei miellytä. Myös ajokorttiuudistus ja asunnoilta vaadittavat energiatodistukset eivät kuulu niihin onnistuneimpiin päätöksiin.
Paljon muutakin tietysti löytyy puoleen jos toiseenkin, mutta se vaatisi jälleen pitkähkön pohdinnan, joten epäilen, ettei normiporvari jaksa sitä lukea. Varmaan jonkinlainen tippakannu voisi tosiaan toimia paremmin.