Oon 15 melkein 16v tyttö ja oon kärsinyt masennuksesta vuosia ja käyn sen takia terapiassa kolme kertaa viikossa juttelemassa tunteista mutta siitä ei oo ollut mitään hyötyä tai apua mulle.
Viime kuukausina mulle on tullut pakonomainen halu pudottaa painoa, ja satuttaa itseäniä.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja viiltelen, poltan itseäni, lyön, raavin, oon ottanut lasipulloja ja lyönyt niin kovaa ku vaan on pystynyt, mahaan, jalkoihin melkein joka puolelle. Se tuo jotenkin jonkinlaista tyydytystä.
Samoihin aikoihin aloin kuulemaan ääniä jotka sanovat, että mä ansaitsen sen, oon pelkkä kasa roskaa, ja ne aina ajavat mut tekemään kaikkea tyhmää...en pysty lopettamaan sitä, en pysty päivääkään olla satuttamatta itseäni. Olen väsynyt ja haluan vaan tuntea kipua, jotta tuntisin edes olevani elossa.
Viime kuukausina mulle on tullut pakonomainen halu pudottaa painoa, ja satuttaa itseäniä.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja viiltelen, poltan itseäni, lyön, raavin, oon ottanut lasipulloja ja lyönyt niin kovaa ku vaan on pystynyt, mahaan, jalkoihin melkein joka puolelle. Se tuo jotenkin jonkinlaista tyydytystä.
Samoihin aikoihin aloin kuulemaan ääniä jotka sanovat, että mä ansaitsen sen, oon pelkkä kasa roskaa, ja ne aina ajavat mut tekemään kaikkea tyhmää...en pysty lopettamaan sitä, en pysty päivääkään olla satuttamatta itseäni. Olen väsynyt ja haluan vaan tuntea kipua, jotta tuntisin edes olevani elossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaisko sun puhua siellä terapiassa tosta itsensä satuttamisesta.Joudut varmaan puhumaan terapiassa vaikeista asioista,jotka vaan pahentavat oloasi,koska joudut puhumaan asioista.Itse olen käynyt terapioissa vuosien saatossa.Joskus käynnin jälkeen olo on huonompi kuin vastaanotolle mennessä.välillä taas parempi kun on saanut puhuttua asioista.
Mä olenkin puhunut aina parhaani mukaan hiljalleen, mutta tuntuu, ettei siitä ole mitään apua, äänet vaan pysyvät ja pahenevat kokoajan. On vaikeeta puhua terapeutin kanssa kun tuntuu, että yrittää vaan sysätä mielialalääkkeitä kouraan.
Kirjoita koko elämäntarinasi.
Aloita niin lapsesta kuin muistat.
Hyvät ja huonot asiat.
Annat sen terapeutille, niin hän löytää syyn ja sitten alkaa paraneminen.
Ethän syö mitään masennuslääkkeitä?
Ne eivät ole hyväksi.
Syöthän ravintolisiä?
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
En syö masennuslääkkeitä. Niitä on tarjottu ja terapiassa aina sanotaan, että mun on alettava syödä niitä koska ne MUKAMAS auttaa, mutta en ole syönyt.
Jospa kokeilisit. Kun nilkka menee sijoiltaan tarvitaan kainalosauvoja, miksi ei sitten voisi helpottaa pahaa oloa lievällä lääkityksellä. Nykyään on hyviä vaihtoehtoja.
Masennus ei johu masennuslääkkeen puutteesta eikä noita pillereitä saa syödä alle 18v, koska ei ole tutkittu.
Masennuslääkkeet aiheuttavat pysyviä vaurioita aivoihin.
NIITÄ EI SAA SYÖDÄ
Mutta jos ihmisen on niin paha ollam että ei jaksa elää, niin silloin on järkevää kokeilla jotain, vaikka lääkkeitä.
Ihmiset tuhoaa kehoaan polttamalla tupakkaa, juomalla vinaa ja sitten ollaan muka noin ärhäköitä jostain kemiallisesta hoitomenetelmästä.
"Mutta jos ihmisen on niin paha ollam että ei jaksa elää, niin silloin on järkevää kokeilla jotain, vaikka lääkkeitä. "
Lääkkeiden haitat lisäävät pahaa oloa.
Kaikki kouluampujat ovat syöneet SSRI-lääkkeitä.
Itsemurhatilastoissa ei edes kerrota, kuinka moni on syönyt SSRI-lääkkeitä.
AP ei
polta
juo viinaa