Ensisanat yli kaksivuotiaana - kokemuksia?

Meillä kaksi ensimmäistä (poikia) puhuivat pälpättivät jo alle puolitoistavuotiaina selviä lauseita.

Ihme olikin suunnaton, kun tytär ei puhunut juurikaan mitään mainitsemassasi iässä. Nyt loistaa koulussa niin kielissä kuin matikassa. Oli kyllä yksittäisiä sanoja tuossa iässä eli taidan nyt olla vähän huonovastamaan.

Kokemuksia on kuitenkin sisaren pojasta, joka totisesti ei puhunut yhtä ainutta sanaa parivuotiaana. Nyt on normaali koululainen vitosella.

Sitä, miten muut suhtautuvat, on turha pohtia. Hyvä motorinen kehitys korreloi yleisälykkyyden kanssa toisin kuin näkee väitettävän. Mikäli kaikki tuntuu muuten olevan ok, niin odotelkaa ihan rauhassa nyt muutamia kuukausia.

Tuo tietysti tuntuu vähän oudolta, ettei matki yhtään mitään kuulemaansa. En halua pelotella, mutta autismin merkit ovat juuri tuota. Tarkkaile nyt tilannetta, kuten tietysti koko ajan teetkin. Rentoudu kuitenkin välillä :)

Puheterapeutille kerroin suurimpana huolenani autismiepäilyn. Leikittyään lapsen kanssa tunnin ajan puheterapeutti torppasi sen huolen, koska lapsi ottaa runsaasti kontaktia myös ventovieraaseen ihmiseen, samoin ikätovereihinsa, tuo leluja ym. mielenkiintoista koko ajan ihmisten katsottavaksi (jaettu huomio), katsoo silmiin kontaktitilanteissa jne.

Terapeutti oli sitä mieltä, että puheen kehitys on käynnissä ihan normaalisti, mutta jostain syystä vasta alkuvaiheessa, vaikka ikätovereilla jo juttu luistaa.

Tällä hetkellä tyttö murisee kysyttäessä mitä dinosaurus sanoo. Kisu kuulemma inisee ja hauva sanoi muutaman kerran "au au" tms. Muutaman kerran vaipanvaihto ison hädän jälkeen on kirvoittanut suusta sanan "kakkakkakkaa". Toistelee pyydettäessä omia jokeltelujaan.

Olen puheterapeuttikäynnin jälkeen päässyt isoimman huolen yli ja nyt haluaisin vain mielelläni kuulla minkälaisia kokemuksia puheen käynnistymisestä muilla sellaisilla on, joitten lapsi on alkanut kiinnostua näistä asioista vasta ikätovereitaan myöhemmässä vaiheessa. Olen lukanut tuhannesti lapsista, jotka ovat käytännössä mykkiä yli kahden vuoden ja alkavat sitten taianomaisesti puhua pitkiä lauseita ilman ennakkovaroitusta - niinkö se sitten menee? Vai onko mahdollisesti muitakin, jotka joutuvat nousemaan tässä puheasiassa tyvestä puuhun ihan alkeista ja pikkuhiljaa, mutta vaan eri ikäisenä kuin muut?

Hei teki nyt mieli vastata sinulle kun itselläni on/ollut myös huolta tyttöni puheesta.
Tyttö on ihan pienestä pitäen ymmärtänyt paljon ja jo 10 kk asti ollut sormi pystyssä milloin mitäkin osoittamassa. 1v2 kk iässä tuli yksi sana "nenä" , mutta sanoja ei sitten tullutkaan yhtään enempää ja aloin huolestumaan vähän, en kuitenkaan hysteerisesti koska tosiaan ymmärsi niin hyvin.
Joskus puolitoista vuotiaana alkoi sitten matkia eläinten ääniä, mutta ei vieläkään enempää sanoja.

Sitten kun tyttö oli 1v10 kk niin alkoi niitä sanoja putkahdella pikkuhiljaa, ei osannut sanoa kaikkia "täydellisesti" , mutta osasi hienosti kuitenkin jäljitellä niin että ymmärsi mikä sana oli kyseessä.
Nyt tyttö on 2 vuotias. Sanoja on jo ihan hyvä määrä ja muutamia 2 sanaisia lauseita. Oikeastaan koko tämä puheenkehitys mitä on ollut niin tapahtui 2 kk aikana.

Pieni huoli itselläni vielä kuitenkin on tytön puheesta kun muut 2 vuotiaat papattaa jo vaikka mitä. Tytön puhe on vähän epäselvää koska kirjaimia puuttuu jonkun verran k,t,l,r,s. Jotenkin silti uskon että oppii puhumaan ihan normaalisti.
Ja uskon että sinunkin lapsesi. Tuon ikäinen on vielä pieni joten puheenymmärrykseen kiinnitetään enemmän huomiota kuin itse puheeseen.

Oma pikkuserkkuni sanoi ensimmäisen sanansa 2 ja puolivuotiaana. 3 vuotiaana puhui paremmin kuin muut sen ikäiset ja puhuikin ihan taukoamatta.:)

Niin ja monet kyllä kyselevät tyttöni puheesta että "osaako" jne.
Tyttö on vielä vähän ujohko että ei hirveästi uskalla sanoja käyttää vieraiden kuullen..