Leningrad ja muihinkin kohteisiin keskitti joukkoja ja siten jäi elintärkeä Moskova valtaamatta. Aika typerää, eikö vain?
Miksi Hitler ei keskittänyt joukkoja Moskovaa vastaan?
Kysyn vaan
783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
liian paljon samaan aikaan ja hajotti voimansa. Hän piti Ukrainan viljaa ja metalleja tärkeämpinä kuin vihollisen voimien lyömistä Moskovassa, mitä kenraalit halusivat.
Moskovan valtauksesta ei olisi ollut mitään hyötyä,NL:n suuret tehtaat oli Uralin takana,sinne ei saksalaiset olis päässeet,liian suuri vastus.Saksalaisilla vain oli paukkuja liian vähän Venäjän valtaamiseen,ihan sama mihin olisivat hyökänneet,takkiin olisi tullut joka tapauksessa.Jopa ympärisaarrettu Leningradkin jäi valtaamatta,vaikka oli eristyksissä monta vuotta.
Mitä elintärkeää Moskovassa oli? Tietty imagomenetys, kyllä, ja jonkin tason rautatiesolmu. Ei mitään todella merkittävää. Strategisempi kohde oli Stalingrad jonka haltuunotto olisi halkaissut NL:n kahtia.
olisi kenraalien käsityksen mukaan tuonut tullessaan puna-armeijan päävoimien tuhon. Olivatko oikeassa? Tuskin, sillä NL suunnitteli jatkavansa taistelua myös Moskovan menetyksen jälkeen.
Lontoo vaati oman osansa, samoin Pariisi, Norja, Ukraina, Puola,...
Saksan uuden sotilasopin mukaan tärkeintä ei ollut kaupunkien valtaaminen, vaan vihollisjoukkojen tuhoaminen liikkuvalla sodankäynnillä; panssarijoukot siis mursivat kiinteän rintamalinjan ja katkoivat vihollisen selustayhteydet ja perässä seuraava jalkaväki sitten piiritti ja tuhosi vastustajan. Tässä kuviossa altavastaajan ainoa ilo on se, että se saa itse valita pakosuunnan ja vetää sillä tavalla vihollisen perässään. Sodan alun suurimmat mottitaistelut käytiin keskisen armeijaryhmän alueella paljolti nykyisen Ukrainan ja ValkoVenäjän alueella. Kun neuvostolaiset oppivat käyttämään maansa suuria etäisyyksiä myös perääntymiseen, Saksan sotaoppi ei enää toiminut, kun moottoroidut joukot ja jalkaväki eivät enää kyenneet tehokkaaseen yhteistoimintaan eli panssarit kyllä etenivät, mutta perässä seuraava jalkaväki ei pysynyt tahdissa ja kannattaa muistaa, että suurin osa Saksan armeijasta marssi jalan.
puna-armeija pystyi korvaamaan valtavat tappionsa kutsumalla aseisiin 10 miljoonaa reserviläistä.
Tähän saksalaiset heräsivät ensi kerran jo elokuussa -41, kun ensimmäiset takaiskut rintamilla syntyivät.