Olen usean vuoden seurannut erotilanteita tässä yhteiskunnassa. Ja ihmettelen lähivanhemman ja etävanhemman tasa-arvoa. Miten voi olla mahdollista että etävanhemman velvollisuuksiin ei kuulu hoitaa lastaan jos ei halua? Olen nähnyt paljon tilanteita et isä ei ota lastaan ollenkaan tai vaan ilmoittaa ettei ota vaikka ollaan sovittu et lapsi menisi isälleen. Kyllä lähivanhempikin tarvitsee omaa aikaakin. Lapsen kasvatus yksin ei ole mitään helppoa. Otetaanko tämmöinen asia huomioon elatusmaksua sovittaessa että vanhempi joutuu palkkaamaan hoitajaa lapselleen että saisi omaa aikaansa? Miksi etävanhemman ei tarvitse huolehtia lapsestaan?
Vanhempien tasa-arvoisuus avioerossa
Hämmästelevä
997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten on mahdollista, että äiti saa huoltajuuden 97% tapauksissa, olipa millainen tahansa. Miksi asumisaikaa ei voi jakaa edes tasan, vaan isän pitäisi huolehtia lapsesta viikonloppuisin kun äiti haluaa lähteä ryyppäämään tai edes sovitusti jos äiti ei halua ja miksi siihenkään ei viranomaiset puutu.
"vanhempi joutuu palkkaamaan hoitajaa lapselleen että saisi omaa aikaansa?"
Mielestäni outo asenne tuo, mutta taitaa olla sitä nykyaikaa. Niin siis tarkoitan, että kun ihmisellä on lapsia, lasten kanssa oleminen kelloon, viikonpäivään ja vuodenaikaan katsomatta kuuluu asiaan. Ei ole omien lasten ollessa pieniä ja kotona mitään "omaa aikaa". Vanhemmuus on kokoaikaista. Siitä on lähdettävä.
Osa varsinkin eronneista isistä ei todellakaan osallistu lastensa elämään millään tavalla. Joskus on parempikin niin. Se on ennen muuta lasten kannalta harmi. Tapaamisoikeuden pitäisikin kuulua lapselle, ei vanhemmalle.
Sitä siis en käsitä alkuunkaan, että lapset halutaan lykätä jonnekin, mieluusti toiselle vanhemmalle, jotta saadaan sitä "omaa aikaa". Se on loukkaus lapsia kohtaan. Itse olin yksinhuoltaja yli 10 vuotta, mutta ei juolahtanut mieleenkään "oma aika". Nyt lapset ovat omillaan ja "omaa aikaa" on yllin kyllin.
Lähtökohtaisesti avioeron päätökset ja toiveet pitäisi toteuttaa asianomaisten itse sopuisasti keskenään silloin uskon päästävän parhaaseen lopputulokseen kaikki huomioiden.
Kun avioeroon päädytään silloin riidat loppuu ja alkaa vain neuvottelut kuunnellen ja esittäen sekä lopuksi sopien. Hyvin yksinkertaista eikö totta.
Taloudellisen puolen tarkastelua pitäisi pystyä suorittamaan siitä hetkestä lähtien kun parisuhde aloitti toimintansa joka mahdollistaisi oikeuden mukaisen lopputuloksen.
Lain mukaan omaisuus pääsääntöisesti menee tasan mutta on siihen erilaisia poikkeuksia. Lain tulkintaan kannattaisi mennä vasta sitten kun eväät ei riitä sopimiseen.
Muistutan vielä siitä tasa-arvosta että vanhemmat itse voivat sopia siitä tasa-arvosta halutessaan sitä.
Tunteet kannattaa sopimisen ajaksi työntää sivuun.
Jos nainen ei ole tuonut mitään tullessaan ja laiskotellut vain kotona niin ei kuulu viedäkään mitään.
Ja sama laki laiskoille miehille.
niinpä.
Jos ollaan naimisissa vuosia tai pitempäänkin niin molemmille kuuluu vähintään omaisuudesta puolet pääsääntöisesti .
Eikö naisen kotona ole yhtä arvokasta kuin työssä käytti kodin ulkopuolella jos ei peräti arvokkaampaakin tai päinvastoin miehen kotona olo.
Se että mitä kotona tehdään niin eikö se ole tarvittaessa keskenään sovittaessa ja tyytyväinen elämä voi jatkua.
Muistetaanko se että nainen ja mies ei ole sinänsä vastakohtia vaan toisiaan täydentäviä.
"Eikö naisen kotona ole yhtä arvokasta kuin työssä käytti kodin ulkopuolella?"
No ei ole. Paljonko itse olet valmis maksamaan siitä, että joku oleskelee kotona verrattuna siihen, että hän tekee sinulle töitä?
Johan se "etävanhempi" (mies) maksaa elatusmaksua ja lasten hoitamiseen häntä ei mitenkään voi pakottaa. Äidin tarvitsema oma aika taas ei mitenkään ole ex.-miehelle kuuluva asia, vaan eronnut nainen hoitaa asiansa ihan itse, kuten parhaaksi näkee.
Nainen päättää pitääkö lapsen. Tekeekö abortin vai ei. Samoin kantaa kaiken vastuun lapsesta aikuiseksi.
Mies, suksikoon kuuseen, jos ei ole perheensä puolesta valmis taistelemaan. Miehellä ei pidäkkään olla mitään valtuuksia ylitse naisen, lapsiin koskevissa asioissa.
Halveksin kaikkia perheensä hajoittaneita miehiä, ja heitähän riittää. Halpoja, kusipäitä.