Kansalaiskeräyksen ” Lahjoita hyvä kuolema ” tuotto käytetään suomalaisen saattohoidon kehittämiseen. Yksi saattohoidon tavoitteista on kivuton kuolema.
Hetkinen, kai me olemme maailman turvallisemmassa maassa, missä saamme maailman parasta hoitoa, missä kuolevaisen oloa helpottavat maailman parhaita lääkäreitä ja inhimillinen ja kivuton kuolema on jokaisen ihmisen perusoikeus. Hetkinen, kai maailman turvallisemmassa maassa on vielä resursseja hoitaa potilaan kipua niin, että jälkeenpäin leski ei voi kertoa, että viimeisen vuorokautena puoliso kärsii kipua sietämättömästi.
Mistä johtuu, että sietämättömiä tuskia kärsiviltä evätään hyvää kuolemaa? Onko kipulääkettä liian vähän? Tai ehkä maailman paras terveydenhoito ei osa hoitaa kipua antamalla kipulääkettä niin paljon, kun tarvis…
Mitä varten kerätään nyt rahaa? Kipulääkkeisiin? Kipupumppuihin?
Suomessa saattohoitoa tarvitsee noin 15 000 parantumattomasti sairasta ihmistä vuosittain. Puuttuuko maailman parhaalta terveyshoidolta resursseja? Eikö saattohoidonkin kehittäminen kuuluu maailman parhaan terveyshuollon piiriin?
Miksi omainen kirjoittaa jälkeenpäin:” Äidin saattoaika ei ollu kaunista, vaan äärimmäisen julmaa, sairauden vuoksi. Isäni taas sairastui nopeasti etenevään alzheimerin tautiin, mutta hänen onni että hänen sydämensä pysähtyi nukkuessa ennen kuin olisi joutunut muuttamaan pois kotoaan.”
Onko kampanjan iskulause väärä? Olisiko parempi ”Lahjota kivuton kuolema”?
Suomen perustuslaki takaa kärsimyksen lievityksen ja hyvän hoidon kaikille kansalaisille.
Virallisesti meille luvataan kivun hoitoa varsin tehokkaasti kipulääkityksellä. luvataan, että kipujen lievityksessä noudatetaan Maailman terveysjärjestön WHO:n porrasteista lääkehoitokaaviota, jonka avulla jokaiselle potilaalle pyritään löytämään yksilöllisesti sopiva lääkeannos.
Lääkintöhallitus antaa ohjeita kuolevan potilaan hoidosta, on laadittu useita ohjeistuksia ja suosituksia saattohoidon toteuttamiseksi. Näillä ei kuitenkaan ole ollut merkittäviä vaikutuksia hoidon järjestämiseen.
Kipulääkkeitä käyttävistä potilaista suuri osa saa avun käyttämällä yhtä lääkettä. Kun kipu käy sietämättömäksi, niin ainoa lääkehoito on Burana? Entä muut vaihtoehdot? Jahaa, sivuvaikutuksia… Mutta valittako kuoleva potilas kipulääkkeen sivuvaikutuksista?
Kun ollaan terveitä, meille luvataan: ” Vaikean kivun hoito kuuluu erikoislääkärille. Suomessa on noin 140 kipuspesialistia.”
Miksi sitten äsken tuttuni nukahtanut äiti virui kuolemasairaalavuodessa sietämässä tuskassa ja hoitaja vain muumisi itkevälle tyttärelle, että mitä me nyt voimme…
Miksi Eeva-lehden sivulla eilen luin lesken kertomus melanoomapuolison erittäin kivuliaasta kuolemasta huolimatta sitä, että hoito oli asianmukaisesti järjestetty?
Miksi maailman paras terveyshuolto ei osa (tai ei halua?) hoitaa kipua? Miksi kipuhoitoa varten pitää kerätä rahaa ja pyytää apuun vapaehtoisia?
Hetkinen, kai me olemme maailman turvallisemmassa maassa, missä saamme maailman parasta hoitoa, missä kuolevaisen oloa helpottavat maailman parhaita lääkäreitä ja inhimillinen ja kivuton kuolema on jokaisen ihmisen perusoikeus. Hetkinen, kai maailman turvallisemmassa maassa on vielä resursseja hoitaa potilaan kipua niin, että jälkeenpäin leski ei voi kertoa, että viimeisen vuorokautena puoliso kärsii kipua sietämättömästi.
Mistä johtuu, että sietämättömiä tuskia kärsiviltä evätään hyvää kuolemaa? Onko kipulääkettä liian vähän? Tai ehkä maailman paras terveydenhoito ei osa hoitaa kipua antamalla kipulääkettä niin paljon, kun tarvis…
Mitä varten kerätään nyt rahaa? Kipulääkkeisiin? Kipupumppuihin?
Suomessa saattohoitoa tarvitsee noin 15 000 parantumattomasti sairasta ihmistä vuosittain. Puuttuuko maailman parhaalta terveyshoidolta resursseja? Eikö saattohoidonkin kehittäminen kuuluu maailman parhaan terveyshuollon piiriin?
Miksi omainen kirjoittaa jälkeenpäin:” Äidin saattoaika ei ollu kaunista, vaan äärimmäisen julmaa, sairauden vuoksi. Isäni taas sairastui nopeasti etenevään alzheimerin tautiin, mutta hänen onni että hänen sydämensä pysähtyi nukkuessa ennen kuin olisi joutunut muuttamaan pois kotoaan.”
Onko kampanjan iskulause väärä? Olisiko parempi ”Lahjota kivuton kuolema”?
Suomen perustuslaki takaa kärsimyksen lievityksen ja hyvän hoidon kaikille kansalaisille.
Virallisesti meille luvataan kivun hoitoa varsin tehokkaasti kipulääkityksellä. luvataan, että kipujen lievityksessä noudatetaan Maailman terveysjärjestön WHO:n porrasteista lääkehoitokaaviota, jonka avulla jokaiselle potilaalle pyritään löytämään yksilöllisesti sopiva lääkeannos.
Lääkintöhallitus antaa ohjeita kuolevan potilaan hoidosta, on laadittu useita ohjeistuksia ja suosituksia saattohoidon toteuttamiseksi. Näillä ei kuitenkaan ole ollut merkittäviä vaikutuksia hoidon järjestämiseen.
Kipulääkkeitä käyttävistä potilaista suuri osa saa avun käyttämällä yhtä lääkettä. Kun kipu käy sietämättömäksi, niin ainoa lääkehoito on Burana? Entä muut vaihtoehdot? Jahaa, sivuvaikutuksia… Mutta valittako kuoleva potilas kipulääkkeen sivuvaikutuksista?
Kun ollaan terveitä, meille luvataan: ” Vaikean kivun hoito kuuluu erikoislääkärille. Suomessa on noin 140 kipuspesialistia.”
Miksi sitten äsken tuttuni nukahtanut äiti virui kuolemasairaalavuodessa sietämässä tuskassa ja hoitaja vain muumisi itkevälle tyttärelle, että mitä me nyt voimme…
Miksi Eeva-lehden sivulla eilen luin lesken kertomus melanoomapuolison erittäin kivuliaasta kuolemasta huolimatta sitä, että hoito oli asianmukaisesti järjestetty?
Miksi maailman paras terveyshuolto ei osa (tai ei halua?) hoitaa kipua? Miksi kipuhoitoa varten pitää kerätä rahaa ja pyytää apuun vapaehtoisia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.