heippa! ajattelinpa kirjoittaa tapahtumia,kun niitä tulee ja tulee...ei jaksais ottaa enää..eipä olisi tänään herättyä taaskaan arvanut,mitä päivä tuo tullessaan..kaikki alkoi 2vkoa sitten,kun jouduin lomautetuks töistä,näillä näkyvin sen kesto n.6kk..otti pannuun tietysti.viikko tästä,ja tyttöystävä koomassa sairaalassa,ja on edelleenkin.leikkaavat mikäli tarvitsee,mutta paine ei kuulemma ole kasvanut aivoissa.se on hyvä uutinen.tänään...tänään sain tiedon isäni kuolemasta.en usko että se ukko olisi poissa...syy poismenoon ei ole sairaus tms.vaan "tapaturmainen"....tässä näitä pohtien ja mutsin tukena ollessa,pistää väkisinkin miettimään että mitä helvettiä? eihän tää 35v elämää niin ruusuista ole ollut,mutta kun tulee,ja tulee kuin saavista kaataen päälle,kaikki ja kokoajan jotain... :(
heh...
damned!!
3463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin kuin ovat päivämme, niin ovat voimamme. Kärsimykselläkin on oma arvonsa, joskaan se ei ole helppoa eikä kevyttä kantaa.
päivä paistaa kaiken jälkeen..usko vaan...voimia sinulle!
joskus tää elämä potkii päähän oikeen korkojen kanssa. Lähetän sulle oikein kunnon halauksen ja rutistuksen ja toivon että jaksat edelleen tyttöystäväsi ja äitisi takia ja pidä huoli myös itsestäsi!