Vihatun hallituksen, vihatuin ministeri,

jonkinlainen väsyneen politiitikon viimeinen uhraus puolueelle, vähän Lipposen tapaan..

Olisiko kyseessä kirjoitti:

jonkinlainen väsyneen politiitikon viimeinen uhraus puolueelle, vähän Lipposen tapaan..

Uhraus? Lipponen sentään pyydettiin presidenttiehdokkaaksi, Vapaavuorta puheenjohtajaehdokkaaksi ei tietääkseni kukaan. Päinvastoin itse ja ensimmäisenä oli tehtävään pyrkimässä.

No, eipä kokoomus noiden muidenkaan mahdollisten pyrkijöiden naamoilla julkikuvaansa juuri kohenna. Henna Virkkunen lienee se oikeasti vihatuin ministeri. Aleksander Stubb olisi sopinut kokoomukseen positiivishypetykseen vielä pari vuotta sitten, mutta arvelisin, että hänen naamavärkkiinsä on jo kyllästyttty. Petteri Orpo on sopivasti outo ja nimellään kerää paljon sääliääniä.

volmari kirjoitti:

Uhraus? Lipponen sentään pyydettiin presidenttiehdokkaaksi, Vapaavuorta puheenjohtajaehdokkaaksi ei tietääkseni kukaan. Päinvastoin itse ja ensimmäisenä oli tehtävään pyrkimässä.

No, eipä kokoomus noiden muidenkaan mahdollisten pyrkijöiden naamoilla julkikuvaansa juuri kohenna. Henna Virkkunen lienee se oikeasti vihatuin ministeri. Aleksander Stubb olisi sopinut kokoomukseen positiivishypetykseen vielä pari vuotta sitten, mutta arvelisin, että hänen naamavärkkiinsä on jo kyllästyttty. Petteri Orpo on sopivasti outo ja nimellään kerää paljon sääliääniä.

seurata mikä eläkevirka Vapaavuorelle pestista on luvattu ei varmaan ihan vähäpätöistä !

Tarkoitatko, että esim. Kepussa ei niin kään välitetä siitä, ovatko ulkoiset puitteet kunnossa? Kepuhan valitsi ulkoministeriksi aikoinaan Heikki Haavisto, joka syyllistyi liikenteen vaarantamiiseen, ruumiinvamman tuottamiseen ja liikennepakoon. Haavisto siis pakeni paikalta ajettuaan ihmisen päälle eikä jäänyt auttamaan tätä.

Vapaavuori on yrmyn oloinen ja sukua siinä kohdin esim. Paavo Lipposelle ja Shti Karjalaiselle. Vapaavuoren subtanssiosaaminen lienee kuitenkin sen verran hyvää, että tällaisia miehiä ei voi ihan noin vain sivuuttaa. Vaihtoehtona olisi jatkuvasti hymyn virneessä liikkuva Alexander Stubb, mutta ainakin minä painottaisin osaamista pääministerin kohdalla enemmän kuin sitä, että omistaa ulkoisesti raikkaan oloisen olemuksen.

mielipidepankki kirjoitti:

Tarkoitatko, että esim. Kepussa ei niin kään välitetä siitä, ovatko ulkoiset puitteet kunnossa? Kepuhan valitsi ulkoministeriksi aikoinaan Heikki Haavisto, joka syyllistyi liikenteen vaarantamiiseen, ruumiinvamman tuottamiseen ja liikennepakoon. Haavisto siis pakeni paikalta ajettuaan ihmisen päälle eikä jäänyt auttamaan tätä.

Vapaavuori on yrmyn oloinen ja sukua siinä kohdin esim. Paavo Lipposelle ja Shti Karjalaiselle. Vapaavuoren subtanssiosaaminen lienee kuitenkin sen verran hyvää, että tällaisia miehiä ei voi ihan noin vain sivuuttaa. Vaihtoehtona olisi jatkuvasti hymyn virneessä liikkuva Alexander Stubb, mutta ainakin minä painottaisin osaamista pääministerin kohdalla enemmän kuin sitä, että omistaa ulkoisesti raikkaan oloisen olemuksen.

Mielestäni kokoomus arvottaa ulkoisia puitteita läpi linjan muita puolueita enemmän. Positiivisuutta painotetaan. Omin silmin arvioituna heidän riviehdokkaansakin ovat tälläytyneet ehdokaskuviin viimeisen päälle oikein ammattilaisten laittamina. Ero oli viime vaalien aikaan aika suuri verrattuna vaikkapa perussuomalaisiin, joiden muutamia vähemmän mairittelevia ehdokaskuvia joku (vihreitä ainakin epäiltiin) oli valikoinut nettiin omalle sivustolleen muka yleiseksi naurunaiheeksi.

Toki ulkonäkökysymykset ovat median muutoksen myötä toki yleistyneet muissakin puolueissa. Väitän, että ulkoisella varustuksella oli merkitystä siihen, että esimerkiksi Maria Guzenina-Richardsson ja Tanja Karpela valittiin ministereiksi. Muilla ulkoisilla mielikuvilla, kuten nuorekkuudella, puolestaan siihen, että juuri Paavo Arhinmäki valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi tai että Jutta Urpilainen suosi ministerivalinnoissaan nuoria naisia. Kristilliset taisivat itsekin tulla myöntäneeksi, ettei Sari Essayahin valinta presidenttiehdokkaaksi perustunut pelkästään asiaosaamiseen, jolla tämä kuitenkin vaalikampanjassa monet yllätti.

volmari kirjoitti:

Mielestäni kokoomus arvottaa ulkoisia puitteita läpi linjan muita puolueita enemmän. Positiivisuutta painotetaan. Omin silmin arvioituna heidän riviehdokkaansakin ovat tälläytyneet ehdokaskuviin viimeisen päälle oikein ammattilaisten laittamina. Ero oli viime vaalien aikaan aika suuri verrattuna vaikkapa perussuomalaisiin, joiden muutamia vähemmän mairittelevia ehdokaskuvia joku (vihreitä ainakin epäiltiin) oli valikoinut nettiin omalle sivustolleen muka yleiseksi naurunaiheeksi.

Toki ulkonäkökysymykset ovat median muutoksen myötä toki yleistyneet muissakin puolueissa. Väitän, että ulkoisella varustuksella oli merkitystä siihen, että esimerkiksi Maria Guzenina-Richardsson ja Tanja Karpela valittiin ministereiksi. Muilla ulkoisilla mielikuvilla, kuten nuorekkuudella, puolestaan siihen, että juuri Paavo Arhinmäki valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi tai että Jutta Urpilainen suosi ministerivalinnoissaan nuoria naisia. Kristilliset taisivat itsekin tulla myöntäneeksi, ettei Sari Essayahin valinta presidenttiehdokkaaksi perustunut pelkästään asiaosaamiseen, jolla tämä kuitenkin vaalikampanjassa monet yllätti.

Tottahan toki tunnettavuus on politiikassa tärkeää. Luulen kuitenkin, että jokainen ymmärtää, että sillä on rajansa. On vaikea kuvitella, että sen paremmin Guzeninasta kuin Karpelastakaan olisi ollut puolueensa puheenjohtajaksi. Siinä kohdin pitää ajatella pitemmälle. koska puheenjohtajasta voi tulla pääministeri tai muu merkittävä ministeri hallitukseen.

Katainen on ollut sanavalmis, johdonmukainen ja asioita hyvin tunteva kokoomuspoliitikko. Paljossa on hänen ansioitaan, että Kokoomus on saavuttanut niin suuren suosion. Joskus osaamattomampikin onnistuu lisäämään puolueensa suosiota, Ehkä tästä on paras esimerkki Anneli Jäätteenmäki, jonka asiaosaaminen oli heikkoa ja eli melko lailla täysin erinomaisen puoluesihteerinsa Eero Lankian tietojen ja tuen varassa. Poliittinen osaamattomuus tuli sitten Jäätteenmäen kohtaloksi kuitenkin, kun hän alkoi säveltämään omin päin.

Kataisen saappaisiin voi olla vaikea hypätä. Kaikki ehdokkaat ovat joissain suhteissa selvästi häntä heikompia. Suomelle on ollut onni saada niin taitava ja ahkera sekä tunnollinen poliitikko kuin mitä Katainen on ollut. Hän on epäilemättä toiminut isänmaan hyväksi, vaikka tämä uppoavan laivan jättäminen kesken kaiken on omasta mielestäni suuri moka häneltä.

Ulkoisesti eri puolueiden edustajat halauvat usein samaistua potentiaaliseen äänestäjäkuntaan. Kokoomuksen äänestäjät ehkä arvostavat hyvää pukeutumista ja ulkoista sovinnaisuutta. Jörn Donner boheemina ei oikein istuisi tähän puolueeseen. Taiteijat ovatkin usein muiden puolueiden kauraa, ennen muuta vasemmiston ja vihreiden. Kepulaisten imago on taas hyvin kansanomainen ja maalaismainen. Seppo Kääriäinen on ilmeineen kaikkineen tästä mukavan hyvä esimerkki.

Vasemmistoliiton valinnat ovat imagollisesti ehkä hieman yllättäviä. Suvi-Anne Siimeksestä sen paremmin kuin Paavo Arhinmäestä ei oikein synny kuvaa sortovallan kiusaamista vähäväkisistä ihmisistä. Persut ovat onnistuneet paljon paremmin tällaisen mielikuvan luonnissa.

Puheenjohataj antaa puolueelleen kasvot. Tässä suhteessa Petteri Orpo ja henna Virkkunen voisivat olla eniten puolueensa näköisiä, jos mielikuvana on maltillinen puoliliberaali oikeistopuolue ja Kataisen luoma Kokoomus. Jyri Häkämies ja Jan Vapaavuori ovat enemmän teollisuuspatruunien oloisia miehiä, jotka ovat tottuneet sanelemaan sen, mitä tehdään ja miten toimitaan. Stubb on taas suvaitsevaisuudessaan ehkä liiaksi vihreältä näyttävä poliitikko ja hänet saattaa silloin sekoittaa Ville Niinistöön.