Eroamisvauhti on huimaa juuri tällä hetkellä. Noin 100-200 henkilöä päivässä.
Millaiseksi kirkko muuttuu kun sinne jää lopulta vain tietyn tyyppisiä ihmisiä? Tekevätkö he edelleen hieman hyväntekeväisyyttä vai kahmivatko perinteisesti kirkon varat reippaasti itselleen? Veikkaan jälkimmäistä.
Millaiseksi kirkon toiminta muuttuu? Vai muuttuuko ollenkaan? Ehkä se vain supistuu, ei muuta muutosta.
Millaiseksi kirkko muuttuu kun sinne jää lopulta vain tietyn tyyppisiä ihmisiä? Tekevätkö he edelleen hieman hyväntekeväisyyttä vai kahmivatko perinteisesti kirkon varat reippaasti itselleen? Veikkaan jälkimmäistä.
Millaiseksi kirkon toiminta muuttuu? Vai muuttuuko ollenkaan? Ehkä se vain supistuu, ei muuta muutosta.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tiedä häntä. Kyseessä on niin iso firma, johon kolme neljännestä suomalaisista edelleen kuuluu, että aika kauan saa väkeä virrata sieltä ulos, ennen kuin se vaikuttaa mitenkään radikaalisti. Kysymys lienee kymmenistä vuosista. Sillä välin ehtii tapahtua mitä vain.
Enemmän vaikuttanee muut asiat kuten kirkon ja yhteiskunnan taloudellinen suhde tai sukupolvien vaihtuminen kirkon työntekijöiden joukossa.
Toki näin on, mitään vaaraa ei ole olemassakaan. Jatkakaamme luterialaisessa kirkossa entiseen tapaan, rakennetaan lisää betoniseinäisiä kalseita kirkkoja, joissa valumuottien laudoituksen kuvioinnin ja betonin harmauden estetiikka pääsee edukseen.
Pitäkäämme koko kirkon elämä mahdollisimman virkamiesmäisenä, mauttomana, hajuttomana ja tunteettomana, sillä tavalla lopussa kiitos seisoo. Ehkä viimeinen seurakunnan jäsen muistaa kiittää kuolinvuoteellaan, jos siitä on häntä erityisesti muistutettu.
Ennustaminen menee kyllä usein pieleen, mutta yritetään lähtien nykyisistä trendeistä.
Suurin osa kirkon väestä kuuluu siihen perinteisistä ja sosiaalisista syistä. Jo nyt kristillinen usko uhreineen ja helvetteineen, mutta jo yleensäkin kuolemanjälkeisine elämineen, on perin harvinainen.
Luulisin, että tulevaisuuden pieneen kirkkoon kuuluvat vain tosiuskovaiset. Siis uskoontulleiden osuus kasvaa ja perinnekuuluvien vähenee.
Kehitys näkyy jo ortodoksisessa kirkossa, joka perinteisesti on vieronut kaikkea lahkolaista. Se on saanut paljon käännynnäisiä suuresta joukosta, siis erittäin valikoituneita, luonteeltaan lahkolaisia. Tämä näkyy jo ilmiasussa. Nykyisin Suomen ortodoksinen kirkko on jo aika lahkolaismainen.
Näin tullee käymään luterilaisellekin kirkolle, käännynnäisyys tulee merkittäväksi tekijäksi. Kokonaisuutena käännynnäisyys ei lisää tosiuskovien määrää. Myös vapaat suunnat ovat joutuneet pienenemään. Lahkolaisuuskin vähenee, muttei yhtä nopeasti kuin perinnekristillisyys.
Luulisin, että tulevaisuuden kirkko on yksi pieni muutaman muun pienen vapaan kirkon kanssa.
Hengellinen tarve ei ihmisistä kuitenkaan mihinkään häviä. Sitä on alettu tyydyttää erilaisten uususkontojen avulla, ja myös idän uskonnot kiinnostavat. Muslimien määrä tulee lisääntymään aika huimasti Euroopassa ja Suomessakin.
On helppo väittää, että ihmiset kuuluvat kirkkoon vain kulttuurisista ja sosiaalisista syistä, varsinkin jos se on väittäjälle itselleen mieluinen väite, mutta useimmat kuuluvat siihen edelleen hengellisistä syistä. Niistä epämääräisistä, vaikeasti osoitettavista hengellisistä syistä, joiden takia aletaan etsiä muita uskontoja, jos kirkosta ei välitetä.
Harvat miettivät hengellisiä asioita niin tiiviisti, että hakeutuisivat itselleen vieraan uskonnon pariin. He pysyvät kirkossa, koska se on helppoa ja antaa heille alitajuisen taustaturvan, kirkko ja sen usko Jumalaan.
"hfdttr", ihmisen uskonnollinen tarve on ihan biologista, ei millään tavalla kulttuurista. Ihminen ei vain ollessaan kulttuurin sisällä tällä hetkellä tajua, mikä on uskonnollista.
Uskonnollisuus on tosin väärä selitys asioille, mutta sen omaksuminen on edistänyt sitä aiheuttavien geenivarianttien, alleelien, runsastumista populaatiossa.
Ihmisen uskonnollisia tarpeita palvelevat nykyisin vaihtoehtohoidot, psykologismi, pitkän iän tavoittelu liikunnalla, terveyden edistäminen sekä luomu- ja lähiruoka ja muut vastaavat. Kirkkouskonnollisuus on sitä vastoin jo useimmille mennyttä aikaa. Suurin osa todellakin kuluu perinnesyistä.
Jos tällaista perinnettä ei ole, kuten esimerkiksi Virossa, kirkkoon kuluu vain kymmenkunta prosenttia. Ei kuitenkaan ole mitään syytä arvella, että virolaiset olisivat vähemmän uskonnollisia kuin suomalaiset. Ei ole myöskään syytä arvella, että neuvostojärjestelmän romahdettua virolaiset olisivat tulevaisuudessa liittymässä kirkkoon.
Koska käytit myös henkilöön kohdistuvaa päätelmää, yhtä hyvin voisin sanoa, että toisen on helppo arvella kirkkoon kuulumisen takana olevan joitakin syvällisempiä hengellisiä syitä, varsinkin jos arvelu on sanojalleen mieluista. Tällainen perustelu on kuitenkin asiatonta.
Onko sinulla antaa lähde väitteellesi ihmisen biologisesta tarpeesta uskonnolle?
Useammin olen lukenut ihmisen tarpeesta kuulua johonkin, kuten vaikka purjehdusseuraan tai kirkkoon. Monesti olen lukenut myös tarpeesta hengellisyyteen. Tätä tarvetta todistaakin suosituiksi tulleet elämäntapavalmentajat ja mentorointipalvelut, jotka keskittyvät pitkälti hengelliseen valmennukseen. Uskontoa se ei silti ole mitenkään.
Tuntuu siltä, että menikö sinulla nyt hengellisyys ja uskonnollisuus kenties sekaisin?
"Tunnustaa"
Vallitsevassa yleiskielessä hengellisyyttä on käytetty uskonnollisuuden synonyyminä. Jos on pyritty puhumaan laajemmin ihmisen taipumuksesta psyykkisiin asioihin, on yleensä puhuttu henkisyydestä, ei hengellisyydestä.
Biologisen tausta on enemmän kuin yksittäisen viittauksen kysymys. Luonnontieteilijät näkevät KAIKEN käyttäytymisen olevan redusoitavissa (siis palautuvan ainakin periaatteessa tai olevan selitettävissä) biologiaan, biologian taas kemiaan, kemian fysiikkaan. Humanistit taas usein näkevät käyttäytymisen sekä olevan pääasiassa kulttuurista että ei-reduktiivista.
Kyse on siis radikaalista ajatteluerosta. Itse lukeudun luonnontieteiden kannattajiin.
Selitys on seuraava. Käyttäytyminen on ominaisuus, joka on osittain geneettinen. On syntynyt satunnaisesti mutaation kautta erilaisia käyttäytymiseen vaikuttavia geenimuotoja, alleeleja. Keskenään lisääntyvien yksilöiden koko geenivarastoa sanotaan geenipooliksi. Alleelien suhteet geenipoolissa hakeutuvat jossakin ympäristössä valikoinnin mukana vakiotasolle ja noudattavat yksilöillä normaalijakaumaa eli Gaussin käyrää, mutta populaation tasolla optimimäärää. Uskonnollisuus on yksi ominaisuus, josta ainakin osa on geneettistä. Tapahtuu siis alleelien valikoitumista. Yksilöillä uskonnollisuus on eri voimakkuista noudattaen normaalijakaumaa.
Kaikki tutkimukset osoittavat, että uskonnollisuus on yleisinhimillinen piirre. Se on asioiden selityksenä väärä, mutta se on ollut lisääntymisen kannalta hyödyllinen ominaisuus. Siksi se on valikoitunut alunperin satunnaisista mutaatioista.
Toisin sanoen uskonnollisesti suuntautuvat ovat saaneet hiukan enemmän lapsia, joten uskonnollisuutta aiheuttavat alleelit ovat jälkeläistössä lisääntyneet optimitasolle. Siitä yli menevä lisääntyminen on jo haitallista, sillä yliuskonnolliset saavat vähemmän jälkeläisiä.
Lähde väittämillesi olisi nyt oikein hyvä asia. Muuten väitteesi vaikuttavat mielipiteiltä, kuten esimerkiksi kirjoittamasi: "Kaikki tutkimukset osoittavat, että uskonnollisuus on yleisinhimillinen piirre."
Edelleen jäin kaipaamaan vastausta, että mikä se biologinen tarve uskonnollisuudelle oikein on? Jos uskonnolliset ihmiset saavat enemmän lapsia, niin se ei todista biologista tarvetta uskonnollisuudelle. Enemmänkin se todistaa uskonnon vaikutuksesta lisääntymiseen, joka lestadiolaisten tapauksessa on ihan ymmärrettävää.
Biologinen ajattelu lähtee siitä, että KAIKKEEN käyttäytymiseen vaikuttavat myös geenit. Vaikka geneettinen osuus olisi kuinka pieni, tapahtuu geenien valikoitumista vallitsevaan ympäristöön optimoituen. Geenien valikoituminen tapahtuu potenssissa, siis "korkoa korolle", mutta kulttuurin tuoma käyttäytymisero nollautuu aina uuden yksilön syntyessä. Koko biologinen lajinkehitys ja lajiutuminen palautuu satunnaisten mutaatioiden valikoitumiseen.
Näyttää siltä, että olet melko tietämäton biologian seikoista. Geenirakenteemme on ollut suhteellisen vakiintunut jo suunnilleen 100 000 - 200 000 vuotta, ylivoimaisesti suurin osa jo aikaisemmin. On seisovana lauseena, että "meillä on luolamiehen geenit".
Geneettinen evoluutio on todella hidasta. Joku 150 vuotta vaikuttanut ilmiö, kuten lestadiolaisuus ei vielä vaikuta mitattavissa määrin. Suosittelen tutustumista biologiaan. Biologinen systeemi on niin laaja, että sen selostaminen netissä on aivan mahdotonta.
Johonkin asiaan paneutuminen edellyttä, että tuntee koko biologisen systeemin. Jos ei tunne, jää juttelemaan ihan kummallisuuksia, kuten kreationistit oppiaan puolustaessaan tieteellistä biologiaa vastaan. Näkyy, että biologi ei voi saada kreationistia ymmärtämään.
Suurin osa yksilöllä olevasta tiedosta on sellaista, että se on omaksuttu esim jollakin luennolla, joitakin tutkimuksia selatessa, lehtiä lukiessa ja palasten loksahtaessa paikalleen. Tällainen tieto on ihan relevanttia tietoa, vaikkei muista, mista sen palaset on saanut. Muistatko esim KAIKKIEN uskontoa koskevien tietojesi lähteen, kuitenkin ne ovat tietoa?
Esim. tietoni, että uskonnollisuus on yleisinhimillinen piirre, olen saanut Helsingin yliopistossa sosiologian luennolla ja kirjakaupassa, kirjastossa ja muualla sosiologisia kirjoja lukiessani. En taatusti muista yksityiskohtia kirjojen nimistä, luennoitsijoiden nimista, mutta minulle on kertynyt tietoa, ihan oikeaa tietoa.
Entä biologinen tietoni? Se on kasvanut pikku hiljaa siellä ja täällä, ole lukenut monta alan kirjaa, joita minulla ei enää ole ja en muista kirjoittajaakaan. Se on muodostunut selkeäksi kokonaiskuvaksi, vaikken pysty juuri mitään yhdistämään johonkin määräiseen lähteeseen.
Tieteellisen tiedon luonne on sellainen, että tiedemiehet tulevat yhtäläiseen tulokseen asiasta, riippumatta tutkijasta tai tutkimuspaikasta. Ns. mutu on aivan henkilökohtaista ja eroaa eri tutkijoilla aivan valtavasti. Sitä harrastetaan erityisesti humanistisilla aloilla.
Valitan, oikotietä lähdeviitteet eivät voi tuoda biologiseen YMMÄRTÄMISEEN. Se olisi samankaltaista kuin matematiikan opiskeleminen lähdeviitteitä seuraten. Matematiikka onkin enemmän kuin vain vertaus. Biologinen systeemi on ennen kaikkea matemaattinen, siksi myös monelle luoksepääsemätön ja ikuisen hölmistelyn aihe.
Olette kyllä aivan väärässä, jos kuvittelette Ortodoksisen kirkon muuttuvan omien toiveittenne mukaisesti jonkinlaisia lahkouskontoja sisällään pitäväksi. Ortodoksisessa kirkossa ei voi olla mitään lahkoja, jos olette tavannut lahkolaisia, he eivät ole olleet ortodokseja. Ei mitään muuta vaihtoehtoa ole olemassa.
Kyllä teidän pitää hoitaa asianne sillä tavalla, että voitte itse tunnustaa kaikkia haluamianne lahkoja oman luterialaisen lahkonne sisällä. Eihän mitään vanhanaikaista luterialaisuutta, körttiläisyyttä tai muutakaan surevaisuutta voi löytää Ortodoksisen kirkon sisältä.
Voin vielä korostaa, että kenenkään ei pidä lähteä harkitsemaankaan Ortodoksiseen kirkkoon siirtymistä, jos hänen ainoa perusteensa on, ettei hän hyväksy nykyajan luterilaisessa lahkossa vallitsevaa tilaa, jos ei hyväksy esimerkiksi naispappeutta, silloin pitää muistaa, ettei luterialainen miespappeuskaan ole oikeaa pappeutta, vaan aivan puhdas maallikon saarnatehtävä.
Jos edes harkitsette tulevanne ortodoksiksi, silloin pitää olla valmis myös opiskelemaan kristinuskoa ja samalla unohtamaan aktiivisesti kaikki luterialaisuuteen, körttiläisyyteen, laestadiolaisuuteen jne. lahkojen oppeihin kuuluvat Lutherin, Paavo Ruotsalaisen, Laestadiuksen ja monien muiden maallikkosaarnaajien opit. Niillä opeilla ei ole mitään kiinnostavuutta Ortodoksisessa kirkossa, jossa ne luokitellaan aivan selviksi harhaopeiksi.
Ortodoksiseen kirkkoon ei voi kukaan tulla omia ehtoja asettelemalla ja kuvitella löytävänsä sellaisen ortodoksisuuden, joka on ikään kuin räätälöity valmiiksi omien henkilökohtaisten mieltymysten mukaiseksi mahdollisimman hyvässä laatu-hinta-suhteessa.
Ilmeisesti olet saanut kimmokkeesi minun kirjoituksestani. "Lahko" hyvin epämääräisenä käsitteenä on sopimaton luokittelemaan eri uskonnollisia ryhmiä, mutta käsite "lahkolaisuus" taas kuvaa henkistä rakennetta, käyttäytymisen suuntaa.
Perinteisesti KAIKKI ihmiset tietyllä alueella ovat tulleet ortodokseiksi. Siksi he edustavat keskimäärin tavallista psyykistä rakennetta. Nykyisessä SUOMEN ortodoksisessa kirkossa suuri osa on jo käännynnäisiä ja heidän jälkeläisiään. Ja se näkyy.
Käännynnäiset ovat valikoituneet suuresta joukosta, n. 5 miljoonasta, eivätkä edusta henkiseltä rakenteeltaan täysin enemmistöä. Vaikka he eivät tullessaan suinkaan muuta ortodoksikirkon oppia, he väistämättä tuovat mukanaan oman henkisen rakenteensa, käännynnäisyyteen ja lahkolaisuuteen taipuvan, joka tuo ortodoksikirkkoon eri värin kuin enemmistöortodoksissa maissa on tilanne.
Myös muut vähemmistökirkot ovat samanlaisia. Ne vain ovat vielä lahkolaismaisempia, koska KAIKKI niiden jäsenet ovat käännynnäisiä tai heidän jälkeläisiään.
Vaikka luterilaisessa kirkossa on selvästi lahkolaismaisia suuntia, keskimäärin KOKO luterilaisuus edustaa vielä tavallista psyykistä rakennetta. Tulevaisuudessa, kun se on enää pieni vapaakirkko, suurin osa sen väestä on valikoitunutta, käännynnäisiä ja heidän jälkeläisiään.
On siis kyse vain ja ainoastaan henkisestä rakenteesta, ei edes vähäisessä määrin opin oikeellisuudesta.
Hei, nimim. Tunnustaa
Arvelet, että kirkkoon jää lopulta vain tietyn tyyppisiä ihmisiä, koska kirkosta erotaan niin paljon.
Kirkkoon kuului vielä 2013 vuoden lopussa yli 75%. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/9D484794D5BE3A17C2257C7C003E9CBF?OpenDocument&lang=FI
Eli kolme neljästä suomalaisesta kuuluu vielä kirkkoon. Tuo väkimäärä ei ole vielä pitkään aikaan kovin tietyntyyppistä porukkaa. Eroamisten kasvua tai hidastumista meistä ei tosiaan kukaan pysty arvuuttelemaan, mutta onneksi vielä ainakin kirkkoon kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä. Ja mitä kauemmin kirkkoon kuuluu tuon verran ihmisiä ja erilaisia, sitä paremmin minusta kirkko voi vastata erilaisten ihmisten uskonnollisiin tarpeisiin.
Kirkolliset vaalit ovat tänä vuonna ja sitä kautta kirkossa voi todellakin vaikuttaa. Voi vaikuttaa mihin kirkko käyttää ehtyviä varojaan, miten kirkossa ajatellaan ja ketä autetaan. Tässä voi tutustua seurakuntavaaleihin http://www.seurakuntavaalit.fi/ehdokkaalle
Merja-pappi
Tiedätkö Merja, miksi vielä kuuluu noinkinpaljon ihmisiä kirkkoon, joka on tuuliajolla, ilman oikeaa luotsia ?
Mikäli vihitte ensimmäisen homoparin kirkossa, ainakin minä eroan välittömästi, tämän olen ilmoittanut paikkakuntani kirkkoherralle henkilökohtaisesti.
Uskon, että meitä on monia, jotka ajattelevat samoin...
Tästä taitaa tulla kynnyskysymys kirkoon kuulumiselle...
Hei Merja,
Kyllä jo nyt voidaan sanoa kirkossa olevan vain tietyn tyyppisiä ihmisiä. He esimerkiksi kokevat kirkkoon kuulumisen kirkon jäsenmaksun arvoiseksi asiaksi.
Vastaavasti vaikka kirkossa olisi vain kaksi jäsentä jäljellä, voit tulla väittämään, että he ovat erilaisia eikä heitä pidä yleistää samanlaisiksi ihmisiksi.
Odottaisin papin nyt ymmärtävän ettei kahta samanlaista ihmistä ole olemassakaan, niin siksi mielestäni toistat itsestään selvää asiaa, kirkon jäsenten erilaisuudesta. Ilmeisesti uskontoihin uskomattomat ovat sitten myös hyvin erinlaisia ihmisiä. Suomessa heitä on jo yli miljoona.
Kirkolliset vaalit olen kokenut hyvin merkityksettömiksi, kuten kirkon jäsenetkin kokevat äänestysaktiivisuudesta päätellen. Merkittävä osa vallasta on kirkossa papeilla, vaikka vaaleista kovasti puhutaan. Mitä ylemmäksi kirkon hierarkiassa mennään, niin sitä suurempi merkitys on pappien mielipiteellä, ja jäsenten näkemyksen merkitys pienenee. Jotenkin tuollainen valtarakenne tuo mieleen pyramidihuijaus tyyppiset lahkot? Tuntuu pahalta sanoa tuo ääneen, mutta sitähän se vähän muistuttaa.
Vaikuttavin tapa vaikuttaa kirkon toimintaan on erota kirkosta. Sillä kirkon toiminta joutuu puntariin, suppenee ja lopulta valtio ja kirkko ymmärtävät erota toisistaan. Keskustelu on jo alkanut, joten tuskin siihen kovin pitkään enää menee kun miljoona suomalaista alkaa peräämään oikeuksiaan.
Teidän kirkkoherranne on aivan varmasti ilahtunut suuresti, kun olette ilmestynyt sinne esittämään uhkailujanne! Ettekö voisi yksinkertaisesti erota jo tänään ihan vähäeleisesti, ilman mitään henkilökohtaisia ehtoja? Sittenhän te voitte liittyä vaikka minkälaiseen uskonlahkoon, esimerkiksi sellaiseen, jonka ainoana opinkappaleena on homoparien avioliittoon vihkimisen vastustaminen. Eikö olisikin hyvä lahko teille, se sellainen homouteen keskittyvä, voisitte seurata homoutta ja homoja aivan niin paljon kuin ne kiinnostavat?
Merja ei näköjään ota millän tavalla kantaa siihen millainen ikärakenne kirkkoon kuuluvilla tällä hetkellä on. Itse pitäisin sitä tosiasiaa erittäin huolestuttavana, että nuorempi, kaupunkilaistunut sukupolvi ei enää kuulu kirkkoon. Sen sijaan eläkelaiset ja vanhukset ovat vahvasti yliedustettuja. Miten käy kun vanhukset kuolevat pois, eikä heitä korvaavia nuoria veronmaksajia enää ole tulossa tilalle?
Olen itse sitä mieltä, että tämänhetkinen eroamistahti on ainoastaan alkusoittoa siile jäsenmäärän vähenemiselle joka on väistämättä tapahtumassa tulevien vuosien aikana. Tuleva jäsenmäärän romahdus ei ole enää siitä kiinni jos ihmiset eroavat kirkosta taikka ei, vaan suurin ongelma(kirkolle!) tulee siitä, että tuleva sukupolvi oppii elämään ilman kirkkoa. Lapsia ei kasteta, rippikoulu ei ole mikään itsestäänselvyys, kirkolliset häät alkavat olemaan vähemmistössä ym.
Jos tähän yhtälöön vielä lisätään se tosiasia, että kirkkoon kuuluu tulevaisuudessa lähinnä tosiuskovaiset, joita normaalit ihmiset pitävät lähinnä omituisina fundamentalisteina, tulee tämä viimeistään karkottamaan maallistuneet jäsenet.
Onneksi ei tällä hetkellä tarvitse toimia minkään seurakunnan talousjohtajana. Talous on kaikkialla kuralla ja tilanne tulee ainoastaan pahenemaan tulevaisuudessa. Vielä vaikeampaa on se, että jokainen tehty leikkaus varmuudella ainoastaan kiihdyttää jäsenpakoa.
Kirkosta eroaminen on nyt muotia. Siihen lähtevät mukaan etenkin nuoret, jotka ovat vielä laumasieluja, ja joille tärkeintä on kaveripiirin hyväksyminen. Nyt heidän täytyy sanoa, että en usko kirkon satuihin, ja sillä he saavat osakseen ikäistensä hyväksyvän nyökyttelyn. Jos sanoo uskovansa, on outo lintu ja saa osakseen pilkkaa ja painostusta. Harva on niin itsenäinen ja vahva, ettei ole muiden vietävissä. Hassuinta on, että nuo muut ovat useimmat samassa tilanteessa. He uskovat salaisessa mielessään Jumalaan tai eivät tiedä, uskovatko, mutta ulospäin täytyy näyttää muuta.
Kun tuo tietty nuori väki tulee vanhemmaksi, he uskaltavat olla enemmän todellisia itseään ympäristön mielipiteistä riippumatta, ja silloin heitä alkaa palailla kirkkoon.
Olen nähnyt ennenkin tuollaisen nuorten ja varsinkin nuorten aikuisten massailmiön, kun piti omata tietynlainen maailmankatsomus ja työntää taka-alalle se, mitä todella oli. Siitä on jo kymmeniä vuosia, mutta mylläkkä oli kova. Höyryn mentyä ohi he alkoivat palailla, sanoisinko, jaloillensa. Olin itse silloin nuori, ja olen nähnyt vierestä ikäisteni elämäntaivalta. Silloinkin jotkut asiasta innostuneet aikuiset intoilivat, että no nyt kaikki muuttuu. Ei muuttunut. Nyt ollaan juuri päinvastaisessa, mitä he halusivat. Ennustan, että tulee uskonnon kukoistamisen kausi, kunhan aika ehtii. Se on aaltoliikettä tämä historian kulku.
Historian kulku on vain osittain aaltoliikettä, myös kehitystä, vai pitäisikö sanoa neutraalimmin, yhdensuuntaista muutosta.
Elintaso ja sivistystaso ovat koko ajan nousseet, mutta on myös muoti-ilmiöitä. Kirkkouskonnollisuuden väheneminen korreloi käsittääkseni vahvasti sivistystason nousun kanssa. Koska yhteiskunnalla on varaa koulutukseen, kristinusko ei tule takaisin muotiin.
Jos joskus sivistystaso laskee, se merkitsee aivan uusien uskontojen nousua. Ei nytkään ole muinaisesta egyptiläisestä, akkadilaisesta tai roomalaisesta uskonnosta paljoakaan jäljellä.
Kun taistolaisuus romahti, ei tilalle tullut kirkko, korkeintaan muutamille. Sekä taistolaisuuden ajoista että sen romahduksen tuomasta pettymyksestä kirkko on ottanut vahvasti takapakkia.
Muuten, monet taistolaiset olivat entisiä viidennen herätysliikkeen kasvatteja, uskoontulleita nuoria, jotka pettyneinä liittyivät poliittiseen ideologiaan ja pettyivät uudestaan. Tarina on enemmän kuin murheellinen. Nyt jo ikä on tullut vastaan ja se on rauhoittanut heitä.
On se sitten muotia taikka ei erota kirkosta niin seuraukset ovat kuitenkin erittäin vakavat kirkolle siinä muodossa kun se nykyään vielä on olemassa. Olen kyllä itse sitä mieltä, että nuoret ovat hyvinkin kykeneviä itse päättämään uskovatko johonkin vain se vuoksi, että muutkin uskovat vai ymmärtävätkö todellisuuden ja tarun eron. Omakohtainen kokemus toisaalta osoittaa, että mikäli nuori aivopestään tarpeeksi aikaisessa vaiheessa ei hän missään vaiheessa elämäänsä uskalla kyseenalaistaa asioita jotka liittyvät uskontoon.
Toki on hyvä jos uskottelee itselleen, että ihmiset kyllä palaavat kirkon pariin vanhempina. Todellisuudessa kirkosta eronneet ihmiset eivät kirkkoon enää palaa, tai jos niin tekevät on kyseessä ainoastaan prosentin murto-osia oleva osuus. Hyvin pian huomaa, että elämä ei muutu millään tavalla, kuului kirkkoon taikka sitten ei. Ainoastaan käteen jäävä osuus verotuksessa kasvaa 100% varmuudella.
Mutta, sitä aaltoliikettä odoteltaessa ;)
"Jos sanoo uskovansa, on outo lintu ja saa osakseen pilkkaa ja painostusta."
En ole koskaan, en todella koskaan kuullut tai nähnyt pilkattavan yhtäkään uskovaa. Paitsi täällä palstoilla. Ja olen sentään elänyt monenlaisissa piireissä yli 60 vuotta.
Tässä ketjussa nyt joillakin tai ilmeisesti jollakin on kova viha kirkkoa kohtaan. Toivoisi sen haihtuvan taivaan tuuliin.
Asia taitaa olla kuitenkin päinvastoin, olemme hylkäämässä kollektiivisuuden ja korvaamme sen yksilöllisyydellä.
Vanhat uskonnot ovat kollektiivisia eli yhteisöllisiä. Yhteiskunnat olivat hyvin kollektiivisia ja oli erittäin tärkeää että yhteisö hyväksyi yksilön. Yksilöt puolestaan omaksuivat identiteetikseen yhteisön käsitykset. Kukaan ei saanut erottautua tai kritisoida liikaa, muutoin saattoi tulla hylätyksi. Hylätynasema oli kurja. Yhteisön eli kollektiivin ulkopuolella ei juuri ollut elämää.
Nyt elämme yksilökeskeistä aikaa. Myös uskonnoissa ne näkyvät niin että jokainen muodostaa itse (esim. vaikka Raamattua lukemalla) oman käsityksensä ja jos se poikkeaa kollektiivin (kirkon) käsityksistä hän voi perustaa oman tai etsiä lähellä omaa näkemystään olevan yhteisön. Näitä syntyy nyt koko ajan lisää.
Nyt on aivan luonnollista että omaa näkemystä etsitään ja testataan. Kenenkään ei ole pakko olla yhden suuren kollektiivin normien mukainen. Voi kokeilla olla ateisti, voi olla helluntailainen, buddhalainen, tai vaikka mikä. Se sitten lopulta valitaan, mikä tuntuu läheisimmältä. Nuorille on ihan normaalia, että roolin muutos voi olla melkoisen suuri.
Nyt erilaisia yhteisöjä on vain monia, ennen ei ollut. Jokainen haluaa olla juuri sen ryhmän hyväksytty, jonka kokee tärkeäksi. Siinä ei kukaan juuri tee poikkeusta.
Sehän se huvittavinta on, että kun ihanteena on nyt yksilöllisyys, ollaan laumana "yksilöllisiä". Ollaan olevinaan yksilöllisiä ja halveksitaan kristinuskon satuja ja erotaan kirkosta. Jos joku on siinä oikeasti yksilöllinen ja kertoo olevansa kristitty, saa tuta sen nahoissaan.
Jossakin aika asiallisessa aikakauslehdessä, olisiko ollut Kodin Kuvalehti, joku nuori nainen kertoi tuosta, millaista todella ikävää suhtautumista saa osakseen, jos sanoo uskovansa kristinuskon mukaan.
Sivistystasolla ei taida olla merkittää vaikutusta uskonnollisuuteen? Uskonnollisuus voidaan käsittää muutenkin kuin vain kristinuskona. Kun ei ole tietoa, aukot täytetään uskomuksina, joilla ei aina ole totuudellista pohjaa. Se altistaa myös erilaisille uskonnollisuuksille. Kun on tietoa, etsitään uskontoa joka on abstraktimpaa sekä tietoa täydentävää uskontoa.
Tuota, saattoihan siellä olla jokunen herätysliiketaustainen mutta he olivat hyvin harvinaisia. Suurin osa oli työläis- tai porvaristaustaisia ja opiskelijoita – yleensä yliopistossa opiskelevia. Kokoomus voi hyvin ja opiskelijat kannattivat sitä 50 % osuudella. SKDL kannatus oli heikompaa kaikkien suomalaisten osalta, ehkä 15 – 18% ja näistä taistolaisia oli varmaan 3 -6 %.
Niin, nuo entiset taistolaiset ovat tämän päivän byrokraatteja : )
”Sosioekonomiselta asemaltaan aineistoomme kuuluvat ovat sijoittuneet enimmäkseen ylempiin sosiaaliryhmiin. He ovat joko johtavia (29 prosenttia) ja ylempiä toimihenkilöitä (30 prosenttia) tai vapaan ammatin harjoittajia ja yrittäjiä (30 prosenttia) Alempia toimihenkilöitä tai työntekijöitä on vain 3 prosenttia.”
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/Missaheovatnyt.htm
Mutta tavallaan taistolaisuudella on yhtymäkohtia joidenkin uskonnollisten liikkeiden kanssa:
"Erityisesti nuorison parissa esiintyy kaipausta, että joku päättäisi ja ottaisi vastuun minun puolestani. Monet etsivät johtajahahmoa, joka puhuu selvällä äänellä ja tarjoaa ylhäältä tulevia ja yksinkertaisia ratkaisuja. -- Tunnusomaista liikkeille on auktoriteettiin perustuva vanhemmuus ja tiukka johtaminen."
http://hirvasnoro.blogspot.fi/2005/04/taistolaisten-aatteen-hurmio-ja.html
”70–luvulla oli kaksi ulottuvuutta: laululiike ja tiukka marxilaisuus. Edellinen sisälsi ideaalit ja paatoksen, jälkimmäinen edellytti aluksi uuden oppimista ja lukemista, mutta sittemmin vain melko puhdasta dogmien omaksumista ja taitoa käyttää argumentteja lyömäaseina.”
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/Missaheovatnyt.htm
Vanha sanoma, jota kuuluu joiden kristittyjenkin täällä ilmaisevan aika usein ” Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan” oli taistolaisillekin tuttu.
Eikä taistolaiset tykänneet Darvinismistakaan:
”Tunnetustihan juuri 70–luvulla käytiin kiivas keskustelu ns. sosiobiologiasta eli yhteiskunnallisten ilmiöiden selittämisestä biologian avulla. Tuolloin syntyivät jyrkät rintamalinjat niiden välillä, jotka katsoivat että geeneillä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan lainalaisuuksien kanssa ja niiden välillä jotka esittivät että monet yhteiskunnalliset ilmiöt selittyvät viime kädessä evoluution tuottamien adaptaatioiden kautta…”
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/Missaheovatnyt.htm
Näin, olen jo niin vanha että olen elänyt tuon varsin kiihkeän aikakauden. Onnistuin silloinkin kulkemaan omaa tietäni, ja samalla sopeutumaan erilaisena olemiseen.
No, näinhän se on. Nyt pitää olla yksilöllinen mutta samalla tavalla muiden kanssa.
Kristinuskonkin kohdalla vain on niin, että kovasti vaaditaan ”yhteistä” eli kollektiivista näkemystä mm. luterilaiselta kirkolta, johon kaikki voisivat samaistua. Kun sitä ei tule, niin kovin ollaan pahoillaan.
Kristinuskon suuntauksia on myös hyvin monenlaisia. Sekin tulee muistaa. Ainakin minulta kysytään tarkennusta. Joten sama ilmiö, tulee olla yksilöllinen mutta monet vaativat että juuri siinä porukassa pitää olla sitä samalla tavalla ryhmän jäsenten kanssa.
Puhuin KIRKKOuskonnollisuuden vähenemisen ja sivistystason nousun välisestä positiivisesta korrelaatiosta. Koska arvelen, että uskonnollisuus on pääasiassa geeniperäinen ominaisuus, lienee otaksuttavissa, että kulttuurin muuttuessa KOKO uskonnollisuuden määrä pysyy melko vakiona.
Tuota, tarkoitatko luterilaiseen kirkkoon kuuluvia jäseniä? Vai luterilaisen kirkon opin mukaan uskovia? Vai lasketaanko mukaan niin ortodoksit kuin katoliset? Vai otetaan kaikki kirkot mukaan – mm. helluntaikirkko, metodistikirkko, adventtikirkko…?
Enpä usko että siihen sivistystaso niinkään vaikuttaa – pikemminkin uskon laatuun. Toisaalta sanotaan että ns. nimikristillisyys on juuri sivistyneistön juttu ja herätysliikkeet tavallisen kansa juttuja.
Kirkosta eroavat nuoret ihmiset eivät tiedä yleensä mitään kirkon sisäisistä ryhmistä eikä paljon kirkostakaan, eikä heitä kiinnosta sellainen. He saavat tutuiltaan ja netistä sen "tietonsa", että kirkko ja kristinusko ovat sitä ja tätä tyhmää tai pahaa, ja sen perusteella he toimivat, kun kerran toisetkin, ja halutaan kelvata.
Tuollaista en ole kuullut ikinä kristittyjen taholta, että uskon asioissa vaadittaisiin olemaan yksilöllinen. Sitä pidettäisiin suorastaan irvokkaana vaatimuksena kaikissa leireissä, luulen. Sana yksilöllinen ei nimittäin kuulu kristinuskon kenttään. Se kuuluu maallisiin asioihin. Henkilökohtaista uskoa tai itsenäistä ajattelua voidaan kyllä vaatia, riippuu leiristä, mitä missäkin, mutta sana yksilöllinen on kyllä uskon alueella vieras.
No, yksilöllisyys on meille nykyään niin luontevaa joten sitä ei tarvitse vaatiakaan. Sen sijaan kollektiivisuutta voidaan vaatia ja näitä kollektiiveja vain on useampia kuin ennen. Ehkä sana ei ole ”sallittu” mutta samaa tarkoittaa mm. henkilökohtainen usko. Kollektiivinen usko kun ei puolestaan ymmärrä sellaista.
Totta on että monella on kirkosta käsityksiä, jotka ovat aika hataria. Niin minullakin oli joitakin vuosia sitten. Ilmaisin aina että uskon, mutta ”en niin kuin” kirkko opettaa. Mielikuvissa kirkko oli vielä se vanha laitos ja mm. vasta nyt on selvinnyt, ettei ns. vanhakantaisuus olekaan koko kirkon näkemys.
Moni on mm. luullut että Räsäsen näkemys on sama kuin kirkon näkemys. Samoin moni sekoittaa helluntailaisten tai lestadiolaisten näkemykset kirkon näkemyksiin. Ehkä tätä sekaannusta edesauttaa nykyateistien käymä keskustelu, joka ohittaa valtaosan suomalaisten kristittyjen näkemyksen ja keskittyy lähinnä fundamenttimaiseen tai nuoren maan kreationistiseen maailmankuvaan?
Armahtakaa Merjaa. Ei hän, eivätkä muutkaan papit ole niin tolloja, etteivät näkisi, mihin ollaan menossa.
Kaikissa organisaatioissa työntekijän puhe on sangen rajoitettua. Ei kirkonkaan työntekijä voi suoraan sanoa, että perikatoon ollaan menossa. Hän joutuu esiintymään optimistina, vaikkei optimismille ole enää mitään aihetta. Se on nykyisissä oloissa perin kovaa.
Olet oikeassa. ehkä voisi enemmän ja armollisemmin ymmärtää pappeja. Ovat työnantajansa vankeja. Sen lauluja laulat kenen leipä syöt. Näin se menee kirkossakin.
Toisaalta kirkossakin voit halutessasi hakeutua vaikka perhetyöhön tai perhekeskukseen, jossa ei tarvitse julistaa evankeliumia. Etenkin parisuhdeneuvontaa tekevät voivat auttaa henkisesti keskenkasvuisia selviämään parisuhteessaan, joka säästää monesti yhteiskunnalta pitkän pennin (eroaminen kun tuo monesti tuskaa ja kyyneleitä, lamauttaa työtehoa, haavoittaa lapsia joksikin aikaa, jne.). Siihen vaikka masennus päälle ja työkyvyn menetys 5-12 kuukautta.. Tietenkään sitä ei aina voi tai kannatakkaan välttää, enkä nyt tuomitse eronneita.
Tai sitten voi pappina täällä käännyttää väkeä kirkon uskomuksiin...
"Jumala muuttaa väärät profeetat koiriksi!" Kun sanomalehdissä etusivulla koirien kuvia, niin kirkosta eroaminen kiihtyy! Kyllä on paljon nyt vääriä profeettoja ja ilmeisesti niitä vielä lisää!
Kristinusko on muutenkin nykyään aika pystyynkuollut uskonto, kirkon pitäisi edustaa suomalaista kristinuskoa mutta kuin semmoista ei oikein ole olemassakaan niin kaikki ovat tyytymättömiä, kirkkohan on pitkään ollut pelkkä rahantekolaitos kristitylle eliitille eikä muuta, suomessa kun kristityt menevät suvaitsevista hyväntekijöistä tiukkiin hel.vetintulta ja tuomionpäivien kadotustuomioita laukoviin kristittyihin niin kaikki eivät kykene olemaan tyytyväisiä, ja ainoa syy minkätakia suomen kirkko ei ole pirstaloitunut pienempiin osiin on raha, kukaan kristitty raamatunheiluttaja ei halua menettää sitä valtionkautta tulevaa verotuloa.
Oikeassa olet, kirkko h****a reidet levällään ja nuolee joka p*****ä rahan takia.
Tällä hetkellä kun hyvin menee, kirkkoa moititaan ja ollaan niin tietäväisiä kuinka kirkolla menee, mutta vaikeina aikoina kirkko on koonnut ihmiset yhteen. Minusta ei koskaan voi tämän hetkisen tilanteen vuoksi kovon pitkälle ennustaa. Aika näyttää, ja eihän sitä koskaan tiedä, huomenna voi lla aivan toisin, kun maailman tilannekin kun on tällä hetkellä niin epävarma.
JA nytkö mielestäsi ei ole vaikea hetki? Työttömiä on vaikka kuinka ja jopa kirkko yt-neuvottelee.
Mitenkä se sopii logiikkaasi?
Jos nyt ajattelee yhteiskuntana, kuuinka asiat ovat nyt ja kuinka oli sotien jälkeen tai ennen sotia. Nyt on kaikilla mahdollisuus opiskella perustason tutkinto, sosiaaliturva on huomattavasti parempi, kaikkea on yllin kyllin saatavilla, toisin kuin sotien jälkeen, jolloin kaikesta oli pulaa, kulkutaudit raivosivat, kaiken eteen joutui todellakin tekemään työtä, että selvisi. Nykyään haasteet ovat toisenlaiset, mutta jos vertaa sitä aikaa tähän, niin voi kyllä sanoa, että nyt on asiat paljon paremmin kuin silloin.
Niinpä kenenkään ei tarvitse enää esimerkiksi suoranaista nälkää nähdä. Eihän se leveä ole se leipä joillakin sosiaaliavustuksilla mutta ei sentäs nälkään kuole.