Kun tuo mummo kuoli, rakas sellainen, hän kuoli iloisena, kirjoitteli runojakin joista sain kirjankin sitten.
Oli jotain nuorisoporukkaa, siinä silloin, kun niillä on ne konfirmaatio-jutut, eli kraanavedellä kastamiset ja muut muillakin, mutta Pyhän Hengen kaste, ei tarvitse lammikkoa eikä kraanavettä ammeeseen jotta kastuu.
jotain pienet, teinit siinä sanoivat seläntakana, swedu-tyyliin, mitä tuo tekee täällä kun on aika vaarallinen ihminen... on kirkossa rauhoittumassakin.
Saarna on aina mielenkiintoinen kuunnella jos menee kirkkoon kuuntelemaan pappia.
Oli jotain nuorisoporukkaa, siinä silloin, kun niillä on ne konfirmaatio-jutut, eli kraanavedellä kastamiset ja muut muillakin, mutta Pyhän Hengen kaste, ei tarvitse lammikkoa eikä kraanavettä ammeeseen jotta kastuu.
jotain pienet, teinit siinä sanoivat seläntakana, swedu-tyyliin, mitä tuo tekee täällä kun on aika vaarallinen ihminen... on kirkossa rauhoittumassakin.
Saarna on aina mielenkiintoinen kuunnella jos menee kirkkoon kuuntelemaan pappia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei nimimerkki, hyväpaikkalevätä
Osanottoni sinulle rakkaan mummosi kuolemasta. Tärkeästä ihmisestä luopuminen on aina raskasta. Mukava kuulla, että olet tilanteessasi kokenut kirkon hyvksi paikaksi levätä ja saarnakin on sinulle mielenkiintoista kuultavaa. Meistä kukin menee kirkkoon aina oman elämäntilanteensa ja omien asioidensa kanssa. On hyvä, jos kirkossa saa itselleen sitä mitä tarvitsee; lepoa, rauhaa, sielun ravintoa tai kokemuksen kuulumisesta maailmanlaajuiseen kristittyjen yhteisöön. Ehkä askeleesi johtavat sinut uudelleen kirkon penkkiin.
Kaikkea hyvää elämääsi,
Pirkko-pappi
Pelkään pahoin että menit balttiksen miinaan :(