Maapallomme on siitä erikoinen, että täällä on elämää. Elämällä tarkoitan kasveja, eläimiä ja meitä ihmisiä. Voi hyvällä syyllä sanoa, että elämää on monella tasolla .. joista "korkein" on ihminen.
Kun katselemme ympärillemme voimme todeta, että ihmisen elämä jatkuu eräänlaisena vanhemmilta lapsille siirtymisenä, että me tavallaan elämme kuoltuammekin jos meillä on lapsia.
Ilman lapsiamme taas ?? kuinkas on?
Me synnymme ja kuolemme ja meistä jää vain muisto, joka sekin katoaa ajan myötä aika nopeasti. Sama kohtalo on ihmisellä kuin eläimellä - sanoo esimerkiksi Raamattu joissain kohdissa - kuolemassa elämä lakkaa - sitä ei enää ole,
Tämä oli kysymykseni pohja ajatus.
Nyt itse kysymys (keskustelun aihe):
Onko kuolema luonnollinen tapahtuma? Tai sanotaan luonnollinen ja oikeudenmukainen tai onko kuolemassa jotain epäoikeudenmukaista?
Kertokaapa kaikki OMA mielipiteenne TÄSTÄ asiasta, adventistit ja helluntailaiset, ateistit ja kaikki muutkin.. ja jos teillä on rahkeita niin tehkää se ilman muiden parjaamista.. jos suinkin mahdollista.
Ajatukseni on että jokainen kertoisi oma REHELLISEN mielipiteensä, ilman kirkkosi tai lahkosi tai kenenkään muunkaan vaikutusta asiaan - voit luonnollisesti halutessasi vaihtaa nimimerkkiäsi ja olla siten muille tuntematon.
Kun katselemme ympärillemme voimme todeta, että ihmisen elämä jatkuu eräänlaisena vanhemmilta lapsille siirtymisenä, että me tavallaan elämme kuoltuammekin jos meillä on lapsia.
Ilman lapsiamme taas ?? kuinkas on?
Me synnymme ja kuolemme ja meistä jää vain muisto, joka sekin katoaa ajan myötä aika nopeasti. Sama kohtalo on ihmisellä kuin eläimellä - sanoo esimerkiksi Raamattu joissain kohdissa - kuolemassa elämä lakkaa - sitä ei enää ole,
Tämä oli kysymykseni pohja ajatus.
Nyt itse kysymys (keskustelun aihe):
Onko kuolema luonnollinen tapahtuma? Tai sanotaan luonnollinen ja oikeudenmukainen tai onko kuolemassa jotain epäoikeudenmukaista?
Kertokaapa kaikki OMA mielipiteenne TÄSTÄ asiasta, adventistit ja helluntailaiset, ateistit ja kaikki muutkin.. ja jos teillä on rahkeita niin tehkää se ilman muiden parjaamista.. jos suinkin mahdollista.
Ajatukseni on että jokainen kertoisi oma REHELLISEN mielipiteensä, ilman kirkkosi tai lahkosi tai kenenkään muunkaan vaikutusta asiaan - voit luonnollisesti halutessasi vaihtaa nimimerkkiäsi ja olla siten muille tuntematon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei !
Tämä on varsinainen filosofin paikka nyt ?
Onko kuolema oikeudenmukainen ja luonnollinen asia ?
Ihminen eläisi ilman kuolemaa jos ei olisi langennut syntiin. 1 Moos 3
Luottiko Jumala että ihminen ei lankea syntiin kun enkelijoukkoakin oli jo langennut taivaassa ? Juud 6, Hes 28:13-17, 2 Piet 2:4. Synnin palkka on kuolema. Room 6:22-23.
Miksi on syntiä ja miksi on pahuutta ? Onko Jumala luonut pahuuden ?
Jumala on rakkaus 1 Joh 4:8 eikä Jumalassa mitään muuta olekaan.
Jumala ei kiusaa ketään eikä ole kiusattavissa. Jaak 1:13.
Enkeleilläkin oli valinnan vapaus. Jumalalle uskollinen enkelijoukko Hebr 1:14
toimii pyhäkössä taivaassa yhdessä Ylipapin kanssa Hebr 8:1-2, 4:13-16 ihmisen hyväksi. Jumala ei halua että kukaan joutuisi saatanan pauloihin.
2 Piet 3:9. Jumala on rakkaus ja rakkauden ollakseen rakkautta on oltava vapaaehtoista. Pakkovalta sammuttaa aina rakkauden.
Ihminen on oman valinnan edessä armonaikansa. Jumala kutsuu jokaista ja jokainen ihminen eläissään antaa oman vastauksensa mitä mieltä on Jumalasta, Jumalan tahdosta. Hebr 3:15, 4:7. Jeesus tulee Ilm 1:7-8. Jeesuksella on palkka mukanaan. Jes 40:10, Ilm 22:12.
ihminen voi syntyä kahdesti; Ensin äitinsä kohdusta ja toisen kerran Hengestä
Joh 3:15. Ihminen voi kuolla kahdesti, ensin Eedenin synnin palkkana ja toisen kerran toisessa ylösnousemuksessa Ilm 20:6,14. Välttämättä ihmisen ei tarvitse kuolla koskaan kertaakaan 1 Tess 4:16-17. Joku voi syntyä kaksi kertaa ja kuolla vain kerran jos on osallinen I ylösnousemuksessa; Ilm 20:6.
Isälläni oli tapana sanoa että "pakko ei ole kuin kuolla?!" Vanha sananlasku ei pidä täysin paikkaansa. Lopun aikana elää pieni kourallinen ihmisiä jotka eivät kuole kertaakaan vaan todistavat Jeesuksen II adventtia. 1 Kor 15:51-58.
>>>> Jumalan oikeudenmukaisuus kuoleman suhteen näkyy valinnan vapautena jonka vaikuttimena on rakkaus. Jumala haluaa uuden maan- taivaan valtakunnan olevan rakkauden valtakunta niin kuin on tämän valtakunnan perustuslakikin rakkauden ja täydellisyyden laki. Jaak 2:10-12, 2 Moos 20, 5 Moos 5, Matt 22:36-20. Rakkautta on lopulta hävittää kaikki pahuus kun ensin koko Kosmoksen väki kautta pelastushistorian on tehnyt ensin rakkauden vapaan valintansa. Ilm 20. Eedenin uusi onni kukoistaa Eedeniäkin ihanammassa paikassa Ilm 21-22 iankaikkisuuksista iankaikkisuuksiin. Ilm 21-22, Jes 65:17, 66:22. Pahuus ja vallan valinneet ovat kuolleet lopullisesti, Ilm 21:8, Jes 25:8, eikä muistoakaan pahuudesta ole jäljellä Ilm 21:4, Mal 3:19.
> Uskossa pelastuneet Jes 45:22 iloitsevat ainiaasti ja vastaanottavat tässä ajassa Jes 1:18, Hebr 10:16-17, Jumalan rakkauden ja armon. Jes 48:22, Room 14:17.
Aamen.
Jumalan siunausta
Jari Laurila
keskustelija
ingen pappi
סקרן לדעת :lle
Me emme ole kuolevaisiksi tarkoitettuja, vasta synti, siis vääryys, tottelemattomuus Luojaamme vastaan teki meistä kuolevaisia.
Muta Kristus lunasti meidät takaisin elämään Jumalan yhdeytessä ilman syntiä.
Ikuinen elämä ?
Miksi "vanhurskaat" eivät kuole ?
Ihminen oli alun perin tarkoitettu kuolemattomaksi. Ehtona oli kuuliaisuus Jumalan tahdolle. (1 Moos 2:16-17) Kuuliaisuus on ollut aina ehtona läpi koko Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalan lupauksien täyttymykselle. (esim. 3 Moos 26:14-46)
Ihminen kuitenkin lankesi syntiin paratiisissa, (1 Moos 3:15) ja on ollut uskoton Jumalalle läpi historian. () Ihminen joutui siksi kuoleman alaiseksi ja kärsimään kirouksen. (Room 6:23) Jo paratiisissa kuitenkin annettiin lupaus Kristuksesta. (1 Moos 3:15) (1 Moos 2:9, Ilm 22:2 Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman perusteella ihminen voi saada lahjaksi elämän. (1 Joh 1:2, 5:11, 20, Joh 3: 16, 6:27, 10:28, 17:3, 6:68, 2 Tim 1:10) Tähän armoon liittyy olennaisena myös uudesti syntyminen, jolloin ihmisen koko persoonallisuus ja luonne muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ihminen voi siten elää parempaa ja onnellisempaa elämää jo tässä ajassa. Uudesti syntyminen onkin merkki armosta ja pelastuksesta. (Tiit 3:5, Joh 3:3, Room 5:21)
Iankaikkinen elämä saadaan uskomalla Isään ja Poikaan, (Joh 3:36, 5:24) “Juomalla elämän vettä.” (Joh 4:14) Syömällä “elämän leipää.” (Joh 6:50-58) Tavoittelemalla “katoamatonta ruokaa.” (Joh 6:27)
Kristukselle kuuluvalla on iankaikkinen elämä. (Joh 17:2) Joille Jeesus on suurempi kuin oma elämässä tässä ajassa. (Joh 12:25) Joka etsii kirkkautta tehden hyvää. (Room 2:7) - Joka anoo iankaikkista elämää. (Ps 21:5)
Kenenkään ei tarvitse pettyä kilvoitteluunsa kulkiessaan vilpittömästi. Heikot, vahvat, köyhät ja rikkaat rodusta riippumatta ovat samassa asemassa Jumalan armoon oikeutettuina, kun mukauttavat elämänsä Kristuksen tahtoon. Sota pahaa vastaan Jumalan lain puolesta koskee kaikkia. (Matt 5:17:18, Luuk 16:17, Ilm 14:12) Ihminen joutuu kamppailemaan luonnollisia taipumuksiaan vastaan, etteivät ne tukahduttaisi hengellisyyttä. Jumalan Hengen ohjaukseen antautuneena ihminen voittaa taistelun.
“Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt 7:21-23, 1 Joh 2:1-5)
Jumala onkin luvannut oman Henkensä voiman avuksi, eikä ole jättänyt ihmistä omassa voimassaan kamppailemaan. (Hes 36:25-27, Hebr 8:10, 1 Kor 10:12-13) Kaikki uskonto joka haluaa vain miellyttää, tuottaa nautintoja, elämyksiä tai keskittyy itsekkyyteen eikä lähimmäisten parhaaksi Jumalan kunniaksi, tai on loistelias ei ole Kristuksen uskontoa. (Jaak 4:4, 1 Joh 2:15, Matt 6:24)
Jokainen ihminen on etuoikeutettu tekemään itse oman henkilökohtaisen ratkaisunsa iankaikkisen kohtalonsa suhteen. (Mal 3:7, Apt 2:38, 3:19) Jumalan Pyhä Henki muistuttaa ratkaisun teosta jokaista ihmistä useasti elämän aikana. (Job 33:14-18, 27-30)
On viisasta toimia silloin heti, kun hengelliset asiat ihmistä puhuttelevat ja kiinnostavat!
Hengen kutsun vastustaja paatuu sitä enemmän, mitä enemmän hän vastustaa Jumalan puhuttelua ja kutsua. (Ilm 22:17, Joh 7:37) Joku kerta Jumalan armon vetoomus on viimeinen?! Rakkauden Jumala kysyy ja pyytää luotunensa vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Rakkaudessa Hän armoa tarjoaa. (Apt 26:18, 1 Tess 2:12, 1 Kor 1:9, 2 Tess 2:14, 1 Piet 5:10, 1 Tim 6:12)
Siunausta
Jari Laurila
keskustelija