Mikko oli hiukan väsynyt. Hän joi viskiä toimistotuolillaan. Seinällä roikkui kuva joka oli otettu kun hän valmistui tampereelta poliisikoulusta. Siitä oli jo aikaa. Nyt Mikko oli komissaario. Hän tykkäsi rankaista pikkurikollisia. Nytkin hänen mielessään pyöri anaaliporno attacki. Hän halusi mennä putkatiloihin ja juottaa omaa pissaansa jollekkin lajitoverille. Lopuksi hän panisi perseeseen ja tekisi asscreampien (nussimisen jälkeen katsoo kun spermat valuu reijästä). Hän kulautti loput lasit kurkusta alas. Hän otti pöytälaatikostaan smith wessonin 357mag revolverin. Siinä oli täysi rulla. Hän oli hetken aikaa tyytyväinen omiin saavutuksiin ja laittoi aseen ohimolleen. Hän veti iskurin taakse ja painoi liipasimesta. Aivomassa syöksyi seinälle ja veri roiskui Mikon hajonneesta päästä seinätaululle. Laukaus oli niin voimakas että se kuului ala aulaan asti. Mikon työkaverit säikähtivät ja juoksivat Mikon työhuoneeseen. Näky oli kaunis. Pullea komissaario makasi kaulaspaita päällä rauhallisesti maassa. Päässä oli kahvikupin kokoinen reikä. Mikko itse katseli kuin filminauhaa. Hän muisti kaikki pyllytykset ja sormetukset ja putka/persepanot. Nyrkin läsehtelyt vain kaikui nainnin läiskeessä. Oli kuin näyttelyssä. Isot pyssyt paukkuivat ja käsiraudat räsähtelivät kiinni. Pikkupojat pyllyt pystyssä huusi apua kun Mikko toteutti seksuaalisia taipumuksia. Spermaa roiskui ja paskaa oli kyrvän päässä. Koko Kyrpä paskassa ja perseenreikä spermassa. Näky oli Mikon mielestä niin kaunis että hän halusi nähdä filmin uudestaan, mutta se loppui. Mikko oli saapunut tuonpuoleiseen. Piru tervehti häntä kikkeli pystyssä. Pirun kikkeli oli iisakki järvenpään valmistama 30cm pitkä puukonterä. Piru kertoi että helvetissä ei voi haavoittua eikä kuolla. Kipu ja tuska oli loputonta. Mikkollakin alkoi seisoa ja hän kiimaisena pyllisti pirulle. Piru työnsi kikkelipuukkonsa Mikon perseenreikään ja alkoi nussia samalla kun veri roiskui pitkin helvetin tuloaulaa. Helvetin tuloaula oli marmorikivestä tehty. Seinillä oli soihtuja. Piru oli juuri lopettanut Mikon perseeseen nussimisen. Mikon olo oli huojentunut. Hän oli aina kuvitellutkin helvetin júurikin tällaiseksi nautintojen tyyssijaksi. Mikko oli syntynyt sydän-savossa ja kutsuikin nautiskelijoita naatiskelijoiksi. Piru katsoi Mikkoa ja sanoi: eiköhän mennä? He lähtivät tuloaulasta kävelemään pitkään ja pimeään käytävään joka päättyi hissien luokse. Piru painoi hissin kutsunappia. Meni varmaankin kymmenen minuuttia kunnes hissin ovet aukesivat. Siellä oli äärimmäisen kuuma ja ahdasta. Valokin vain räpsyi. Mikko katsoi pirua ja piru hymyili. Piru sanoi että Mikko nyt vain menee itse hissiin. Mikkoa alkoi tosissaan ahdistaa. Hän aneli pirulta armoa, mutta se ei auttanut. Piru tönäisi Mikon hissiin ja ovet sulkeutuivat. Mikko huusi peloissaan apua. Kuumuus yltyi ja Mikon iho alkoi sulamaan. Tuska oli aivan käsittämätön. Kuului kaksi napsahdusta ja Mikon silmät räjähtivät. Nyt hän oli sokea. Hissi pysähtyi ja valtavat liekit ahmaisivat apua huutavan komissaarion valtavaan liekkimereen. Häneltä paloi ympäriltä koko ihmisolemus ja hänestä jäi jäljele vain hänen henkiolento. Hänen henkiolentonsa leijui valtavan liekkimeren yläpuolella ikään kuin krillissä. Mikosta jäänyttä henkiolentoa krillattiin tosissaan kuin krillissä. Mikko oli joutunut ikuiseen kadotukseen josta hän ei enäään nauttinut. Hän kaipaili omaa valtakuntaansa (putkatiloja) ja niitä aikoija kun hän sai tehdä mitä halusi. Nyt ei enään mikään auttanut. Vain pelkät hämärät muistot lämmittivät hänen mieltään joka oli krillattavana helvetin liekeissä pirun nussimana.
Tarina kadotuksesta
wee
7182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Helvetissä ei vain vielä ole ketään, se on tyhjä. Sitä vasta valmistellaan perkeleelle ja hänen enkeleilleen ja jumalattomille. Tuonela on se paikka jossa odotellaan tuomiota ja helvettiä.
Viimeisen tuomion jälkee heitetää sekä kuolema että tuonela tuliseen järveen,sen jälkeen ei enään ole kumpaistakaan,siellä ova myös kaikki ne jota eitä haluneet ijankaikkiseen elämään päästä.
'''''
Kaikenlaisia fantasioita sitä ihmisten päässä liikkuu.
Ehkä liikuttavin tarina, jonka olen vuosiin kuullut. Oliskos sulla vielä joku videotallenne tästä tapahtumasta? Entäs onko ne helvetin hissit KONEen valmistamia? Kai tähän tulee jatko-osiakin?
Onpa todellista lähimmäisen rakkautta, jos kaikki toisinajattelijat / tekijät nakataan liekkimereen. Mikään ei ole ikuista, ei edes "jumalat". He tietävät sen ja vapisevat.
He He He Lähimäisen rakkaus,se onkin vain Uudestisytyneissä ihmisissä,ei jumalattomissa, jotka kerra ovat erossa ijätäti Jumlan yhdeydestä,he halveksivat heile tarjottua pelstusta,palkansa saivat.
ha ha....
Me itse tuomitsemme itsemme, sillä tuo tuomari on meissää sisäänrakentuneena, ja se maailmankaikkeudellinen syyn ja seurauksen laki, eli elämän laki.
On vain yksi elämä joka pitää kaiken fyysisenkin elämän hengissä
Me olemme vain yksi lenkki tuossa fyysisten elämien ketjussa
Koska fyysinen elämä on rajallista, niin tuo ajaton voi ilmetä vain ,
fyysisten elämien ketjuna, joka alkaa esiasteelta ja kehittyy täydellisyyttä kohti
Meidänkin elämä on osa tuota elämää, mutta ihmisinä olemme menettäneet kosketuksen siihen, materiasta kehityksen kautta
syntyneen ajatiuksen tietämättään synnyttämän egon sielun takia
Se on sitonut meidät henkisesti aikaan, ja näin yhteys kaiken lähteeseen on katkennut
TÄMÄ OLI SE SYNTIINLANKEEMUS JONKA TAKIA IHMINEN
joutui paratiisitilasta ulos
Joten tuo syntyt ego joutui myös henkisesti syyn ja seurauksen alaiseksi, jolloin hän voi itse vaikuttaa kehitykseensä
Sen ihminen on toki tehnytkin, ja seurauksena on kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta
Uskonnot ovat alunperi syntyneet, kun syntyi kärsimysten seurauksena kaipuu takaisin tuohon paratiisitilaan.
AJAN MYÖTÄ USKONNOT OVAT ajautuneet kauas tuosta alkuperäisestä tavoitteesta, ja alkaneet ikuistamaan tätä vallitsevaa olotilaa, säilyttääksen valtansa ihmismieleen ikuisesti
Täällä maanpäällä ollemme, me jouduimme peratiisitilasta ulos,
joten täällä sinne on myös palattava takaisinkin.
Tuo paluu on kuitenkin henkilökohtainen asia,jossa ymmärretään ja oivalletaan se miksi ja minkä vuoksi, tuo psykologinen perimä eli perisynti on syntynyt, ja miksi se seuraa ihmistä perimänä sukupolvesta toiseen
Tuo perimä on sitten se kaiken pahan ja kärsimyksen aiheuttaja, koska, vaikka meillä olisi kuinka hyvät uskomukset ja aatteet, niin joudumme tekemään tuon perimämme, joka toimii meissä piilotajuisesti.
Tuon kaiken ymmärtäminen johtaa tuon perimän hajoamiseen,
ja ihmisen vapautumiseen tuosta menneisyyden taakasta
Seurauksena siitä on kaikkien kärsimysten päättyminen, ja
autuaalline elämä jo täällä ollessa