Kuinka katkeruudesta ja vihasta yli?

Vaikea juttu. Enpä osaa sanoa kauanko tuon ylipääsemiseen menee. Mutta useimmat siitä pääsee yli, se toivottavasti lohduttaa tämänhetken oloasi.

Omat uskontokärsimykset ovat pienempiä kun kyse oli vain hartaasta normiuskovasta äidistä.

Silti harmittaa, että miksei hän nähnyt kuplan läpi ja huomannut uskonnon harhaa. Olen lohduttanut itseäni sillä, ettei hän sitä tahallaan tehnyt. Toimi siinä ympäristössä kykyjensä mukaan. Niin se vaan meni, enkä sitä muuksi enää saa. Paska juttu. No, toki vieläkin huonommin olisi voinut mennä.

Sen sijaan olen todella iloinen, että huomasin itse uskonnon huijauksen. On todella helpottavaa kun voi rauhassa kertoa oman vakaumuksensa. Minun ei tarvitse tuputtaa kenellekään, sillä vakaumus on mun juttu ja muut uskokoon vaikka spagettihirviöön. Se on niiden ongelma.

Olen iloinen myös siitä, että omille lapsilleni voin opettaa maltillisempaa asennetta uskontoon. Ja lähestyä siitä näkökulmasta, että satujapa taitavat olla joulupukki, pyhä henki ja jeesus, kaikki yhtälailla.

Samalla olen huomannut myös sen, että oma elämä eletään nyt eikä vasta jossain eläkkeellä tai kuoleman jälkeen. Teen tänäänkin ne asiat joita tavoittelen, enkä odota niiden tipahtavan eteeni kun illalla ristin käteni. Kääntöpuoli on se että unelmien eteen pitää tosiaan raataa niska limassa, sen sijaan että aikaisemmin risti kätensä vaikka veljen alkoholismin takia. Nyt olen jutellut hänen kanssaan aiheesta, hakenut apua keskusteluun ja häenn tukemiseen. Tulokset ovat ihan toista kuin iltarukouksilla...

Silti kyllä välillä ********* kun lapsuudessa oli niin paljon painostavaa uskontoa, helvetillä pelottelua, kirkonmiesten pelleilyn sietoa, jne. no, nyt on paremmin. ja etenkin jatkossa.

Aika vähän tulee suvun kanssa oltua yhteydessä, tilalle olen hankkinut ystäviä, joiden seurassa on aidosti hyvä olla.

Tsemppiä! Kun sain katkeruuteni hoidettua, olo keveni. Vihani ääneen sanomisesta se minulla alkoi, sitten aloin aktiivisesti etsimään entisen tilalle jotain muuta. Toivottavasti joku näistä jutuista toimisi sinullakin. Minulla tähän prosessiin meni 2 vuotta.

Ihmetystä herättää se, että missähän uskossa äitisi oli, kun peloitteli noin pahasti sinua. Itse kahden lapsen äitinä ei ole käynyt mielessäkään peloitella omia lapsia millään helvetillä ja jos kirkon miehet olisivat peloitelleet lapsiani niin olisin puuttunut välittömästi. Sellainen on sairasta. Tiedossa on miten lessupapit tekevät näitä sairaita manipulointeja ja painostusta ja en käsitä vanhempia, jotka antavat ujuttaa lapsiinsa tällaista sontaa.
Oletko kuitenkin uskossa, kun kirjoitat vakaumuksesta? Yleensähän vakaumuksesta puhutaan kun ollaan uskossa eli kuulutko sitten johonkin helluntaiseurakuntaan vai mihin vai puhutko vakaumuksesta niin ettet usko mihinkään korkeampaan voimaan?
Olen lukenut kirjoituksiasi Yhdenvertainen Suomi keskustelusta ja puollustat kovin helluntalaisia. Käsittääkseni heidän piirissään rehottaa painostus siinä kuin muissakin lahkoissa ja pelotellaan aivan kammottavasti pahoilla hengillä.

Lestat on kyllä niin vitullista porukkaa, että ne pitäisi kaikki hävittää laskemalla veri kurkusta.

Kuulostaa brutaalilta, mutta vielä kauheampaa on tämä saatanan hengellinen mielikuvitusperseily.

Mikään korkeampi ja älykkäämpi olento ei käristä meitä missään vitun tulimeressä kun kuollaan. Eihän tuon sairaampaa ajatusta edes ole. Helvetillä pelottelu on uskomatonta paskaa.

testi

Avauksen tilanne on kaiken kaikkiaan vaikea ja haastava, sillä fundamentalisen ja suvaitsemattoman, sekä suuren hallintaotteen jäsenistään omaavaan uskonliikkeeseen kuuluva läheinen on koetteleva asia ihmissuhteille.

Ilmeisesti äitisi on vaikeassa elämäntilantessaan hakenut tukea ja turvallisuuden tunnetta ko. uskonliikkeestä ja jäänyt sen koukkuun ja samalla alistanut sille lapsensakin.

Yleispätevää ja kaikille sopivaa ratkaisumallia ei ehkä ole olemassa.

Kannattaa kuitenkin koettaa suhtautua tilanteeseen tietyllä fatalismilla ja hyväksyä ettei meneisyyttä voi muuttaa ja läheiset ovat tehneet omat ratkaisunsa (toki lapsina uskonliikkeen vallan alle saatetut eivät), ainakin toistaiseksi.

Kannattaa koettaa rakentaa itselleen mahdollisimman tasapainoinen elämä ja kaikesta huolimatta ja koettaa pitää ovia auki läheisiin, vaikka juuri sen verran kuin itse kulloinkin jaksaa. Ehkä asiat tasaantuvat ajan kanssa läheisiin ja näin myös omassa elämässä.

Ps.

- http://www.uskontojenuhrientuki.fi/mista-apua-kun-uskonto-ahdistaa

- http://freepathways.wordpress.com/tag/etniset-vanhoillislestadiolaiset/