Rahjan veljesten tarina

Suomen Kommunistisen Puolueen perustamiskokouksessa Moskovassa,
kaikki määräytyi bolshevikkien poliittisesta perimästä, proletariaatin diktatuurin valtiomuodosta, tilanteesta Venäjällä ja pyrkimyksistä Suomessa.

Punaiset pakolaiset olivat enemmänkin kuin vain kuvannollisesti
Venäjän Kommunistisen Puolueen »suojeluksessa». He olivat käytännössä täysin riippuvaisia bolshevikeista. Puolueen perustamisesta olivat jo etukäteen käyneet keskusteluja Kuusinen ja Yrjö Sirola suoraan Leninin kanssa, mutta 29. elokuuta 1918 kävi Leninin puheilla vielä Kustaa Rovio.

Sitten samana päivänä 29. elokuuta vietiin äänestykseen Rahjan teesit.
Bolshevikkien »kummisetänä» kokouksessa istui tarkkailemassa äänestystä Jukan veli, Eino Rahja.

Esitystä kannatti 74 kokousedustajaa, vastusti 16 ja äänestyksestä pidättyi 4.
Vastaan äänestäneiltä otettiin bolshevikkien menettelytapojen mukaisesti osanottajakortit pois, joka merkitsi äänioikeuden menettämistä ja kokouksen ulkopuolelle sulkemista. Eino ja Jukka Rahjan nauttima suosio bolshevikkijohdossa, Rahjojen häikäilemättömyys sekä heidän hyvä venäjäntaitonsa olivat kokousväen yleisessä tiedossa. Rahjoilta ei jäänyt huomaamatta myöskään heidän vastustajiensa heikkous ja Rahjat saivat kokouksen päättämään, että vastaan äänestäneet osanottajat voivat kirjallisesti ilmoittaa puhemiehistölle kannanmuutoksestaan ja anoa pääsyä jälleen kokouksen äänivaltaisiksi jäseniksi.

Kokouksen hyväksymät ohjelmateesit olivatkin vain yksi variaatio bolshevikkien
toimintateemoista, joilla he olivat menetelleet suomalaistenkin silmissä kiistattoman
onnistuneesti:

1) Työväen on tarmokkaasti valmistauduttava aseelliseen vallankumoukseen,
eikä suinkaan pyrittävä palaamaan siihen vanhaan eduskunnalliseen, ammatilliseen
ja osuustoiminnalliseen taisteluun, jonka kannalla Suomenkin työväenjärjestöt olivat ennen vallankumousta.

2) Ainoastaan sellainen työväenliike ja toiminta, josta on takeita, että se edistää kommunismin leviämistä sekä työväen tulevan sosialistisen vallankumouksen voitolle pääsyä, on hyväksyttävä — toisenlaisella kannalla esiintyvää toimintaa työväen keskuudessa on jyrkästi tuomittava, paljastettava ja vastustettava.

3) Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväen diktatuuri — on siis pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen, eikä suinkaan kansanvaltaan, ei ennen vallankumousta, eikä vallankumouksen kautta.

4) Työväen diktatuurivallan kautta on luotava kommunistinen yhteiskunta järjestys
pakkoluovuttamalla kaikki maa ja kapitalistinen omaisuus sekä järjestyneen työväen omalla toiminnalla järjestettävä kaikki tuotanto ja tuotteiden jako — ei siis ole, ei vallankumouksen kautta, eikä ennen sitä, pyrittävä vain korjailemaan kapitalistista riistojärjestelmää siedettävämmäksi.

5) Työväen kansainvälisen vallankumouksen syntymistä ja voittoa on edistettävä
mahdollisimman tarmokkaasti, sekä kaikin voimin tuettava Venäjän proletariaatin Sosialistista Neuvostotasavaltaa.
Aseellisen vallankumouksen tavoite saatettiin poistaa ohjelmasta vasta 11. edustajakokouksessa

2. kesäkuuta 1957. Proletariaatin diktatuuri keinona sai puolestaan väistyä ohjelmasta vasta 15 -edustajakokouksessa 5. huhtikuuta 1969.

ollut lentäjä, kuten kirjassa kerrotaan. Eikä tietenkään tsaarin armeijan lentoupseeri.
Hän oli kyllä ollut lentokonetehtaassa töissä.