Ihmisen identiteetille on Raamatun mukaan ominaista, että hän on henki. Sielu on ruumiin ja hengen yhteistulos. Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. Tämän olennon täytyy koostua hienommista aineksista, kuin ajallisuudessa saatu ruumis, jos se on kuolematon.
Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin.
Filosofi saattaa sanoa, että ihminen ei ole ollut aikaisemmin olemassa, koska hän ei muista siitä mitään. Tähän olettamukseen joudutaan, jos korostetaan mentaalisten ominaisuuksien samaisuutta identiteetin ehtona.
Kehittymisemme vuoksi olemme unohtaneet aikaisemman olemassaolomme. Tämän ajattelutavan mukaan on ihmisen identiteettiä etsittäessä mentävä mentaalisten ominaisuuksien taustaan ja hengen todellisuuteen. Mentaalinen todellisuus ei ole ainoa todellisuuden muoto. Muistamattomuus ei merkitse sitä, ettei muistettavaa voisi olla, vaikka sitä ei voisi mieleen palauttaakaan.
Ihmisen eettinen taju on hyvin erikoinen ilmiö olemassaolossa. Olisiko sillä yhteyttä entelekiaan siten, että se olisi vaistonomainen suunnannäyttäjä, jotta voisimme toteuttaa meihin sisältyvän mahdollisuuden täydellisyyteen? Eettisen tajumme vaikutuksesta tunnemme esim. niin, että epäitsekäs teko on arvokkaampi kuin hyötyyn tähtäävä. Voimme esimerkiksi tajuta, että ateisti, joka toimii lähimmäisensä parhaaksi epäitsekkäästi, toimii eettisesti arvokkaammin kuin kristitty, jonka mielessä teon motiivina päilyy palkkio taivaassa. Hyvän työn seuraukset voivat olla aivan samat, mutta kuitenkin kiinnitämme huomiota myös siihen motiiviin, josta teko lähtee.
Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin.
Filosofi saattaa sanoa, että ihminen ei ole ollut aikaisemmin olemassa, koska hän ei muista siitä mitään. Tähän olettamukseen joudutaan, jos korostetaan mentaalisten ominaisuuksien samaisuutta identiteetin ehtona.
Kehittymisemme vuoksi olemme unohtaneet aikaisemman olemassaolomme. Tämän ajattelutavan mukaan on ihmisen identiteettiä etsittäessä mentävä mentaalisten ominaisuuksien taustaan ja hengen todellisuuteen. Mentaalinen todellisuus ei ole ainoa todellisuuden muoto. Muistamattomuus ei merkitse sitä, ettei muistettavaa voisi olla, vaikka sitä ei voisi mieleen palauttaakaan.
Ihmisen eettinen taju on hyvin erikoinen ilmiö olemassaolossa. Olisiko sillä yhteyttä entelekiaan siten, että se olisi vaistonomainen suunnannäyttäjä, jotta voisimme toteuttaa meihin sisältyvän mahdollisuuden täydellisyyteen? Eettisen tajumme vaikutuksesta tunnemme esim. niin, että epäitsekäs teko on arvokkaampi kuin hyötyyn tähtäävä. Voimme esimerkiksi tajuta, että ateisti, joka toimii lähimmäisensä parhaaksi epäitsekkäästi, toimii eettisesti arvokkaammin kuin kristitty, jonka mielessä teon motiivina päilyy palkkio taivaassa. Hyvän työn seuraukset voivat olla aivan samat, mutta kuitenkin kiinnitämme huomiota myös siihen motiiviin, josta teko lähtee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuossahan vastasit itse avauksesi otsikkokysymykseen. Koska vastaus on pelkästään uskonvarainen eikä perustu objektiivisiin havaintoihin, siihen ei ulkopuolisen ole tarpeen tai syytäkään puuttua.
Sielu voidaan todistaa jaakobilaisella logiikalla olemattomaksi.
Ihminen koostuu pelkistä alkeishiukkasista. Koska alkeishiukkasilla ei ole kykyä ajatella, ihminen ei voi ajatella. Ja koska alkeishiukkasilla ei ole sielua ja ihminen koostuu pelkistä alkeishiukkasista, ihmisellä ei ole sielua.
http://evoluutiovalhe.wordpress.com/ selvittää pääsi!
Selvitä itse pääsi, ettet viljelisi moista kreationistista ulostetta!
Sielua ei ole olemassa. Se mitä ihmiset luulevat sieluksi, on jotakin heidän tietoisuutensa minuutta, mikä on pelkkä aivojen kehtolaulu kontrollin tunteen antamiseksi.
Veit sanat suustani.
Miten sen nyt sitten ottaa. Sielu on hengen ja ruumiin yhteydestä syntyvä kokonaisuus, joten sitä ei ole erikseen. Kästteenä se on tarpeen, kun tutkitaan tuota yhteyttä. Henki antaa elämän ja ruumis mahdoillisuuden toimia materiaalisessa maailmassa.
Tämäkin asia on parasta katsoa Raamatusta niin ei tule väärinkäsityksiä.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=1. Moos. 2:7&rnd=1398730745630
Siis mutakasa henki = sielu.
Vuoden 1933/39 käänmnöksessä on paremmin:
1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Ajatusmaailmasta, aivojen tuote