Mistä ihmisen sielu koostuu?

Ihmisen identiteetille on Raamatun mukaan ominaista, että hän on henki. Sielu on ruumiin ja hengen yhteistulos. Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. Tämän olennon täytyy koostua hienommista aineksista, kuin ajallisuudessa saatu ruumis, jos se on kuolematon.

Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin.

Filosofi saattaa sanoa, että ihminen ei ole ollut aikaisemmin olemassa, koska hän ei muista siitä mitään. Tähän olettamukseen joudutaan, jos korostetaan mentaalisten ominaisuuksien samaisuutta identiteetin ehtona.

Kehittymisemme vuoksi olemme unohtaneet aikaisemman olemassaolomme. Tämän ajattelutavan mukaan on ihmisen identiteettiä etsittäessä mentävä mentaalisten ominaisuuksien taustaan ja hengen todellisuuteen. Mentaalinen todellisuus ei ole ainoa todellisuuden muoto. Muistamattomuus ei merkitse sitä, ettei muistettavaa voisi olla, vaikka sitä ei voisi mieleen palauttaakaan.

Ihmisen eettinen taju on hyvin erikoinen ilmiö olemassaolossa. Olisiko sillä yhteyttä entelekiaan siten, että se olisi vaistonomainen suunnannäyttäjä, jotta voisimme toteuttaa meihin sisältyvän mahdollisuuden täydellisyyteen? Eettisen tajumme vaikutuksesta tunnemme esim. niin, että epäitsekäs teko on arvokkaampi kuin hyötyyn tähtäävä. Voimme esimerkiksi tajuta, että ateisti, joka toimii lähimmäisensä parhaaksi epäitsekkäästi, toimii eettisesti arvokkaammin kuin kristitty, jonka mielessä teon motiivina päilyy palkkio taivaassa. Hyvän työn seuraukset voivat olla aivan samat, mutta kuitenkin kiinnitämme huomiota myös siihen motiiviin, josta teko lähtee.