Moi!
Kysyisin sellaista, voisinko ottaa näin miniänä puheeksi isovanhempien kanssa heidän harrastamansa eriarvoisen lastenlasten kohtelun? Auttaaks se? Onko joku onnistunut tässä ja miten se onnistui? Millä tavoin kannattaisi asia ottaa esille?
-nimimerkki liian kauan kärsinyt
Ikuisuusaihe kysymys (eriarvoiset lapsenlapset)
8+2
39
1994
Vastaukset
- No ei tod.
Tiedän törkeän tapauksen jossa miniä vaatimalla vaatii että hänen pesäänsä tuomaa lasta pitää rakastaa yhtä paljon kuin bio lapsenlapsia. Jos ja kun vieraasta lapsesta pitää, se on ihan ok - mutta ei ketään voi pakottaa rakastamaan toisesta suvusta tullutta lasta. Se, että lapsi kuuluu perheeseen, on ihan ok - mutta se on kaukana siitä että pakolla on rakastettava..
- rupla &&&&
Tuo on niitä " nykyajan " kotkotuksia....kohta vaaditaan että muualta tulleet kakarat saavat myös periä isovanhempia...vaikka bio-lastenlasten kustannuksella...
- Kolikon toinen puoli
Kuinka paljon itse pidät appivanhemmistasi?
Rakastatko heitä kuin omia vanhempiasi? Kohteletko äitiäsi ja anoppiasi samalla tavalla?
Jos et, miksi et?- 8+2
Tässä on kyse aivan tavallisesta suvusta ilman uusperhekuvioita. Kaikki lapsenlapset ovat biologisia, mutta yksi on isovanhemmille kaikkein tärkein, suunnilleen asuu mummolassa. Muita ei "jakseta" tavata.Surettaa näiden osattomien puolesta, monta oharia tullut
Millaisella lähestymistavalla voisi asiaa nostaa framille? Kannattaako edes yrittää? Voisin itse mennä puoleen väliin vastaan, jos tietäisin missä se on. Rauhaa ja rakkautta haluaisin, en riitoja.
Ap - Toiseksi paras
8+2 kirjoitti:
Tässä on kyse aivan tavallisesta suvusta ilman uusperhekuvioita. Kaikki lapsenlapset ovat biologisia, mutta yksi on isovanhemmille kaikkein tärkein, suunnilleen asuu mummolassa. Muita ei "jakseta" tavata.Surettaa näiden osattomien puolesta, monta oharia tullut
Millaisella lähestymistavalla voisi asiaa nostaa framille? Kannattaako edes yrittää? Voisin itse mennä puoleen väliin vastaan, jos tietäisin missä se on. Rauhaa ja rakkautta haluaisin, en riitoja.
ApRakkaus ja läheisyys ovat kaksisuuntaisia asioita. Tunteet eivät ole kauppatavaraa, niitä ei voi kasvattaa kuin ruusuja. Molemminpuolinen tunne syntyy vuorovaikutuksesta. Jos toinen torjuu tunteensa, et voi hänelle niitä opettaa tai "ottaa puheeksi". Kun ei synkkaa, niin ei synkkaa.
Myös lapsilla on mielipiteensä. Omalla kohdallani on sukulaistyttö, joka ei koskaan ottanut kontaktia, ei vastannut, ei hymyillyt, ei torjunutkaan, mutta osoitti kaikin tavoin, että emme ole ystäviä. Mistä johtuu, en tiedä.
Lakkasin yrittämästä sittemmin, ja nyt kun hän on jo teini-iässä, hän tuntuu hiukan ihmettelevän, miksi välimme ovat niin kaukaiset. Tuskin hän tarkoituksella minut torjui pienenä.
Mutta en voinut itsekään enempää yrittää.
Mitään selitystä ei tällaisiin epätunteisiin varmaankaan löydy, kuten ei siihen sulaan rakkauteenkaan, jota vanhempi voi tuntea lasta kohtaan.
En menisi neuvomaan enkä kysymään, mummu varmasti itsekin on tunteistaan perillä.
Monilla vanhemmillakin on lempilapsi, jonka kotkotukset ovat ne ihanimmat ja hartaimmin seuratut. Sisarus voi tuntea olevansa toisella sijalla, ja keskinäinen kilpailu saattaa kasvaa katkeraksi taisteluksi, joka jatkuu loppuiän.
Aikuisilla on suuri vastuu. Mutta omat vanhemmat kuitenkin ovat ne tärkeimmät, toisella sijalla vasta mummut ja vaarit.
- Tasa-arvoon pyrkii
On totta että toinen lapsenlapsi on rakkaampi kuin toinen. Se johtuu siitä mihin omaan elämänvaiheeseen lapsi on syntynyt. Esim. itselläni eka syntyi kun omassa parisuhteessani kaikki oli hyvin. Hän tuntuu kovin rakkaalta ja innolla odotin syntymää ja seurasin kehitystä. Toinen syntyi keskelle avioerokriisiä, itse juuri ja juuri selvisin, hän tuntuu vieraammalta. Nyt kolmas on taas hyvin läheinen, itsellä on taas elämä tasapainossa.
Mutta niin iso ero ei ole että he itse sen huomaisivat. Tasapuoliseti toki kohtelen, samanarvoiset lahjat ja yhtä paljon yhdessäoloa ja huomiota.
Ottaisin sinuna asian puheeksi, ihan vaan kolminkesken vaikka kahvipöydässä. Kertoisin että tunnen toisten lasten jäävän vähemmälle huomiolle ja esittäisin, voisivatko he huomioida heitäkin saman verran kuin niitä mieluisia lapsia. Voi olla ihan tiedostamatonta. Esim. toisen lapsen piirteet muistuttavat isovanhempia jostakin ikävästä ihmisestä suvussa. Voi hyvinkin selvitä, mutta jos ei ole tähän mennessä selvinnyt, ei luultavasti selviä itsestään. - hyvä mahdoton
Et kerro, montako lasta sinulla on?
Jos on useampia, niin kohteletko heitä täsmälleen samoin? Siis toki he saavat ruokaa ja puhtautta, ym. mutta muuten.
Lapset ovat erilaisia. Toinen tykkää, kun hänelle luetaan satuja, toinen haluaa juosta kovaa, kolmas pelaa futista... Lasten ikäkin sanelee vähän erilaiset tarpeet. Voit vain yrittää olla tasapuolinen ja ottaa lasten erityisyyden huomioon.
Siskoni oli toisen pappani lellikki, mutta tykkäsi pappa meistä muistakin. Itselläni oli muita kiinteämpi suhde isoäitiini. Tykkäsin hänen seurastaan. Kyllä siinä syntyy erilainen suhde, kun näkee toista viikoittain ja toista pari kertaa vuodessa.
Ihmissuhteet eivät koskaan ole yksipuolisia.
Hyvä, mutta mahdoton tavoite - 14+5
Onko teillä kokemuksia tästä puheeksi ottamisesta? Auttoiko?
Oikeastaan haen tällä avauksella hyväksi koettuja toimintatapoja, syitä olen vatvonut mielessäni ihan riittämiin ja niitä on itsessänikin. Tällä palstalla käy paljon appivanhempia. Jos miniänne tai vävynne ottaisi jonkun epäkohdan rauhallisesti puheeksi vaikkapa kahvipöydässä, mikä olisi reaktio? Voiko ihminen muuttua?
-ap- Älä sohaise!
Koetin mummuna kuvitella, että esim. miniäni alkaisi kahvipöydässä eritellä minun tunteitani lapsenlapsia kohtaan ja koettaisi saada minut ymmärtämään, että kohtelen lapsia eriarvoisesti.
Kyllä varmasti järkyttyisin aika tavalla.
Ensinnäkin, on sekä tyttöjä että poikia. Eri-ikäisiä. Vanhimmat ovat aikanaan olleet hyvinkin läheiset, koska heitä oli vain kaksi. Sitten porukka kasvoi, eikä minulta varmaankaan ole riittänyt tasapuolista huomiota kaikille. Toisiin lapsiin tutustuu helpommin. Toiset lapset kaipaavat äitiä ja arkailevat muita aikuisia. Uhmaiät ovat jokaisella erilaiset. Mummun luona viihdytään eri tasoisesti, ruokatottumukset vaikuttavat, tekemisen puute voi aiheuttaaa vaikeuksia. Mummu ei jaksa lähteä pulkkamäkeen tai uimarannalle. Toiset lapset tyytyvät, toisille se on raskasta.
Oma mielen virkeys vaikuttaa keskinäisiin suhteisiin. Mietin, onko nuorimmainen yhtä läheinen kuin vanhin.
En osaa verrata. He ovat ihan eriluonteiset, eri kodeista, eri vanhemmat, eri tavat.
Luulen, että en ikinä unohtaisi sitä kahvipöytäkeskustelua. Tuntisin itseni aiheettomasti syyllisten penkille joutuneeksi epämummuksi. Välini ko. keskustelijaan viilenisivät, ja luulenpa vaan, että tunne heijastuisi myös hänen lapsiinsa, vaikka miten yrittäisin sanoa itselleni, että he ovat viattomat aikuisten töppäilyihin.
- Tasa-arvoon pyrkii
Jos noin tapahtuu kuin "älä sohaise" kertoo niin sitten ei kannata ottaa puheeksi. Eli perun ohjeeni. On ihmisiä jotka loukkaantuvat lähes lopullisesti arvostelusta, jona he luultavasti kysymistäsi pitäisivät.
Ajattelin asiaa ihan omalta kohdaltani ja omien lasteni perheet ottavat asian heti puheeksi jos ovat käytöksestäni eri mieltä. Viimeksi moittivat kun kerroin erostani suoraan lapsenlapsen kysyessä, ei saanut kertoa totuutta. Otin asian opiksi, nyt jos vähäkään epäilen lapsen kysyessä jotain poikkeuksellista, en heti vastaa mitään vaan kysyn vanhemmilta.
Itse otan arvostelun ja moitteet poikkeuksetta niin että mietin voinko korjata jotain, joissakin asioissa voin, harvoissa joudun todeta että en voi tehdä toisin. En tiedä onko tällainen hyväsydämisen ihmisen luonne hyväksi enkä sitä kenellekään suosittele. Jonkin verran aiheuttaa turhaakin syyllisyyttä ja ahdistusta. Mutta toisaalta on helppo elää kun ei ole mitään virhetekoja mieltä painamassa. Olen onnellinen, hyvässä parisuhteessa ja läheiset välit lasten perheiden jokaikiseen jäseneen. - Toivon hyvää
Tunnistan tuollaista epätasa-arvoisuutta anopissani lastenlasten suhteen, mutta asia ei ole minua kovin paljon puhuttanut. Anoppini lellii lastenlasta, jolla kaikki elämässään on muita lapsenlapsia huonommin: (erolapsi, ei kovin älykäs, sottainen, puhevika, kastelee yms). Eriarvoisuudesta muihin nähden ei ole koitunut mitään hyvää tälle lapselle - ehkä päinvastoin.
- mummuksi
Et kai sentään kuvittele, että lapsen vaikeudet hänen vanhempiensa avioerosta alkaen johtuvat siitä, että hänen isoäitinsä "lellii" häntä?
Isoäidit ovat useinkin heikoimman puolella. - Toivon hyvää
mummuksi kirjoitti:
Et kai sentään kuvittele, että lapsen vaikeudet hänen vanhempiensa avioerosta alkaen johtuvat siitä, että hänen isoäitinsä "lellii" häntä?
Isoäidit ovat useinkin heikoimman puolella.Osittain isoäidin syytä olivat erosta alkaen nuo lapsen monet vaikeudet (siis osa vaikeuksista, osa synnynnäisiä ja osa ensimmäisten elinkuukausien ja osa kasvatuksen tulosta). Ikävä kyllä.
Lapsella on nyt kuitenkin asiat hyvin. Hän ei tapaa enää lainkaan isovanhempaansa, joka häntä paljon hoiti. Ei juurikään tapaa kyllä enää äitiäänkään.
- 12+16
Usein näillä keskustelupalstoilla on ollut viestiä, että joku on ottanut puheeksi. Ja siitä on seurannut hirveä sota, mökötys ja välien katkeaminen. Mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Välien katkeamista en itse haluaisi. Toivoisin, että lapsillani olisi isovanhemmat, joista ei puhuta pahaa selän takana. Tällä hetkellä näyttää siltä, että isommiksi kasvaneet lapset ovat itse alkaneet oivaltaa asemansa suvussa, valitettavasti.
Joku ehdotti tuolla keskustelua myös ja perui sitten puheensa. Uskoisin, että olet itse tasapainoinen ja tasapuolinen ihminen ja kestäisit varmasti lempeän kritiinkin. Haluat tutustua lastesi puolisoihin ja haluat viljellä yhteisöllisyyttä.
Kaikissa perheissä näin ei ole vaan perheeseen tulija haistaa jonkun vinoutuneisuuden. Perhe näyttää päällisin puolin jopa erinomaiselta, mutta kulisseissa on ristiriitoja, epäoikeudenmukaisuutta ja vanhoja juttuja. Näiden generoimana sitten toimitaan miten toimitaan ja sinänsä asiaan täysin viaton tulija saattaa tuntea olevansa ei-toivottu ihan vaan sen takia, että on vaikkapa perheen mustan lampaan puoliso. Tilanteeseen sopeutuminen vie uudelta perheenjäseneltä hirveästi aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää toisinkin.
Mukavaa, kun olette lähteneet keskustelemaan tästä aiheesta!
-ap- Älä sohaise!
Pitäisi aina muistaa, että olemme kaikki erilaisia. Sattuma on heittänyt jotkut samaan sukuun. On vain opittava hyväksymään toiset sellaisina kuin he ovat, sillä vain itseään voi muuttaa. Jos muutosta tarvitaan, pitää katsoa peiliin.
Toiselle ei voi ehtoja asettaa ja vaatia häntä muuttamaan tunteitaan tai käsittämään, että hän toimii väärin.
Kenen mielestä väärin? Se on se tuhannen taalan kysymys.
Jokainen toimii mielestään ihan oikein, mutta on kovin vaikea käsittää, miksi pitäisi selittää toimensa ja tunteensa jollekin toiselle ihmiselle.
Se toinenkin tuntee varmasti omasta mielestään oikein. Eihän kukaan normaali ihminen tarkoituksella toimi vastoin omaatuntoaan ja periaatteitaan.
Jos joku syyttäisi ketjun aloittajaa siitä, että hän kohtelee tai ymmärtää anoppinsa asenteet väärin, hän varmaan hämmästyisi ja sanoisi, että yrittää vain saada ko.henkilön ymmärtämään, että hän kohtelee lapsenlapsiaan eriarvoisesti.
Aloittajan olisi vaikea käsittää, että joku toinen ei näe asiaa ollenkaan siinä valossa.
Miten asia etenisi, kuinka saataisiin keskustelu sujumaan ilman, että syytökset alkaisivat sinkoilla tai loukkaantumisilta vältyttäisiin?
Ei olisi todellakaan helppoa. 12 16 viittaa juurii siihen. Toista ei voi muuttaa.
- Puolifakta
Omasta empiirisestä tutkimuksestani voisin vetää sen johtopäätöksen, että isovanhempien lellikit eivät tule koskaan menestymään elämässään. Heitä löytyy mm. vankiloista, katkaisuasemilta ja ....hirrestä.
Älkää siis suotta olko heille kateellisia, koska isovanhemmat lellivät lapsenlapsikatraan heikointa yksilöä. Olkaa iloisia, jos omat lapsenne eivät kuulu siihen joukkoon!- 0105
Famollamme on vain kaksi lastenlasta. Esikoista hän pitää jotenkin parempana kuin kuopusta. Esikoisen asioista on kiinnostunut, ei kuopuksen. Rahaa kyllä jakaa yhtä paljon, mutta tunneside puuttuu kumpaankin. Esikoinen ei niin välitä. Sanoo odottavansa perintörahoja. Kuopuksella on parempi moraali, hän ei puhu sellaista.
Äidilläni on viisi lastenlasta. Omat suhteeni katkesivat aikoinaan sisareeni, jolla on yksi lapsi. Suhteen katkeaminen johtui sisaren isäämme kohdistamasta väärinkäytöksestä. Seuraavat kaksi ovat veljeni perheestä. Kaikki asuvat noin 10 kilometrin säteellä mummusta. MInä ja lapseni asumme 70 kilometrin päässä. Veljeni perhe enkä itse pidä yhteyttä sisareni perheeseen eli yksi serkku on täysin erillään. Hän on jo täysi-ikäinen.
Äitini jaksaa höpöttää tästä lapsesta paljon puhelimessa ja kertoa hänen asioitaan, vaikka tietää etten edes tunne tätä ihmistä enkä yleensä ole kiinnostunut umpioutojen ihmisten asioista. Samanlainen hän on itse. Yleensä siis keskeytän sitten puhetulvan kysyen jotain aivan muuta.
Veljeni lapset ovat myös läheisiä mummulle ja hän antaa näille kaikille kolmelle esim. rahaa ja yhtä ja toista etua, mm. antaa yhden lapsenlapsen pitää autoaan ja ajella sitä (siis omiin nimiinsä, ei suinkaan mummun avuksi).
Minä ja lapseni käymme mummulle noin 3-4 kertaa vuodessa eikä meillä ole riitoja. Olen ainoa yksinhuoltaja, muilla sisaruksillani on puolisot.
Pääsiäisen aikaan minua alkoi ottaa tämä suosiminen päähän. Taas tuli tarinaa mm, kuinka hän ostelee sitäjatätä meille vieraan lapsenlapsen tulevalle puolisollekin ja kuinka veljeni lapset saavat plaa plaa ... Kysyin etkö huomaa ollenkaan että minua alkaa ottaa päähän tuollainen. Vastasi että hän vsaa tehdä rahoillaan ja tavaroillaan mitä haluaa. Sanoin että niin tietysti mutta voisitko sinä olla puhumatta näitä asioita sitten minulle, koska täälläkin on kaksi lastenlasta, jotka voisivat tarvita yhtä ja toista. Hämmästyi. Vaihdoin puheenaiheita. Soitti sitten ja kutsui meitä. En työasioiden vuoksi voinut osallistua, mutta lapseni kävivät tervehtimässä häntä.
Sanoin omilleni etten pidä siitä että mummu alkaa laittaa aina harrastamaansa epätasa-arvoisuutta nyt kierrätykseen lastenlasten kesken. Kerroin muutaman tapauksen omasta elämästäni, mmutta sanoin samalla etten jäänyt katkeraksi äidilleni, mutta siinä on syy miksi olen omien lasteni kohdalla erittäin tarkka siitä, että epätasa-arvoa eivät joudu minun taholtani kokemaan.
Sitä on siis ollut aina, koska toiset asuvat lähempänä. Omat lapseni ovat jääneet
ilman kaikenlaisia etuja. Veljeni ja sisareni helposti heittivät omat penskansa mummun hoidettaviksi, jos itsellään oli menoa. Minä en tehnyt niin kertaakaan. Lapset pääsivät joskus kyllä mummulle yöksi. Toivottiin että minä tulisin myös. En halunnut, koska muutenkin olimme aina yhdessä lasteni kanssa ja olisin halunnut että mummu tutustuu minunkin lapsiini. Jos mennimme kaikki yhdessä niin hetken päästä sinne roudattiin myös muut lapsenlapset eivätkä oat lapseni saaneet pitää mummua hetkeäkään itsellään. Joo kyllä oppivat jakamaan jo muutenkin, koska olemme aina eläneet kolmisin.
Mummu eli äitini arvosti sisartani, mutta minua ei. Veljeni taas oli hänelle jumala.
Sanoin tosiaan siis puhelimessa asiasta hieman. En tiedä kuinka paljon auttoi, mutta viimeksi kuin soittelimme en joutunut kuuntelemaan muiden lastenlasten edesottamuksista ja heidän tulevista puolisoistaan ja suunnitelmistaan. Yleensä äitini sitten nimittäin haluaa puhua vain niistä eikä kysele minun lasteni asioista eikä edes oikein välitä kuulla niitä. - ,,..
Niistä laitoksista löytyy laiminlyötyjä ihmisiä, ei sellaisia, jotka saivat lellimistä osakseen. Ja en ymmärrä mikä ongelma on siinä, jos kiintyy eniten heikoimpaan. Me ihmiset nyt olemme sellaisia, että annamme eniten, sille joka eniten tarvitsee meitä. Etkä sinäkään voi päättää kuuluuko lapsesi heikkoihin yksilöihin. Omalle mummulleni läheisin on aina olet kehitysvammainen serkkuni. En näe siinä mitään väärää. Paremminkin olen onnellinen, että serkullani on monta ihmistä jotka rakastavat häntä sellaisena, kuin hän on.
- Puolifakta
,,.. kirjoitti:
Niistä laitoksista löytyy laiminlyötyjä ihmisiä, ei sellaisia, jotka saivat lellimistä osakseen. Ja en ymmärrä mikä ongelma on siinä, jos kiintyy eniten heikoimpaan. Me ihmiset nyt olemme sellaisia, että annamme eniten, sille joka eniten tarvitsee meitä. Etkä sinäkään voi päättää kuuluuko lapsesi heikkoihin yksilöihin. Omalle mummulleni läheisin on aina olet kehitysvammainen serkkuni. En näe siinä mitään väärää. Paremminkin olen onnellinen, että serkullani on monta ihmistä jotka rakastavat häntä sellaisena, kuin hän on.
Ei siinä tosdellakaan ole lainkaan ongelmaa, että jotkut isovanhemmat lellivät lapsenlapsistaan heikointa, sairainta, tyhmintä, ruminta jne. Olkaamme siis onnellisia, kun huomaamme, että lapsemme kuuluvat niinhin "sunnuntailapsiin", joita ei kenenkään tarvitse lelliä säälistä tai mistään muustakaan syystä.
Kuten kirjoitin, laitoksista löytyy vanhempiensa laiminlyömiä, isovanhempiensa säälistä lellimiä ihmisiä. Lapsia, jotka jo elämän alkumetreillä ovat saaneet "huonot kortit". Kun tällainen lapsi aikuisena tajuaa, olleensa "erityisasemassa" heikkoutensa vuoksi serkkuihinsa nähden, itsetunto murenee entisestään. - Järkyttynyt mummo
Puolifakta kirjoitti:
Ei siinä tosdellakaan ole lainkaan ongelmaa, että jotkut isovanhemmat lellivät lapsenlapsistaan heikointa, sairainta, tyhmintä, ruminta jne. Olkaamme siis onnellisia, kun huomaamme, että lapsemme kuuluvat niinhin "sunnuntailapsiin", joita ei kenenkään tarvitse lelliä säälistä tai mistään muustakaan syystä.
Kuten kirjoitin, laitoksista löytyy vanhempiensa laiminlyömiä, isovanhempiensa säälistä lellimiä ihmisiä. Lapsia, jotka jo elämän alkumetreillä ovat saaneet "huonot kortit". Kun tällainen lapsi aikuisena tajuaa, olleensa "erityisasemassa" heikkoutensa vuoksi serkkuihinsa nähden, itsetunto murenee entisestään.Mummona luen näitä dokumentteja sydän kylmänä. Miten suuri vaikutus mummoilla onkaan lapsiin, verrattuna esim. vanhempiin, täteihin, serkkuihin tai kummeihin!
Enpä ole ymmärtänytkään, kuinka keskeinen asema minullakin on ollut lastenlasteni elämässä. Kauheaa ajatella, että joku lapsenlapsi olisi saanut sen käsityksen, että olisin pitänyt häntä erityisasemassa hänen heikkoutensa vuoksi. Hänhän murenisi silmissä!
Jospa joku lapsenlapsi on arvellut olevansa erityisasemassa, ja nyt havaitseekin, että sen on täytynyt johtua siitä, että olen pitänyt häntä katraan heikoimpana, sairaimpana, rumimpana jne. Lapsirukka on ehkä luullut, että huolenpitoni olisi johtunut rakkaudesta!
Ja nyt karmea totuus valkeneekin! Jopa minulle.
Ja jospa sekin ns. totuus, että isovanhempien hellimät lapset joutuvat liukkaalle ja lavealle tielle, joka johtaa vankilaan, katkaisuasemille ja hirteen!
Vastuu mummoilla on suuri. Ja siihen he joutuvat tahtomattaan, kun omat lapset soittelevat ja pyytävät, että mummo ottaisi lapset viikonlopuksi tai loma-ajaksi. Mistä mummorukka voisi tietää. millainen poltergeist-ilmiö hän pahimmillaan voi lapselle olla.
ISOÄIDIT!
Lukekaa tarkkaan ja kavahtakaa. Vaikutuksenne lapsenlapsenne elämään ja tulevaisuuteen on ääretön. - Puolifakta
Järkyttynyt mummo kirjoitti:
Mummona luen näitä dokumentteja sydän kylmänä. Miten suuri vaikutus mummoilla onkaan lapsiin, verrattuna esim. vanhempiin, täteihin, serkkuihin tai kummeihin!
Enpä ole ymmärtänytkään, kuinka keskeinen asema minullakin on ollut lastenlasteni elämässä. Kauheaa ajatella, että joku lapsenlapsi olisi saanut sen käsityksen, että olisin pitänyt häntä erityisasemassa hänen heikkoutensa vuoksi. Hänhän murenisi silmissä!
Jospa joku lapsenlapsi on arvellut olevansa erityisasemassa, ja nyt havaitseekin, että sen on täytynyt johtua siitä, että olen pitänyt häntä katraan heikoimpana, sairaimpana, rumimpana jne. Lapsirukka on ehkä luullut, että huolenpitoni olisi johtunut rakkaudesta!
Ja nyt karmea totuus valkeneekin! Jopa minulle.
Ja jospa sekin ns. totuus, että isovanhempien hellimät lapset joutuvat liukkaalle ja lavealle tielle, joka johtaa vankilaan, katkaisuasemille ja hirteen!
Vastuu mummoilla on suuri. Ja siihen he joutuvat tahtomattaan, kun omat lapset soittelevat ja pyytävät, että mummo ottaisi lapset viikonlopuksi tai loma-ajaksi. Mistä mummorukka voisi tietää. millainen poltergeist-ilmiö hän pahimmillaan voi lapselle olla.
ISOÄIDIT!
Lukekaa tarkkaan ja kavahtakaa. Vaikutuksenne lapsenlapsenne elämään ja tulevaisuuteen on ääretön.Kyllä, silloin kun isoäiti(isoisä ei ole tasapuolinen lapsenlapsiaan kohtaan, vaikutukset lastenlasten elämään voivat olla musertavat. Tsempatkaa siis! Pystyttekö siihen? Epäilen...
- Anoppimummu
Puolifakta kirjoitti:
Kyllä, silloin kun isoäiti(isoisä ei ole tasapuolinen lapsenlapsiaan kohtaan, vaikutukset lastenlasten elämään voivat olla musertavat. Tsempatkaa siis! Pystyttekö siihen? Epäilen...
Pitää varmaankin siirtyä olemaan vain kirjeitse yhteydessä lapsenlapsiin. Facebookkiin vaan koko konkkaronkka.
Meille ei enää ole tulemista, sillä joku voi romahtaa, kun huomaa jääneensä vähemmälle. - ,,..
Puolifakta kirjoitti:
Ei siinä tosdellakaan ole lainkaan ongelmaa, että jotkut isovanhemmat lellivät lapsenlapsistaan heikointa, sairainta, tyhmintä, ruminta jne. Olkaamme siis onnellisia, kun huomaamme, että lapsemme kuuluvat niinhin "sunnuntailapsiin", joita ei kenenkään tarvitse lelliä säälistä tai mistään muustakaan syystä.
Kuten kirjoitin, laitoksista löytyy vanhempiensa laiminlyömiä, isovanhempiensa säälistä lellimiä ihmisiä. Lapsia, jotka jo elämän alkumetreillä ovat saaneet "huonot kortit". Kun tällainen lapsi aikuisena tajuaa, olleensa "erityisasemassa" heikkoutensa vuoksi serkkuihinsa nähden, itsetunto murenee entisestään.Ei vanhempien laiminlyömiä lelli kukaan, ei edes ne isovanhemmat.
Luuletko, että sairaista, vammaisista ym. välitetään vain siksi, että heitä säälitään? Eikä siksi, että heistä välitetään ja rakastetaan. Erityistarpeinen lapsi tarvitsee enemmän apua, jolloin hänen kanssaan vietetään myös enemmän aikaa. On ihan luonnollista kiintyä ihmiseen, joka tarvitsee sinua enemmän ja jonka seurassa vietät enemmän aikaa.
Lapset ovat rakkaita, vaikka eivät olisikaan täydellisiä. Jos joku saa enemmän huomiota siksi, että on vammainen, niin vain täysi typerys on kateellinen.
- Rohkea rokan syö =)
Suosittelen ottamaan puheeksi. Eipähän sitten myöhemmin kaduta. Se on sitten eri juttu kuinka isovanhemmat reagoivat. Mutta jos he ovat kypsiä ja pystyvät keskustelemaan asioista mitkä painavat teitä niin ehkä siihen tulee muutos. Kannattaa kuitenkin ottaa asenne pessimisti ei pety, niin et tipahda korkealta.
Itse olen miniä ja olen ottanut asiat puheeksi. Anoppi myönsi, että meidän perhe on jäänyt huomiotta vaikka meillä onkin jo 3 lasta ja tyttärellä on 1 ja huomattavasti nuorempi kuin meidän yksikään lapsista. Kerroin, että me ei kehdata pyytää apua tms. koska heillä on ollut taloudellisia vaikeuksia ja muita vaikeuksia elämässään. Heidän tytär on pyytänyt apua jatkuvasti ja anoppi myönsi, että heillä ei ole ollut voimavaroja meidän perheellemme.
Nyt asiaan on tullut sen verran muutos, että he tapaavat yhtä useasti meidän lapsia kuin tyttären lapsia, vaikka tapaamis ajat ovat meidän lapsien kohdalla huomattavasti lyhyemmät (tytär viettää perheensä kanssa viikonloppuja vanhempien tykönä). Olen kuitenkin onnellinen, että nyt he tapaavat meidän lapsia nyt useammin kuin ennen. Tähän ei olisi varmastikkaan tullut muutosta jos en olisi asiaa ottanut puheeksi.
Jotenkin kuitenkin tulee harmitus siinä suhteessa, että onko tosiaan niin, että voidaan unohtaa ne lapsenlapset joiden perhe ei tarvitse apua?
Eli ota rohkeasti puheeksi =) - Aikuistukaa vihdoin
No jos ei olisi ollenkaan isovanhempia, niin kaikki kärsisivät tasapuolisesti.
Siihenkö tulisi pyrkiä?
Isovanhempien olisi annettava olla omissa oloissaan ja jokainen perhe hoitaisi itse mukulansa. - Ennen maailmassa niin oli. Mummulassa käytiin koko perheen voimin, juotiin kahvia ja lapsille mehua, istuttiin kaksi tuntia ja sitten kotiin. Kaikille se oli normaali käytäntö ja mummulassa osattiin käyttäytyä. Ei mummula ollut sen ihmeempi kuin muutkaan kyläilypaikat.
.
Toisin on nyt. Ja vanhemmat kyttäävät, miten mummo kohtelee kutakin lasta. Onko tasapuolista, ei taida muuten olla! Viimeksikin...
Eriarvoiseksi tunteminen on aikuisten ajatuksissa. Harva lapsi pitää kirjaa siitä, mitä serkut milloinkin tekevät ja koska he käyvät mummulassa.
Ja jos verrataan lasten saamia lahjoja, niin pieni lapsi ei ota selvää tavaran hinnasta. Hänelle jokin lahja voi olla kultaakin kalliimpi, jos se juuri on sellainen, joka lasta miellyttää. Ei lapsi mieti, onko serkun lahja hinnakkaampi. Tai päinvastoin, lapsi voi kadehtia toisen saamaa halpistavaraa, vaikka itsellä on paljon kalliimpi lahja.
Lapset eivät vertaile saamiaan tavaroita, sillä he todella saavat kaiken tarvitsemansa. He ovat tottuneet saamaan. Ei heillä ole omaa rahaa. Eivät he tiedä hintatasoa.
Vanhempien puheet ne lapsen saavat ymmärtämään, että jokin on pielessä ja hänet on sivuutettu. Jos vaikka mummulassa on sattunut jokin riitaan johtava tapahtuma, ja mummu on oikaissut lapsenlasta, tai kieltänyt tekemästä, niin lapsi ottaa asia luontevasti, tottelee tai mukisee vastaan, mutta ei rupea vertailemaan, saako serkku omalla ajallaan tehdä tällä tavalla.
Vanhemmat ne vertailut tekevät ja manipuloivat lapsen uskomaan, että mummo kohtelee häntä eriarvoisesti.
Pöyristyttävintä on päivitellä sitä, että mummo erityishoivaa huonoimmat eväät saanutta lapsenlasta, joka on sairaalloinen ja "jälkijunassa". Se on sydämetöntä.- onnekas olen
kun voin äitini kanssa enemmän tehdä kuin kahvia ryystää kerran kuussa pari tuntia.Ja onnekas olen kun mummula on muutakin kuin kyläpaikka muiden joukossa.Mutta kukin tyylillään kaiketi..
- yks mummo vaan
KIITOS "Aikuistukaa vihdoin " voiko selkeämmin asian sanoa ,juuri noin on asia.Vanhemmat kyttää isovanhempien tekemisiä ja sanomisia ,ongelma ei ole lasten vaan vanhempien.
- noh1
Ei kannata ottaa puheeksi, jos isovanhemmat käyttäytyvät kuitenkin asiallisesti eli eivät ilkeile. Mukava tuo tilanne ei ole, mutta ei ketään voi käskeä pitämään toisesta enemmän.
Kahvipöytäkeskusteluun ei tuota teemaa voi nostaa.
Miten eriarvoinen kohtelu näkyy?- 10+1
No minulla on kaksi pikkutyttöä(4 ja 5 v), joilla tekisi kovasti mieli yökylään tms mummolaan.
Tytöt tykkäävät mummosta kovasti ja olen useamman kerran pyytänyt nätisti tällaista.
Mutta koskaan ei oikein sovi, ei jaksa, ei halua pestä lakanoita. Tai jos sovitaankin, soittaa kohta ja peruu, ei sittenkään.
Erityisen hankalaksi sietää tilanteen tekee se, että mummolla on murunen, tyttöjen ikäinen serkku, joka yökyläilee viikoittain mummolla. Mummo kertoo hyvin avoimesti, kuinka monta yötä tyttönen on taas vieraillut.
Oikeastaan lapset eivät vielä tajua tätä, en ole kertonut yksityiskohtia enkä halua puhua pahaa mummosta heille.Aikaa myöten totuus tulee paljastumaan kuitenkin.
Pitäisikö vaan jatkaa tätä audienssin pyytämistä vai odotanko että itse kysyy. - yxmuzi
10+1 kirjoitti:
No minulla on kaksi pikkutyttöä(4 ja 5 v), joilla tekisi kovasti mieli yökylään tms mummolaan.
Tytöt tykkäävät mummosta kovasti ja olen useamman kerran pyytänyt nätisti tällaista.
Mutta koskaan ei oikein sovi, ei jaksa, ei halua pestä lakanoita. Tai jos sovitaankin, soittaa kohta ja peruu, ei sittenkään.
Erityisen hankalaksi sietää tilanteen tekee se, että mummolla on murunen, tyttöjen ikäinen serkku, joka yökyläilee viikoittain mummolla. Mummo kertoo hyvin avoimesti, kuinka monta yötä tyttönen on taas vieraillut.
Oikeastaan lapset eivät vielä tajua tätä, en ole kertonut yksityiskohtia enkä halua puhua pahaa mummosta heille.Aikaa myöten totuus tulee paljastumaan kuitenkin.
Pitäisikö vaan jatkaa tätä audienssin pyytämistä vai odotanko että itse kysyy.Kaksi lasta kerrallaan on enemmän kuin yksi. Saattaa arveluttaa mummoa.
Kerro mummolle, että lapset ottavat tietysti omat lakanat mukaan. - 20+9
yxmuzi kirjoitti:
Kaksi lasta kerrallaan on enemmän kuin yksi. Saattaa arveluttaa mummoa.
Kerro mummolle, että lapset ottavat tietysti omat lakanat mukaan.Olisi tosiaan pitänyt silloin tajuta sanoa lakanoista :) Kun tämä mummo on aina pitänyt kunnia-asianaan, ettei Kenenkään Tarvitse tuoda lakanoita.
Olen kyllä ehdottanut kevyempiäkin versioita, esim päivällä muutaman tunnin kyläilyä tai että isompi menisi yksin. Eivät ole nekään toteutuneet.
Oikeastaan en jaksaisi alkaa kertoa koko stooria, kun se ei ollut tavoitteeni.Kun kerron jonkun esimerkin, juttu menee helposti syiden kaivelemiseksi. Näennäisesti olemme ihan hyvissä väleissä, en ole riidan haastaja. Lapset ovat kai väärän ihmisen lapsia tms. Onko joku selvinnyt tällaisesta pattitilanteesta mitenkään?
Ap. - ei tällä
20+9 kirjoitti:
Olisi tosiaan pitänyt silloin tajuta sanoa lakanoista :) Kun tämä mummo on aina pitänyt kunnia-asianaan, ettei Kenenkään Tarvitse tuoda lakanoita.
Olen kyllä ehdottanut kevyempiäkin versioita, esim päivällä muutaman tunnin kyläilyä tai että isompi menisi yksin. Eivät ole nekään toteutuneet.
Oikeastaan en jaksaisi alkaa kertoa koko stooria, kun se ei ollut tavoitteeni.Kun kerron jonkun esimerkin, juttu menee helposti syiden kaivelemiseksi. Näennäisesti olemme ihan hyvissä väleissä, en ole riidan haastaja. Lapset ovat kai väärän ihmisen lapsia tms. Onko joku selvinnyt tällaisesta pattitilanteesta mitenkään?
Ap.palstalla tosiaan muuta kuin puolustella mummuja.Teki ne mitä vaan niin hyviä ovat ja vika muissa..onkohan se ihan aina näin?!
- Tasan - ko?
ei tällä kirjoitti:
palstalla tosiaan muuta kuin puolustella mummuja.Teki ne mitä vaan niin hyviä ovat ja vika muissa..onkohan se ihan aina näin?!
Minusta taas todistellaan aika huolellisesti, että mummut kohtelevat lapsenlapsiaan eriarvoisesti, ja siitä haluttaisiin heidät vetää tilille.
Tarkemmin ajatellen voisi esittää kysymyksen, kuka ja missä kohtelee lähimmäisiään tasa-arvoisesti. Onko se mahdollista?
Ei kukaan ole parempi kuin toinen eikä aina niinkään hyvä.
- jkjlk
Tuo että lellityt lapset löytyvät vankiloista ym ei pidä paikkaansa! Itse olen äidin inhokki, siskoni oli kuningatar ja veljeni kultapoika. Mummakin jumaloi siskoani ja kyllä muistan ihmetelleni kun mumman luona oli piironki täynnä siskon kuvia, muttei yhtään minun. Itsetuntoni ei ole korkeimmasta päästä, pikemminkin erittäin alhainen..Ollut koko ikäni.
Lapseni mummu (mieheni äiti) on samanlainen kuin mummut täälä..Ei jaksa, ei kerkeä ym..Väittää välittävänsä lapsestamme eniten, mutta tässäkin tapauksessa teot puhuvat puolestaan. Vihastuttaa ettei edes lapseni saa hyvää mummua, mutta itse kyllä aion rakastaa ja myös kertoa sen hänelle. Minulle nin ei tehty koskaan.- ...
Ahaa, siis sinä äidin inhokkina päädyit vankilaan ja joron jäljille?
Ei tietenkään kaikki lellityt istu lusimassa, hei haloo. Suurin osa niistä tyypeistä on kuitenkin niitä, joilta puuttui rajat. ;)
- Rakasta!
Sitten kun lapsille on tehty selväksi, että heidän rakstettava mummua, voidaan jatkaa eteenpäin asian hoitamisessa.
- 6+5
Tämä pointti on jo ok, lapset tykkäävät mummusta ja haluaisivat huomiota. Tapoihini ei kuulu isovanhemman mustamaalaus lapsille, vaikka syytä olisikin.Parhain päin olen yrittänyt selittää mummun oharit.
-ap
- LinnutNeLaulaaJa...
Niin missä mitä.
Mehän ollaan täysarvoisia
kaikki,
vai mitä.
Missä helvetissä on
mun sukat...
Joku on tunkenut
ne mun korviin.
Tiedätkö on maalliset
ja taivaalliset äänet.
Taivaallisia sointuja
kuulemme mielellään. - Välit poikki
Vanhemmatkin ottavat suosikkeja omista lapsistaan.
On se niin väärin ja tuhoisaa että asetetaan lapset ja lapsenlapset kilpailutilanteeseen.
Kukaan ei saisi minkään tietyn ominaisuutensa, lahjakkuutensa, älykkyytensä sairauden, heikkouden tai vajaa älyisyytensä takia saisi olla oikeutettu erityiskohteluun.
Katkaise välit isovanhempiin. Niin minäkin tein. Antakoon kaikki aikansa ja tukensa suosikilleen. Kun alkoi olla niin että ne harvatkin tapaamiset peruttiin tai unohdettiin tyystin niin sanoin suhteen irti. Helpottavaa kun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa ja jatkuvasti tuntea arvottomuutta, huonommuutta pettymysten kera.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162178Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842118- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101296Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841207Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854