Silmiini osui juuri Ylen teksitiTV:n uutinen, jonka mukaan joka kolmas nainen kokee joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Miesten kohdalla vain joka kahdeksas koki vastaavaa. Miksi niin moni nainen joutuu työ-yhteisönsä ulkopuoliseksi? Eikö tässä olisi paljon suurempi työelämään liittyvä tasa-arvo-ongelma kuin se 5 %:n palkkaero?
Kuka kiusaa naisia duunissa
jack
421590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ihmiset kiusaavat kuka ketäkin, en tarkalleen tiedä, mutta aika iso ongelma se koulukiusauskin taitaa olla.
Kiusivatko naiset enemmän naisia ja miehet miehiä vai hakkaavatko miehet miehiä kiusaamisen sijaan ja naiset kiusaavat verbaalisesti toisia naisia?
Niin, mutta ajattelin vain, että kukahan naisia kiusaa varsinkin niillä naisvaltaisilla työpaikoilla...? Nopeasti ajateltuna joku sanoisi, että jos joutuu siellä työyhteisön eristämäksi, kiusaajat ovat naisia.
Miten tämä sitten liittyy feminismiiin? Noh, yleensä feministeillä on taipumus esittää asiat niin, että miten paljon paremmin asiat maailmassa olisivat, jos naiset pyörittäisivät sitä. Loppuisi sodat ja vääryys :)
On tietty mahdollista sekin, että naisilla ja miehillä on sittenkin eroja. Ehkä miehet osaavat toimia paremmin ryhmässä?
Joka tapauksessa suomalaisella naisella ei ole hyvä olla töissä ja hän tarvitsee apua. Vai oisko niin, että nainen kärkkäänpi kokemaan tulleensa kiusatuksi? Jos asia on näin, niin se osaltaan selvittää myös nuo taannoiset "perheväkivaltatutkimuksen" tulokset, joissa joka kolmas suomalainen nainen koki tulleensa vähintään uhatuksi väkivallalla tai hänen kulkuaan oli estetty jossakin vaiheessa parisuhdettaan.
Mitä mieltä sinä olet minun johtopäätöksestäni: Naiset kiusaavat toisiaan työpaikalla huomattavasti enemmän kuin miehet. Eikö asiaan olisi aika puuttua? Kuka suojelee naista ilkeältä akkalaumalta?
Muuten, se hakkaaminenkin laskettiin työpaikkakiusaamiseen.
"Niin, mutta ajattelin vain, että kukahan naisia kiusaa varsinkin niillä naisvaltaisilla työpaikoilla...? Nopeasti ajateltuna joku sanoisi, että jos joutuu siellä työyhteisön eristämäksi, kiusaajat ovat naisia."
Näin äkkiseltään voisi kuvitella, että monella naisvaltaisella alalla, jossa palkkaus on huono, työntekijöitä liian vähän ja työpaikat lyhytkestoisia ja määräaikaisia, ongelmat johtuvat juuri noista em. tekijöistä. Kun työntekijöillä on jatkuva huoli omasta työpaikastaan samoin kuin toimeentulostaan, on selvää, että hermot ovat kireällä ja turhaakin kilpailua esiintyy. Oma asema koetaan helposti uhatuksi ja epävarmaksi, mistä johtuen tilanteet helposti kärjistyvät.
Toisaalta myös noin stressaavassa tilanteessa vähäisempikin "ärsytys" koetaan voimakkaammin ja esim. pahaa tarkoittamaton sanailu saatetaan kokea kiusaamiseksi. Kyllähän sen tietää itsekin, että väsyneenä ja stressaantuneena sitä ei ole kaikkein pätevimmillään tulkitsemaan oikein toisten viestejä.
Aivan, kiusaajat ovat uhreja ja kiusattavat ovat uhreja, eihän lopputulos voi olla muuta. Ja koska on näin, niin lopullinen (ja ainoa) syyllinen on se miespuolinen pomo. :)
Jos naisten kiusaaminen johtuu mainitsemistasi olosuhteista, tarkoittaako se sitä, että työpaikoilla, joissa ei ole stressiä, hyvät liksat ja huolta duunista, ei kiusata? Hah-hah, miten paljon liksaa luulet olevan riittävästi? Oletko saanut liikkeenjohdollista koulutusta? Jos olet, niin tiedät miten heikko työkalu palkka on motivaation kannalta.
Noh, paikka jossa ei taatusti ole kiire ja työ on siistiä, on virasto. Kun onnistuu saamaan viran, niin siihen loppuivat huolet. Well, oma äitini oli duunissa kaupungin kassanhoitajana ja hän oli aika eristetty muista akoista. Hän koki itseensä kohdistuvaa kateutta, joka minusta lähinnä kuulosti pikkusieluisuudelta. Minulle hän aina kertoi siitä, miten vähän siellä ihmiset tekivät töitä jo ihan periaatteestaan. Noh, eihän tämä mitenkään ainutlaatuista ole, vastaavanlaisia akkalaumojen kyräilytapauksia tietää teistä jokainen. Siitä olen ihan varma, että ainakaan hänen tapauksessaan syynä ei ollut yksikään sinun mainitsemistasi tekijöistä.
Lotta, osaatko/haluatko ylipäätään tarkastella asioita objektiivisesti? Yritätkö ylipäätään löytää totuutta asioihin?
"Kun työntekijöillä on jatkuva huoli omasta työpaikastaan samoin kuin toimeentulostaan, on selvää, että hermot ovat kireällä ja turhaakin kilpailua esiintyy. Oma asema koetaan helposti uhatuksi ja epävarmaksi, mistä johtuen tilanteet helposti kärjistyvät."
Tämä kommentti ei niinkään kuvaa kiireisiä työntekijöitä vaan naisten (lauma)toimintaa yleensä. Samalla siitä näkee, että näet tällaisen tilanteen kiusaamisen (psykologisena)oikeutuksena. Näkyville tulee myös, että turvallisuudentunne menee naisilla moraalin ohitse. Kun asioita tarkkailee yksinomaan omasta pienestä maailmasta käsin, käy usein niin, että intellektuaalisesti pätevän kommennoinin sijasta lipsahtaa omaelämäkerrallisia tunnustuksia.
"Jos naisten kiusaaminen johtuu mainitsemistasi olosuhteista, tarkoittaako se sitä, että työpaikoilla, joissa ei ole stressiä, hyvät liksat ja huolta duunista, ei kiusata?"
Paha mennä sanomaan kun en ole koskaan kuullut moisesta työpaikasta ;)
Uskon kuitenkin siihen, että mitä huonommin em. asiat on työpaikalla hoidettu, sen enemmän kiusaamista ym. ongelmia esiintyy... oli sitten kyseessä nais- tai miespuoliset työntekijät. Mielestäni on täysin selvää, että mitä kovemmalle työntekijät henkisesti joutuvat (siis muista kuin työhön liittyvistä syistä), sitä helpommin esiintyy ongelmia työyhteisön piirissä.
Mitä tulee tuohon äitisi tapaukseen niin kannattaisi muistaa, että olet kuullut myös tästä tapauksesta vain sen toisen osapuolen näkemyksen. Sinun on mahdotonta tietää, mistä äitisi ongelmat ovat loppujen lopuksi johtuneet.
"Noh, eihän tämä mitenkään ainutlaatuista ole, vastaavanlaisia akkalaumojen kyräilytapauksia tietää teistä jokainen."
Aivan samoin kuin jokainen tietää vastaavanlaisia tapauksia, joissa kiusaajan roolissa on ollut miespuolinen työntekijä. Tutkimuksien mukaanhan naisten työpaikkakiusaaminen kohdistuu vain naisiin, miesten kiusaaminen sen sijaan sekä miehiin että naisiin.
""Kun työntekijöillä on jatkuva huoli omasta työpaikastaan samoin kuin toimeentulostaan, on selvää, että hermot ovat kireällä ja turhaakin kilpailua esiintyy. Oma asema koetaan helposti uhatuksi ja epävarmaksi, mistä johtuen tilanteet helposti kärjistyvät."
Tämä kommentti ei niinkään kuvaa kiireisiä työntekijöitä vaan naisten (lauma)toimintaa yleensä. "
En ole nyt aivan varma, ymmärsinkö viestisi oikein. Tarkoitatko siis, että miehillä ei stressitilanteessa hermot ole kireällä tai että he eivät määräaikaisessa työsuhteessa ollessaan ole huolissaan töiden jatkuvuudesta?
"Samalla siitä näkee, että näet tällaisen tilanteen kiusaamisen (psykologisena)oikeutuksena."
En tiedä mistä tästä nyt tämän näet, mutta sitä en todellakaan tarkoittanut. Päinvastoin, mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää saada em. asiat kuntoon, että kiusaamista ei tapahtuisi ja kaikki voisivat keskittyä onnellisena työnsä tekemiseen.
"Kun asioita tarkkailee yksinomaan omasta pienestä maailmasta käsin, käy usein niin, että intellektuaalisesti pätevän kommennoinin sijasta lipsahtaa omaelämäkerrallisia tunnustuksia."
En tiedä miten pieneksi koet oman maailmasi ja mikä tuossa tekstissäsi oli omaelämänkerrallista, mutta itse pyrin ainakin tarkastelemaan tilannetta myös hiukan laajemmassa mittakaavassa. Esim. kommenttisi "Näkyville tulee myös, että turvallisuudentunne menee naisilla moraalin ohitse." osoittaa melkoisen yksinkertaista päättelyä. Tuskinpa nyt kukaan niin kiusattu kun kiusaajakaan miettii kiusaamistilanteissa mitenkään rationaalisesti sitä, että teenkö nyt moraalisesti oikein vai väärin. Veikkaisin että näihin tilanteisiin pikemminkin ajaudutaan eikä niinkään hankkiuduta harkinnan kautta.
kertoo kyllä sekin, että jokainen ei "ajaudu" kiusaamaan työtoveriaan. Siihen sortuu tietty tyyppi.
Vain löytäminen itsestä (omasta sukupuolesta, kun kyseessä on nainen) vaatii hurjan suurta egoa.
juuri näinhän kirjoittaa "maallikko" äitien väkivallastakin!
Onko tää naiselle kovinkin ominaista vaiko vaan feministeiksi itseään luuleville?
:)
1) Naisten halun saada kaiken, jota aiemmin puolustelit oikeutena. Siitä on ilo kaukana kun vaaditaan liikaa joka puolella. Kannattaisi tutustu itseensä ja omiin resursseihinsa.
2)Naaraan kateuden. Tämä on ominaisuus joka kohdistuu vain naisten väliseen kilpailuun. Sen kohteeksi saattaa joutua pelkästä työnsä tekemisestä, paikalla olemisesta, isommista tisseistä, suuremmasta vastuusta, paremman näköisestä miehestä, paremmin ansaitsevasta puolisosta, mistään muusta, konkreettisemmasta nyt puhumattakaan.
Kysymys:
Onko sun mielestäsi naisten kiusaaminen naiselta enemmän oikein kuin mieheltä?
Olin aikoinani satamassa töissä, siellä oli noin 99 %:a työntekijöistä miehiä. En missään, en koskaan, ole tavannut sellaisia marisijoita, kyräilijöitä ja juoruilijoita, selkään puukotus oli jokapäiväistä. Kyllä se oli kuule lomaa kun pääsi takaisin naisvaltaiselle alalle hommiin. Naisten kiusaaminen kohdistuu suoraan, kun miehet kyräilevät ja juonivat selän takana, ja tämä ei tule aina asianomaiselle itselleen ilmi muutoin kuin naureskeluna ja muina pikkuasioina.
Eikö se mennyt niin, että naiset käyttää henkistä väkivaltaa ja miehet nyrkkiä? Eikö täällä ole ihan selvä jako tehty näin? Ja sen lisäksi se on totta.
Jos siis lähdemme tästä oletuksesta, kumpi käyttää enemmän henkistä väkivaltaa? Vastauskin on helppo. Naiset.
Tässä ote siitä, mitä se on:
(Lainaus on KTV:n sivuilta)
"Mitä on henkinen väkivalta?
"Henkinen väkivalta on sellaista vakavanlaatuista ja toistuvaa johonkin tai joihinkin ihmisiin kohdistettua kielteistä käyttäytymistä, jonka kohteeksi joutunut on puolustuskyvytön." (Vartia -Paananen; Henkinen väkivalta työssä; Työterveyslaitos;1992)
Kielteinen käyttäytyminen voi olla esimerkiksi loukkaavaa, epäoikeudenmukaista tai syrjivää käytöstä ja siitä aiheutuu aina kielteisiä seurauksia. Henkisestä väkivallasta voidaan puhua silloin, kun kielteinen käyttäytyminen on vakavaa ja se on jatkunut pitkään tai se on toistuvaa. Kielteisen käyttäytymisen määrittelee ensisijaisesti sen kohteeksi joutunut henkilö, koska hän myös joutuu kantamaan käyttäytymisen seuraukset. Tämä kuitenkin edellyttää, että henkilö esittää kielteistä käyttäytymistä harrastavalle osapuolelle oman perustellun näkemyksensä asiasta tai tilanteesta ja pyrkii sen ratkaisemiseen.
Miten henkinen väkivalta ilmenee työyhteisössä?
Henkisen väkivallan ilmenemismuodot voivat olla näkyviä tai näkymättömiä. Ne voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraavalla tavalla (Lähde: Työterveyslaitos):
Mustamaalaus, työn ja yksityiselämän kritisointi
Esimerkki: Henkilön selän takana puhutaan ja juoruillaan, hänen mielipiteitään tai työtään ja työtulostaan vähätellään niin, että työyhteisön mielikuva henkilöstä huononee. Myös henkilön yksityiselämään liittyviä asioita saatetaan arvostella.
Yhteisön ulkopuolelle jättäminen
Esimerkki: Henkilön työtila saatetaan siirtää erilleen muista tai joku työyhteisön jäsen eristetään kahvitaukojen ja muun yhdessäolon ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa hänelle ei puhuta, eikä häntä kuunnella. Keskustelu lopetetaan hänen saapuessaan paikalle.
Työtehtävien sisällön ja määrän muuttaminen
Esimerkki: Henkilölle ei anneta työtehtäviä tai hänelle annetaan osaamiseen nähden ala-arvoisia tehtäviä, jolloin työ yksipuolistuu ja rutinoituu tai työtehtävät vähenevät ääritapauksissa lähes olemattomiin. Toinen äärimuoto on se, että henkilölle annetaan liian paljon tai osaamiseen nähden liian vaativia tehtäviä, jolloin hänen on mahdoton suoriutua niistä.
Uhkailu ja huutaminen
Esimerkki: Uhkailu on hyvin voimakasta henkistä väkivaltaa, joka saattaa yhdistyä muihin työpaikkakiusaamisen muotoihin. Joskus se ei rajoitu edes työpaikalle, vaan henkilö (tai perheenjäsen) voi saada uhkauksia esimerkiksi puhelimitse kotiin. Uhkailu ja huutaminen saattaa olla työpaikalla julkista, jolloin myös työyhteisö ja monessa tapauksessa myös asiakkaat ovat siitä tietoisia.
Fyysinen väkivalta tai sen uhka
Esimerkki: Henkiseen väkivaltaan voi liittyä myös suoranaista fyysistä väkivaltaa tai henkilö voi kokea sen uhkaa. Myös henkilön fyysisten ominaisuuksien matkiminen koetaan fyysiseksi henkisen väkivallan muodoksi.
Mielenterveyden kyseenalaistaminen
Esimerkki: Henkilö voidaan leimata työyhteisössä tasapainottamaksi, omituiseksi tai ongelmaiseksi. Joskus hänet leimataan yhteistyökyvyttömäksi ja hänen työstä selviytymistään arvostellaan mielenterveysongelmien nimissä. Hänelle ehkä annetaan "neuvoja" hakeutua hoitoon."
Tuli mieleeni listaa lukiessani, että harvinaisen hyvin sopii kuvaus myös nettikeskusteluun...Näinhän se etenee, kun toisena osapuolena on väkivaltaan taipuvainen,...
"Naisten halun saada kaiken, jota aiemmin puolustelit oikeutena. Siitä on ilo kaukana kun vaaditaan liikaa joka puolella. Kannattaisi tutustu itseensä ja omiin resursseihinsa."
-Miten tämä nyt liittyi tähän työpaikkakiusaamiseen?
"Naaraan kateuden. Tämä on ominaisuus joka kohdistuu vain naisten väliseen kilpailuun."
- Kateutta esiintyy ihan yhtä hyvin niin naisilla kun miehilläkin ja aivan yhtä lailla miesten kilpailutilanteisiin syynä on usein se kateus. Eli aivan yhtä usein miesten kärhämöintiin on syynä sen toisen parempi palkka, korkeampi koulutus, isompi auto, parempi työnkuva, kauniimpi vaimo jne..
"Onko sun mielestäsi naisten kiusaaminen naiselta enemmän oikein kuin mieheltä? "
No minkä ihmeen takia olisi??
"Eikö se mennyt niin, että naiset käyttää henkistä väkivaltaa ja miehet nyrkkiä?"
Tuo jako perustuu melko pitkälle vain mielikuviin ja perinteisiin roolikäsityksiin. Käsittääkseni niin tutkimuksien mukaan kuin oikean elämän esimerkitkin kertovat siitä, että mihet hallitsevat tuon henkisen väkivallan aivan yhtä hyvin kuin naisetkin, monesti sitä vain nimitetään toisin.
Kun nainen huomauttaa jostain tekemättömästä asiasta, on se nalkutusta - kun mies huomauttaa jostain tekemättömästä asiasta, on se muistuttamista.
Kun nainen arvostelee toista ihmistä, on se kateellisen panettelua - kun mies arvostelee toisen tekemisiä, on se rakentavaa kritiikkiä.
Kun nainen kertoo jonkun hauskan sattuman työkaverista, on se halpahintaista juoruilua - kun mies kertoo hauskan sattuman työkaverista, on se mukavaa juttujen kertomista.
on roolijako tämä! Tai jos ihan tarkkoja ollaan molemmat väkivallan muodot ovat miesten hallussa, sillä naisen aggressiota ei ole olemassa!
Eikö niin, Lotta?
"Kun nainen kertoo jonkun hauskan sattuman työkaverista, on se halpahintaista juoruilua - kun mies kertoo hauskan sattuman työkaverista, on se mukavaa juttujen kertomista."
Juurihan sanoit, että naiset kiusaa naisia. Uhri määrittelee mikä on kiusaamista. Ei tekijä. Jos yllälukeva kuvauksesi on jonkun naisen mielestä kiusaamista, mikä sinä olet siitä muuta väittämään?
siihen annoin pari vinkkiä.
"siis tällä palstalla... on roolijako tämä!"
Kuka tämän jaon tehnyt? Sinäkö?
"Tai jos ihan tarkkoja ollaan molemmat väkivallan muodot ovat miesten hallussa, sillä naisen aggressiota ei ole olemassa!"
Luulisi tuon nyt tietämättömämmänkin ihmisen törmänneen naisen aggressioon niin teoriassa kun käytännössäkin. Tuskin sitä nyt kukaan lähtee kieltämään.
"Juurihan sanoit, että naiset kiusaa naisia. Uhri määrittelee mikä on kiusaamista. Ei tekijä. Jos yllälukeva kuvauksesi on jonkun naisen mielestä kiusaamista, mikä sinä olet siitä muuta väittämään?"
En millään tapaa yrittänyt väittää, etteivätkö naiset harrastaisi kiusaamista. Pointti oli siinä, että yhtä lailla miehet käyttävät näitä henkisen väkivallan keinoja, niitä ei vain nimitetä siksi.
"Naisten halun saada kaiken, jota aiemmin puolustelit oikeutena. Siitä on ilo kaukana kun vaaditaan liikaa joka puolella. Kannattaisi tutustu itseensä ja omiin resursseihinsa"
Mitä vikaa siinä on, että haluaa saada, jos ei nyt kaiken, niin paljon ainakin. Ja etenkin jos tiedän, että resurssini riittävät siihen. Typerää se nyt on tyytyä vähään jos on onemmänkin tarjolla.
mitään vikaa olekaan, vaan keinoissa, joilla sitä tavoittelet ja puolustelet
kyllä minä olen ihan vaan sen lukenut. Viimeksi sinun viestisi rivien välistä.
Jos naisten aggressiota ei kielletä, miksi puhutaan ainoastaan miesten aggressiosta?
Miksi naisten itsepuolustus ja naisten omatoimisuus muuallakin saa valtavan vastustuksen aikaan, jos asia olisi sisäistetty niin, että ei olla miestä kummempia?
"Pointti oli siinä, että yhtä lailla miehet käyttävät näitä henkisen väkivallan keinoja, niitä ei vain nimitetä siksi."
EDELLEEN KIUSAAMISEN KOHDE MÄÄRITTELEE KIUSAN. EI TEKIJÄ!
Peni vinkki jälleen, auttamaan tajuntaasi: ehkä naiset ottavat helpommin nokkiinsa...
"Jos naisten aggressiota ei kielletä, miksi puhutaan ainoastaan miesten aggressiosta? "
Käsittääkseni tämäkin viestiketu on alusta saakka käsitellyt yhtä hyvin naisten aggressioita, vai kuinka?
"kyllä minä olen ihan vaan sen lukenut. Viimeksi sinun viestisi rivien välistä. "
Minkähän rivien välistä olet tuon lukenut. Tarkoitukseni oli päinvastoin tähdentää, että niin naiset kun miehet käyttävät esim. henkistä väkivaltaa. Mielestäni tämä ei mitenkään päin viittaa siihen, että olisin tekemässä jakoa eri sukupuolten välille, vai oletko eri mieltä?
"EDELLEEN KIUSAAMISEN KOHDE MÄÄRITTELEE KIUSAN. EI TEKIJÄ! Peni vinkki jälleen, auttamaan tajuntaasi: ehkä naiset ottavat helpommin nokkiinsa..."
Voi hyvinkin olla mahdollista, että naiset ovat herkempiä ja tuntevat helpommin tulleensa kiusatuiksi. Toisaalta myös miesten on varmasti huomattavasti vaikeampi tunnustaa joutuneensa kiusan kohteeksi kuin naisten. Lapsesta saakka miehille opetetaan perinteisen mieskuvan mukaan, että miehen tulee olla vahva ja voimakas, joten tämänkaltaisen säälittävän heikkouden myöntäminen on miehelle varmasti vaikeampaa kuin naiselle.
"Mitä tulee tuohon äitisi tapaukseen niin kannattaisi muistaa, että olet kuullut myös tästä tapauksesta vain sen toisen osapuolen näkemyksen"
Jep, en ole koskaan epäillyt, että eikö äidilläni olisi ollut osuutta asiaan, mutta sehän onkin tämän asian kannalta sivuseikka. Nyt puhuttiin naisiin kohdistuvasta työpaikkakiusaamisesta, vai mitä?
"sen enemmän kiusaamista ym. ongelmia esiintyy... oli sitten kyseessä nais- tai miespuoliset työntekijät"
eli onko yhteiskunnan vika, että naiset joutuvat työskentelemään niin hirveissä oloissa, että heihin kohdistuu moninkertainen määrä kiusaamista? Eikö feministejä kiinnosta tämä asia yhtään? Johtuuko se siitä, että useimmissa tapauksissa kiusaajat ovat naisia, mikä puolestaan ei sovellu heidän maailmankatsomukseensa?
"Tutkimuksien mukaanhan naisten työpaikkakiusaaminen kohdistuu vain naisiin, miesten kiusaaminen sen sijaan sekä miehiin että naisiin. "
Ja mihinkä tutkimukseen mahdat viitata :)
Niin, tämä perustuu vain elämänkokemukseen, mutta sanoisin, että miehet sanovat useammin asiat paikan päällä ja naiset kerääntyvät kuppikuntiin supattelemaan ja juoruamaan keskenään. Niin, sinä tietenkin olet taas sitä mieltä, että juoruakkoja ja -ukkoja on yhtä paljon, koska sitä ei voida tutkimuksella todistaa :)
Uskokoon ken tahtoo, vai että oikein duunari :)
Nyt kun "keskustelu" on ajautunut sivuraiteille haluaisin palauttaa sen alkuperäisen ongelman lähteille: Kuka kiusaa naisia ja miksi?
Ainoa kongreettinen vastaus taisi tulla Lotalta ja se oli: Kun niillä on niin huonot liksat ja sit ne ei enää voi olla varmoja duunista ja sit vielä se, ett niil on niin kauhee stressi.
Siispä, naiset kiusaavat toisiaan siksi, että heillä on niin huono liksa, kova stressi ja epävarma duuni. Sekä kiusaajat että kiusattavat ovat uhreja. Vai?... oliko se niin, että miehet kiusaavat ja naisia kiusataan :)
On se kumma että femakkoja kiinnostaa härismentit, mutta ei naisiin kohdistuva henkinen väkivalta!
"Lapsesta saakka miehille opetetaan perinteisen mieskuvan mukaan, että miehen tulee olla vahva ja voimakas, joten tämänkaltaisen säälittävän heikkouden myöntäminen on miehelle varmasti vaikeampaa kuin naiselle"
Kerrankin olemme samaa mieltä, mieheltä vaaditaan paljon enemmän eikä heidän rooliinsa kuulu jumalauta valittaminen tai parkuminen. Heikot sortuu mutta jätkä senkun porskuttaa. Juuri tätä ilmiötä vasten on helppo tarkastella syitä ilmiöön nimeltä feminisimi ja sen synty.
Varovasti kysyisin kuka miehille tämmöstä opettaa ja minkä vuoksi?
>>>>>>>>>
"Lapsesta saakka miehille opetetaan perinteisen mieskuvan mukaan, että miehen tulee olla vahva ja voimakas, joten tämänkaltaisen säälittävän heikkouden myöntäminen on miehelle varmasti vaikeampaa kuin naiselle."
Jaa naiselle helpompaa? Sinäkin oot koko iltapäivän pannu asiassa hanttiin viimesen päälle! Joten jo se on helppoo mitä se vaikee sitten onkaan?
"Kerrankin olemme samaa mieltä, mieheltä vaaditaan paljon enemmän eikä heidän rooliinsa kuulu jumalauta valittaminen tai parkuminen. Heikot sortuu mutta jätkä senkun porskuttaa."
En suinkaan sanonut että miehiltä vaaditaan ENEMMÄN vaan eri asioita... miten vaikeaa sen ymmärtäminen nyt voi olla. Ja todennäköisesti nuo kiusatuksi tulleet miehet, jotka eivät uskalla/kehtaa asiaan puuttua, tuskin tuntevat itsensä mitenkään vahvoiksi porskuttajiksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja uskoisin, että tuo turhautuminen sitten purkautuu toista kautta työelämän ulkopuolella.
"Varovasti kysyisin kuka miehille tämmöstä opettaa ja minkä vuoksi? "
Yritätkö nyt todella väittää, että et usko, että jokaisessa yhteiskunnassa on tietynlaiset mies- ja naiskäsitykset jotka ohjaavat niin yksilöiden omaa käyttäytymistä kun muihin kohdistettuja odotuksiakin. Luuletko todella, että vanhemmat/media/yhteiskunnallinen keskustelu on täysin vapaata tälläisista sukupuolirooliin sidotuista odotuksista?
olen minäkin.
".. heidän rooliinsa kuulu jumalauta valittaminen tai parkuminen. Heikot sortuu mutta jätkä senkun porskuttaa.."
Ja sitten vedetään itsensä hirteen, dokataan itsensä hautaan ja hakataan kaduilla tuntemattomia.
pojille tämmöstä, kun he ovat pieniä.
En saanut vastausta.
Pitäisikö feminismin olla vapaa mies- ja naiskäsitteistä?
kun kyseessä on perheväkivalta.
Muijat kiusaa ja miehet eivät uakalla/kehtaa/heille ei edes ole paikkaa jonne valittaa!
Sillä juttu on pikkasen päässyt sukupuolistumaan...
vanhemmat, iso-vanhemmat, tädit, sedät, hoitotäti, naapurin lapset, kirjat, lehdet, televisio, radio, kadulla ohikulkeva mummo, jne..
Yleensäkin kaikki, minkä kanssa ihminen on kosketuksissa elämänsä aikana.
Miten sinä kuvittelit ihmisen persoonallisuuden syntyvän?
Vanhemmat ovat päävastuussa persoonallisuuden kehityksestä ja vuorovaikutuksesta. Ja koskapa kaikki miehet ovat vastuuttomia siemenenkylväjiä, taitaa jäädä enää äiti jäljelle ensisijaisista pojan elämän pilaajista.
Äidillähän on suurempi oikeus lapseen, myös poikaan. Kuten olemme nyt lehdestä saaneet lukea. Jopa tehtyä päätöstä suurempi oikeus. Ns. äidin oikeus.
Tätä nimeä olen monellakin palstalla käyttänyt. No duunariksi ainakin itse itseni määrittelisin, noista satamahommista on sitten jo kahdeksan vuotta aikaa, mutta kyllä ne ukkojen marmatukset mieleen jäivät, en tosin samanlaisia ukkeleita ole muilla aloilla nähnyt, ehkä se tyhmyys todellakin joukossa tiivistyy.
"En millään tapaa yrittänyt väittää, etteivätkö naiset harrastaisi kiusaamista. Pointti oli siinä, että yhtä lailla miehet käyttävät näitä henkisen väkivallan keinoja, niitä ei vain nimitetä siksi."
No miksi niitä nimitetään? Kiinnostaisi vain tietää niin voisin ehkä itsekin ne tunnistaa. En ole huomannut miesten kesken mitään erikoisempaa "piilo"väkivaltaa. Samanlaista se on kuin naisillakin. Luulisin ainakin. Tai sitten miehet eivät ole vain niin herkkiä henkiseen väkivaltaan ja se menee heiltä helpommin ohi olankohautuksella. En tiedä sitten...
"En ole nyt aivan varma, ymmärsinkö viestisi oikein. Tarkoitatko siis, että miehillä ei stressitilanteessa hermot ole kireällä tai että he eivät määräaikaisessa työsuhteessa ollessaan ole huolissaan töiden jatkuvuudesta?"
Tarkoitan, että stressitilanne tuskin saa (tai saa naisiin verrattuna vain marginaalisesti) miehiä kiusaamaan toisiaan. Ja miksi saisikaan, sillä kiusaaminen ei auta niinkään stressiin kuin alemmuudentuntoihin, epävarmuuteen tai turvattomuuteen. Tarkoitan, että naisilla on jatkuva huoli omasta selviämisestään, naisellisuusodotuksien lunasmisesta, että he purkavat ahdistuneisuuttaan kanssasisaruksiinsa, jotka he kokevat myös kilpakumppaneikseen. Ja tähän ei tarvita edes mitään työympäristön ulkopuolista kriisiyttämistekijää.
"Tuskinpa nyt kukaan niin kiusattu kun kiusaajakaan miettii kiusaamistilanteissa mitenkään rationaalisesti sitä, että teenkö nyt moraalisesti oikein vai väärin."
Ei ajattelekaan silloin kun turvallisuudentunne menee moraalisen harkinnan edelle...
Jos työyhteisössä on sekä naisia että miehiä, miehet katsovat oikeudekseen toimia täysin oman mielensä mukaan. Naisvaltaisilla työpaikoilla miehistä osa on täysin sopeutumattomia ja purkavat pahanolontunteensa heikompaan osapuoleen ts. naisiin. Toisaalta naiset kiusaavat toisiaankin. Kilpailu työpaikoilla on nykyään aivan sairasta. Tasa-arvo-ongelman täytyy olla konkreettisesti todennettavissa ja työpaikkakiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, siis enemmänkin poliisin työalaa, ei poliitikkojen. Jokainen kiusaamistapaus on rikos, ei poliittista ja julkista toimintaa. Kyse on erittäin yksilökohtaisista ja salaisista asioista, joista ei tapauskohtaisesti voi keskustella julkisesti. Mitenpä estät kiusaajaa kiusaamasta työpaikalla, jossa on sentään rajoituksensa ulopuolisille. Minä toivon, että sinä todellakin alkaisit selvitellä niitä kiusaamisjuttuja, niitähän on kaikilla oikeusasteilla odottamassa lainvoimaista päätöstä.
"Jos työyhteisössä on sekä naisia että miehiä, miehet katsovat oikeudekseen toimia täysin oman mielensä mukaan. Naisvaltaisilla työpaikoilla miehistä osa on täysin sopeutumattomia ja purkavat pahanolontunteensa heikompaan osapuoleen ts. naisiin. "
Aika reipas tulkinta ja löytyihän se naisnäkökulma sieltöä: Mies on aina syyllinen ja nainen uhri :) Heh-heh, toisaalta kuten totesit... joskus voi jopa nainenkin olla ilkeä, mutta se taitaakin olla sitten poikkeustapaus :)
"työpaikkakiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, siis enemmänkin poliisin työalaa, ei poliitikkojen. Jokainen kiusaamistapaus on rikos, ei poliittista ja julkista toimintaa"
Mielestäni tämä on täysin verrattavissa perheväkivaltaan, jonka feministit mainitsevat yhdeksi suurimmista ongelmista Suomessa. Onkohan niin, että jos suomalainen mies on maailman vaarallisin naiselle (uskokoon ken tahtoo) niin suoamalainen nainen on maailaman vittumaisin suoamalaiselle naiselle ja ajaa tämän hulluuden partaalle. :)
Naisista ei onneksi kärsi pelkästään miehet, vaan naiset saavat myös itse osansa näistä luojan luomista ihmiskunnan kauheimmista otuksista, jotka syövät silmät päästä, jos ne lähelle päästää.
Rukoilija-sirkan ja mustanlesken kohtalosta ihmisen eroittaa meidän miesten onneksi vain se, että ihmisillä uros on ONNEKSI fyysisesti isompi ja vahvempi. Muutoin meitä poikia vietäisiin ja lujaa.
...kiusaaminen voi olla aika tulkinnanvarainen homma.
Itselläni oli kerran hieman (minun mielestäni) ikävä johtaja (mies), luottamuspula vallitsi. Otin homman tietyllä tavalla hetken kuluttua henkilökohtaisena kiusantekona, josta johtuen sitten vaihdoin työpaikkaa (parempi homma muutenkin). (Esimerkkinä: herra ei suvainnut kirjoittaa työtodistusta englanniksi, joka olisi ollut minulle mielekkäin noin akateemisen uran pohjana - perusteena, että se tarvitsee tehdä vain suomen virallisilla kielillä - pyysin työtodistuksen sen ruotsiksi - jonka hän sitten [onneksi] teetti eräällä toisella alaisellaan). (Tuo työtodistusasia oli ikuinen murheenkryyni, ennen minua talosta lähteneet odottelivat niitä kuukausia, ja tietämilleni todella hyville ihmisille ko. heppu kirjoitteli sitten lähes mitä sattuu niihin työtodistuksiin... ts. teki niistä lähes arvottomia dokumentteja). Ko. kaveri sittemmin lähti ko. asemasta, kun ko. organisaatio oli tappiollisena - seuraava johtaja sai puolessa vuodessa hommat kuntoon, kovan työn jälkeen, ja säästi lafkan konkurssilta. (Avainhenkilöt, jotka toivat taloon rahaa, lähtivät hänen edeltäjänsä kaudella järkiään pois).
Monien muiden asioiden summa ko. työpaikalla jo ennen ko. tapahtumaa sai minut kokemaan, että olin jopa henk. koht. sabotoinnin kohteena, huolimatta siitä, että toin taloon sen kipeästi tarvitsemaa voittoa taloudellisesti vaikeina aikoina (en ole kokenut asiaa missään muualla, vain tämän yhden ihmisen alaisuudessa - siinäkin mielessä koen, että vika ei ollut yksin minun...)
Kuitenkaan en ehkä olisi sanonut mihinkään tutkimukseen, että olisin ollut kiusaamisen kohteena - sain tehtyä omat hommani, ja pääsin ajoissa eroon ko. työpaikasta, onneksi.
Ehkäpä miehillä (ja miehiä kohtaan) on enemmän sellainen asenne, että miehen on itse selvittävä näistä hankaliksi kokemistaan tilanteista? Joko liittoutumalla pomonpomon kanssa, tai nostamalla kytkintä tms., jos sellaiseen on mahdollisuus. Tuo ensimmäinenkin liike on tehtävä sikäli hienovaraisesti, ettei valita suoraan omasta pomostaan - harva ihminen haluaa kuulla sellaista (ellei ole sitten todella suoria todisteita väärinkäytöksistä tms.).
Valittava/syyttävä asenne esinaista tai -miestä kohtaan lienee lopulta kuitenkin se paras keino pistää itsensä sivuraiteelle. Valitettavasti joskus voi sattua huono onni uralla, ja eteen voi tulla esi-ihminen, jonka kanssa henkilökemiat eivät skulaa-> joka sitten pysäyttää osaltaan urakehitystä (ja halvauttaa pahimmassa tapauksessa koko organisaation toimintaa), ellei ko. paikkaa pääse vaihtamaan.