Tätä palstaa lukiessa tuntuu keskusteluaiheet jakautuvan kahteen pääluokkaan.
Toisessa julistetaan evankeliumia pahassa ja hyvässä.
Toisessa ryhmässä vastustetaan muutoksia.
Se mikä ainakin loistaa poissaolollaan on uudistusehdotukset. Etenkin ehdotukset jotka veisivät yhteiskuntaa eteenpäin. ehkä se ei olekaan kirkon tehtävä, ja jarrumiehen rooli on. Silti ihmetyttää miten niin merkityksellinen ja vaikutusvaltainen taho ei pysty tuottamaan uusia avauksia ja ehdotuksia oikeastaan ainuttakaan.
Mistä se mielestänne kertoo vai onko avaukset vaan menneet minulta ohi?
Toisessa julistetaan evankeliumia pahassa ja hyvässä.
Toisessa ryhmässä vastustetaan muutoksia.
Se mikä ainakin loistaa poissaolollaan on uudistusehdotukset. Etenkin ehdotukset jotka veisivät yhteiskuntaa eteenpäin. ehkä se ei olekaan kirkon tehtävä, ja jarrumiehen rooli on. Silti ihmetyttää miten niin merkityksellinen ja vaikutusvaltainen taho ei pysty tuottamaan uusia avauksia ja ehdotuksia oikeastaan ainuttakaan.
Mistä se mielestänne kertoo vai onko avaukset vaan menneet minulta ohi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei taida olla nyt kummoistenkaan uudistusten aika. Rahat vähissä valtiolta ja kirkolta. Venäjä kyttää tuossa vieressä.
Ehkä kirkon vaikutusvalta ei vain enää ole järin suuri? Koska kirkko on ottanut kannan, ettei se osallistu politiikkaan, eikä näin yhteiskunnallisiin asioihin oteta kantaa?
Toisaalta ne asiat, joihin kantaa otetaan, eivät aina ole ”mediaseksikkäitä” – kuten vähäosaisten aseman parantaminen.
Itse toivoin asiallista keskustelua siitä, miten kirkon byrokratiaa voisi keventää. Sitähän on pakko tehdä, kun varat käyvät aina vain niukemmiksi.
Se on se luterilainen kahden regimentin oppi, että esivalta hoitaa sille kuuluvat asiat, eikä kirkko puutu niihin. Siksi ei osallistuta politiikkaan.