Luojan luoma lajinsisäinen geenikoneisto sallii eri eliölajeilla vaihtelevasti muuntelua ja jopa mutaatiomuutoksia mutta tällä on selvät rajat.
Vähäiset muuntelut tuovat miellyttävää vaihtelua eliöstöön vaikka joskus nekin ovat haitallisia.
Kuitenkin suuret mutaatiot ovat olleet aina haitallisia, jopa tappavia jos ne etääntyvät liian kauaksi normilajista.
Lyhyesti voidaan todeta että vähäisetkin mutaatiomuuntelut heikentävät eliötä, suuret ovat tappavia, eikä hyödyllisiä ole vielä edes havaittu.
Jos seurataan evoluutioajattelun historiaa niin on helppoa havaita että evoluutioteoreetikkojen rakentelemat mielikuvitushypoteesit ovat kaatuneet yksi toisensa jälkeen tieteen edistyessä.
Itsestäänsikiämien oli kauan osa evoluutioteoriaa, mutta kun lopulta ilmeni spontaanisynnyn aivan liiallinen vaikeusaste ollakseen sattuman tulosta, niin se sai lopulta suurimman osan evolutionisteista hylkäämän koko ajatuksen spontaanisynnystä ja nyt he karttelevat tuota evoluution ensi askelta kuin ruttoa ja sanovat täysin järjettömästi ja epätieteellisesti että spontaanisynty ei muka ole osa evoluutioteoriaa. Hurskas epärehellisyys on huipussaan.
Seuraavaksi maailman kaikki johtavat evoteologit kumarsivat sille ajatukselle että hankitut ominaisuudet mutta lopulta tieteellinen tutkimustyö torppasi tämänkin puhtaasti mielikuvituksessa luodun hypoteesin eikä kukaan enää liputa sen puolesta.
Seuraavaksi kaatui "luonnonvalinta"- ajatus kun havaittiin että luonnonvalinta vain valitsi olemassaolevista eliöistä sopivimpia johonkin tilanteeseen, mutta ei todellakkan muuttanut eliön geeniperimää millään lailla.
Vaikka tämä on totta niin asia on sillä tavalla tuore että jotkut harvat itseoppineet itse tietojensa päivityksestä vastaavat eivät tahdo tätä hyväksyä vaikka ensimmäiset hyökkäykset luonnonvalinnan kuviteltua liioiteltua mekanismia vastaan tehtiin jo ennen 1950 lukua, mutta edistyvä tiede ja eliöiden seuranta ovat vasta nyt meidän aikanamme kaataneet tuon silkkaan mielikuvitukseen perustuneen hypoteesin.
Ja nyt siis on kaatunut lopullisesti ajatus mutaatioiden kyvystä tuottaa uusia lajeja, niin kuin kaikki tiedämme.
Mutta mikä saakaan jotkut rakentelemaan näitä mielikuvituksellisia epätieteellisiä epätosia teorioita osoittamaan evoluution oletettua toimintaa?
Syy on tämä: Koska nisäkkäällä on tissit niin on vain aivan pakko kuvitella sille vähittäisen kehittymisen teoria koska lukuun ei vain voi ottaa sitä mikä tieteenkin silmin on aivan ilmeistä, eli nisät ilmaantuivat olemassaoloon täysin valmiina kuten fossiilisto ja biologia näyttöjen valossa kiistatta osoittaa.
Siis: "Lukuun ei vain voi ottaa sitä mikä on aivan ilmeistä eli älykästä luomista.
Ja koska näin on niin evoluutioteoria tulee pysymässä elossa niin kauan kuin ihmisillä mielikuvitusta riittää hikitisseihin saakka, ja sitähän riittää, joten evoluutioteorian kuolemanmarssi jatkuu loputtomiin kehitellen aina uutta ja tieteen tuhotessa edistyessään vanhenevat uskomuskäsitykset.
Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Ja sitten katsaus tulevaisuuteen: Kun muutamien vuosien kuluttua kaikki nykyajan evoluutioväittämät on kaadettu, niin on mielenkiintoista nähdä että mitä kummallisuuksia tulevat evogurusukupolvet Solo1n johdolla saavatkaan pähkäiltyä meidän huvitukseksemme.
Vähäiset muuntelut tuovat miellyttävää vaihtelua eliöstöön vaikka joskus nekin ovat haitallisia.
Kuitenkin suuret mutaatiot ovat olleet aina haitallisia, jopa tappavia jos ne etääntyvät liian kauaksi normilajista.
Lyhyesti voidaan todeta että vähäisetkin mutaatiomuuntelut heikentävät eliötä, suuret ovat tappavia, eikä hyödyllisiä ole vielä edes havaittu.
Jos seurataan evoluutioajattelun historiaa niin on helppoa havaita että evoluutioteoreetikkojen rakentelemat mielikuvitushypoteesit ovat kaatuneet yksi toisensa jälkeen tieteen edistyessä.
Itsestäänsikiämien oli kauan osa evoluutioteoriaa, mutta kun lopulta ilmeni spontaanisynnyn aivan liiallinen vaikeusaste ollakseen sattuman tulosta, niin se sai lopulta suurimman osan evolutionisteista hylkäämän koko ajatuksen spontaanisynnystä ja nyt he karttelevat tuota evoluution ensi askelta kuin ruttoa ja sanovat täysin järjettömästi ja epätieteellisesti että spontaanisynty ei muka ole osa evoluutioteoriaa. Hurskas epärehellisyys on huipussaan.
Seuraavaksi maailman kaikki johtavat evoteologit kumarsivat sille ajatukselle että hankitut ominaisuudet mutta lopulta tieteellinen tutkimustyö torppasi tämänkin puhtaasti mielikuvituksessa luodun hypoteesin eikä kukaan enää liputa sen puolesta.
Seuraavaksi kaatui "luonnonvalinta"- ajatus kun havaittiin että luonnonvalinta vain valitsi olemassaolevista eliöistä sopivimpia johonkin tilanteeseen, mutta ei todellakkan muuttanut eliön geeniperimää millään lailla.
Vaikka tämä on totta niin asia on sillä tavalla tuore että jotkut harvat itseoppineet itse tietojensa päivityksestä vastaavat eivät tahdo tätä hyväksyä vaikka ensimmäiset hyökkäykset luonnonvalinnan kuviteltua liioiteltua mekanismia vastaan tehtiin jo ennen 1950 lukua, mutta edistyvä tiede ja eliöiden seuranta ovat vasta nyt meidän aikanamme kaataneet tuon silkkaan mielikuvitukseen perustuneen hypoteesin.
Ja nyt siis on kaatunut lopullisesti ajatus mutaatioiden kyvystä tuottaa uusia lajeja, niin kuin kaikki tiedämme.
Mutta mikä saakaan jotkut rakentelemaan näitä mielikuvituksellisia epätieteellisiä epätosia teorioita osoittamaan evoluution oletettua toimintaa?
Syy on tämä: Koska nisäkkäällä on tissit niin on vain aivan pakko kuvitella sille vähittäisen kehittymisen teoria koska lukuun ei vain voi ottaa sitä mikä tieteenkin silmin on aivan ilmeistä, eli nisät ilmaantuivat olemassaoloon täysin valmiina kuten fossiilisto ja biologia näyttöjen valossa kiistatta osoittaa.
Siis: "Lukuun ei vain voi ottaa sitä mikä on aivan ilmeistä eli älykästä luomista.
Ja koska näin on niin evoluutioteoria tulee pysymässä elossa niin kauan kuin ihmisillä mielikuvitusta riittää hikitisseihin saakka, ja sitähän riittää, joten evoluutioteorian kuolemanmarssi jatkuu loputtomiin kehitellen aina uutta ja tieteen tuhotessa edistyessään vanhenevat uskomuskäsitykset.
Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Ja sitten katsaus tulevaisuuteen: Kun muutamien vuosien kuluttua kaikki nykyajan evoluutioväittämät on kaadettu, niin on mielenkiintoista nähdä että mitä kummallisuuksia tulevat evogurusukupolvet Solo1n johdolla saavatkaan pähkäiltyä meidän huvitukseksemme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole taaskaan muuta kuin toistellut kreationistista dogmaa. Perustele väitteesi.
Voi että kun mytomaanimultinikki jaksaa toistaa tätä tuubaansa kerta toisensa jälkeen. Ei se potaska todeksi muutu, vaikka kuinka sitä toistelisit.
"Lyhyesti voidaan todeta että vähäisetkin mutaatiomuuntelut heikentävät eliötä, suuret ovat tappavia, eikä hyödyllisiä ole vielä edes havaittu."
Hyödyllisistä mutaatioista on sinullekin kerrottu jo monesti aiemminkin. Esimerkkinä vaikka Apo-AIM (ihmisellä havaittu sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava geenimutaatio) ja kolmivärinäön mahdillistava opsiini-proteiinin valmistukseen liittyvät mutaatiot.
Mutta mihinkä sitä mytomaanimultinikki karvoistaan pääsisi, mytomaani mikä mytomaani, niin perkeleellinen valehtelija ja vääristelijä.
Oletteko menettäneet kyvyn ajatella? Eihän kukaan järkevä kiellä mutaatioiden mahdollisuutta lajien sisällä. Tästä voisi käyttää termiä "mikroevoluutio"ja tämän tutkimuksen alueella ollaan edistytty aivan valtavasti. Nyt älykkät tiedemiehet osaavat jo "pätkiä" dna:ta ja niitä pätkiä voidaan liittää uudestaan halutulla (tavoitteellisella) tavalla. Tämä on sitä geenimanipulaatiota.
Mutta evoluutioteoria sekoittaa koko pakan käsitteillä makroevoluutio ja megaevoluutio. Tämä megaevoluutio on sanakirjan mukaan: "korkeampien systemaattisten taksonien, kuten sukujen, heimojen, lahkojen, luokkien ja pääjaksojen evoluutiota".
Vähänkin ajatteleva kyllä erottaa toisistaan nämä: mikro-, makro- ja megaevoluutiot.
"Mutta evoluutioteoria sekoittaa koko pakan käsitteillä makroevoluutio ja megaevoluutio."
Millä tavalla tämä sekoittaa?
Nyt täytyy huomata, että evoluutio on oikeastaan vain ja ainoastaan tuota perimän muutosta ajan myötä sukupolvelta toiselle. Tämä perimän muutos kumuloituu, ja jossakin vaiheessa voidaan muutoksen siihen lähtökohtaan olevan jo niin suuri, että tuosta muutoksesta on myös suuret ulkoiset vaikutukset nähtävillä.
Lajin sisäisestä evoluutiosta on puhuttu, tosiaan, mikroevoluutiona. Lajiutuminen, eli jonkun populaation geenipoolin muutoksien kumuloituminen sille tasolle, että tämä populaatio ei enää jaakaan geeniperimäänsä "emo"lajinsa kanssa, on sitten jo lajitason ilmiöitä. Tähän on sitten lanseerattu käsite makroevoluutio, eli evolutiiviset muutokset lajitason yläpuolella.
Tuohon mytomaanimultiniki jorinoihin ei kannata kauheasti antaa painoa, mytomaanimultinikki vain osoittaa luontonsa ja puhuu potaskaa sydämensä kyllyydestä.