Johan Bäckman: Nato aloitti sotatoimet

Moskovan karhu

Lapualla järjestettiin eilen kaksituntinen julkinen väittelytilaisuus aiheesta Ukrainan kriisi ja NATO. Väittelijöinä minä ja Kai Pöntinen, paikkana legendaarinen Lapuan nuorisotalo, jonka salissa myös kuuluisa Lapuan liike perustettiin. Täysi sali lapualaisyleisöä kuunteli keskustelua herkeämättä alusta loppuun. Kukaan ei poistunut. Jos puhuin sanankin suu liian kaukana mikrofonista, yleisöstä kuului heti huutoa: puhu mikrofoniin! Siellä siis haluttiin kuulla joka sana. Muita välihuutoja ei ollut. Kaitsun kanssa kävimme asioita läpi rauhallisesti: ensin hän esitti näkemyksensä, sitten minä. Näin tilaisuus eteni. Kuultiin myös runsaasti yleisökysymyksiä eri sukupolvien ihmisiltä.

Totesin jo tilaisuuden aikana, että vastaavaa aitoa keskustelua olisi mahdotonta järjestää Helsingissä, missä sananvapaustilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Lapualla. Helsingissähän minut halutaan eri keinoin vaientaa. Jari Sarasvuo sai tylyt potkut heti sen jälkeen kun esiinnyn hänen ohjelmassaan. Venäjän ETYJ-lähettiläs on nostanut Sarasvuon potkut esiin esimerkkinä länsimaiden heikosta sananvapaustilanteesta Ukrainan tilanteen suhteen. Myös Ylen toimittajat joutuivat koville vallankumouksellisen Venäjä-illan jälkeen. Mutta Lapualla kukaan ei ollut kovilla. Kaikki ymmärsivät, että kuunteleminen on vapaaehtoista ja johtopäätösten tekeminen on joka tapauksessa oman järjen varassa.

Omissa puheenvuoroissani toin esiin näkemykseni Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja siitä, että NATO:on liittyminen toisi amerikkalaismiehityksen myös Suomeen CIA-virkailijoinen, sotilaineen ja tukikohtineen. Yhdysvallat piirittää Venäjää, levittää NATO:n avulla sodanuhkaa Venäjän rajoille ja lietsoo sekasortoa ja epäjärjestystä Venäjän naapurimaissa, myös Suomessa. Suomessa on erityisen paljon NATO:n ja Yhdysvaltain vakoojia ja asiamiehiä eri tehtävissä, kuten toimittajina (Sanoma osakeyhtiö) ja tutkijoita (Ulkopoliittinen instituutti). Huomiota keskustelussa saivat myös Krimin tapahtumat kokonaisuudessaan ja äskettäisen Geneven sopimuksen olemus. Esitin mielipiteenäni, että Geneven sopimus on vain yksi askel yrityksissä pakottaa Venäjä tunnustamaan Kiovan laiton natsijuntta. Toin myös esiin Kiovan laittoman vallankaappausjuntan uhkaukset tuhota venäläiset ydinaseilla. Kommentoin väitettä sitä, että Ukraina haluaisi olla osa länttä, sanomalla, että ennen Neuvostoliiton hajoamista mitään Ukrainaa kansallisvaltiona ei ole ollut olemassa (muutaman kuukauden mittaista itsenäistä Ukrainaa vuonna 1918 ei lasketa). Nykyisen itäisen Ukrainan venäläiset alueet liitettiin nykyisen Ukrainan alueeseen Leninin toimesta jo vuonna 1922. Mitään Ukrainaa ei ole olemassakaan eikä sitä tietenkään voi verrata suomalaiseen kansallisvaltioon, joka on ollut olemassa ainakin siitä lähtien, kun Keisari Jumalan armosta totesi meidät kansakunnaksi kansakuntien joukossa. Huomautin myös ettei Yhdysvaltain ja NATO:n Venäjä-vastainen hyökkäys Krimin takaisinsaamiseksi ole poissuljettua, koska esimerkiksi senaattori McCain on retoriikassaan Hitleriäkin pahempi. Tosiasiassa NATO:n hyökkäystä Venäjälle valmistellaan eri tavoin Baltiassa ja Puolassa sekä mm. Suomessa NATO:n salaisella kauttakulkusopimuksella ja lähettämällä NATO-vakoojia Ukrainan alueelle valmistelemaan hyökkäyssotaa (ns. "ETYJ-tarkkailijat", joita on onneksi nyt pidätetty). Äskettäin paljastunut maanpetoksellinen Suomen ja NATO:n kauttakulkusopimus, josta ei kerottu eduskunnalle mitään, on aivan samanlainen kuin vuonna 1940 natsi-Saksan kanssa solmittu kauttakulkusopimus Neuvostoliiton-vastaisen hyökkäyksen valmistelemiseksi Suomen alueelta käsin. Pöntinen piti ajatusta NATO:n ja Yhdysvaltain yllätyshyökkäyksestä utopistisen naiivina ajatuksena, mihin vastasin, että ei Stalinkaan uskonut Hitlerin hyökkäykseen edes viime hetkellä, vaikka hän sai runsaasti tiedustelutietoa natsi-Saksan suurhyökkäyksestä. Lapualaiset ihmettelivät, eikö EU:lla ole mitään merkitystä. Vastasin sanomalla, että Krimin asia on paljastanut EU:n ja myös NATO:n diplomaattisen mitättömyyden. Esimerkiksi NATO:n Rasmussenin piipitystä kuunnellessa on onni ajatella, ettei Suomi kuulu NATO:on. Yleisökysymyksissä väitettiin myös, että Suomi muka pelasti Pietarin, mihin totesin, että Suomi oli sitoutunut Barbarossa-suunnitelmaan maalla, merellä ja ilmassa, ja suunnitelman tavoite oli niin Leningradin kuin Neuvostoliitonkin hävittäminen.

Lapuan Karhu kirjoitti:

Moskovan karhu

Lapualla järjestettiin eilen kaksituntinen julkinen väittelytilaisuus aiheesta Ukrainan kriisi ja NATO. Väittelijöinä minä ja Kai Pöntinen, paikkana legendaarinen Lapuan nuorisotalo, jonka salissa myös kuuluisa Lapuan liike perustettiin. Täysi sali lapualaisyleisöä kuunteli keskustelua herkeämättä alusta loppuun. Kukaan ei poistunut. Jos puhuin sanankin suu liian kaukana mikrofonista, yleisöstä kuului heti huutoa: puhu mikrofoniin! Siellä siis haluttiin kuulla joka sana. Muita välihuutoja ei ollut. Kaitsun kanssa kävimme asioita läpi rauhallisesti: ensin hän esitti näkemyksensä, sitten minä. Näin tilaisuus eteni. Kuultiin myös runsaasti yleisökysymyksiä eri sukupolvien ihmisiltä.

Totesin jo tilaisuuden aikana, että vastaavaa aitoa keskustelua olisi mahdotonta järjestää Helsingissä, missä sananvapaustilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Lapualla. Helsingissähän minut halutaan eri keinoin vaientaa. Jari Sarasvuo sai tylyt potkut heti sen jälkeen kun esiinnyn hänen ohjelmassaan. Venäjän ETYJ-lähettiläs on nostanut Sarasvuon potkut esiin esimerkkinä länsimaiden heikosta sananvapaustilanteesta Ukrainan tilanteen suhteen. Myös Ylen toimittajat joutuivat koville vallankumouksellisen Venäjä-illan jälkeen. Mutta Lapualla kukaan ei ollut kovilla. Kaikki ymmärsivät, että kuunteleminen on vapaaehtoista ja johtopäätösten tekeminen on joka tapauksessa oman järjen varassa.

Omissa puheenvuoroissani toin esiin näkemykseni Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja siitä, että NATO:on liittyminen toisi amerikkalaismiehityksen myös Suomeen CIA-virkailijoinen, sotilaineen ja tukikohtineen. Yhdysvallat piirittää Venäjää, levittää NATO:n avulla sodanuhkaa Venäjän rajoille ja lietsoo sekasortoa ja epäjärjestystä Venäjän naapurimaissa, myös Suomessa. Suomessa on erityisen paljon NATO:n ja Yhdysvaltain vakoojia ja asiamiehiä eri tehtävissä, kuten toimittajina (Sanoma osakeyhtiö) ja tutkijoita (Ulkopoliittinen instituutti). Huomiota keskustelussa saivat myös Krimin tapahtumat kokonaisuudessaan ja äskettäisen Geneven sopimuksen olemus. Esitin mielipiteenäni, että Geneven sopimus on vain yksi askel yrityksissä pakottaa Venäjä tunnustamaan Kiovan laiton natsijuntta. Toin myös esiin Kiovan laittoman vallankaappausjuntan uhkaukset tuhota venäläiset ydinaseilla. Kommentoin väitettä sitä, että Ukraina haluaisi olla osa länttä, sanomalla, että ennen Neuvostoliiton hajoamista mitään Ukrainaa kansallisvaltiona ei ole ollut olemassa (muutaman kuukauden mittaista itsenäistä Ukrainaa vuonna 1918 ei lasketa). Nykyisen itäisen Ukrainan venäläiset alueet liitettiin nykyisen Ukrainan alueeseen Leninin toimesta jo vuonna 1922. Mitään Ukrainaa ei ole olemassakaan eikä sitä tietenkään voi verrata suomalaiseen kansallisvaltioon, joka on ollut olemassa ainakin siitä lähtien, kun Keisari Jumalan armosta totesi meidät kansakunnaksi kansakuntien joukossa. Huomautin myös ettei Yhdysvaltain ja NATO:n Venäjä-vastainen hyökkäys Krimin takaisinsaamiseksi ole poissuljettua, koska esimerkiksi senaattori McCain on retoriikassaan Hitleriäkin pahempi. Tosiasiassa NATO:n hyökkäystä Venäjälle valmistellaan eri tavoin Baltiassa ja Puolassa sekä mm. Suomessa NATO:n salaisella kauttakulkusopimuksella ja lähettämällä NATO-vakoojia Ukrainan alueelle valmistelemaan hyökkäyssotaa (ns. "ETYJ-tarkkailijat", joita on onneksi nyt pidätetty). Äskettäin paljastunut maanpetoksellinen Suomen ja NATO:n kauttakulkusopimus, josta ei kerottu eduskunnalle mitään, on aivan samanlainen kuin vuonna 1940 natsi-Saksan kanssa solmittu kauttakulkusopimus Neuvostoliiton-vastaisen hyökkäyksen valmistelemiseksi Suomen alueelta käsin. Pöntinen piti ajatusta NATO:n ja Yhdysvaltain yllätyshyökkäyksestä utopistisen naiivina ajatuksena, mihin vastasin, että ei Stalinkaan uskonut Hitlerin hyökkäykseen edes viime hetkellä, vaikka hän sai runsaasti tiedustelutietoa natsi-Saksan suurhyökkäyksestä. Lapualaiset ihmettelivät, eikö EU:lla ole mitään merkitystä. Vastasin sanomalla, että Krimin asia on paljastanut EU:n ja myös NATO:n diplomaattisen mitättömyyden. Esimerkiksi NATO:n Rasmussenin piipitystä kuunnellessa on onni ajatella, ettei Suomi kuulu NATO:on. Yleisökysymyksissä väitettiin myös, että Suomi muka pelasti Pietarin, mihin totesin, että Suomi oli sitoutunut Barbarossa-suunnitelmaan maalla, merellä ja ilmassa, ja suunnitelman tavoite oli niin Leningradin kuin Neuvostoliitonkin hävittäminen.

Pahoittelen tekstin lähdettä, tässä lähde:

http://kohudosentti.blogspot.fi/

Tarkoitit varmaankin millimetrejä