http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288682349957.html?pos=ok-nln
Syyttäjän versio
Kaupunginviskaali Antti Simola toimi jutun syyttäjänä. Syytteen mukaan 17-vuotias Jan Vapaavuori ja hänen samanikäinen toverinsa kohtasivat alle 15-vuotiaan pojan T-kaupan kulmilla Helsingin Puistolassa marraskuussa 1982. He pyysivät tulta. Kun poika oli antamassa sitä, Vapaavuoren kaveri löi yllättäen nyrkillä vatsaan ja potkaisi rintaan.
Poika yritti pakoon, mutta Vapaavuori sai hänet kiinni ja löi voimakkaasti kasvoihin, jolloin poika tuupertui katuun ja löi päänsä tiehen. Kun poika yritti nousta ylös, kaksikko jatkoi pahoinpitelyä lyömällä ja potkimalla eri puolille kehoa.
Pojan nenäluu murtui ja hän sai ruhjeita ympäri vartaloa. Hän tarvitsi kolme päivää sairaalahoitoa.
Syyttäjä korosti, että uhria lähestyttiin salakavalasti ja ajettiin takaa. Tekotapa osoitti Simolan mukaan erityistä raakuutta ja julmuutta.
Kesken pahoinpitelyn paikalle osui sattumalta toinen alle 15-vuotias. Vapaavuoren kaveri löi myös tätä poikaa nyrkillä ja potkaisi kaulaan, jolloin poika pakeni paikalta.
Uhrin versio
Hakatun koululaispojan ja hänen isänsä mukaan vammat olivat vielä syyttäjän kuvailemaa selvästi vakavammat.
Murtumia oli heidän mukaansa useissa paikoissa: nenäluun lisäksi kylkiluissa ja myös kallossa. Kallonmurtumaa voitiin pitää hengenvaarallisena, uhrin oikeusavustaja Pekka Jaatinen totesi laatimassaan vaatimuskirjelmässä.
Nenäluun murtuma aiheutti uhrin mukaan myös pysyvän vian ja haitan. Se ilmeni nenän vinoutumisena ja hengitysteiden ahtautumisena.
Poika vaati tekijöiltä pysyvästä haitasta 10000 markan sekä kivusta ja särystä 5000 markan korvausta. Jaatinen korosti oikeudessa, että vammat oli aiheutettu tahallisilla teoilla.
Lisäksi Vapaavuori ja tämän kumppani olivat hyvin tietoisia pahoinpitelyn vakavuudesta, koska molemmat harrastivat aktiivisesti nyrkkeilyä ja karatea.
Vapaavuoren versio
Vapaavuoren mukaan hänen toverinsa aloitti pahoinpitelyn. Kun uhri lähti karkuun, Vapaavuori luuli, että tällä on jotain tunnollaan. Siksi hän juoksi pojan kiinni ja löi nyrkillä kerran niin, että tämä kaatui ja valitti päätään.
Vapaavuori kiisti ehdottomasti, että olisi jatkanut lyömistä tai potkimista, kun uhri yritti nousta ylös.
Asianajaja Markku Aholan mukaan syyte perustui tältä osin silminnäkijään, joka todellisuudessa ei ollut nähnyt pahoinpitelyä vaan ainoastaan jälkitilanteen.
Ahola korosti myös, että Vapaavuori ja kumppani olivat sukkasillaan ilman kenkiä, joten potkimisestakaan ei olisi voinut koitua kovin vakavia vammoja.
Uhrin vammoista Ahola totesi, ettei lääkärintodistuksen mukaan mitään kallovammaa aiheutunut. Vapaavuoren toverin asianajaja Aarno Arvela taas huomautti, ettei myöskään pysyvästä viasta esitetty selvitystä.
Molemmat syytetyt myönsivät pahoinpitelyn, mutta kiistivät, että se olisi ollut törkeä.
Teon motiiviksi Vapaavuori kertoi sen, että he olivat olleet eräällä asunnolla. Sinne oli tullut Sanna-niminen tyttö, joka oli kertonut, että häntä oli ahdisteltu ja hänelle soitettu suuta matkalla. Siksi Vapaavuori menetti malttinsa ja lähti ottamaan selvää tilanteesta.
Vapaavuoren rikoskumppani kertoi motiivista samoin. Hänen mukaansa alun perin oli vain pelottelutarkoitus, mutta osin alkoholin vaikutuksesta tilanne ryöstäytyi käsistä.
Syyttäjän versio
Kaupunginviskaali Antti Simola toimi jutun syyttäjänä. Syytteen mukaan 17-vuotias Jan Vapaavuori ja hänen samanikäinen toverinsa kohtasivat alle 15-vuotiaan pojan T-kaupan kulmilla Helsingin Puistolassa marraskuussa 1982. He pyysivät tulta. Kun poika oli antamassa sitä, Vapaavuoren kaveri löi yllättäen nyrkillä vatsaan ja potkaisi rintaan.
Poika yritti pakoon, mutta Vapaavuori sai hänet kiinni ja löi voimakkaasti kasvoihin, jolloin poika tuupertui katuun ja löi päänsä tiehen. Kun poika yritti nousta ylös, kaksikko jatkoi pahoinpitelyä lyömällä ja potkimalla eri puolille kehoa.
Pojan nenäluu murtui ja hän sai ruhjeita ympäri vartaloa. Hän tarvitsi kolme päivää sairaalahoitoa.
Syyttäjä korosti, että uhria lähestyttiin salakavalasti ja ajettiin takaa. Tekotapa osoitti Simolan mukaan erityistä raakuutta ja julmuutta.
Kesken pahoinpitelyn paikalle osui sattumalta toinen alle 15-vuotias. Vapaavuoren kaveri löi myös tätä poikaa nyrkillä ja potkaisi kaulaan, jolloin poika pakeni paikalta.
Uhrin versio
Hakatun koululaispojan ja hänen isänsä mukaan vammat olivat vielä syyttäjän kuvailemaa selvästi vakavammat.
Murtumia oli heidän mukaansa useissa paikoissa: nenäluun lisäksi kylkiluissa ja myös kallossa. Kallonmurtumaa voitiin pitää hengenvaarallisena, uhrin oikeusavustaja Pekka Jaatinen totesi laatimassaan vaatimuskirjelmässä.
Nenäluun murtuma aiheutti uhrin mukaan myös pysyvän vian ja haitan. Se ilmeni nenän vinoutumisena ja hengitysteiden ahtautumisena.
Poika vaati tekijöiltä pysyvästä haitasta 10000 markan sekä kivusta ja särystä 5000 markan korvausta. Jaatinen korosti oikeudessa, että vammat oli aiheutettu tahallisilla teoilla.
Lisäksi Vapaavuori ja tämän kumppani olivat hyvin tietoisia pahoinpitelyn vakavuudesta, koska molemmat harrastivat aktiivisesti nyrkkeilyä ja karatea.
Vapaavuoren versio
Vapaavuoren mukaan hänen toverinsa aloitti pahoinpitelyn. Kun uhri lähti karkuun, Vapaavuori luuli, että tällä on jotain tunnollaan. Siksi hän juoksi pojan kiinni ja löi nyrkillä kerran niin, että tämä kaatui ja valitti päätään.
Vapaavuori kiisti ehdottomasti, että olisi jatkanut lyömistä tai potkimista, kun uhri yritti nousta ylös.
Asianajaja Markku Aholan mukaan syyte perustui tältä osin silminnäkijään, joka todellisuudessa ei ollut nähnyt pahoinpitelyä vaan ainoastaan jälkitilanteen.
Ahola korosti myös, että Vapaavuori ja kumppani olivat sukkasillaan ilman kenkiä, joten potkimisestakaan ei olisi voinut koitua kovin vakavia vammoja.
Uhrin vammoista Ahola totesi, ettei lääkärintodistuksen mukaan mitään kallovammaa aiheutunut. Vapaavuoren toverin asianajaja Aarno Arvela taas huomautti, ettei myöskään pysyvästä viasta esitetty selvitystä.
Molemmat syytetyt myönsivät pahoinpitelyn, mutta kiistivät, että se olisi ollut törkeä.
Teon motiiviksi Vapaavuori kertoi sen, että he olivat olleet eräällä asunnolla. Sinne oli tullut Sanna-niminen tyttö, joka oli kertonut, että häntä oli ahdisteltu ja hänelle soitettu suuta matkalla. Siksi Vapaavuori menetti malttinsa ja lähti ottamaan selvää tilanteesta.
Vapaavuoren rikoskumppani kertoi motiivista samoin. Hänen mukaansa alun perin oli vain pelottelutarkoitus, mutta osin alkoholin vaikutuksesta tilanne ryöstäytyi käsistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288682877994.html
"Vaikeneminen ikävistä asioista ei kuitenkaan kuulu demokratiaan, eikä se loppupelissä ole ihmisen itsensäkään etu. Vaikeneminen johtaa väistämättä huhukierteeseen ja huhukierteessä asioilla on tapana entisestään värittyä.
Vapaavuori tietää vaikenemisen riskit hyvin: hän ei aikoinaan kertonut rikostaustastaan oikeusministeri Sauli Niinistölle toimiessaan tämän avustajana ja sai lähteä. Kansa on kuitenkin antanut tämän salailun anteeksi: Vapaavuori on ollut vuosia sekä kunnallisvaalien että eduskuntavaalien ääniharava. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa hän sai yli 11 000 ääntä ja voitti kirkkaasti monta tunnettua suomalaispoliitikkoa aina Haavistosta Tuomiojaan.
Siksi onkin mielenkiintoista, että Vapaavuori on taas valinnut vaikenemisen linjan. Hän ei halua keskustella menneisyyden rikoksista lainkaan, vaikka pyrkii nyt Suomen johtajaksi. IS:lle Vapaavuori ilmoitti, ettei halua pohtia tapahtunutta väkivallantekoa mitenkään (”En ajatellut enää palata yksityiskohtiin”), Helsingin Sanomille hän sanoi: ”Aina niistä on muistutettu. Eikä se tietenkään ole mukavaa, päinvastoin, se on hyvin ikävää ja kiusallista”.
Sitä se epäilemättä on: ikävää. Mutta todella yleistä ikävää. Ja siksi olisi tärkeää, että Suomen mahdollinen tuleva pääministeri rohkenisi asiasta puhua. Taustalla on nimittäin poikkeuksellisen merkittävä yhteiskunnallinen kysymys."