Muistan 70-luvun alkupuolelta, että seurakunnan tilaisuuksissa annettiin kokouksiin osallistuville uskoville mahdollisuus kertoa kuulijoille, mitä Herra oli heidän sydämilleen laskenut. Joillakin oli annettavana puhutteleva laulu, toisilla kehoituksen sana, eräillä todistus Herrasta omana Pelastajanaan.
Tällainen käytäntö näyttää kadonneen seurakunnista, ainakin isoimpien paikkakuntien seurakunnista. Kokouksissa puhuvat vain seurakuntaan kutsutut vierailijat tai seurakunnan paimen. Seurakuntalaisille ei anneta mahdollisuuttakaan tuoda esille sitä, minkä Herra on heille opettanut ja kirkastanut rikkauksistaan. Seurakuntalaiset istuvat passiivisina penkeissään vaikka jokaisella tulisi olla jotakin annettavaa sen armon mukaan, mitä on Herralta Jeesukselta saanut.
Tämä on mielipiteeni. Kehitys kertoo ainakin minulle, että elämän syke on hiipumassa ennen niin elävistä seurakunnista. Tilaa ovat vallanneet "ohjelmat", hyvin harjoiteltuja, mutta vailla elämän sykettä.
Tällainen käytäntö näyttää kadonneen seurakunnista, ainakin isoimpien paikkakuntien seurakunnista. Kokouksissa puhuvat vain seurakuntaan kutsutut vierailijat tai seurakunnan paimen. Seurakuntalaisille ei anneta mahdollisuuttakaan tuoda esille sitä, minkä Herra on heille opettanut ja kirkastanut rikkauksistaan. Seurakuntalaiset istuvat passiivisina penkeissään vaikka jokaisella tulisi olla jotakin annettavaa sen armon mukaan, mitä on Herralta Jeesukselta saanut.
Tämä on mielipiteeni. Kehitys kertoo ainakin minulle, että elämän syke on hiipumassa ennen niin elävistä seurakunnista. Tilaa ovat vallanneet "ohjelmat", hyvin harjoiteltuja, mutta vailla elämän sykettä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo ajat on muuttuneet, mutta Jumalan Sana ei ole muuttunut Jumalalle kiitos.
Se on aina tuoretta ja voimassa ja sen ilmoitus on juuri tälle päivälle. Sitä ei tarvitse, eikä pidä päivittää.
Näinhän se on, että kaikilla pitäisi olla jotakin tuomista. Siinähän on vasta murto-osa Kristuksen ruumiista toiminnassa, jos vain yksi tai kaksi puhuu, rukoilee tai todistaa ym.
Aina, mitä useamman kautta jotakin tuodaan, niin siinä on silloin sitä enemmän Kristuksen tuntemista.
Tästä vähän vappuna kokouksessa puhuttiinkin. Se on vähän pelottavaa, jos pitää tulla yhteen sillä tavalla, että ei ole mitään ennakko ohjelmaa, että tultaisiin yhteen vain Raamatulliselta pohjalta, luottaen siihen, että jokaisella on jotakin annettavaa.
Yleensä kokouksissa, joissa on valmiiksi puhuja ja ikäänkuin ohjelma, kaava, jonka mukaan mennään läpi, laulukirjoineen ym, on väkeä paljonkin. Se on jotenkin niin turvallista, kun tietää jo etukäteen, että mun ei tarvi avata sillä suutani. Voin vain istua ja kuunnella.
Sitten on nää rukouskokoukset, joissa ei ole mitään ohjelmaa. Ei varsinaisesti ketään vetäjääkään, eikä ennakkoon ketään rukoilijaa ym. Näissä ei paljon väkeä ole.
Se osoittaa meidän hengellisen tilamme ja kuinka kaukana me olemme Jumalan armosta. En tiedä mitä muut ajattelee, mutta näin ainakin itsestäni olen huomannut.
"Joo ajat on muuttuneet, mutta Jumalan Sana ei ole muuttunut Jumalalle kiitos."
Jos asia on näin, niin miksi uusia lahkoja syntyy kuin sieniä sateella?
Kaikki he uskovat Raamattuun ja luulevat että juuri heillä on se oikea näkemys siitä.
Sinullakin on varmasti oma näkemys siitä miten Raamattua luetaan ja tulkitaan.
Jokainen on sitä mieltä että itse tulkitsee Raamattua juuri oikealla tavalla.
Yksi asia on kuitenkin 100% varma. Yksikään nyt elävä ei tulkitse Raamattua samalla tavalla kuin ihmiset 500 tai 2000 vuotta sitten.
Uskon alkuaikoina mullakin oli kyllä jotakin omia näkemyksiä ja saattaa olla vieläkin, mutta ne ei ratkaise mitään, vaan se mitä mieltä Sana on. Sanoin jossain ketjussa, että Raamattua lukemalla ei voi tulla uskoon. Usko on jotakin, mitä ei voi opiskella. Usko ei ole oma näkemys tai tulkinta. Se on teologiaa, joka ei ole Jumalasta.
Se, että on uskonlahkoja, johtuu siitä, että ei ole kuunneltu Jumalaa. Ei ole oltu kuuliaisia Pyhälle Hengelle. Raamatun opetukset on syntyneet Pyhästä Hengestä ja niitä ei voi sen vuoksi tulkita, eikä niistä voi esittää omia näkemyksiä. Tarvitaan Pyhä Henki, niin kuin seurakuntaelämäänkin.
Siksi niissä rukousilloissa ei ole väkeä, kun uskovilla ei ole Hengen yhteyttä. Tai paremminkin pelätään sitä, että ei ole. Kokoukseen tullessa sulla voi olla jo jotakin valmiiksi Jumalalta, mutta kun puhutaan Jumalan armosta, niin ei meillä välttämättä ole mitään valmista, kun tulemme yhteen, vaan me luotamme siihen, että Jumala antaa siihen hetkeen. Se on sitä todellista Jumalan lasten yhteyttä, Pyhässä Hengessä, että Henki saa jakaa niin kuin tahtoo.
Kyllä Pyhä Henki yhdstää meidät, mutta ei väkisin. Meidän pitää suostua siihen.
Ja se yhdistyminen ei tarkoita sitä, että perustan nyt uuden "Jumalan seurakunnan" ja odotan, että kaikki muut liittyy nyt siihen. Ei, vaan meidän sydämemme pitää vapautua kaikesta lahkohengestä ja meidän pitää olla yhtä kaikkien Jeesuksen omien kanssa.
http://www.jukkapartala.fi/saarnat/DS400027-Part 2-Part 2.mp3
Joo, kyseessä on kirkollistuminen, mikä on täysin inhimillinen ja luonnollinen kehitys kaikissa liikkeissä, joista kehittyy ajan kuluessa ihmisvetoisia ja ihmistekoisia organisaatioita, joista katolinen kirkko on suurin.
Kirkon vakiintuneiden oppien saadessa yhä enemmän merkitystä ihmisten mielistä häviää elävä suhde Jumalan Sanaan Raamatussa. Pyhä Henki on ainoa Sanan oikea avaaja ja Hän tahtoo viedä Seurakuntaansa aina eteenpäin, mutta ihmiset jäävät omiin oppeihinsa, jotka ovat epätäydellisiä mielipiteitä.
Jumalisuuden muoto on muotomenot, liturgiat, katekismukset ja palkatut puhujat, se on muotoonvalettu vasikankuva jonka päällä kirkko odottaa Herran istuvan, mutta Jumalan Voima on Pyhä Henki joka liikkuu ja toimii suvereenisti ja ilmestyy siellä missä Häntä kaivataan, odotetaan ja totellaan.
2.Timoteuksen kirje:
3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Apostolien teot:
5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
1.Pietarin kirje:
2:8 ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi." Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.
mikä osoittaa hengellisen tilamme ja sen, kuinka kaukana olemme Jumalan armosta? En ihan hiffannut...
Keneltä kysyit?
"Jokaisella on jotakin annettavaa" Näin on, ketä antaa 10e ketä 20e joku 50e Jumalalle. Saisinko Jumalan tilinumeron.
Kivikaudellakin pidettiin jumalia,montahan jumalaa on tällä hetkellä monta vielä tulee,kristinusko on ollut vain noin 3000 vuotta.
Todennäköisesti tulevaisuudessa ei ole ensimmäistään, joten uskotte viimeisiä aikoja,sen jälkeen ei tuumita joutavia
Kristinusko ei ole iältään "noin 3000 vuotta" vaan paljon vähemmän.
Mitä uskonnoilla on annettavaa, ihmiset on olleet olemassa ennen sitä ja tulee olemaan, ajattelutapaan mutta ei ihmiskunnan olemassa oloon,
Tiedeihmiset ovat todenneet teknoäly hallitsee maailmaa tulevaisuudessa, siinä ei uskonnot pärjää koska ajattelu on realista.
Joten viimeisiä aikoja uskovat elää
Eihän nykyään saa vapaasti ilmaista mielipidettään näissä äärilaitalahkojen kokouksissa. Tulee suitset suuhun ja piikkiä pyllyyn hyvin äkkiä.
Sama meno palstakeisareilla täällä.
Ketjun avaaja on oikeassa. Seurakunnat ovat hyvin pappis- ja työntekijäkeskeisiä. Missä on se seurakunta, joka Jumalan edessä etsii ja kyselee seurakuntalaisilla olevien armolahjojen perään ja miten ne saataisiin oikeaan käyttöön pelastussanoman eteenpäin viemiseksi? Evankelista Kalevi Lehtinen sanoi aikoinaan, että seurakunta on kuin jalkoapallo-ottelu: kentällä on 22 pelaajaa, jotka tarvitsevat kipeästi lepoa ja 30 0000 katsojaa, jotka tarvitsevat kipeästi liikuntaa.
Työntekijäkeskeisyys johtaa helposti siihen, että mm. julistustehtävissä on ihmisiä, joilla ei ole julistamisen lahjaa ja pahimmassa tapauksessa eivät edes julista Jumalan Sanan mukaista evankeliumia. Samaan aikaan kuulijoiden joukossa voi istua moni julistajan lahjoilla varustettua Jeesuksen seuraajaa. Mikä on avannut tien äärikarismaattisuudelle ja voimaa hokeville julistajille – Paavali sanoo suoraan, että Korintissa valtaan oli päässyt valheveljiä, jotka eivät olleet Jeesuksen omia.
Avaaja toteaa oikein, että seurakuntien tilaisuudet ovat valitettavan usein hyvin harjoiteltuja ohjelmia. Lavalla esiintyy ihmisiä, jotka kyllä puhuvat Jumalasta, mutta – puhuuko Jumala todella heidän kauttaan? Kuinka usein tietyn ”esiintyjän” kutsuminen kokoukseen tuo runsaasti väkeä paikalle – ja äänekäs musiikki, valot ja esiintyjän lavan valloittaminen kävelyineen ja eleineen on kuin tarkkaan harjoiteltua näytelmää? On helppo sanoa, että kaikille on oma paikkansa seurakunnassa, niinpä – rahan antamisessa ja esirukouksessa ja nehän ovat tärkeitä. Mutta, ne eivät ole armolahjojen mukaisia tehtäviä, vaan jokaisella uskovalle kuuluvia oikeuksia.
Seurakuntalaisen on hyvin vaikea ehdottaa itseään erityistehtävään, se koettaisiin ylpeytenä ja lihallisena pyrkimisenä ylöspäin. Hänelle voidaan huomauttaa, että meidän jokaisen on tyydyttävä ”siihen pieneen paikkaan, minkä Herra on antanut”. Mutta – Herran silmissä ja edessä jokainen tehtävä on aina vain se pieni paikka – niin Sanan jakaja, juontaja, laulaja sun muut ovat tietoisia omasta vähäisyydestään ja siitä, että kaikki on vain Jumalan armoa. Seurakunta on Jeesuksen ruumis ja jokaisella jäsenelle on jokin armolahja ja sen mukainen paikka seurakuntaruumiissa – miksi tämä ei juurikaan toteudu?
Tottele Sanaa on valinnut hyvän nimimerkin. Tärkeinä on rakastaa Jumalaa, se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Kuuliaisuus ja elämässä Sanan mukaan ojentautuminen koetaan hyvin usein taakaksi, laiksi, josta haluamme armon evankeliumilla vapautua. Hengen vapauden sijasta me elämme lihan vapaudessa: synnintunto ja parannuksen tekeminen ovat vieraita, räikeääkin syntielämää saatetaan puolustella toteamalle, että ”kaikkihan me elämämme armosta”. Jumalan rakastaminen näkyy kuitenkin juuri kuuliaisuudessa. Joh. 14:21 ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Kirjoittaessasi muotomenoista viittaat ulkokultaisuuteen ja tuot esille Raamatun kohdan ”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei palkattu evankelista tarkoita samaa kuin muotojumalinen, sillä ”työmies on palkkansa ansainnut”. On aivan oikein kutsua seurakuntaan evankeliumia julistamaan henkilö, jolla on julistamiseen armolahja ja joka keskittyy päätyökseen sen mukaiseen tehtävään. Julistaja on saanut rukoilla pitkään ennen saarnavuoroaan, tutkinut Sanaa, sydäntään ja rukoillut Herralta Sanaa tilaisuuteen. Valmistautuminen ei tee julistuksesta muotojumalista, keskeistä on aina sydämen suhde Herraamme ja Vapahtajaamme.
Aivan oikein - joissakin on jumalisuuden ulkokuori ja heitä meidän on Sanan mukaan kartettava. Alkuseurakunnan ajoista lähtien seurakunnissa toimii työntekijöitä, joiden sydän ei ole murtunut Jumalan Sanan edessä. He ovat esiintyjiä, itseään korostavia, voimaa ja omia voimatekojaan korostavia – sisäinen arkuus ja nöyryys ovat kaukana heistä. Jes. 66:2 ”minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Hyvä esiintyjä, voimaa ja voitokasta elämää korostava – eikö äärikarismaattisuus ole helluntailiikkeissäkin vaikuttava syöpä? Fil. 3:2 ”Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä.”
Ja kun elämä jatkuu vielä yhden sukupolven verran eteeenpäin, vallitsee helluntaissakin täysi laitosmeininki muotojumalisuus ja menot sen mukaan.
penkeissä ja pöntöissä on ihmiset joilal ei ole edes siitä tietoa ovatko he koskaan uudestisyntyneet Jumalan Hengestä, vai ovatko he tavoille oppineita fariseuksia.