Kokemuksia kiihkoadventistina

Adventistihemmo tais maalata adventtikirkon papin autoa kun pappi kehui automaalariadventista maasta taivaaseen ja luvaten hänelle tuttuun adventistiseen tyyliin Taivaspaikankin?

Tästä opimme sen, että ei kannata ajaa metsään ja pitää varoa ajamasta liian kovaa. Hiljaisella vauhdilla kun säästyy monelta ikävältä onnettomuudelta ja on aikaa tehdä tilannearviota.
Junaradan yli tosin kannattaa mennä ripeästi.

Kävihän Kai Arasolan saarnaaja Arvo isällekkin samankaltaisesti, vaikka ajoikin Helsingin keskustassa suhteellisen hiljaista vauhtia.
Arvo Arasola oli ilmeisesti tehnyt liian rankan palkallisen työpäivän sapattina ja nukahti hetkeksi rattiin törmäten edellä ajavaan autoon ja kun sen ajan autoissa ei ollut turvavöitä, niin törmäyksen seurauksena auton kuljettajanpuoleinen ovi aukesi ja Arvo putosi autostaan kadulle avoimesta ovesta ja ohi ajanut kuorma-auto murskasi hänen päänsä.

Myös Hongiston Ethel ja Unto ajoivat Ruotsissa suoralla tiellä vastaantulevien kaistalle ja molemmat kuolivat sen seurauksena. Jälleen syynä sapatin rikkominen ja väsymys sapattitöiden seurauksena.

Hei-

Tästä voi oppia sen että ihmisisssä yksilöllisesti on hengellisen kasvun ja taantumankin aikoja. Kompastustakin siis uskon tiellä. San 24:16.
Pääasia ettei pitkällä juoksulla luovuta.

Jumala itse näkee ihmisen "sydämeen" saakka mitä siellä ajatellaan.
- Mitä ihminen ajattelee, tuntoo uskoa kohtaan ja mitkä ovat erilaiset vaikuttimet miksi menettelee jotensakin. Onhan olemassa syitä jotka ovat varsin inhimillisiä eivätkä ole kiinni niinkään subjektista vaan jostakin ympäristö- srk tapahtuman- yms johdosta mihin subjekti ei ole kokonaan syyllinen itse.
Onhan paljon sattunut että seurakunnan- kirkon joku ikävä tapahtuma- väärinymmärrys- seurakunnan jäsenen kypsymättömyyden tulos on aiheuttanut subjektin syrjäytymisen seurakunnasta ja altistumisen uskon taantumukseen.
Siellä missä ihmisiä on aina ristiriitojakin niin kauan kuin maan päällä elämme.

Kun katsoo uskossaan Jeesukseen Kristukseen esimerkkinään- ainoana esimerkkinään- niin ei alkaa "ällöttämään." Voi voi kun on ällöttänyt toisen hautajaisissa.

>>>>>>>> Vain Jeesus Kristus on yksin sopiva ja ainoa esimerkiksi uskossa kelpaava. Ei kukaan ihminen koskaan kelpaa esimerkiksi uskossa.
Ihmisiin ei saa koskaan katsoa.
Ihmiseen aina pettyy jos ihmiseen katseensa kiinnittää.

Ihminen voi langeta- kasvaa ja taantua siis kompastua San 24:16.
1 Joh 2:1-6. >>>>>>>>> Matt 13.

Sen tästä opimme ainakin.

Jumalan siunausta
Jari Laurila

Paavalin sanat 1 Kor 3:9-23; -Pelastus ”tulen läpi” ?



Paavali puhuu perustuksesta joka on Jeesus Kristus.

Uskovat ovat Jumalan työtovereita, ”Jumalan peltoa ja –rakennus.” Perustukselle rakennetaan erilaisista materiaaleista. -Kultaa, jalokiviä, hopeaa, puuta, heiniä ja olkia käytetään rakennuksien materiaaleina. Tuomiopäivä paljastaa miten rakennukset kestävät. Tuomiopäivä tuo tulen tullessaan. Se jonka rakennus kestää saa palkan. Se taas jonka rakennus palaa kärsii vahingon, "mutta itse hän pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” (1 Kor 3:10-14, 2 Tim 2:20-21)

”Se taas jonka rakennus palaa kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” (1 Kor 3:15)


Paavali käyttää tässä ajan akateemista opetustapaa. Vertauksin opettaminen oli sen ajan opetusmetodi.

Ihmisten ”rakennusaineet” ovat erilaiset. Ihminen voi uskoa asioihin jotka eivät kuitenkaan kerran kestä.
Kaikki synti ei ole kuolemaksi, eikä ”kaikentietäväisyys” ole täydellisyyttä. Jokainen vastaa oman tietonsa määrän suhteen Jumalan edessä itse käsi sydämellä. Toinen asia voi olla toiselle synniksi ja toiselle ei ole. (1 Joh 5:16-21)

Täydellisyys on rakkautta mieluimmin kuin kaikentietäväisyyttä. (Matt 22:36-40) Jumala ei vaadikaan ihmiseltä täydellistä teologian tuntemusta. (Luuk 12:47-48) Yksimielisyys ei ole että jokainen olisi aina samaa mieltä joka asiassa vaan yhteyttä Herrassa. Kaikki erimielisyys teologiassa ei ole harhaoppia. Harhaoppia on Kristuksen ja Jumalan moraalisiveyslain korvaaminen jollakin muulla auktoriteetilla. ”Lusikoilla ja kauhoilla annetaan ja saadaan.” Ihminen uskossakin kuitenkin erehtyy monin tavoin ja muuttaa mieltään ja arvojaan elämänsä aikana. (Jaak 3:2) Hurskas ja oikea opettaja voi kompastua ja langeta mutta noustakin taas. ”Vaikka vanhurskas seitsemästi kaatuisi hän nousee jälleen.” (San 24:16)

Jumalaa ei voi pettää eikä ihmisen ole viisasta pettää itseään. Jumala näkee ihmisen ”sydämen” tietoisuuden lopun alusta ja alun lopusta. Ihminen kuitenkin tekee itse elämänsä ratkaisut. (Matt 10:16-31, Luuk 8:16-18)

Tärkeää on että perusta on Jeesus Kristus. Kristus on kallio. Kallio on perustus joka kestää. (1 Kor 10:4, Luuk 6:48)
Täydellisyys on rakkautta ja vilpittömyyttä. Rakkaus on Jeesus Kristus. Jeesuksessa Kristuksessa ihmisen sydän uskossa taipuu lähemmäksi Kristusta. (Room 12:9-11, 1 Piet 1:13-25)

Ihminen voi pelastua vaikka käsitykset uskosta olisivat puutteellisia kun ihminen on kokosydäminen (Hebr 12:14, Ilm 14:12) ja vilpittömän rehellinen omassatunnossa Jumalan edessä kukin uskonsa ja saamansa valon mukaan.
(1 Piet 3:8-17, Ps 34) Fariseukset olivat oppineita mutta eivät vilpittömiä. (1 Piet 2:1-3, Luuk 16:10-15, 12:1-3)

”Autuaita ovat puhdassydämiset. He saavat nähdä Jumalan.” (Matt 5:8)

”Autuas se ihminen jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.” (Ps 32:2)

Paavali vetoaa että tämän maailman viisaus on hulluutta Jumalan temppelin näkökulmasta, ja että ihminen tulee ensin hulluksi ennen kuin voi olla viisas. Uskon ratkaisujen kriisiajat, uskoon herääminen ja radikaali arvomaailman muuttuminen saa ihmisen vaikuttamaan tasapainottomalta "hullulta." Maailman silmissä usko on hulluutta. (1 Kor 3 jakeet 16-19) Jumalan temppelin eli ihmisen turmelevat joutuu turmioon. Jumala tietää jokaisen ajatukset. "Herra tietää viisaiden ajatukset, Hän näkee ne turhanpäiväisiksi." (jae 20)

”Kun pidän käskysi silmieni edessä en joudu häpeään. Vilpittömin sydämin minä kiitän Sinua kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. Minä noudatan Sinun käskyjäsi –Älä koskaan minua hylkää! Miten nuorukainen pysyy oikealla tiellä? Siten että noudattaa Sinun sanaasi. Koko sydämestäni minä kysyn Sinun tahtoasi, älä anna minun eksyä käskyjesi tieltä” (Ps 119:6-10)

Jumalan vanhurskaus tulee niiden osaksi jotka uskovat Kristukseen. Jumalan kansa koostuu vilpittömistä ihmisistä. (Jes 63:7-10)

Jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. (Room 3:23)
- Ero tahalliseen synnin harjoittamiseen ilman tarvetta muutokseen suhteessa erehdykseen ovat kokonaan eri asioita.

Ihminen ei saa olla kristittynä synneissään, vaan synneistään erossa ja parannuksessa.


Siunausta
Jari Laurila

Miksi esimerkiksi adventistit valitsevat sapatin viikottaiseksi lepopäiväkseen, eivätkä sunnuntaita?
Jonkinlainen vastaus voisi olla tämä:
Ensiksikin, kysymys ei ole yksinomaan päivästä, vaan enemmänkin siitä siitä mitä mikin päivä sapatin viettäjälle merkitsee. Sillä sapatin valitseminen viikottaisena lepopäivänä merkitsee (esimerkiksi adventismissa) samalla sen uskon tunnustamista jonka hän tuntee raamatulliseksi. Esimerkiksi uskon Jumalasta kaikkivaltiaana oikeudenmukaisena ja rakkaudellisena Luojana, joka tuli Jeesuksessa ihmisten pariin ja opetti heille Raamatun Jumalan totuutta ja joka omasta vapaasta tahdostaan ja rakkaudestaan antoi elämänsä heidän syntiensä lunnaaksi.

Sapattia viikottaina lepopäivänään viettävä näkee sunnuntain Katolisen kirkon kristinuskoon tuomana viikottaisena lepopäivänä (ja siis samalla sapatin hylkäämisenä). Sunnntain vietto viikottaisena lepopäivänä merkitsee adventistille (ja monille muillekin sapatin viettäjille) samalla myös Raamatun vastaisten kirkon periteisoppien hyväksymistä - Raamatun opetuksien sijaan.

Esimerkiksi sellaisten kirkon opetusten kuin usko sielun luontaiseen kuolemattomuuteen ja sitä seuraaviin käsityksiin Jumalan olemuksesta Luojana, ikuisesta helvetin piinasta ja uskosta erilaiseen lunastukseen, jossa Jumalan Poika ei kantanutkaan samaa syntien seurausta kuin syntinen itse joutuisi kantamaan. Oppeja jotka kuuluvat sunnuntaita lepopäivänään viettäjien uskoon.

Sapatin vietto ei kuitenkaan tarkoita muiden tuomitsemista (ei oikeuta tuomitsemaan tuomitsemaan muita), mutta sapatin viettäjä itse näkee esimerkiksi yllä mainitun kirkon (oppeineen) eräänlaisena järjestäytyneenä osana sitä maailmaa josta Raamatussa kehoitetaan ihmisiä erottautumaan. Ja sapatin viettosta tulee siten hänelle myös eräänlainen merkki sellaisesta erottautumisesta.

Ei siis ole kysymys ainoastaan päivästä vaan paljon syvällisemmästä asiasta.

Siksi minun on aika vaikea nähdä, että joku paikallinen Adventtikirkko alkaisi "nuhtelemaan" jäseniään niinkuin aloituksessa sanotaan - sillä eihän kysymys ole niin yksinkertainen - kuin että "maalasitko autoa sapattina", ei ole kyse kinaamisesta, että mikä päivä on parempi lepopäivä - adventismissa tarkoittaa sapatin valitseminen itse ASIAN ymmärtämistä ja sen mukaisen henkilökohtaisen kannan ottamisesta, siinä vapaudessa jonka Jeesus osoitti. Sapatti on ihmistä varten - ei päin vastoin..

Sapattia vietetään siis merkkinä siitä, että uskotaan Raamatun Jumalaan sen opetuksen mukaan joka on Raamatussa - ja ei uskota mihinkään mikä ei ole Raamatusta.

Sapatti perustuu siis täysin Raamattuun ja Raamatun Jumalan tahtoon - sillä ei ole mitään tekemistä kenenkään ihmisen sanomisiin - sapatti ei ole adventismin erikoispiirre (vaikka se onkin osa adentismia) se on Raamatun Jumalan asettama viikottainen lepopäivä niille jotka uskovat vain Raamatun opetuksiin joista sapatti on yksi.

Yllä oleva tarkoittaa myös sitä että sapatin viettäjä ei usko olevansa "parempi" sapatin viettämisen tähden tai tulevansa autuaaksi sapatin viettämisellään, sapatti on vain osoitus (merkki) siitä että hänelle on Raamattu ja raamatullinen usko tärkein ja että Raamatun opetukset Jumalasta ihmisestä ja pelastuksesa menevät ohi kaikkien muiden uskontojen opetuksien. Sapatin viettäjä on yhtä syntinen kuin sunnuntain viettäjä - ei sapatti ketään puhdista vaan vain Jumala Pojassaan.

alex

Juupa, kyllä jokainen saa valita, saihan ihmiset paratiisissakin valita ihan itse tekemisensä.