Me ylistelemme ahdistuksistakin, tietäen, että ahdistus synnyttää kärsivällisyyttä. Room. 5:3.
Tässä on huomattava sana: tietäen. Juuri tästä tietämisestä riippuu, voiko joku ylistää ahdistuksissa. Ei kukaan ihminen ole »murheessa iloinen», jollei hän tiedä siitä jotain koituvan, jollei hän tiedä enempää kuin sen minkä näkee ja tuntee. Ahdistuksessa itsessäänhän ei ole mitään lohdullista. Eivätkä kristitytkään ole kivestä, niin etteivät tuntisi tuskaa ahdistuksessa ollessaan.
Daavidin psalmit puhuvat paljon kärsimyksien tuntemisesta. jos siis päättelisin näkemiseni ja tuntemiseni perustuksella kärsimisen, niin en suinkaan voisi ylistää ahdistuksessa, vaan jäisin alakuloisuuteen ja epätoivoon. Sen takia on välttämätöntä, että me tiedämme, mitä ahdistus merkitsee ja mitä se meissä vaikuttaa.
Kun eräät kristityt ajallisen ahdistuksen, vastoinkäymisen tahi onnettomuuden heitä kohdatessa, aivan masentuvat ja tulevat toivottomiksi, niin näyttää siltä, kuin jos he eivät tietäisi ahdistuksesta muuta kuin minkä näkevät ja tuntevat. Niin ei saa olla. Kristittyjen tulee olla kansa, joka näkee pitemmälle sitä, mikä silmäin edessä on ja joka tietää jotakin Isänsä sanasta. Jollemme ahdistuksissa näe mitään lohdullista, niin emme usko taivaallisen Isämme sanoja.
Katsokaamme, mitä Herra Jumala sanoo ahdistuksesta. Herra Kristus sanoo selvästi, ettei meille voi mitään tapahtua, ei hiuskarvaakaan päästämme voi pudota ilman Isämme tahtoa. Jokainen kärsimys, jokainen vastoinkäyminen, suuri tahi pieni on siis laupiaan ja viisaan Isämme lähettämä. Voiko mikään olla lohdullisempaa! ja mitä hän sanoo lähettämiensä katkerien kokemusten merkityksestä ja tarkoituksesta? Apostoli sanoo tekstimme sanoissa mitä ahdistus vaikuttaa.
Mutta katselkaamme ensin, mitä ahdistus merkitsee, mikä mieli Jumalalla on ja mitä hän tarkoittaa meitä kurittaessaan. Herra sanoo näin: »Joita ininä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan.» Muistakaamme näitä sanoja! Apostoli sanoo myös: »Kuritukseksenne te kärsitte. Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia.» Niin suuren painon panee apostoli tähän lapsenoikeuden merkkiin, että hän lisää nuo muistettavat sanat: »Jos te olette ilman kuritusta, niin silloinhan olette äpäriä ettekä oikeita lapsia.» Mikä loppumaton lohdutuksen lähde kaikissa vaivoissa, jos voimme omistaa nämä molemmat totuudet
Ensinnäkin, että mikä meitä kohdanneekin, olkoon se hyvää tahi pahaa, suuriarvoista tahi vähäpätöistä, on se Isän lähettämää. Ja sitten kaikki se, joka kurittaa, painaa, kauhistaa ja murehduttaa meitä, jotka elämme uskosta Kristukseen, osoittaa Jumalan isällistä huolenpitoa, se todistaa lapsenoikeuttamme ja että taivaallinen Isä kasvattaa meitä kurituksen kautta taivasta varten. Jos vielä olet kääntymätön ihminen, niin on sinun suuri pahuutesi syynä vaivoihisi ja sinua odottaa vielä pahempi, jollet tee parannusta! Mutta jos sinä olet etsinyt kääntymyksen armoa ja uskon vanhurskautta, niin tiedä kaiken ahdistuksesi olevan isällistä laupeutta. Mikä runsas lohdutuksen lähde tämmöinen tieto onkaan!
Vielä on meillä runsas lohdutuksen lähde kärsimyksen terveeksi tekevässä vaikutuksessa. Tästä apostoli tekstissämme sanoo: »Ahdistus synnyttää kärsivällisyyttä». Älköön sanaa kärsivällisyyttä ymmärrettäkö hiljaiseksi alistumiseksi, sillä kreikkalaisessa tekstissä tämä sana etupäässä merkitsee kestävyyttä kaikessa hyvässä, kypsyyttä ja lujuutta kristillisyydessä, kestävyyttä loppuun asti. Näin vaikuttaa ahdistus totiseen kristittyyn.
Kun maailma kärsimyksissä kadottaa kaiken rohkeutensa, napisten ja kiroten Jumalaa, ja kun ne, jotka vain pintapuolisesti sanan ilolla vastaanottavat, juurettomina ahdistuksen tullessa loukkaantuvat, niin ne, jotka ovat juurtuneet Kristukseen, tulevat kärsimyksen kautta kestävämmiksi, syvemmiksi, vakavammiksi kristityiksi. Monessa heränneessä, uskovaisessa sielussa me saamme usein nähdä juuri sen, mitä apostoli tässä tarkoittaa. Moni nuori, kokematon kristitty, jolla on todellinen Hengen elämä sydämessään, on sittenkin epävakava ja horjuva. Lihallisuus ja maailma vievät hänet kauaksi oikealta tieltä. Silloin osaaottavat kristiveljet huolestuvat kysyen: Miten tämä päättyy?»
Tässä on huomattava sana: tietäen. Juuri tästä tietämisestä riippuu, voiko joku ylistää ahdistuksissa. Ei kukaan ihminen ole »murheessa iloinen», jollei hän tiedä siitä jotain koituvan, jollei hän tiedä enempää kuin sen minkä näkee ja tuntee. Ahdistuksessa itsessäänhän ei ole mitään lohdullista. Eivätkä kristitytkään ole kivestä, niin etteivät tuntisi tuskaa ahdistuksessa ollessaan.
Daavidin psalmit puhuvat paljon kärsimyksien tuntemisesta. jos siis päättelisin näkemiseni ja tuntemiseni perustuksella kärsimisen, niin en suinkaan voisi ylistää ahdistuksessa, vaan jäisin alakuloisuuteen ja epätoivoon. Sen takia on välttämätöntä, että me tiedämme, mitä ahdistus merkitsee ja mitä se meissä vaikuttaa.
Kun eräät kristityt ajallisen ahdistuksen, vastoinkäymisen tahi onnettomuuden heitä kohdatessa, aivan masentuvat ja tulevat toivottomiksi, niin näyttää siltä, kuin jos he eivät tietäisi ahdistuksesta muuta kuin minkä näkevät ja tuntevat. Niin ei saa olla. Kristittyjen tulee olla kansa, joka näkee pitemmälle sitä, mikä silmäin edessä on ja joka tietää jotakin Isänsä sanasta. Jollemme ahdistuksissa näe mitään lohdullista, niin emme usko taivaallisen Isämme sanoja.
Katsokaamme, mitä Herra Jumala sanoo ahdistuksesta. Herra Kristus sanoo selvästi, ettei meille voi mitään tapahtua, ei hiuskarvaakaan päästämme voi pudota ilman Isämme tahtoa. Jokainen kärsimys, jokainen vastoinkäyminen, suuri tahi pieni on siis laupiaan ja viisaan Isämme lähettämä. Voiko mikään olla lohdullisempaa! ja mitä hän sanoo lähettämiensä katkerien kokemusten merkityksestä ja tarkoituksesta? Apostoli sanoo tekstimme sanoissa mitä ahdistus vaikuttaa.
Mutta katselkaamme ensin, mitä ahdistus merkitsee, mikä mieli Jumalalla on ja mitä hän tarkoittaa meitä kurittaessaan. Herra sanoo näin: »Joita ininä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan.» Muistakaamme näitä sanoja! Apostoli sanoo myös: »Kuritukseksenne te kärsitte. Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia.» Niin suuren painon panee apostoli tähän lapsenoikeuden merkkiin, että hän lisää nuo muistettavat sanat: »Jos te olette ilman kuritusta, niin silloinhan olette äpäriä ettekä oikeita lapsia.» Mikä loppumaton lohdutuksen lähde kaikissa vaivoissa, jos voimme omistaa nämä molemmat totuudet
Ensinnäkin, että mikä meitä kohdanneekin, olkoon se hyvää tahi pahaa, suuriarvoista tahi vähäpätöistä, on se Isän lähettämää. Ja sitten kaikki se, joka kurittaa, painaa, kauhistaa ja murehduttaa meitä, jotka elämme uskosta Kristukseen, osoittaa Jumalan isällistä huolenpitoa, se todistaa lapsenoikeuttamme ja että taivaallinen Isä kasvattaa meitä kurituksen kautta taivasta varten. Jos vielä olet kääntymätön ihminen, niin on sinun suuri pahuutesi syynä vaivoihisi ja sinua odottaa vielä pahempi, jollet tee parannusta! Mutta jos sinä olet etsinyt kääntymyksen armoa ja uskon vanhurskautta, niin tiedä kaiken ahdistuksesi olevan isällistä laupeutta. Mikä runsas lohdutuksen lähde tämmöinen tieto onkaan!
Vielä on meillä runsas lohdutuksen lähde kärsimyksen terveeksi tekevässä vaikutuksessa. Tästä apostoli tekstissämme sanoo: »Ahdistus synnyttää kärsivällisyyttä». Älköön sanaa kärsivällisyyttä ymmärrettäkö hiljaiseksi alistumiseksi, sillä kreikkalaisessa tekstissä tämä sana etupäässä merkitsee kestävyyttä kaikessa hyvässä, kypsyyttä ja lujuutta kristillisyydessä, kestävyyttä loppuun asti. Näin vaikuttaa ahdistus totiseen kristittyyn.
Kun maailma kärsimyksissä kadottaa kaiken rohkeutensa, napisten ja kiroten Jumalaa, ja kun ne, jotka vain pintapuolisesti sanan ilolla vastaanottavat, juurettomina ahdistuksen tullessa loukkaantuvat, niin ne, jotka ovat juurtuneet Kristukseen, tulevat kärsimyksen kautta kestävämmiksi, syvemmiksi, vakavammiksi kristityiksi. Monessa heränneessä, uskovaisessa sielussa me saamme usein nähdä juuri sen, mitä apostoli tässä tarkoittaa. Moni nuori, kokematon kristitty, jolla on todellinen Hengen elämä sydämessään, on sittenkin epävakava ja horjuva. Lihallisuus ja maailma vievät hänet kauaksi oikealta tieltä. Silloin osaaottavat kristiveljet huolestuvat kysyen: Miten tämä päättyy?»
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta ennen kuin arvaammekaan tulee Jumala apua tuoden. Tämän epävakaisen sielun panee hän raskaan painon alle, murheen, katkeran kuolemantapauksen, pitkällisen sairauden ja köyhyyden, nöyryyttävän ja kestävän kiusauksen alle. Ja tuosta ennen epävakaisesta häilyvästä sielusta tulee nyt vakava kristitty, joka pyrkii syvälle sanan tuntemiseen, kilvoittelee vakavammin rukouksessa, varjelee sydäntään jne.
Ahdistus - tekee vakaaksi ja samalla kärsivälliseksi. Ihminen, joka myötäkäymisessä aina asetti vaatimuksia ja osoitti kärsimättömyyttä, joka vähimmässäkin vastoinkäymisessä valitti ja nurisi Jumalaa ja ihmisiä vastaan, käy pitkällisen kärsimisen kautta niin nöyräksi ja tyytyväiseksi, että hänen mielestään Jumala ja ihmiset ovat hänelle liian hyviä.
Mutta voidaksemme aina seurata Jumalan tietä, tarvitsemme kärsivällisyyttä korkeammassa merkityksessä. Jos mieli meidän aina kestää hengellisen kilvoituksen koetuksia tätä Jumalan erityistä huolenpitoa, niin me tarvitsemme erinomaisen kärsivällisyyden. Herra Kristus sanoo: »Kestävyydellänne te voitatte sielunne itsellenne.»
Herra Jeesus Kristus, sinä, jonka rakkaudella ei loppua ole, jonka voima on iankaikkinen ja joka olet sanonut, että lapsillesi kaikki parhaaksi kääntyy, me rukoilemme sinua: anna meille kärsivällisyyttä nuhteen, kurituksen ja rangaistuksen aikana ja anna suuren rakkautesi lohdutuksen niitä seurata, sillä me tiedämme, ettet sinä tahdo suurempaa kuormaa päällemme panna, kuin minkä me kärsivällisyydellä kantaa voimme. Amen.
C.O.Rosenius:
Elämän Leipää:
Sana tälle päivälle
...
Hyvää sanaa Rosenikselta.