Pelko ja "pelko"

Minä pelkään, että...tai minua pelottaa, jos....

Mitähän minun nyt pitikään, ossais nyt jotenki keskittyy, oli aikasemmin olevinaan ihan joitain käyttökelposia ajatuksia pelosta. Huomasin nyt vaan, että sehän onkin mahottoman laaja käsite, käytetään usein tuotakin alkulausettani tai siis lauseitten alkua, vaikkei oikeesti olekaan pelosta kyse.

´Pelottaa´ ihan yrittää ajatella, millaisia pelkoja ihmisillä voi olla, ´oikeitako´ pelkoja vai vain kuviteltuja pelkoja. Vaikea asettua pelkääjän rooliin. Useimmiten pelot ovat ehkä vain kuviteltuja etukäteispelkoja...no koululainen voi vaikka sanoa "mua pelottaa mennä niihin matskun kokeisiin, kun ne kuitenkin menee päin....." Tai pelottaa mennä kotiin, kun on tehnyt jonkin pienen rikkeen, ja isä on vihanen.

Minusta tuntuu, että pelko-käsite voisi olla jopa synnynnäinen ominaisuus. Omista kokemuksistani niin sanon, mistäs muusta. Ei ole lainkaan ylimielistä sanoa....minä en pelkää mitään, koska se on totta. En osaa edes kuvitella, miltä etukäteispelko, pelko jo ennen jotain tilannetta tuntuu. Ja itse niinsanotussa pelottavassa tilanteessa adrenaliinia kertyy enemmän ja enemmän, joten mitä vaikeampi tilanne, sitä suuremmat mahdollisuudet on selviytyä. Silloin ei edes ajatus toimi, etteikö selviäisi. Voihan silti käydä kyllä niin, mutta ei silti pelkää. Onko se uhkarohkeutta, ihminen voi syöksyä vaikka tuleen, jos on pakko. Ovatko pelko- ja rohkeuskäsitteet jollain lailla vastakkaisia...mielestäni eivät kuitenkaan täysin.

Sanoin tuossa aikaisemmin, etten pelkää, koska elämässäni on ollut niin monia ehkä pelottavia tilanteita, joihin olen mennyt mukaan. Olenko kenties pakottanut itseni olemaan pelkäämättä tai sitten tukahduttanut pelko-ajatuksen tulon.
Jos pelottomuus olisi synnynnäistä, on minulla siitä esimerkki. Noin kolme vuotiaana menin yksin neuvolaan rokotuttamaan itseni neuvolaan, äitini tietämättä. Olin kyllä nähnyt edellisellä neuvolakäynnillä hirveesti itkevän pojan, kun häntä rokotettiin. Kumma kyllä, neuvolaihminen rokotti minut ilman äidin läsnäoloa, oisiko johtunut siitä, että sillä edellisellä kerralla käydessä siitä oli puhuttu. Enkä ollut itkenyt, vaan korskeena mennyt kotiin ja kertonut, että " minutpa lokotettiin jo."
Toinen esimerkki muistuu...se täysin peloton autolla yksin ajamaan lähteminen myrskysäässä Taeblasta Tallinnaan. Iltayöllä uudenvuoden aattoyönä ja minulla on ollut aina se hämäränäkösokeus. Olen myös onnistunut taltuttamaan puhumalla jonkun väkivaltaisen miehenkin, uhkasi pölynimurin letkulla hakata vaimoaan. Ammatissankin olin varmasti joskus vaaratilanteissa, mutta aina selvittiin.
Vaistoaakohan toinen ihminen, että toinen, häntä taltuttamassa oleva, ei pelkää. Minua ei kukaan ole koskaan lyönyt, saatikka että itse olisin lyönyt ketään. Onhan niitä tilanteita ollut, vaikeitakin.
Liittyneekö riskinottokyvykkyys myös tällaiseen, ettei pelkoa ole tai sen voi siis tukahduttaa.

No niin, liiankin pitkä tuli tästä jutusta, siis pelkäätkö jotain tai pelottaako etukäteen jokin asia ja tilanne.