Tuossa iltapalan lomassa kun juttelin Herra Twiikerin kanssa, tuli puheeksi, mikä on tyhmin asia mitä on eläissään uskonut tai sanonut. Minun kohdallani voiton vei seuraava, muutaman vuoden takainen neronleimaus: "Avioliitto on kirkon sakramentti, ja siksi kirkon tulee saada päättää mitä avioliitto tarkoittaa" SIIS MITÄ? Fuck me, mikä erinomainen idiotismi! Miten helkutassa sitä on ikinä-ikinä-ikinä saattanut päästää tuon päästänyt suustaan? Ja vielä se, että minun ÄO on testien mukaan 142! Ei sitten tullut mieleen, että avioliittoja on varmaan ollut ennen kirkkoakin,nykyäänkin suurinta osaa maailman aviopareista ei ole kirkko vihkinyt ja siten siihen kirkolla ei mitään patenttia ole. Joten loppupäätelmäksi jääköön tämä: Ateistit, jos ottaa päähän uskovaisten umpimielisyydet tai typeryydet, yrittäkää ymmärtää. Se ei aina ole tulosta siitä, että olisi tyhmä tai muuten vaan mulkku ihminen, vaan siitä, että lapsesta asti kristinuskolla kyllästetty ihminen ei ole tullut asioita oikeasti ajatelleeksi, vaan on ottanut ne itsestäänselvyytenä.Tyhmyyteen tai mulkvismiin ei ole hoitoa, mutta useimpien typeryys on hoidettavissa ajatteluun kannustuksella, informaatiolla ja ajalla.Uskovaisuus on monilla vain kuin tietokonevirus aivoissa, jonka poistuttua normaalitoiminnot palaavat. Älkää menettäkö toivoa uskovien kanssa vaikka välillä ottaa pattiin. Jos minäkin toivuin, voi muutkin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Usein kannattaa luottaa siihen ensimmäiseen intuitiiviseen ajatukseen. Se kun on usein se mitä asiasta todella ajattelee eikä vaikkapa se mitä haluaisi itsensä ajattelevan.
Mutta joka tapauksessa, jatka ihmeessä sanan "Herra" kirjoittamista isolla H:lla kun puhut Herra Twiikeristä. Hän varmaan kirjoittaa sinusta Rouva Twiikerinä, ehkä jopa teitittelette toisianne?
Älä kitise,vaan viisastuisit vähän. Jos se ensimmäinen intuitiivinen ajatus on kaikesta oikea, tarkoittaako se, että pikkukakkonen on aidosti kaikkien niiden mielestä paras ohjelma, jotka siitä on lapsena tykännyt? Ja näitä "intuitiivisia" ajatuksia on ihmisillä ollut paljon, se että maa on litteä ja universumin keskipiste, ja muuta vastaavaa. Onneksi on porukkaa, jotka on avoimia uudelle tiedolle. Onhan se nyt naurettava ajatus, että se eka ajatus oisi aina oikea. Jos niin olisi, niin ihmiset ois lapsena kaikkitietäviä, ja siitä tiedon karttuessa ja näkemysten muuttuessa tyhmistyvät. Ja miksi tuon ap.n pitäis miestään palstalla sanoa? Onko kutsumanimet tai niiden ist alkukirjaimet sulle henkilökohtaisesti jotenkin järkyttäviä, kun jaksat siitä kirjoittaa?
Vertauksesi ontuvat. Kun Rouva Twiikeri on lausunut ajatuksensa avioliitosta, hänellä on ollut käytössään tarvittava tieto avioliitosta muodostaakseen käsityksensä. Hän ei (luultavasti) ole ollut pikkukakkosta katsova tenava, joka on muodostanut käsityksensä avioliitosta vähäisillä perusteilla. Sama koskee tuota litteä maa - vertaustasi. Se mitä tiedämme universumista on sellaista tietoa mikä on ihmiskunnalle kerääntynyt vuosituhansien saatossa. Sillä porukalla joka on ollut avoi uudelle tiedolle on ollut aina se vanhakin tieto käytettävissä.
Toisekseen, kirjoitin "Usein kannattaa luottaa..". Ja sinä siihen että "Onhan se nyt naurettava ajatus, että se eka ajatus oisi aina oikea". Huomaatko eron? Etkö? No ei se mitään.
Kyllä tuon edellisen vertaus minusta oli varsin toimiva. Kysehän oli siitä, että en tajunnut ajatella avioliittoa antropologisesta tai historiallisesta näkökulmasta. Eli ajattelin sen puutteellisilla tiedoilla yksinomaan kirkon kapeasta vinkkelistä, ja jos olisin asian historiallisen puolen sillä hetkellä tiedostanut, en luonnollisestikaan olisi ajatellut noin.
"miksi tuon ap.n itäis miestään palstalla sanoa"...Jaa. onko tuon twiikeri-henkilön nimikirjaimet ap? Tunnet henkilökohtaisesti kenties? Onko ex-calibur nykyinen twiikeri (Herra)?
Vaikka kysyt toiselta, niin tuohon osaa vastata kuka vaan.Et taida paljon olla palstalla, vai? Alkuperäinen Postaaja, eli aloittaja.
Itsekin olin hieman rajoittunut. Ajattelin pitkään Suomen lainsäädäntöä tästä avioliittoasiasta, että sillä mennään. Sitten tajusin että maailma ei rajoitu vain Suomeen, ja muualla maailmassa tehdään asioita toisin. Samoin kun Suomessa tehtiin ennen nykyistä lainsäädäntöä. Nykyisessä asuinmaassani (kaukoidässä, tarkempi osoite jääköön sanomatta) on toisenlainen lainsäädäntö. Täällä on esimerkiksi ikärajoitukset samanlaisia kuin Suomessa (vai oliko se venäjää silloin) silloin kun iso-iso äitini meni naimisiin. Ikää oli melkein 15v ja ensimmäinen lapsi (iso isäni) syntyi 10 kk häistä. lapsia tuli yhteensä kuusi. Iso-iso isä oli tuolloin 32 vuotta eli ikäero oli hieman vähemmän kuin mitä on nykyisin monella suomalaipoliitikolla niinkuin Lipponen, Niinistö. No, täällä olen vuoden verran asustellut ja luultavasti avioidun kohtapuoleen. Onneksi täällä ei ole kirkon/lakien niuhoa säännöstöä, tai on tietysti lakeja muttei yhtä niuhoja kuin Suomessa. Kirkko ei asioita täällä määrää ja lakeja toki noudatan. Teit esi - isäin astumaan....
Eipä jäänyt paljon lisättävää. Taisit yhden makean hetken ajan kuvitella olevas hyvinkin nokkela, kun luulit bonganneesi jotain salaliittoa. Pitäiskö sunkin nyt tehdä tunnustusaloitus, jossa myönnät erehtyväisyytesi? Sattuuhan sitä meille kaikille. Mutta kannattaa hakea nettislangisanakirjaa tai leet/1337-opasta. Välttyy noloilta kömmähdyksiltä.
Olette oikeassa, en käy keskustelupalstoilla nykyisin juuri ollenkaan. Kaksi - kolme kertaa kuussa vilkaisen ja parin kuukauden välein ehkä joku kommentti. Muutama vuosi sitten oli pakko päästä melkein joka päivä kirjoittamaan jotain. Onneksi nykyisin on oikeaakin elämää tämän tilalla. Jutellaanpa taas kesäkuussa! Nettislangisanakirjaa en tunne tarvitsevani.
Onneksi olkoon jos nykyisin omaat elämän. Minusta kyllä vaikuttaa, että niin on 90%.lla muistakin palstalaisista. Olipa niin ihastuttavan ylemmyydentuntoinen kommenti, että ihan pistää hymyilyttään. Mietipä asiaa vaikka näin; vaikka istuisit koneella 4h päivässä, jää sinulle 20 muuta tuntia vaikkapa työhön, harrastuksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun. Osta vaikka teepaita, jossa lukee "elämän ylpeä omistaja" niin ei jää keltään huomaamatta. :)
Olet kyllä (varmaan tahallisesti) ymmärtänyt asian väärin. Kirkko ei suojaikää tai naimaikää määritä. Jos raamattua ja kirkon tapoja katsotaan, niin raamattu selvästi hyväksyy hyvinkin nuorten avioliitot, ja rippikoulun käynti on ainoa mitä vihkimiseen tarvitaan. Laki hoitaa ikärajat, ja ne eivät perustu uskontoon vaan arvioihin lapsen kehitystasosta. Ikävä kyllä laissa on porsaanreikiä, joita uskovat hyödyntää. Uskovat ovat anoneet erityislupia jopa 14-vuotiaan naittamiselle, jos on vaikka käynyt niin hassusti että on tullut raskaaksi. Se onkin sitten eri asia, kuinka onnistuneita liittoja syntyy kun teinejä pakkonaitetaan ekalle seurustelukumppanille.
Puhumattakaan meistä, jotka hoitavat opiskeluhommia koneella, eli siihen netissäpyörimisaikaankin sisältyy työaikaa ;)
Kaikkihan sitä typeryyksiä tekee, nuorempana varsinkin. Ratkaiseva ero typeryyksiä tehneen ihmisen ja typerän ihmisen välillä taitaa olla siinä, että ensimmäinen pystyy tunnustamaan virheensä ja korjaamaan käsityksiään, jälkimmäinen sinnillä pysyttelee kannassaan, vaikka olisi sen jo itsekin vääräksi huomannut. Herättää toivoa muidenkin suhteen tuollaiset ´parantumistarinat´.
Mitä suotta pahoittelet. Sattuuhan noita itse kullekkin.
Joillekkin vain hiukan enemmän kuin toisille.
http://youtu.be/A7vdAlzh-jo
Joo, ei mulla ihan tuolle asteelle mennyt. Ja minä kuitenkin otin opiksi ja paransin tapani, Sarahilla meno sen kuin yltyy. Jo vuosia sitten oletin, ettei se voi enää pahempia möläytyksiä päästää, mutta Sarah on jonkinlaisessa aivopieru-syöksykierteessä.
Meinasinkin jo yhteen väliin tehdä aloituksen vertailuksi Boratin laulamassa punaniskoille Juutalaislaula ja Palilin möläytyksistä. Kumman ihmiset arvioisivat nostavan niskakarvoja enemmän pystyy.
Ero onkin jo enempi siinä, että Palinin kaltaisen poliitikon kuulevan määkimässä tuollaisia ääliömäisyyksiä onkin jo paljon pelottavampi ja vakavampia asia kuin jonkun pilahahmon pelleilyt.
http://youtu.be/vEk-n3QKZTo
Olisihan tuossakin jo trollailun makua ollut, mutta welcome to the internet.
Eli kyllä voit ihan kevein mielin levätä yösi rauhassa.
Pitääpä vilkaista tuo video. Kyllähän ne todellisten henkilöiden puheet ja tekemiset juuri siinä mielessä järkyttää enemmän, kun niiden kohdalla on pakko hyväksyä, että niinkin tyhmiä on. Lisäksi vielä se, että Sarahin vihapuheita kuuntelee ja kannattaa suht iso lammaslauma, joilla USAssa on valtaa äänestäjinä. Se oli myös kiinnostava temppu, kun Cohen Brunona alkoi homoilemaan junttien painishowssa. Ihmiset alkoi välittömästi heitteleen tavaraa, ja jotkut yleisöstä oli niin raivoissaan, että itkivät ja tärisivät.
Tarkennus edelliseen, kyllä tuo Borat-video oli aika tyrmistyttävä. Vaikka esiintyjä onkin näyttelijä, niin baarin asiakkaat on ihan omana itsenään täysillä mukana. Täytyy kai noiden edes osata hävetä, kun videokin päätyy nettiin. Toivottavasti.
Kiitti v*****i, nyt toi laulu soi mun päässä.
twiikeri
Kirkko on jo sukupolvien ajan pidättänyt yksinoikeudekseen kaikeen positiiviseen lähimmäisenrakkaudesta moraaliin ja lisäksi yrittänyt pitää itsellään yksinoikeuden päättää mitä se milloinkin on. Ja kun kirkko on aina ollut ja yhä on konservatiivisen vähemmistön hallussa, niin se tekee sitä yhä vaikkapa piispa Jari Jolkkosen toimesta.
Tuon Jolkkosen väittämän rinnalla, eli että myös ateistien moraalit ja arvot on vain lainatavaraa hänen kirkoltaan, tuo sun "avioliitto on kirkon sakramentti" oli vaan pikku väärinkäsitys.
Ehkä se kertoi enemmänkin siitä, miten hyvin kirkko on oman viestintänsä huolehtinut, kun kansasta vain joka neljäs uskoo kirkon Jumalaan, mutta kolme neljästä kantaa sinne omat kymmenyksensä.
Niinpä. Ja kirkko nykyäänkin tekee kaikkensa, ettei sen näkemyksiä saisi kyseenalaistaa tai kritisoida. Sinäkin kerran siteerasit sitä yhtä tomppelia, joka sanoi, että jo keskustelu suvivirrestä on osoitus uskontoallergiasta. Kirkko nimenomaan laskee sen varaan, että ihmiset eivät ala oikeasti asioita ajattelemaan, ja tajua kuinka iso vaikutus näillä asioilla on yhteiskunnassa. Eräskin sukulainen sanoi "minulla ei ole mitään annettavaa kirkolle, eikä kirkolla minulle. Ei ole väliä vaikka kuuluu kirkkoon". Siihen oli pakko sanoa, että annathan sinä kirkolle rahaa veroissa, ja vaikka itsellesi ei ole väliä kuulutko kirkkoon, kirkolle sillä on väliä pysyykö vai lähteekö ne, jotka ei oikeasti usko. Tottumuksella on suuri voima ihmisten käytökseen, muistaakseni jo Ciceron sen sanoi, Consuetudo quasi est altera natura. Tottumus on kuin toinen luonto.
Kirkko on varmaankin aina tehnyt kaikkensa että sen kritisoiminen olisi mahdollisimman vähäistä. Se kirkkohallituksen kansliapäällikkö kertoo tietenkin sen, mitä se olettaan bossiensa haluavan kuulla eli puhui silloin uskontoallergiasta.
Samaa kirkkopropagandaa oli mielestäni myös se, että irkosta eroajia on syyllistetty ja kirkko on itse ottanut marttyyrin roolin. Nehän uhkasi ensimmäisenä leikata menoja diakoniasta, kun juuri diakonia oli se, minkä kansa koki kirkon tärkeimmäksi tehtäväksi.
Siinä kirkko on ainakin osin oikeassa, että suuret massat eivät kyseenalaista kirkon roolia koska siitä on tullut jokin must-juttu. Itsestäänselvyys, jonka nykymuotoista olemassaoloa ei ole lisäksi edes sopivaa kyseenalaistaa.
Omalla kohdallani samantyyppisiä ajatus-lipsahduksia on myös ollut, varsinkin nuorempana kun en vielä osannut itsenäisesti mistään ajatella.
"Kyllä tämä hyvä rauhallinen olotila ja se että kaikki tuntuu sujuvan vaivatta, johtuu siitä että Jumala on vihdoin vastaamassa rukouksiini" > johtui oikeasti siitä että nukuin riittävästi, puhuin ongelmistani perheelleni, jätin epäterveelliset ruuat pois, liikuin enemmän sekä opiskelin ahkerammin.
"Jotain suurempaa on pakko olla, koska eihän me ihmiset itse ikinä saada asioita kuntoon tällä planeetalla."
"(koulun kirkkovierailulla) En kehtaa olla ristimättä käsiä, vaikka se tuntuukin vähän epäuskottavalta. Ahdistavaa kun kukaan ei suoraan sano, pitäisikö rukoilla kirkossa, eikä kukaan sano, että rukoilematta jättäneet pojat ovat pahoja (uskoni oli siis kehujen ja itsetunnon pönkityksen varassa)"
"Ihminen, joka puhuu täysin varmoin sanoin siihen luottaen, että on oikeassa, ei voi olla väärässä. Eihän kukaan kehtaisi niin suoraan päin naamaa valehdella".
"Muita uskontoja ja kulttuureja kannattaa arvostella vain kristinuskoon vertaamalla" > Toki tämä on ihan ymmärrettävää, jokainen vertaa tuntemattomia asioita niihin, jotka tuntee paremmin.
"Uskonnottomat ovat pahoja koska... uskonnottomien sanotaan olevan pahoja.""Kyseenalaistaminen on kapinointia koska... sen sanotaan olevan sitä. (ei siis koskaan hyväksyttävää saati tarpeellista)"
Ja lista jatkuisi loputtomiin...
Olen huomannut, että uskontoon lapsesta saakka totutettu joutuu vielä uskosta luopumisen jälkeen tekemään eräänlaista uskonto-detoxia ajatuksissaan. Ne kristilliset vaikutteet on lomittunut niin näppärästi arkielämään ja ajatuksiin, että monia ajatuskulkuja ei edes huomaa uskonnosta peräisin oleviksi, ellei pysy skarppina, ja mieti mistä se epärationaalinen ajatus tulee. On varsin yleistä, että positiivinen kannustus löytyy oman uskon takaa. Olen sellaista joidenkin palstan fundareiden kohdalla miettinyt, että löytyyköhän heiltä uskontoinnostuksen takaa arvottomuuden tai laiminlyödyksi tulemisen tunteita? Kuvitelma rakastavasta taivaan isästä varmaan mukavasti hellii henkisiä arpia, jos on kokenut ettei ole lapsena saanut auktoriteetin, kuten vanhempien, hyväksyntää.
"kristilliset vaikutteet on lomittunut niin näppärästi arkielämään ja ajatuksiin, että monia ajatuskulkuja ei edes huomaa uskonnosta peräisin oleviksi"
Ihan totta. Toisaalta on ollut hyvin vapauttavaa huomata, kuinka kokonaisvaltaisesti ja silti huomaamattomasti uskonnolla ohjaillaan yksittäistenkin ihmisten ajatuksia. Sillä kun sen kerran tajuaa, joutuu kyseenalaistamaan suuren osan elämästään, ja moni ennen käsittämättömällä tavalla ahdistanut asia löytää tietoisen selityksensä (esim. kaksinaismoralismi).
"löytyyköhän heiltä uskontoinnostuksen takaa arvottomuuden tai laiminlyödyksi tulemisen tunteita?"
Toisessa ketjussa puhuttiin siitä, kuinka kummastuttavan harvoin uskojat nostavat esiin lahkoa, johon kuuluvat. http://keskustelu.suomi24.fi/node/12223058 Minulla tästä heräsi juurikin tunne, että kukaan ei uskalla kertoa lahkoaan, koska jos joku toinen lahkolainen sattuisikin sinut tunnistamaan, voisit joutua epäsuosioon tai jopa karkoitukseen lahkostasi. Eli hyväksynnälle asetetaan monissa piireissä varmaan aika tiukat ehdot (joita kukaan ei tietenkään tietoisesti tunnista eikä tunnusta).
"Kuvitelma rakastavasta taivaan isästä varmaan mukavasti hellii henkisiä arpia"
Ainakin omalla kohdallani motiivina uskolle toimi täysin halu tulla hyväksytyksi sekä olla vähän parempi kuin jotkut muut (luokassamme, sukulaisten silmissä jne). Motiivini tekivätkin minusta sitten aika tekopyhän "enkelin", joten olen iloinen että pääsin noista ajatusmaailmoista "kuiville" :)
Olet ollut siis ulkokultainen ja tekopyhä uskovainen. Et kyennyt rehellisesti myöntämään ja tunnustamaan noita vikoja itsessäsi ja pyrkinyt niistä eroon. Eikös uskon tarkoitus ole tutkiskella omaa sisintään ja pyrkiä tulemaan paremmaksi ihmiseksi. Jumala näkee vikamme ja heikkoutemme, eli Jumala olisi sinun vikasi ja puutteesi kestänyt, mutta sinä heivasit koko Jumalan helkkariin.
"Et kyennyt rehellisesti myöntämään ja tunnustamaan noita vikoja itsessäsi ja pyrkinyt niistä eroon. Eikös uskon tarkoitus ole tutkiskella omaa sisintään"
Juurikin näin. Ja kun riittävästi tutkiskelin, niin huomasin, ettei mikään yliluonnollinen ole välttämätöntä sille, että pyrkii toimimaan hyvin ja rehellisesti. Mikään yliluonnollinen ei myöskään ole välttämätön niille hyville asioille, joita saan elämässäni kokea. Mielestäni oli aiheellista "luopua" uskosta, koska uskonto ei saanut minua toimimaan oikein, vaan ennemminkin kieltämään asioita ja pesemään kädet niistä.
"Jumala näkee vikamme ja heikkoutemme, eli Jumala olisi sinun vikasi ja puutteesi kestänyt"
Mutta minä en noita vikojani ja puutteitani kestänyt, vaan halusin niistä eroon. Siksi irrottauduin uskonnosta, joka sai minut väärin toimimaan. Toki edelleenkään en ole täydellinen, mutta ainakin rehellisempi kuin noina aikoina.
"mutta sinä heivasit koko Jumalan helkkariin."
Huomaa toki, etten ole "jumalankieltäjä", en vain usko että sellaista ei ole olemassa. Jumala saa olla rauhassa olemassa jos on, eikä minulla ole mitään sitä vastaan.
"en vain usko että sellaista ei ole olemassa."
Haha, korjaanpas :D *En vain usko, että sellaista (Jumalaa) on olemassa.*
Ja taas joku purnaa, kun toinen on luopunut yliluonnollisuuksista. Tuokin toiminta on uskoville ihan psykologisesti normaalia käytöstä. On helpompi ylläpitää omaa uskoa vailla perusteita, jos kaikki muutkin uskoo siihen. Toisten uskosta luopuminen haastaa heidän arvonsa, ja raivokasta reaktiota tulee. Uskovienkin vain olisi syytä hyväksyä, että vaikka 3/4 suomalaisesta kuuluu kirkkoon, vain keskimäärin 27% uskoo kristinuskon jumalaan. Luku pienenee jokaisen uuden sukupolven myötä, 15-29-vuotiaista vain 15% uskoo. Eli vääjäämättä tulee aika, jolloin kristityt ovat vain todella pieni vähemmistö. On tosi hieno juttu, että olet löytänyt hyvän suunnan elämällesi, ja sille ei yksikään palstanatsi voi mitään.
No, lähinnä tuo mustavalkoisuus ja haluttomuus minkäänlaisiin kompromisseihin vain todistelee siitä, että olen tehnyt oikean valinnan kristillisestä aatteesta luopuessani. Näinhän se varmasti jatkuu, että kristinusko heikkenee ensin koulutetummissa maissa ja loput seuraavat sitten perässä, jos ei tule jotain valtaisaa kriisiä, joka ajaa meidät takaisin "pimeisiin aikoihin"...
"On tosi hieno juttu, että olet löytänyt hyvän suunnan elämällesi, ja sille ei yksikään palstanatsi voi mitään."
Tyytyväinen olen itsekin :) Toki pidän mielen avoinna, sillä vilpitön halu kuunnella kaikkia osapuolia lienee ainoa keino säilyttää kyky empatiaan. Eli kuuntelen uskovien juttuja yhtä vakavalla korvalla kuin muidenkin - johtopäätökset pyrin tekemään yleistämättä ja ennakkoasenteitta. Ja vielä voi sanoa, ettei tämän palstan tuki ole ollut vähäpätöisin uskonnon "haamuista" eroon pyrkiessä :)
Minun uskoni ei ole riippuvainen kenenkään muun uskosta. Kyse on ihan omasta halusta ymmärtää itseä ja kasvaa ihmisenä. En edes puhu synnistä, vaan me ihmiset tehdään itselle ja toisille pahoja asioita, koska olemme niin hukassa itsemme kanssa.
On tarkoitus olla rehellinen kaikessa, ja se onnistuu kun luottaa siihen ettei tule hylätyksi, vaikka mitä olisi tapahtunt. Se on uskon ydin, ja on harmi jos ihminen luopuu siitä kokonaan siksi, ettei ole sitä ihan henkilökohtaisella tasolla sisäistänyt. Mutta kaikilla meillä on oma tiemme.
"Kyse on ihan omasta halusta ymmärtää itseä ja kasvaa ihmisenä.""On tarkoitus olla rehellinen kaikessa"
Näiltä osin päämäärämme näyttävät olevan samat.
"Mutta kaikilla meillä on oma tiemme."
Samaa mieltä. Kunnioittakaamme siis toistemme teitä :)
Yhdyn täysin edelliseen. Vaatiihan se välillä lehmänhermoja, tämä palsta, mutta täällä on todella paljon fiksuja, hyvin informoituja ja kannustavia ihmisiä. Ja näiden palstan uskovienkin, tai useimpien heistä, kohdalla voi kuitenkin ylläpitää toivoa, että siitä ajattelusta vielä kasvetaan joskus ulos. Jo pelkkä omaperäiseen, rationaaliseen ajatteluun kannustaminen voi joskus jonkun herättää, niin juuri sellaisella positiivisemmalla linjalla on hyvä pysytellä. Vastakkainasettelut, ja uskis-paha,ateisti-hyvä-ajattelu ei tee muuta kuin kasvattaa kuilua eri ryhmien välillä, ja saa toisin ajattelevat niin puolustuskannalle, että tietoa ei enää oteta vastaan ja ajatella, vaan sokeana puolustaudutaan. Sitä ei tietenkään myös sovi unohtaa, että usein uskomusten kyseenalaistaminen ja kritisointi on välttämätöntä vapaalle keskustelulle, mutta kritiikkiä ei tulisi suunnata uskomuksen omistajaan. Jotkut trolliuskovat toki itse asettavat itsensä kritiikin alle, mutta useimmat uskovat ovat vain huonosti informoituja.
"en vain usko että sellaista ei ole olemassa."
Haha, korjaanpas :D *En vain usko, että sellaista (Jumalaa) on olemassa.*
"ei sinun uskottomuutesi Jumalan olemassaoloa kaada :D"
Minkään jumalan kaataminen ei ole päämääräni, saavat olla olemassa jos ovat. En vain henk.koht. usko, että jumalia on olemassa ;)
Mistä muuten tiedät tämän Jumala-jumalan olemassa olon?
"Jo pelkkä omaperäiseen, rationaaliseen ajatteluun kannustaminen voi joskus jonkun herättää, niin juuri sellaisella positiivisemmalla linjalla on hyvä pysytellä." "Vastakkainasettelut, ja uskis-paha,ateisti-hyvä-ajattelu ei tee muuta kuin kasvattaa kuilua eri ryhmien välillä"
Samaa mieltä. Fanaattisesta ateismiin "käännyttämisestä" voi tulla ikäviä lopputuloksia, fanaattisesti käännytetyt ateistit voivat suhtautua yhtä fanaattisesti muihin kuin ääriuskovat. Ja tätähän emme halua, vaan rauhallista ja suvaitsevaa yhteiseloa :)
"mutta kritiikkiä ei tulisi suunnata uskomuksen omistajaan."
Totta tämäkin. Olen huomannut, että uskovien kanssa kannattaa olla erityisen hienotunteinen, koska usko on heille uskonnosta erottamaton asia, hyvin henkilökohtainen. Usein jopa suuri osa ihmisen persoonaa (omakin persoonani oli aikoinaan melkoisessa määrin uskonnon määrittelemä). Ei siis pidä olettaa, että toinen olisi välittömästi valmis neutraaliin keskusteluun uskonnosta.