Onko ihmisen pakko alistua pitämään itseään rumana, jos hänen vartalomallinsa sattuu olemaan keskivartalolihavuuteen taipuvainen, omenavartalo, johon ajatuskin ruoasta tarttuu, kuin täi tervaan ?
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00890
Onko elettävä koko elämä tiukassa dieetissä, ruokavalioitten ja syömällä hoikaksi hokemien paineessa, tuntien, ettei kelpaa ihmisenä, koska ei ole mallinmitoissa, hoikka, urheilullinen ja treenattu ?
Perustetaanko keskivartalolihavien ihmisoikeuksia puolustava järjestö, niin loppuu ulkonäköterrorismi.
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00890
Onko elettävä koko elämä tiukassa dieetissä, ruokavalioitten ja syömällä hoikaksi hokemien paineessa, tuntien, ettei kelpaa ihmisenä, koska ei ole mallinmitoissa, hoikka, urheilullinen ja treenattu ?
Perustetaanko keskivartalolihavien ihmisoikeuksia puolustava järjestö, niin loppuu ulkonäköterrorismi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen mukana, jos yhdistys perustetaan. Vaikken ole erityisen lihava, en pidä yksiulotteisesta ihmiskuvasta.
Hyvin harvoin lihavuus johtuu mistään muusta kuin omasta laiskuudesta. Tiedän sen kokemuksesta niin hyvin. Paino laskee kyllä aina kesällä normaaliksi, kun tulee liikuttua paljon; koiran kanssa metsällä, soutuveneellä kalassa, sienessä, polttopuita hakkaamassa, nurmikkoa leikkaamassa jne jne. Syödäkin saa niin paljon kuin hyvälle tuntuu, kunhan hiilihydraatteja ei popsi mielettömiä määriä.
Sitten talvella, kun ei edes postia viitsi hakea käynnistämättä autoa, niitä kiloja taas kertyy.
Minä syön herkkuja ja juon alkoholia monta kertaa viikossa. Ylipaino ei minua haittaa. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja nautin elämästä. Dietillä olo olisi elämänsa tuhlaamista. Kuitenkin kaikki lähtee täältä aikanaan. Ihan sama elänkö 60- vai 80-vuotiaaksi.
Ei ole enää edes ihmisarvoa.