Olimme sukuloimassa miehen tädin luona ja tämä täti kysyi että jokos te olette menneet kihloihin. Minä sanoin että miehen pitää kyllä sitä varten kysyä jotakin. Mies tokaisi että eipä tässä ole ehtinyt muilta kiireiltä.
Kaksi vuotta ja rapiat päälle seurusteltu, yhdessä asuttu yli 6kk ja mies ei ole ehtinyt kun on kiireitä, muutaman kerran olen kysynyt mieheltä millaisista sormuksista hän pitäisi ja muuta.
Ehkä se vain on että mies ei halua edes mua ja mun kanssa tulevaisuutta.
Miehen vastaus kun kihloihin menosta kysyttiin
Ullamaija
211
7075
Vastaukset
- notlove
Kihloihin ei pidä mennä liian hätäisesti. Monet eroo pari vuotta naimisiinmenon jälkeen jo. HYvin voi odottaa vieläpari vuotta ennen kun ostaa sormuksia.
- bbbbbbbv
Kihloissakin voi olla vaikka kuinka monta vuotta ennen kuin menee naimisiin.
- järkihoi
bbbbbbbv kirjoitti:
Kihloissakin voi olla vaikka kuinka monta vuotta ennen kuin menee naimisiin.
No ei ole tarkoitus tuo. Seurustella voi useammankin vuoden, ehkä asua yhessä ja katsoa kannattaako tuohon sitoutua oikeasti. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlauksen aikana aletaan suunnitella naimisiin menoa jne. ja kanssa toteutetaan se. Nykyään mennään kihloihin turhan hätäisesti..
- mies 28v
järkihoi kirjoitti:
No ei ole tarkoitus tuo. Seurustella voi useammankin vuoden, ehkä asua yhessä ja katsoa kannattaako tuohon sitoutua oikeasti. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlauksen aikana aletaan suunnitella naimisiin menoa jne. ja kanssa toteutetaan se. Nykyään mennään kihloihin turhan hätäisesti..
Niin,mikäköhän kiire sinulla on.. ja eikö tuollaisesta asiasta käydä ensin jotain keskustelua.Vai onko sinulla vielä jotain 8 vuotiaan tytön prinsessa haaveita missä mies kosii jollain romantisella tavalla extempore... jos niin nyt olisi viimeistään aika kasvaa aikuiseksi!
- Kis-kisu
Ihme hautojia jotkut. Noita juttuja kun vuositolkulla harkitsee niin nainen löytää kyllä ripeämmän miehen ennen pitkää. Samoin ei kannata sitä lasten hankintaa niin ankarasti vuosikymmeniä jahkailla. Mutta tehkää niinkun haluatte, jahnustelullahan tämä elämä riskittömäksi muuttuu.
- mies 28v
Kis-kisu kirjoitti:
Ihme hautojia jotkut. Noita juttuja kun vuositolkulla harkitsee niin nainen löytää kyllä ripeämmän miehen ennen pitkää. Samoin ei kannata sitä lasten hankintaa niin ankarasti vuosikymmeniä jahkailla. Mutta tehkää niinkun haluatte, jahnustelullahan tämä elämä riskittömäksi muuttuu.
Niiiimpä niiin... eli ei muuta kuin 2 vuoden jälkeen kihlat ja pika-pika naimisiin maha pystyssä.Lapsen syntymän jälkeen, alkaa painamaan arkiset kiireet ja parisuhde alkaa kuihtumaan, samalla kun molemmat miettii ettei kumppani nyt ehkä ihan ollutkaan "Se oikea".Tämä rakoilu "me"-hengessä halutaan kuitenkin paikata toisella lapsella ja isomalla omakotitalolla.Toinenkin lapsi syntyy ja elämä muuttuu yhdeksi arjeksi, molempien katuessa päässään ja lopulta riitojen sivulauseissa.
Muutama vuosi perhe helvettiä molempien kerätessä herneitä nenään toisesta ja ero onkin selvä.
Tämän jälkeen saadaankin lukea YH-äidin itkua mitenkä miehet on paskoja ja kuinka elämä ei ollutkaan niin Ruusunpunainen Onnella kuin sen piti olla...
Vai kuinka.. ;) - miksi pitäisi ?
Kis-kisu kirjoitti:
Ihme hautojia jotkut. Noita juttuja kun vuositolkulla harkitsee niin nainen löytää kyllä ripeämmän miehen ennen pitkää. Samoin ei kannata sitä lasten hankintaa niin ankarasti vuosikymmeniä jahkailla. Mutta tehkää niinkun haluatte, jahnustelullahan tämä elämä riskittömäksi muuttuu.
Me on oltu miehen kanssa n. 25 vuotta saman katon alla, ei olla kihloissa eikä olla menossa naimisiin, miksi pitäisi ? Lapsista vanhimmatkin on jo kotoa omilleen lähteneet.
- LupausTulevasta
miksi pitäisi ? kirjoitti:
Me on oltu miehen kanssa n. 25 vuotta saman katon alla, ei olla kihloissa eikä olla menossa naimisiin, miksi pitäisi ? Lapsista vanhimmatkin on jo kotoa omilleen lähteneet.
Jos ette ole menossa naimisiin, ette tietenkään voi olla kihloissa, koska kihlautuminen on lupaus avioliitosta. Kihloihin ei muutenkaan voi mennä. Sinä päivänä kun kosintaan suostutaan ollaan kihloissa kunnes ollaan naimisissa. Toki kihlat voi purkaa jos erotaan.
AP:lle vielä. Oletko kosinut miestäsi? Jos et kosi, tai hän sinua, ette voi olla kihloissakaan. - Kis-kisu
mies 28v kirjoitti:
Niiiimpä niiin... eli ei muuta kuin 2 vuoden jälkeen kihlat ja pika-pika naimisiin maha pystyssä.Lapsen syntymän jälkeen, alkaa painamaan arkiset kiireet ja parisuhde alkaa kuihtumaan, samalla kun molemmat miettii ettei kumppani nyt ehkä ihan ollutkaan "Se oikea".Tämä rakoilu "me"-hengessä halutaan kuitenkin paikata toisella lapsella ja isomalla omakotitalolla.Toinenkin lapsi syntyy ja elämä muuttuu yhdeksi arjeksi, molempien katuessa päässään ja lopulta riitojen sivulauseissa.
Muutama vuosi perhe helvettiä molempien kerätessä herneitä nenään toisesta ja ero onkin selvä.
Tämän jälkeen saadaankin lukea YH-äidin itkua mitenkä miehet on paskoja ja kuinka elämä ei ollutkaan niin Ruusunpunainen Onnella kuin sen piti olla...
Vai kuinka.. ;)Se on ihan luonnollista, että suhteet päättyy eroon. Rakkaussuhteilla on elinkaarensa. Tietysti jos on epärealistinen odotus, että suhteen pitäisi kestää elämän loppuun saakka, niin voihan se tuntua epäonnistumiselta, ja totuutta voi olla vaikea myöntää.
Rakastaa voi silti aina, siitä ei ole pienintäkään haittaa kellekään että välittää toisista ihmisistä. Kyllä minäkin ensimmäistä kumppaniani vielä rakastan, mutta en sillä lailla että voitaisiin yhdessä olla ;)
Ei mitään hätää siis, naiset käy töissä kuten miehetkin, voidaan erota ja löytää uusi kumppani eikä maailma suistukaan radaltaan. - mies 28v
Kis-kisu kirjoitti:
Se on ihan luonnollista, että suhteet päättyy eroon. Rakkaussuhteilla on elinkaarensa. Tietysti jos on epärealistinen odotus, että suhteen pitäisi kestää elämän loppuun saakka, niin voihan se tuntua epäonnistumiselta, ja totuutta voi olla vaikea myöntää.
Rakastaa voi silti aina, siitä ei ole pienintäkään haittaa kellekään että välittää toisista ihmisistä. Kyllä minäkin ensimmäistä kumppaniani vielä rakastan, mutta en sillä lailla että voitaisiin yhdessä olla ;)
Ei mitään hätää siis, naiset käy töissä kuten miehetkin, voidaan erota ja löytää uusi kumppani eikä maailma suistukaan radaltaan.Eli rakkaus ja parisuhteet ovat sinusta siis kertakäyttö kamaa... käytetään muutama vuosi, vanha roskiin ja uutta tilalle... aika kylmää ja kalseeta mielestäni.
Tuollainen ajatus herättää myös ajatuksen, minkä ajattelet olevan rakkautta..
Itselleni rakkaus on kuitenkin jotain niin syvää, lämmintä, toisen aidosti ystäväksi ottamista ja toisessa jonkun samanlaisuuden/kauneuden näkemistä että jos sellaisen oikeasti löytää, niin aika mahtavaa.
Tietysti, jos elämään asennoittuu siten että mies/nainen on "elämäni rakkaus" muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen niin mikäs siinä.Aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa.Mielestäni tuo on kuitenkin melko tiukka kuvio johon ei ehdon tahdoin lähtisi itseään ajamaan, ainoastaan hätiköityjen päätösten takia.
Ainut, mikä mielestäni tuossa on viaton osapuoli, joka ei saisi kärsiä lainkaan on lapsi/lapset, mikä on ikävä kyllä mahdottomuus.Näin ollen, tuollaisella filosofialla kannattaa miettiä, hankiiko niitä lapsia. - Kis-kisu
mies 28v kirjoitti:
Eli rakkaus ja parisuhteet ovat sinusta siis kertakäyttö kamaa... käytetään muutama vuosi, vanha roskiin ja uutta tilalle... aika kylmää ja kalseeta mielestäni.
Tuollainen ajatus herättää myös ajatuksen, minkä ajattelet olevan rakkautta..
Itselleni rakkaus on kuitenkin jotain niin syvää, lämmintä, toisen aidosti ystäväksi ottamista ja toisessa jonkun samanlaisuuden/kauneuden näkemistä että jos sellaisen oikeasti löytää, niin aika mahtavaa.
Tietysti, jos elämään asennoittuu siten että mies/nainen on "elämäni rakkaus" muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen niin mikäs siinä.Aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa.Mielestäni tuo on kuitenkin melko tiukka kuvio johon ei ehdon tahdoin lähtisi itseään ajamaan, ainoastaan hätiköityjen päätösten takia.
Ainut, mikä mielestäni tuossa on viaton osapuoli, joka ei saisi kärsiä lainkaan on lapsi/lapset, mikä on ikävä kyllä mahdottomuus.Näin ollen, tuollaisella filosofialla kannattaa miettiä, hankiiko niitä lapsia.Onko sulla joku tarkka kestoaika, joka muuttaa ihmissuhteen kertakäyttöisestä ei-kertakäyttöiseksi?
Tavoitteena on tietysti onnellinen loppuelämä yhdessä. Mutta jos näyttää siltä, että voit saada vain joko loppuelämän yhdessä tai onnellisen loppuelämän, niin suosittelen onnellista loppuelämää.
Jotkut lapset kärsivät muuten siitä, että vanhemmat eivät eroa. Mutta niin tai näin, lapset eivät ole parisuhteen osapuoli, eikä heistä pidä yrittää sellaista tehdä eikä heillä ratsastaa omissa intresseissä.
Ihmiset on liian ankaria itselleen. Kun niiltä päättyy 20 vuoden liitto, pitävät sitä epäonnistumisena. Eikö se ole onnistuminen? Huomattavasti enemmän mihin useimmat pystyy.
Kukaan ei eroa huvikseen eikä erot ole helppoja kenellekään, joten olisi syytä kunnioittaa ihmisten oman elämänsä suhteen tekemiä raskaita päätöksiä, eikä kulkea pitkin maailmaa väittämässä, että liian helposti erotaan. Kun kukaan muu ei niissä liitoissa ole kuin kyseiset ihmiset. Voi toki, jos eri mieltä on, tarjoutua itse jätetyn kumppaniksi vaihdossa niin pääsee kokemaan. - Kattosi katosi
miksi pitäisi ? kirjoitti:
Me on oltu miehen kanssa n. 25 vuotta saman katon alla, ei olla kihloissa eikä olla menossa naimisiin, miksi pitäisi ? Lapsista vanhimmatkin on jo kotoa omilleen lähteneet.
Ilmeisesti saman taivaankaton alla, ja talo ilmeisesti puoliksi, sinulla sisäpuoli ja ukolla ulkopuo?li
- mies 28v
Kis-kisu kirjoitti:
Onko sulla joku tarkka kestoaika, joka muuttaa ihmissuhteen kertakäyttöisestä ei-kertakäyttöiseksi?
Tavoitteena on tietysti onnellinen loppuelämä yhdessä. Mutta jos näyttää siltä, että voit saada vain joko loppuelämän yhdessä tai onnellisen loppuelämän, niin suosittelen onnellista loppuelämää.
Jotkut lapset kärsivät muuten siitä, että vanhemmat eivät eroa. Mutta niin tai näin, lapset eivät ole parisuhteen osapuoli, eikä heistä pidä yrittää sellaista tehdä eikä heillä ratsastaa omissa intresseissä.
Ihmiset on liian ankaria itselleen. Kun niiltä päättyy 20 vuoden liitto, pitävät sitä epäonnistumisena. Eikö se ole onnistuminen? Huomattavasti enemmän mihin useimmat pystyy.
Kukaan ei eroa huvikseen eikä erot ole helppoja kenellekään, joten olisi syytä kunnioittaa ihmisten oman elämänsä suhteen tekemiä raskaita päätöksiä, eikä kulkea pitkin maailmaa väittämässä, että liian helposti erotaan. Kun kukaan muu ei niissä liitoissa ole kuin kyseiset ihmiset. Voi toki, jos eri mieltä on, tarjoutua itse jätetyn kumppaniksi vaihdossa niin pääsee kokemaan.Niin, no itse sinä puhuit että rakkaussuhteella on elinkaarensa... hieman niinkuin autollakin.. se toimii 5v mainiosti, 10v kohdalla voi nikotella ja 15-20v niin sitten menee romuttukseen.Eikö tuollainen lähtökohtana ole kertakäyttö maailmaa...
Omana pointtina, kun on se, että ihmisen pitää oikeasti katsoa mitä valitsee elämässään ja kenen kanssa asettuu samankaton alle perustamaan perhettä. On maailman typerin ajatus lähteä muodostamaan "jonkun melko kivan" kanssa syvempää suhdetta jos se kuitenkin hajoaa jossain vaiheessa.Monesti ihmiset tekee näin koska on sosiaalista painetta ja on toisaalta ne omatkin tarpeensa saada sekä viedä asioita eteenpäin.Mutta, elämä kun ei toimi niin.Toiset saa aikaisemmin kuin toiset, jotkut ei taas koskaan.
Se että avioliitto päätyy eroon 20 vuoden jälkeen, on ihan ok ja hyväkin ratkaisu jos ihmiset ei kestä enään toisiaan eikä liitosta ole mitään jäljellä.Ihminen on erehtyväinen ja se mitä luulee nuorena tietävänsä, ei välttämättä olekkaan tietämistä.Ainut, mitä toivoisi on se että ihmiset olisivat rehellisesti, sydämessään uskonut rakkauden ja liitonkestävän.Jos taas on vain menty naimisiin koska kaikki muutkin teki niin, niin joo... sitä saa mitä tilaa.. täyden kaaoksen minkä on teoreettisesti ihan itse järjestänyt toiminallaan.
Tästä syystä, ap:nkin tapauksessa, on ihan ihan hyvä katsoa vielä seuraavat 2 vuotta, onko se mies sellainen kuin oikeasti haluaisi, etteii tarvitse raapia ennen aikojaan nimeensä eropapereihin. - Kis-kisu
mies 28v kirjoitti:
Niin, no itse sinä puhuit että rakkaussuhteella on elinkaarensa... hieman niinkuin autollakin.. se toimii 5v mainiosti, 10v kohdalla voi nikotella ja 15-20v niin sitten menee romuttukseen.Eikö tuollainen lähtökohtana ole kertakäyttö maailmaa...
Omana pointtina, kun on se, että ihmisen pitää oikeasti katsoa mitä valitsee elämässään ja kenen kanssa asettuu samankaton alle perustamaan perhettä. On maailman typerin ajatus lähteä muodostamaan "jonkun melko kivan" kanssa syvempää suhdetta jos se kuitenkin hajoaa jossain vaiheessa.Monesti ihmiset tekee näin koska on sosiaalista painetta ja on toisaalta ne omatkin tarpeensa saada sekä viedä asioita eteenpäin.Mutta, elämä kun ei toimi niin.Toiset saa aikaisemmin kuin toiset, jotkut ei taas koskaan.
Se että avioliitto päätyy eroon 20 vuoden jälkeen, on ihan ok ja hyväkin ratkaisu jos ihmiset ei kestä enään toisiaan eikä liitosta ole mitään jäljellä.Ihminen on erehtyväinen ja se mitä luulee nuorena tietävänsä, ei välttämättä olekkaan tietämistä.Ainut, mitä toivoisi on se että ihmiset olisivat rehellisesti, sydämessään uskonut rakkauden ja liitonkestävän.Jos taas on vain menty naimisiin koska kaikki muutkin teki niin, niin joo... sitä saa mitä tilaa.. täyden kaaoksen minkä on teoreettisesti ihan itse järjestänyt toiminallaan.
Tästä syystä, ap:nkin tapauksessa, on ihan ihan hyvä katsoa vielä seuraavat 2 vuotta, onko se mies sellainen kuin oikeasti haluaisi, etteii tarvitse raapia ennen aikojaan nimeensä eropapereihin.Ei ne kahden tai neljän tai kuuden vuoden kattelut ja peukalonpyörittelyt tee solmittavasta liitosta yhtään sen varmempaa. Mutta ihmiset, jotka on kertaalleen jätetty ja jotka on pettyneet homo sapiensin tunteiden ailahtelevuuteen, luulee epävarmuuksissaan, että se odottelu ja kattelu tuottaa jotenkin oleellisesti paremman tuloksen.
No, pettymys on sitten kahta kauheampi kun bänksit tulee jälleen, vaikka tällä kertaa satsattiin tuplasti enemmän aikaa. Minkä seurauksena varmuudenmaksimoija pidentää jälleen parisuhteen koeaikaa ja päättää jatkossa kattella ja vatuloida kahdeksan, kymmenen, kaksitoista vuotta. Kun eihän sitä tiedä kestääkö tämä ja miten kauan kestää ja miten edes ehtii kestää kun elämäkin tässä loppuu.
Pitäisi uskaltaa kerran elämässään heittäytyä, epäonnistumisen uhallakin. Rakkaus tekee ihmisistä riskinottajia. Jahnustelija ei rakasta, vaan miettii ihan muita näkökohtia. - Kyllä riskinotolle!
Kis-kisu kirjoitti:
Ei ne kahden tai neljän tai kuuden vuoden kattelut ja peukalonpyörittelyt tee solmittavasta liitosta yhtään sen varmempaa. Mutta ihmiset, jotka on kertaalleen jätetty ja jotka on pettyneet homo sapiensin tunteiden ailahtelevuuteen, luulee epävarmuuksissaan, että se odottelu ja kattelu tuottaa jotenkin oleellisesti paremman tuloksen.
No, pettymys on sitten kahta kauheampi kun bänksit tulee jälleen, vaikka tällä kertaa satsattiin tuplasti enemmän aikaa. Minkä seurauksena varmuudenmaksimoija pidentää jälleen parisuhteen koeaikaa ja päättää jatkossa kattella ja vatuloida kahdeksan, kymmenen, kaksitoista vuotta. Kun eihän sitä tiedä kestääkö tämä ja miten kauan kestää ja miten edes ehtii kestää kun elämäkin tässä loppuu.
Pitäisi uskaltaa kerran elämässään heittäytyä, epäonnistumisen uhallakin. Rakkaus tekee ihmisistä riskinottajia. Jahnustelija ei rakasta, vaan miettii ihan muita näkökohtia.Hyvin kirjoitettu KIs-kisu!!! Jos ei uskalla jo tuonajan jälkeen heittäytyä ja ottaa riskiä rakkauden vuoksi,uskaltaako sitä myöhemminkään...?Onko oikea sitten kohdallakaan? Rakkaudessa on ja pitää pieniriskinotto ollakin, erikseen ovat tunteettomat järkiliitot.
Itsellä alkaa fiilis hiipumaan jos liian kauan varmistellaan; yhden kanssa varmisteltiin lähes 10v että kestääkö tämä vaiko ei jolloin pakkasin kamat -ei olisi kihloihin meno tuntunut enää oikein miltään...
Eipä nämänykypäivän miehet osaa enää suhdetta viedä eteenpäin eikä kukaan taida muka olla "kiinnipitämisen arvoinen"! Ei ole rohkeutta, täytyy naisten hoitaa rengasasiatkin tänä päivänä...
Täytyy toiseen malttaa toki tutustuaja yhteistä arkea kokeilla mutta ei kiitos loputtomille varmistelijoille.... - Kis-kisu
Kyllä riskinotolle! kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu KIs-kisu!!! Jos ei uskalla jo tuonajan jälkeen heittäytyä ja ottaa riskiä rakkauden vuoksi,uskaltaako sitä myöhemminkään...?Onko oikea sitten kohdallakaan? Rakkaudessa on ja pitää pieniriskinotto ollakin, erikseen ovat tunteettomat järkiliitot.
Itsellä alkaa fiilis hiipumaan jos liian kauan varmistellaan; yhden kanssa varmisteltiin lähes 10v että kestääkö tämä vaiko ei jolloin pakkasin kamat -ei olisi kihloihin meno tuntunut enää oikein miltään...
Eipä nämänykypäivän miehet osaa enää suhdetta viedä eteenpäin eikä kukaan taida muka olla "kiinnipitämisen arvoinen"! Ei ole rohkeutta, täytyy naisten hoitaa rengasasiatkin tänä päivänä...
Täytyy toiseen malttaa toki tutustuaja yhteistä arkea kokeilla mutta ei kiitos loputtomille varmistelijoille....Samaa mieltä, että täytyy tietysti arkeakin elää jonkun aikaa ennen kuin kannattaa mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Mutta rajansa kaikella.
Vanhat ihmiset on ihania, mun mummu ei esimerkiksi ollenkaan ymmärrä loputonta seurustelua, kun "se ei johda mihinkään". Ja niinhän se ennen oli, että lapset tehtiin nuorena ja mentiin elämässä eteenpäin, eikä jumitettu testausvaiheessa kymmentä vuotta. - elämä menee...
Kis-kisu kirjoitti:
Ei ne kahden tai neljän tai kuuden vuoden kattelut ja peukalonpyörittelyt tee solmittavasta liitosta yhtään sen varmempaa. Mutta ihmiset, jotka on kertaalleen jätetty ja jotka on pettyneet homo sapiensin tunteiden ailahtelevuuteen, luulee epävarmuuksissaan, että se odottelu ja kattelu tuottaa jotenkin oleellisesti paremman tuloksen.
No, pettymys on sitten kahta kauheampi kun bänksit tulee jälleen, vaikka tällä kertaa satsattiin tuplasti enemmän aikaa. Minkä seurauksena varmuudenmaksimoija pidentää jälleen parisuhteen koeaikaa ja päättää jatkossa kattella ja vatuloida kahdeksan, kymmenen, kaksitoista vuotta. Kun eihän sitä tiedä kestääkö tämä ja miten kauan kestää ja miten edes ehtii kestää kun elämäkin tässä loppuu.
Pitäisi uskaltaa kerran elämässään heittäytyä, epäonnistumisen uhallakin. Rakkaus tekee ihmisistä riskinottajia. Jahnustelija ei rakasta, vaan miettii ihan muita näkökohtia.hyvin kirjoitettu,samaa mieltä :) kun ois hyvät mahkut,ei pitäis jahnustella!
- reilu 2,5v. naimisis
mies 28v kirjoitti:
Niin,mikäköhän kiire sinulla on.. ja eikö tuollaisesta asiasta käydä ensin jotain keskustelua.Vai onko sinulla vielä jotain 8 vuotiaan tytön prinsessa haaveita missä mies kosii jollain romantisella tavalla extempore... jos niin nyt olisi viimeistään aika kasvaa aikuiseksi!
Mun mies ainakin kosi "extempore" (kykenin arvaamaan etukäteen mistä kyse, vaikkei mitään sanonutkaan..) romanttisella tavalla ja tosiaan puol vuotta kihlauksesta mentiin naimisiin :) Että ei oo välttämättä mikään 8 v:n prinsessahaave :D
Ja kyllä, oltiin keskusteltu jo aiemmin, että kosinta ois kiva (eli et halutaan naimisiin) eli sekin puoli oli hoidettu kyllä. - neitsytmaaria
järkihoi kirjoitti:
No ei ole tarkoitus tuo. Seurustella voi useammankin vuoden, ehkä asua yhessä ja katsoa kannattaako tuohon sitoutua oikeasti. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlauksen aikana aletaan suunnitella naimisiin menoa jne. ja kanssa toteutetaan se. Nykyään mennään kihloihin turhan hätäisesti..
Hyi hyi, syntistä asua yhdessä ja ehkä jopa harrastaa seksiä ennen avioliittoa! Varakas, yksinkertainen mies täytyy saada sitoutumaan naimisiin ilman avioehtoa,
jos siihen ei kykene, on jo aika onneton naiseksi. - heppu1
Kis-kisu kirjoitti:
Ihme hautojia jotkut. Noita juttuja kun vuositolkulla harkitsee niin nainen löytää kyllä ripeämmän miehen ennen pitkää. Samoin ei kannata sitä lasten hankintaa niin ankarasti vuosikymmeniä jahkailla. Mutta tehkää niinkun haluatte, jahnustelullahan tämä elämä riskittömäksi muuttuu.
No jos se niin menee mies voitti siinä kun ei mennyt kihloihin koska nainen ois pettänyt kuitenki...
- mies 28v
Kis-kisu kirjoitti:
Ei ne kahden tai neljän tai kuuden vuoden kattelut ja peukalonpyörittelyt tee solmittavasta liitosta yhtään sen varmempaa. Mutta ihmiset, jotka on kertaalleen jätetty ja jotka on pettyneet homo sapiensin tunteiden ailahtelevuuteen, luulee epävarmuuksissaan, että se odottelu ja kattelu tuottaa jotenkin oleellisesti paremman tuloksen.
No, pettymys on sitten kahta kauheampi kun bänksit tulee jälleen, vaikka tällä kertaa satsattiin tuplasti enemmän aikaa. Minkä seurauksena varmuudenmaksimoija pidentää jälleen parisuhteen koeaikaa ja päättää jatkossa kattella ja vatuloida kahdeksan, kymmenen, kaksitoista vuotta. Kun eihän sitä tiedä kestääkö tämä ja miten kauan kestää ja miten edes ehtii kestää kun elämäkin tässä loppuu.
Pitäisi uskaltaa kerran elämässään heittäytyä, epäonnistumisen uhallakin. Rakkaus tekee ihmisistä riskinottajia. Jahnustelija ei rakasta, vaan miettii ihan muita näkökohtia.No,, saahan sitä tietysti paukata naimisiin ja tehdä lapsia vaikka heti ensinmäisen vuoden jälkee jos on todella tuota mieltä.Mielestäni kuitenkin tarpeetonta kiirehtimisä.On kuitenkin sen verran isoista asioista kyse..2.5 - 5 vuoteen on mielestäni erittäin hyvä kattella minkäläinen se toinen oikeasti on.
Mutta, turha on sitten teidän tiettyjen naisten on itkeä että miehet on paskoja jos on pakko kiirehtiä eteenpäin eikä viitsi kauheasti katsoa kenen kanssa niitä pentuja vääntäää.. yh-elämä on tiukkaa mutta kaipa se on niin että sitä saa mitä tilaa. - Kis-kisu
mies 28v kirjoitti:
No,, saahan sitä tietysti paukata naimisiin ja tehdä lapsia vaikka heti ensinmäisen vuoden jälkee jos on todella tuota mieltä.Mielestäni kuitenkin tarpeetonta kiirehtimisä.On kuitenkin sen verran isoista asioista kyse..2.5 - 5 vuoteen on mielestäni erittäin hyvä kattella minkäläinen se toinen oikeasti on.
Mutta, turha on sitten teidän tiettyjen naisten on itkeä että miehet on paskoja jos on pakko kiirehtiä eteenpäin eikä viitsi kauheasti katsoa kenen kanssa niitä pentuja vääntäää.. yh-elämä on tiukkaa mutta kaipa se on niin että sitä saa mitä tilaa.Mulla on kaksi yh-ystävää jotka vaikuttaa kyllä onnellisilta. Varsinkin lapsistaan. Eikä ne pahaa sanaa ole miehistäänkään sanoneet. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin itsekin yksinhuoltaja, keinohedelmöitys klinikalla on yksi vaihtoehto.
Olen itse ollut harkitsevan ja varovaisen miehen kanssa, joka sitten, kun lopetin suhteen, vetosi juuri suhteen kestoaikaan miksi suhdetta ei enää oikeastaan edes voi päättää! Hän siis todella uskoi, että jos suhde on kestänyt tietyn aikaa, niin se on sitten varmempi kuin lyhyempi suhde ;) Hänen mielestään ero on koko tuon suhteen kestoajan hukkaanheittämistä. (Surullinen ajatus, että normaali eläminen olisi tuhlausta.)
Halusin mennä nopeammin elämässä eteenpäin, vaikka sitten yksin mieluummin. En ole katunut päätöstäni. - mies 28v
Kis-kisu kirjoitti:
Mulla on kaksi yh-ystävää jotka vaikuttaa kyllä onnellisilta. Varsinkin lapsistaan. Eikä ne pahaa sanaa ole miehistäänkään sanoneet. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin itsekin yksinhuoltaja, keinohedelmöitys klinikalla on yksi vaihtoehto.
Olen itse ollut harkitsevan ja varovaisen miehen kanssa, joka sitten, kun lopetin suhteen, vetosi juuri suhteen kestoaikaan miksi suhdetta ei enää oikeastaan edes voi päättää! Hän siis todella uskoi, että jos suhde on kestänyt tietyn aikaa, niin se on sitten varmempi kuin lyhyempi suhde ;) Hänen mielestään ero on koko tuon suhteen kestoajan hukkaanheittämistä. (Surullinen ajatus, että normaali eläminen olisi tuhlausta.)
Halusin mennä nopeammin elämässä eteenpäin, vaikka sitten yksin mieluummin. En ole katunut päätöstäni.En sanokkaan että yh:t olisi välttämättä katkeria tai katuisivat suhdettaan.Sanon vain että pitää tietää mitä tekee elämässään eikä vouhota vain eteenpäin koska seuraukset joutuu kantamaan itse.
Enkä tarkoita että suhde olisi sitä varmempi, mitä pitempään harkitaan.Tietysti jossain vaiheessa pitää uskaltaa mennä eteeeteenpäin.Kyse on siis kultaisesta keskitiestä ja siitä että tietää mitä tekee. - Kis-kisu
mies 28v kirjoitti:
En sanokkaan että yh:t olisi välttämättä katkeria tai katuisivat suhdettaan.Sanon vain että pitää tietää mitä tekee elämässään eikä vouhota vain eteenpäin koska seuraukset joutuu kantamaan itse.
Enkä tarkoita että suhde olisi sitä varmempi, mitä pitempään harkitaan.Tietysti jossain vaiheessa pitää uskaltaa mennä eteeeteenpäin.Kyse on siis kultaisesta keskitiestä ja siitä että tietää mitä tekee.Sinä sanot että pitää tietää mitä tekee, minä ilmaisen sen niin, että pitää tietää mitä haluaa.
- oma kokemus
Kis-kisu kirjoitti:
Sinä sanot että pitää tietää mitä tekee, minä ilmaisen sen niin, että pitää tietää mitä haluaa.
Ei tunteet ole sellaisia kyllä tai ei -asioita, vaan tunteet puolisoa kohtaan voivat olla todella ristiriitaiset. Minäkin ajattelin ex-miehestäni, että hän on auttavainen, ahkera, ammattitaitoinen, säästäväinen, järkevä, hauska jne, mutta samanaikaisesti tajusin, että hän on joissakin asioissa pihi, hänen huumorintajunsa oli joskus mautonta, hän ei kauheasti osannut ajatella asioita naisen kautta, hän oli joissakin asioissa itsekäs jne. Mietin pitkään seurustellessa, että etenemmekö eteenpäin vai ei. Tein lopulta sen päätöksen, että pysytään yhdessä.
Menimme naimisiin, oli omistusasunto, hankittiin niitä lapsiakin. Minä sekä mies kehityimme ihmisinä, mutta valitettavasti eri suuntiin. Minusta tuli entistä tietoisempi vihreistä arvoista, arvostin kiireetöntä elämäntapaa jne. Mies taas arvosti rahaa entistä enemmän, hänelle oli tärkeää, että kulissit oli kunnossa jne. Tämmöisessä tilanteessa tuli ristiriitoja ja 13 vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme yhdessä erota.
Hyvin harva löytää täydellistä kumppania. Sen vuoksi joutuu tekemään kompromisseja. Osa kompromisseista on OK, mutta osa on ristiriidassa niin pahasti omien arvojen kanssa, että kompromisseja ei voi tehdä pitkään.
Totta kai yksinhuoltajana olen esimerkiksi taloudellisesti todella tiukilla ja rahat on aina loppu ennen palkkapäivää. Vaikka vapaa-aikaa ei ole juurikaan ja tukiverkot puuttuvat, niin olen silti sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu. Jos olisin jäänyt odottamaan täyttä varmuutta siitä, että pitääkö alkaa seurustella vai ei, niin olisin edelleen ilman parisuhdetta ja ilman lapsia.
Muuten se minun ex-miehenkin on joutunut opettelemaan toisen huomioimista ihan toisella tavalla nykyisessä suhteessaan erittäin kipakkaan naiseen. Uskonkin, että parisuhteessakin oppii niitä käyttäytymistaitoja ja -tietoja ajan myötä. Voi olla, että jos olisinkin tavannut exäni vasta nyt tällä elämänkokemuksella, niin olisimme todennäköisesti erittäin onnellisia yhdessä. - Kis-kisu
oma kokemus kirjoitti:
Ei tunteet ole sellaisia kyllä tai ei -asioita, vaan tunteet puolisoa kohtaan voivat olla todella ristiriitaiset. Minäkin ajattelin ex-miehestäni, että hän on auttavainen, ahkera, ammattitaitoinen, säästäväinen, järkevä, hauska jne, mutta samanaikaisesti tajusin, että hän on joissakin asioissa pihi, hänen huumorintajunsa oli joskus mautonta, hän ei kauheasti osannut ajatella asioita naisen kautta, hän oli joissakin asioissa itsekäs jne. Mietin pitkään seurustellessa, että etenemmekö eteenpäin vai ei. Tein lopulta sen päätöksen, että pysytään yhdessä.
Menimme naimisiin, oli omistusasunto, hankittiin niitä lapsiakin. Minä sekä mies kehityimme ihmisinä, mutta valitettavasti eri suuntiin. Minusta tuli entistä tietoisempi vihreistä arvoista, arvostin kiireetöntä elämäntapaa jne. Mies taas arvosti rahaa entistä enemmän, hänelle oli tärkeää, että kulissit oli kunnossa jne. Tämmöisessä tilanteessa tuli ristiriitoja ja 13 vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme yhdessä erota.
Hyvin harva löytää täydellistä kumppania. Sen vuoksi joutuu tekemään kompromisseja. Osa kompromisseista on OK, mutta osa on ristiriidassa niin pahasti omien arvojen kanssa, että kompromisseja ei voi tehdä pitkään.
Totta kai yksinhuoltajana olen esimerkiksi taloudellisesti todella tiukilla ja rahat on aina loppu ennen palkkapäivää. Vaikka vapaa-aikaa ei ole juurikaan ja tukiverkot puuttuvat, niin olen silti sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu. Jos olisin jäänyt odottamaan täyttä varmuutta siitä, että pitääkö alkaa seurustella vai ei, niin olisin edelleen ilman parisuhdetta ja ilman lapsia.
Muuten se minun ex-miehenkin on joutunut opettelemaan toisen huomioimista ihan toisella tavalla nykyisessä suhteessaan erittäin kipakkaan naiseen. Uskonkin, että parisuhteessakin oppii niitä käyttäytymistaitoja ja -tietoja ajan myötä. Voi olla, että jos olisinkin tavannut exäni vasta nyt tällä elämänkokemuksella, niin olisimme todennäköisesti erittäin onnellisia yhdessä.Mukava kuulla että olet tyytyväinen ratkaisuusi, siis molempiin, ensin yhteenmenoon ja lasten hankintaan kuten myös myöhempään eroon. Tuota juuri tarkoitan sillä, että pitää tietää mitä haluaa. Tietenkään sama halu ei kestä koko elämän, mutta ellei uskalla koskaan ottaa yhtäkään askelta, niin jää ainakin lapset saamatta ja todennäköisesti myös katsantokanta pysyy ennallaan kun ei mikään sitä järkytä.
Mehän asuttais vieläkin luolissa, ellei kukaan olisi koskaan uskaltanut tehdä mitään sen takia että onnistuminen ei ole riittävän todennäköistä. - painepesuri
bbbbbbbv kirjoitti:
Kihloissakin voi olla vaikka kuinka monta vuotta ennen kuin menee naimisiin.
seurustelin mukavan pojan kanssa, kun hän alkoi kosimaan ja meni polvilleen, niin häneltä pääsi minuutin pituinen pieru ja haiseva. jätin siihen paikkaan haisemaan. ei kannata mennä kihloihin eikä naimisiin. se on hienojen ja varakkaiden ihmisten puuhaa. akateemisesti koulutettujen. ei meitä tallukoita varten. he järjestää hienot juhlat ja vieraslistalla kaikki kermaporukkaan kuuluvaa ihanaa sakkia. ei meitä varten. en mene ikinä kihloihin enkä naimisiin en avioliittoon. mukava olla vapaa ja haluttu.
- mies 28v
Kis-kisu kirjoitti:
Mukava kuulla että olet tyytyväinen ratkaisuusi, siis molempiin, ensin yhteenmenoon ja lasten hankintaan kuten myös myöhempään eroon. Tuota juuri tarkoitan sillä, että pitää tietää mitä haluaa. Tietenkään sama halu ei kestä koko elämän, mutta ellei uskalla koskaan ottaa yhtäkään askelta, niin jää ainakin lapset saamatta ja todennäköisesti myös katsantokanta pysyy ennallaan kun ei mikään sitä järkytä.
Mehän asuttais vieläkin luolissa, ellei kukaan olisi koskaan uskaltanut tehdä mitään sen takia että onnistuminen ei ole riittävän todennäköistä.En jaksa vääntää tästä aiheesta kauheasti tämän enempää mutta parisuhde ja lapset ei ole mikään mekaaninen suorite mikä pitää suorittaa taikka firman pystyyn laittamisen kaltainen riskinottaminen. Kyllä kyse on jostain syvemmästä tunteesta toista kohtaan.
Mutta, jokainen ihminen saa elää omalla tyylilläään eikä se muille kuuluu.Minun ei tarvitse aina ymmärtää muiden ajatuksen juoksua eikä sinun minun ;) - NäinMeillä
järkihoi kirjoitti:
No ei ole tarkoitus tuo. Seurustella voi useammankin vuoden, ehkä asua yhessä ja katsoa kannattaako tuohon sitoutua oikeasti. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlauksen aikana aletaan suunnitella naimisiin menoa jne. ja kanssa toteutetaan se. Nykyään mennään kihloihin turhan hätäisesti..
Miten niin, ite menin kihloihin 5 vuoden seurustelun jälkeen, ja kihloihin menosta naimisiin 12 vuotta.
Mitä pahaa tässä on ? - uuden
järkihoi kirjoitti:
No ei ole tarkoitus tuo. Seurustella voi useammankin vuoden, ehkä asua yhessä ja katsoa kannattaako tuohon sitoutua oikeasti. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlauksen aikana aletaan suunnitella naimisiin menoa jne. ja kanssa toteutetaan se. Nykyään mennään kihloihin turhan hätäisesti..
Niin se on.
Naiset haluu sen SORMUKSEN jota näytellä.
Mutta, kun alkaa arkisuus häämöttää, ne haluu sen pois ja ihka uuden. - Kihlattu
järkihoi kirjoitti:
No ei ole tarkoitus tuo. Seurustella voi useammankin vuoden, ehkä asua yhessä ja katsoa kannattaako tuohon sitoutua oikeasti. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlauksen aikana aletaan suunnitella naimisiin menoa jne. ja kanssa toteutetaan se. Nykyään mennään kihloihin turhan hätäisesti..
Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta kihlaus on helpompi purkaa jos toinen ei osoittaudukaan uskolliseksi tai sopivaksi kumppaniksi. Kihloihin voi mennä nopeastikin, kihlausaikakin on harkinta-aikaa.
Kihlauksessa sitoudutaan toisen kumppaniksi, naimisiin voi mennä myöhemmin kun parisuhde tuntuu sopivalta. Kun nyt usein asutaan avoparina jo kauan ennen naimisiin menoa, on ajatus kihlauksestakin muuttunut kertomaasi suuntaan. Ennen ei asuttu yhdessä ennen kuin oltiin vähintäänkin kihloissa, ei aina sittenkään. Vanhaan aikaan yhteen muutettiin vasta kuin oli menty naimisiin. Naimisiin taas voi mennä ilman kihlaustakin. - fytyjjjjj
mies 28v kirjoitti:
No,, saahan sitä tietysti paukata naimisiin ja tehdä lapsia vaikka heti ensinmäisen vuoden jälkee jos on todella tuota mieltä.Mielestäni kuitenkin tarpeetonta kiirehtimisä.On kuitenkin sen verran isoista asioista kyse..2.5 - 5 vuoteen on mielestäni erittäin hyvä kattella minkäläinen se toinen oikeasti on.
Mutta, turha on sitten teidän tiettyjen naisten on itkeä että miehet on paskoja jos on pakko kiirehtiä eteenpäin eikä viitsi kauheasti katsoa kenen kanssa niitä pentuja vääntäää.. yh-elämä on tiukkaa mutta kaipa se on niin että sitä saa mitä tilaa.Taidat illa itse tuossa mainitsemassasi "kusessa"...pettikö ehkäisy.Kuules poika,tällä olaneetala on ja tulee aina ilemaan ihmuslapsia jpita on pykätty enemmän tai vähemmä tosissaan sitoutuneina tähän maailmaan.Ja toiseksi,on se lapsi ja suhde vähän niinkuin miehenkin vastuulla,vaikkei huvita enää lapsen äiteen kanssa ollakaan.,..
- Ei väkisin
mies 28v kirjoitti:
En jaksa vääntää tästä aiheesta kauheasti tämän enempää mutta parisuhde ja lapset ei ole mikään mekaaninen suorite mikä pitää suorittaa taikka firman pystyyn laittamisen kaltainen riskinottaminen. Kyllä kyse on jostain syvemmästä tunteesta toista kohtaan.
Mutta, jokainen ihminen saa elää omalla tyylilläään eikä se muille kuuluu.Minun ei tarvitse aina ymmärtää muiden ajatuksen juoksua eikä sinun minun ;)Itse en kuluta aikaa turhaan odotteluun. Miksi pitäisi? Jos ongelmia tulee, oli sitten kihloissa, naimisissa tai ei, niin ne joko selviää tai ei. Jos ei, niin se on varmaan parempi erota. Naimisiin haluan mennä, koska voin tehdä niin ja oletan mieheltä ihan samaa. Jos ei mene minun kanssa, menköön johonkin muualle etsimään parempi nainen. Sitähän se kieltäytymisellä ilmaisee. Ihan vapaasti. Minä määrittelen itse, mitä haluan. Jos ei se miehelle sovi, olkoon sopimatta, mutta minun kanssa ei silloin enää seurustelut jatku. Siinä tekee kukin omat valintansa sitten.
Eihän naimisiin ole pakko mennä. Se seurustelu minun kanssa vaan ei jatku, kun saan tietää, että mies ei aio naimisiin juuri minun kanssani. Siinä ei ole mitään epäselvää. Haluan miehen, joka suostuu tekemään sopimuksen. Sen selvemmäksi ei asia enää voi tulla. Mihinkään ei ole ketään siinä järjestelyssä pakotettu.
Naimisiinmeno ei takaa suhteen kestävyyttä. Sekin on tiedossa. No, sitten ei takaa. Mitä siitä? Aina voi erota. Ei ketään voi pakottaa naimisiin, mutta ei voi pakottaa toista enää olemaan yhdessä jos ei itse halua naimisiin. Nää on vaan ihan totuuksia. - Salla-Elina
Kis-kisu kirjoitti:
Se on ihan luonnollista, että suhteet päättyy eroon. Rakkaussuhteilla on elinkaarensa. Tietysti jos on epärealistinen odotus, että suhteen pitäisi kestää elämän loppuun saakka, niin voihan se tuntua epäonnistumiselta, ja totuutta voi olla vaikea myöntää.
Rakastaa voi silti aina, siitä ei ole pienintäkään haittaa kellekään että välittää toisista ihmisistä. Kyllä minäkin ensimmäistä kumppaniani vielä rakastan, mutta en sillä lailla että voitaisiin yhdessä olla ;)
Ei mitään hätää siis, naiset käy töissä kuten miehetkin, voidaan erota ja löytää uusi kumppani eikä maailma suistukaan radaltaan.No jos ei yhtään mitään ole valmis tekemään sen suhteen eteen niin ei se ole ihme jos rakoilee ja edessä on perhehelvetti. Ihan itseään siitä saa syyttää, minkälaiseen suhteeseen jää. Kummallista, että ihmiset eivät osaa suhteissaan käyttäytyä ystävällisesti ja kunnioittavasti. Sitten ihmetellään, mistä vaikeudet johtuu! Puhua ei osata ollenkaan ja toisen haukkuminen on muka normaalia.
Itsellenihän kävi niin, että neljän vuoden avoliitto päättyi, kun mies ei voinut lopettaa valheiden keksimistä minusta. Ja tähänkö suhteeseen olis pitänyt jäädä? Anteeksi ei koskaan oma-aloitteisesti pyytänyt, Ei oikein ymmärtänyt, että käyttäytyminen voi johtaa eroon. No, nyt hän sen tietää, että voi.
- rikas.
Minun muija halus kans kihloihin ja sanoi heti että haluaa puolet mun omaisuudesta eron tullessa. Ero tulikin sitten heti mutta muija e saanut mitään.
- ikisinkku.
Ei se rakasta sua joten ei halua kihloihin.
- jeppe2
Niin tämä on sitä MINÄ HALUUN AIKAA...naiset ei tee muuta kuin haluu vain suomi naisiin ei voi luottaa..
- mä vaan
Äläpäs nyt tee tulkintoja miehen puolesta. Taisi kiireistä puhuminen olla helppo vastaus uteliaalle tädille, ei tarvinnut alkaa selittää pidemmin?
Onko kihloihin meno ylipäätään niin tärkeää? Sulle ehkä on, mutta onko miehelle? Joku tarvitsee pidemmän harkinta-ajan tärkeässä kysymyksessä, jollekulle toiselle ulkoiset merkit eivät ole niin tärkeitä, vaikka sisimmässään olisi sitoutunut.
Meitä on niin erilaisia: mä ja mieheni päätimme vuoden seurustelun jälkeen, että menemme aikanaan naimisiin, ja yhteenmuutto pari vuotta myöhemmin sinetöi päätöksen. Kihloihin menimme hetken mielijohteesta lähes 8 vuoden kuluttua ensitapaamisesta, kun avioliiton suunnittelu alkoi olla ajankohtaista.- Tietoviisas1
Jos se on tärkeää vain toiselle, kannattaa lähteä hakemaan sellainen kumppani, jolle se on myös tärkeää. Ulkoiset saattaa olla merkit joo, mutta niiden tarkoitus sisäinen. Se on siinä se ratkaiseva juttu. Eihän kihloissa voi olla tietämättä mitä se tarkoittaa tai edes sopimatta koko asiasta. Siihen sopimukseen tarvitaan molempien suostumus, ei vain toisen.
Jos joku ei sitoudu, siihenkin on syy. Sitoutumisesta kiinnostunut haluaa sitoutua. Jos ei halua, ei ole kiinnostunut sitoutumisesta. Siihen voi auttaa kumppanin vaihto. Miksi olla suhteessa, jossa on sitoutumisesta ihan eri näkemykset? Toisen kanssa ei ole hyvä olla pelkkien ulkoisten hyötyjen (raha) takia. Outoa, jos siitä ei joku saa aikaiseksi sopimusta millään, eli kihloihin ja naimisiinmenoa. Ei niissä ole mitään väärää jos kaikki on hyvin. Jos ei ole, ei kannata mennä naimisiinkaan.
- Ullamaija
Me ei enää olla mitään teinejä vaan ikää on 40 /- ja mies kuitenkin haaveilee lapsesta, joka sekin jää haaveeksi koska en mä ala tehdä lasta epävarmalle miehelle joka ei ehdi kiireiltään ajatella asioita. Edes tiedä saako lapsia enää, jos ollenkaan. Mistäs sitä tietää vaikka miehellä ei olisi hyviä siittiöitä.
Ja omaisuudesta, luulenpa että minulla on enemmän omaisuutta kuin miehellä. Tällä iällä ei enää laske omaisuutta ja sitä mitä on vaan tärkeintä on se mitä tulee yhteiselämästä, onko suhteella jatkuvuutta ja onko haaveet yhteisiä.- Turhaakin turhempi=m
Tee vaan se lapsi, mutta vain jos ITSE sitä haluat, ja tunnet, että jaksat sen hoitaa. Miehen varaan ei kannata mitään laskea. Äläkä ihmeessä mene naimisiin enää tuolla iällä, eläkä anna huoltajuutta lapseen.
Tosi hyvin pärjää ilman miestäkin. Viimeisen lapseni tein 42 vuotiaana, ja ihanaa laatuaikaa lapsen kanssa osaa jo arvostaa ihan toisella tavalla kuin nuorena. Elämäni parhaita ja onnellisimpia vuosia vain lasten kanssa, ilman minkäänlaista passautusta, tai perässävedettävää riippaa. Ahh...
On saanut matkustella, viettää ihania kesiä omalla kesämökillä, katsoen kuinka pienimäinen kasvaa ja touhuaa. Vielä en ole keksinyt, että miten mies osaisi tehdä itsestään tapeellisen, niin että minä hänet tarvisisin. - et voi tietää
Mistä sä tiedät ylipäätään, tuletko enää raskaaksi? Ja jos et tule, niin oletatko syyn olevan miehessä? Entäs jos sä itse et jostain syystä pysty hedelmöittymään?
Puoli vuotta yhdessä asumista on vasta harjoitus- tai koeaikaa. Mun mielestä mies on fiksu kun harkitsee asiaa kauemmin.
Mä ymmärrän hyvin, että mies on vedonnut kiireisiin kun joku, jolle asia ei mitenkään kuulu siitä utelee. Todella kiusallista kuunnella ihmisten kyselyjä asioista, jotka kuuluu vain pariskunnalle itselleen.
Sulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jutella miehesi kanssa. - kiltti mies.
Turhaakin turhempi=m kirjoitti:
Tee vaan se lapsi, mutta vain jos ITSE sitä haluat, ja tunnet, että jaksat sen hoitaa. Miehen varaan ei kannata mitään laskea. Äläkä ihmeessä mene naimisiin enää tuolla iällä, eläkä anna huoltajuutta lapseen.
Tosi hyvin pärjää ilman miestäkin. Viimeisen lapseni tein 42 vuotiaana, ja ihanaa laatuaikaa lapsen kanssa osaa jo arvostaa ihan toisella tavalla kuin nuorena. Elämäni parhaita ja onnellisimpia vuosia vain lasten kanssa, ilman minkäänlaista passautusta, tai perässävedettävää riippaa. Ahh...
On saanut matkustella, viettää ihania kesiä omalla kesämökillä, katsoen kuinka pienimäinen kasvaa ja touhuaa. Vielä en ole keksinyt, että miten mies osaisi tehdä itsestään tapeellisen, niin että minä hänet tarvisisin.Minä en pääse koskaan kihloihin enkä saa tuntea rakkautta. Ole onnellinen että sulla sentään on joku.
- Kis-kisu
kiltti mies. kirjoitti:
Minä en pääse koskaan kihloihin enkä saa tuntea rakkautta. Ole onnellinen että sulla sentään on joku.
Ei kun se on just paras ettei oo koskaan ketään, niin ei ainakaan tule eroa, kun se on ihan pahinta mitä voi tapahtua. Viksuinta on olla yksin. Kyä näi o.
- juippi1
Turhaakin turhempi=m kirjoitti:
Tee vaan se lapsi, mutta vain jos ITSE sitä haluat, ja tunnet, että jaksat sen hoitaa. Miehen varaan ei kannata mitään laskea. Äläkä ihmeessä mene naimisiin enää tuolla iällä, eläkä anna huoltajuutta lapseen.
Tosi hyvin pärjää ilman miestäkin. Viimeisen lapseni tein 42 vuotiaana, ja ihanaa laatuaikaa lapsen kanssa osaa jo arvostaa ihan toisella tavalla kuin nuorena. Elämäni parhaita ja onnellisimpia vuosia vain lasten kanssa, ilman minkäänlaista passautusta, tai perässävedettävää riippaa. Ahh...
On saanut matkustella, viettää ihania kesiä omalla kesämökillä, katsoen kuinka pienimäinen kasvaa ja touhuaa. Vielä en ole keksinyt, että miten mies osaisi tehdä itsestään tapeellisen, niin että minä hänet tarvisisin.Tee vain se lapsi?....eli käytä miestäsi itsekkyytesi tekona....keskustelkaa ja tehkää sitten yhteinen päätös haluatteko vain bailata vaan viettää oikeaa perhe elämää jossa on oma lapsi.Nyky naiset ovat vain niin kesken kasvuisia että ne ei osaa valita kaljapullon ja perheen väliltä.
- heppuli1
et voi tietää kirjoitti:
Mistä sä tiedät ylipäätään, tuletko enää raskaaksi? Ja jos et tule, niin oletatko syyn olevan miehessä? Entäs jos sä itse et jostain syystä pysty hedelmöittymään?
Puoli vuotta yhdessä asumista on vasta harjoitus- tai koeaikaa. Mun mielestä mies on fiksu kun harkitsee asiaa kauemmin.
Mä ymmärrän hyvin, että mies on vedonnut kiireisiin kun joku, jolle asia ei mitenkään kuulu siitä utelee. Todella kiusallista kuunnella ihmisten kyselyjä asioista, jotka kuuluu vain pariskunnalle itselleen.
Sulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jutella miehesi kanssa.Niin olet ihan oikeassa tässä nainen koittaa taas manipuloida ja määrätä miestä eikä anna hänelle aikaa miettiä kerätä ajatuksia ja keskustella ja nainen luulee olevansa itse se ainoa oikea joka voi synnyttää lapsen miehelle sitten päästäänkin siihen manipulointi tilanteenseen johon tämäkin nainen tuntuu tähtäävän ei hyvään rakkaudelliseen suhteeseen...
- kiltti mies.
Kis-kisu kirjoitti:
Ei kun se on just paras ettei oo koskaan ketään, niin ei ainakaan tule eroa, kun se on ihan pahinta mitä voi tapahtua. Viksuinta on olla yksin. Kyä näi o.
Ei ole hääviä olla yksin. Olis hienoo syödä makaroonilaatikkoa kaksin.
- Kis-kisu
kiltti mies. kirjoitti:
Ei ole hääviä olla yksin. Olis hienoo syödä makaroonilaatikkoa kaksin.
Ihan kuin oisit tiennyt, että mulla oli makaronilaatikkoa tänään :) ja on vielä huomiseksikin, kun yksin syön. No, sarkasmiahan toi edellinen viesti oli. Tottakai jokainen haluaa oman rakkaan. Itsekästä onkin pitää varattuna toista jos se toinen ei ole kuitenkaan se jonka kanssa haluaa kaiken jakaa (viittaan siihen odotteluun ja miettimiseen).
- HilleviHillevi
Miksi pitää mennä kihloihin tai naimisiin? Minä olen ollut yhdessä saman miehen kanssa jo kohta 10 vuotta enkä halua naimisiin - no kihloihin ois voinut ehkä silloin alkuun mutta sormukset on pirun kalliita. Tässä kohta 60 vuoden iässä ei todellakaan ole tarvetta ostaa kalliita rinkuloita.
- Yksin1
Me oltiin yhdessä 20 vuotta, emme olleet kihloissa tai naimisissa. Nyt jo erottu. Näin parempi.
- Kuka mitenkin
Eihän siinä muuta oleellista olekaan, mutta jotkut ajattelee asiaa omaisuuden jaon perinnön ja leskeneläkkeen kannalta. Jotkut ovat realisteja ja ottavat nuo asiat huomioon ja toimivat sen mukaan; toiset eivät halua vaivata päätään noin negatiivisvirittelsillä asioilla.
- Onnea eka kertaa
Eihän ole pakko ostaa tuhansia tai edes satasia maksavaa sormusta. Mies olisi ostanut kalliimmankin mutta minä sanoin että minun töissäni se menee pilalle äkkiä. Joten minulla on 49 euroa maksanut hopeasormus, kullasta en ole tykännyt koskaan. Ei se raha vaan ajatus. Ja vuosi ollaan oltu yhdessä ja siitä ajasta käytännössä asuttu yli 8 kk. Olen 45-v
- tilanne raukesi
Miehes ei halua sitoutua sinuun ja varmaan etsii vielä nuorta lihaa.
- Ullamaija
Hilleville, koska mies haluaa lapsen ja minä en tee lapsia ilman vakavaa suhdetta. Miksi ei pidä mennä naimisiin ja pyh, sormukset ei ole kalliita. Itse voisin kihlautua vaikka torilla myytävällä hopeasormuksella hintaa alle 10 euroa.
tilanne raukesi: voihan se olla että hakee nuorta lihaa, sittenpähän hakee, se on hänen oikeutensa. Ihan niinkuin minun oikeuteni on toivoa vakavaa suhdetta kihloineen ja avioineen- Ullamaija
Ja vielä, minä koen että suhde ei ole vakava ilman avioliittoa, en sano että on väärin jos jollakin toisella asiat on toisin. Enkä ole sanomassa mikä on oiein ja mikä on väärin, jokainen elää omalla tavallaan. Jokaisella on oikeus omiin toiveisiin ja omiin ajatuksiin ja haaveisiin.
- mä vaan
Ullamaija kirjoitti:
Ja vielä, minä koen että suhde ei ole vakava ilman avioliittoa, en sano että on väärin jos jollakin toisella asiat on toisin. Enkä ole sanomassa mikä on oiein ja mikä on väärin, jokainen elää omalla tavallaan. Jokaisella on oikeus omiin toiveisiin ja omiin ajatuksiin ja haaveisiin.
Kyllä, jokaisella on oikeus omiin haaveisiin. Mutta miksi päättelet asioiden laidan jonkun sukulaistädille tokaistun vastauksen perusteella? Kysy mieheltä, onko hän valmis sitoutumaan ja avioliittoon ja perustele hänelle, miksi avioliitto on sinulle tärkeä. Tee sitten päätöksesi, mutta älä oleta miehen puolesta mitään.
- Saku Sammakko
Lyön vetoa, että saisit itkupotkuraivarit, jos mies kosisi kympin rihkamasormuksella.
- elä meiltä kysele :P
Ullamaija kirjoitti:
Ja vielä, minä koen että suhde ei ole vakava ilman avioliittoa, en sano että on väärin jos jollakin toisella asiat on toisin. Enkä ole sanomassa mikä on oiein ja mikä on väärin, jokainen elää omalla tavallaan. Jokaisella on oikeus omiin toiveisiin ja omiin ajatuksiin ja haaveisiin.
Minusta teidän pitää puhua asiasta keskenänne, ei se muuten ratkea.
- järkipäässä
juuri näin, itsekin ollut kerran kihloissa ja meiän sormukset maksoi alehinnan alennuksen jälkeen alle 30e yhteensä. :) sormuksen voi sahata vaikka kupariputkesta, jonka tonkii metallikeräyksestä. Rinkula ku rinkula. Sitäpaitsi se on lupaus, jonka vpoi toteuttaa ilman sormuksia tai muuta materiaa. Se on vain ulkoinen merkki, ei mikään pakollinen juttu.
- bkygvkjyg
Ullamaija kirjoitti:
Ja vielä, minä koen että suhde ei ole vakava ilman avioliittoa, en sano että on väärin jos jollakin toisella asiat on toisin. Enkä ole sanomassa mikä on oiein ja mikä on väärin, jokainen elää omalla tavallaan. Jokaisella on oikeus omiin toiveisiin ja omiin ajatuksiin ja haaveisiin.
Mitä jos vaikka puhuisit sen miesystäväsi kanssa asiasta, esimerkiksi että haluaako hän ylipäätään kenenkään kanssa ikinä naimisiin. Uskomatonta, että tuon ikäisen ihmisen pitää tulla keskustelupalstalle angstaamaan ja spekuloimaan tuollaista asiaa. Luulisi, että nelikymppisenä ymmärtäisi jo, että asioista pitää kommunikoida.
- OMILLAAN TOIMEEN TUL
elä meiltä kysele :P kirjoitti:
Minusta teidän pitää puhua asiasta keskenänne, ei se muuten ratkea.
Toi on niin TOTTA! Minäkin törmäsin mukavaan vanhaan poikaan sen jälkeen, kun mieheni teki ns. syrjähypyn. Oli kait jo aiemminkin niin tehnyt, mutta eipä tullut mun tietooni. Olimme olleet 30 vuotta naimisissa ja asiat päällisin puolin OK.. NO SE SIITÄ.
Nyt tämä nykyinen sulhaseni on sitä mieltä, ettei tuota sormusta tarvii pitää, koska kaikki tietää, et olemme ja asumme yhdessä. EIKÄ ISÄKÄÄN PITÄNYT KUIN KERRAN:) Tietty kun pappi sano aamenen!
JOS en olisi reilusti 2-vuoden seurustelumme jälkeen muuttanut omasta talostani häneen taloonisa niin joskus mietin, et muuttaisinko nyt ennen "papin aamenta"? Hyvin meillä menee, mut kun en KOSKAAN ENNE OLLU EES AJATELLU, ET ASUSIN JONKUN KANS "SUSIPARINA". Me ns. ikäihmiset ajattelemme näin. Olin erotessani aviomiehestäni ollut siis naimisissa 30 v ja sitä ennnen kihloissa 2v.Et tällaista tänään! - rusetti1
Saku Sammakko kirjoitti:
Lyön vetoa, että saisit itkupotkuraivarit, jos mies kosisi kympin rihkamasormuksella.
Höh, ei kait se nyt sormuksen hinnasta ole kiinni? Mutta puolipakolla hankittu sormus se tuottaa itkupotkuraivarit...... Jos ei heti niin myöhemmin... Älä laita siis rahojasi tuommoiseen vetoon, säästä kymppisi Saku.
- Ullamaija
Saku Sammakko kirjoitti:
Lyön vetoa, että saisit itkupotkuraivarit, jos mies kosisi kympin rihkamasormuksella.
saku häviöis vetonsa.
Koska mä en pidä krumeluureista enkä pröystäilystä. yksinkertainen on kaunista ja hopea on lempijalometalli Ullamaija kirjoitti:
saku häviöis vetonsa.
Koska mä en pidä krumeluureista enkä pröystäilystä. yksinkertainen on kaunista ja hopea on lempijalometalliMielestäni tämän kihlan metallisella arvolla ei niinkään olisi väliä sillä siihen sisältyvä periaate ja ajatus on tärkeintä.
Turha materian palvonta ja juurikin tuo pröystäily kalliilla koruesineillä on vain pinnallista uhopullien lesoilua :)- Linjatuomaritar
Saku Sammakko kirjoitti:
Lyön vetoa, että saisit itkupotkuraivarit, jos mies kosisi kympin rihkamasormuksella.
Rahalla ei ole minulle merkitystä, joten ihan yhtä hyvin voin haluta kalliin sormuksen. Halpa sormus olisi lähinnä vitsi, josta seuraisi ero. Kyllä se miehen pitää tietää. Jos ei arvosta naista, ostaa halvan. Kun ei arvosta, miksi ostaa sormus ylipäätään? Miksi olla naisen kanssa, jota ei arvosta? Eroamalla teet miehelle palveluksen: ei tarvitse olla yhdessäkään, kun ei arvosta. Aloittaja voi päätellä siitä jotain. Kyllä se vaan poijjaat näi o.
- pöh!
No jos kerran niin kihloihin hingut, mikset itse kosi?!
- Jätä se
Sika !
- heppu6
Jätä se.....olet oikea iso sika.....ei kihlihin saa mennä väkisin kihloihin meno on lupaus ja tunne juttu....puhukaaaaa........mutta ei JÄTÄ SE henkilöiden kanssa
- kosimaan-jos-uskalla
no ehkä kannttaisi ottaa asia puheeksi.saattaapa tollasessa sukulaisen tokaisusta kuka tahasa mennä vähän hämilleen ja vaikeaksi. ei ole mitään sääntöjä olemassakaan. mut ei kukaan ole mikään ajatusten lukija.
- llllllllllllllllllll
Jopa 6kk yhdessä asunut... huhhuh, että on kiire.
Tutustukaa rauhassa ensin. Jutelkaa. Rauhassa vaan.
Lapsiakaan ei kannata alkaa tuosta vaan pykäämään, kun ette ton kauempaa ole seurustellut. Alkaa vasta pikkuhiljaa ruusunpunaiset lasit lähtemään silmiltä.
Me mentiin naimisiin 7 vuoden jälkeen, eikä yhtään liian myöhään :) koko elämä on aikaa. Lasta jos kumpikaan haluaisi, harkittaisiin vasta nyt. Yhteinen koirakin hankitaan vasta kohta, kunhan pohjatyö koiran hankinnalle on tehty. Pitää tuntea hyvin, ennenkuin elämään tuodaan muita jäseniä, koska nekin kärsii jos ero tulee.
Ja vielä: jutelkaa rauhassa. Suuttumatta ja syyllistämättä.
Kaikkea hyvää! :-)- ...........
No huh huh itelles, tuolla aiemminhan kirjottaja toteaa olevansa noin nelikymppinen. Kuinkahan monta lasta meinaat naisen saavan jos odottaa lähemmäs viisikymppiseksi?
Kaikki ihmiset nyt vaan ei satu tapaamaan toisiaan sillon parikymppisinä, jolloin sitä aikaa sitoutumiseen ja lastentekoon riittää. Minusta on ihan normaalia että nelikymppisenä on vähän eri tahti, silloinhan ihmistenkin pitäisi jo tuntea itsensä paremmin jolloin pystyy tekemään nopeampia päätöksiä.
- no ring but still happy
Voi kuule, täällä ollaan seurusteltu jo kolme vuotta ja asuttu yhdessä reilu kaksi vuotta, eikä kihloista ole mitään puhetta!
Minulla ei ole kiire, miehellä ei ole kiire, kaikki on hyvin juuri näin.
Jos se päivä joskus koittaa niin koittakoon :) Ei kukko käskien laula. - Naimisissa 2012
Oletko sanonut miehellesi, että haluat kihloihin tai ylipäätään kertonut, mitä teidän suhteeltanne jatkossa odotat ?
Toisen ajatuksia on nääs aika mahdotonta lukea, jollei toinen anna mitään "signaaleja". Tiedän kokemuksesta: kun päätimme mieheni kanssa muuttaa yhteen, kysyin, että olisiko hyvä ajatus myös mennä kihloihin - sain vastaukseksi perin hämmentyneen katseen ja toteamuksen, että pitää tuumata, kun ei ole tullut itselle mieleen.- Ullamaija
Olemme puhuneet ja olen kertonut, mies elää vaan päivän kerrallaan, ei kuulema kannata suunnitella mitään eikä etukäteen ajatella asioita, kun ei ne mene kuitenkaan niin kuin on suunnitellut. Tuo on miehen vastaus.
Jouluna myös puhuttiin kihloista.
Ei kukko laula käskien, mutta ei myöskään kana. Jos mies puhuu lapsesta ja siitä kuinka ihana olisi saada lapsi, voi varmaan tehdä yksin sen. Ihan niin kuin minäkin.
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, asuneet yhdessä 6kk ja tunteneet yli 10 vuotta. Tunteminen ja seurustelu on ihan eri asiaa.
Jotkut meistä arvostaa kalliita timantteja toiset hopeaa. - asdasfafafs
Ullamaija kirjoitti:
Olemme puhuneet ja olen kertonut, mies elää vaan päivän kerrallaan, ei kuulema kannata suunnitella mitään eikä etukäteen ajatella asioita, kun ei ne mene kuitenkaan niin kuin on suunnitellut. Tuo on miehen vastaus.
Jouluna myös puhuttiin kihloista.
Ei kukko laula käskien, mutta ei myöskään kana. Jos mies puhuu lapsesta ja siitä kuinka ihana olisi saada lapsi, voi varmaan tehdä yksin sen. Ihan niin kuin minäkin.
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, asuneet yhdessä 6kk ja tunteneet yli 10 vuotta. Tunteminen ja seurustelu on ihan eri asiaa.
Jotkut meistä arvostaa kalliita timantteja toiset hopeaa.Eikös sitten ole aika selvää, että mies ei halua mennä kihloihin, saati sitten naimisiin? Sinulle se taas on tärkeää, joten jommakumman on tehtävä kompromissi tai sitten kannattaa erota.
- klm2
Ullamaija kirjoitti:
Olemme puhuneet ja olen kertonut, mies elää vaan päivän kerrallaan, ei kuulema kannata suunnitella mitään eikä etukäteen ajatella asioita, kun ei ne mene kuitenkaan niin kuin on suunnitellut. Tuo on miehen vastaus.
Jouluna myös puhuttiin kihloista.
Ei kukko laula käskien, mutta ei myöskään kana. Jos mies puhuu lapsesta ja siitä kuinka ihana olisi saada lapsi, voi varmaan tehdä yksin sen. Ihan niin kuin minäkin.
Olemme seurustelleet kaksi vuotta, asuneet yhdessä 6kk ja tunteneet yli 10 vuotta. Tunteminen ja seurustelu on ihan eri asiaa.
Jotkut meistä arvostaa kalliita timantteja toiset hopeaa.Tarkoitatko että miehesi, joka haluaa elää elämää päivä kerrallaan, haluaa saada samalla lapsen? Eikö se tiedä, että lapsen syntymään kestää 9kk? Silloin ei voi elää päivä kerrallaan.
- mustaraastas
Me ollaan kohta 6 vuotta seurusteltu, mies kovasti puhuu kyllä lapsista, tulevasta omakotitalosta ja naimisiinmenosta, mitään vaan ei ikinä tapahdu... Ikääkin miehellä jo 40 v joten alkaa hiljalleen arvelluttaa alkaako olla kohta jo liian vanhakin...kaikenmaailman vaivojakin tullut. Tuntuu että masennun mitä vanhemmaksi mies tulee... itse jokseenkin nuorempi ja aikaa vielä on vaikka mihin.
2 vuotta sen sijaan kuulostaa naurettavan lyhyeltä ajalta tuntea, että kannattaisi mennä naimisiin, mutta toki jos siltä tuntuu (molemmista).- vanhus vanhemmat?
Eihän nyt kukaan järjellinen ala lapsia tekeen yli 40 vuotiaana. Tuossa iässä pitää jo olla muut hommat päällimmäisenä kuin lasten teko.
- Ihana elämä
Kihlaus........ Kaunis ajatus. Kaunis teko. Kaunis sinetti yhdessäololle......Mutta...... ei se estä toista etsimästä sitä nuorempaa tai muuten vaan erilaista tai parempaa. Nykyään on moraali niin löyhää..... Ja silti: minäkin haaveilen, että oma rakkaani kihlaisi minut ja tekisi minusta kunniallisen naisen. Olen vanhanaikainen... Toivon, että kaikki eläisi oman elämänsä välittämättä muiden mielipiteistä, onhan meillä vain tämä yksi elämä, ihana elämä.
- Ullamaija
Elämä on ihanaa ja kyllä olen myös vanhanaikainen nainen.
Ei tuomita toisten haaveita ja unelmia, tai sitä että halutaan keskustella muidenkin kanssa vaikka sitten keskustelupalstalla (kun muitakaan ystäviä ei paljoa ole). Eikä vain omissa ajatuksissa omien ajatusten kanssa. Ihmisen täytyy saada perspektiiviä omiin ajatuksiin. On varmaan helppoa ajatella että onpas siinä tyhmänainen ja vaikka mitä, mutta mitäpä siitä ne on itsekunkin ajatuksia, ei minun ajatuksia minusta.
Hymyillään ja ajatellaan positiivisia ajatuksia, ajatuksilla on niin ihmeellinen voima - Ihana elämä
Ullamaija kirjoitti:
Elämä on ihanaa ja kyllä olen myös vanhanaikainen nainen.
Ei tuomita toisten haaveita ja unelmia, tai sitä että halutaan keskustella muidenkin kanssa vaikka sitten keskustelupalstalla (kun muitakaan ystäviä ei paljoa ole). Eikä vain omissa ajatuksissa omien ajatusten kanssa. Ihmisen täytyy saada perspektiiviä omiin ajatuksiin. On varmaan helppoa ajatella että onpas siinä tyhmänainen ja vaikka mitä, mutta mitäpä siitä ne on itsekunkin ajatuksia, ei minun ajatuksia minusta.
Hymyillään ja ajatellaan positiivisia ajatuksia, ajatuksilla on niin ihmeellinen voima*hymyilee ja lähettää hyviä ajatuksia...... Tähän maailmaan mahtuu niin paljon pahaa mieltä. johan sen näkee monista ketjun mielipiteistä :( Kaikilla meillä on vapaus valita tiemme hyvään tai pahaan . Hyvän viljely kasvattaa hyvää, eikös se näin ole? Huonona päivänä kannattaisi mennä ulos lenkille, ei nettiin.... Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, sehän se meidän rikkaus on......
- Ullamaija
Ihana elämä kirjoitti:
*hymyilee ja lähettää hyviä ajatuksia...... Tähän maailmaan mahtuu niin paljon pahaa mieltä. johan sen näkee monista ketjun mielipiteistä :( Kaikilla meillä on vapaus valita tiemme hyvään tai pahaan . Hyvän viljely kasvattaa hyvää, eikös se näin ole? Huonona päivänä kannattaisi mennä ulos lenkille, ei nettiin.... Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, sehän se meidän rikkaus on......
Totta, tämän päivän saalina vain flunssa.
Mutta kuka jakaa kiukkua ja pahaa mieltä, kun voi jakaa hyvääkin mieltä.
Onnea ja iloa elämään
- dippadui
Kaveri on seurustellut saman tyypin kanssa jo 6 vuotta eivätkä ole vielä kihloissa eivätkä edes asu yhdessä. Nyt tosin harkitsee eroa kun ukko ei meinaa löytää töitä. Pakko sille oli sanoa, että jos se niitä töitä etsii niin parempi sekin, kuin ei mitään nykytilanteessa ja jos muuten menee hyvin niin mikä on ongelma. Osa työttömistä kun vaan lusmuaa kotona.
- 653956265
Minäpä olen ollut kihloissa melkein 10 vuotta. Kun olen jonkun kerran vihjaissut että tavallisesti mennään naimisiin muutaman vuoden sisällä kihlauksesta, niin mun mies sanoo että "naimisiinmeno on turhaa". Miten niin turhaa? Minusta siinä on kysymys toisen kunnioittamisesta.
En luule että hän olisi lähdössa tästä pois, se on vaan joku periaatekysymys hänelle. Yhtenä iltana tuli muuten vaan puheeksi että minkälaisia sormuksia ihmiset ostaa kun ne menee papin eteen. Siinä kuulosti että ei se kuitenkaan mitenkään mahdotonta olisi. Tämä mun mies on vähän allerginen asioille missä pitää mennä jonkun vanhan kaavan mukaan. Minä olen päättänyt että minä en ota asiaa puheeksi, se on hänen asia. - ,uw,6wu
Neitsyen kanssa mennnään kihloihin.
- OMILLAAN TOIMEEN TUL
sika!!!!
- AkateeminenMies
Siis tota komppaan, plussaa !
- 24.5.1992...
Oli minun ja erään toisen neitokaisen kihlauspäivä, vaan eroonhan tuo päättyi. Mitenkäs muuten? Itsekäs, omahyväinen, kitsas narsisti ei oikein kumppaniksi sovi :(
- 30 v. avoliitossa
Miksi mennä kihloihin, kun ei edes laki enää tunne koko kihlausta. On vain avioliitto, jolla on jotain merkitystä eron tullessa.
Onhan se tietysti romanttinen ajatus, mutta kun kuulee, kuinka teinit kihlautuu jokaisen ihastuksensa kanssa. Joku kaksikymppinen on saattanut olla jo viisikin kertaa kihloissa, niin enpä tiedä, onko siinä mitään tavoiteltavaa.- Ullamaija
Minä en ole ollut koskaan kihloissa, se nyt vain on vakava asia minulle. Enkä ole teini
- tulihan se sieltä
Ullamaija kirjoitti:
Minä en ole ollut koskaan kihloissa, se nyt vain on vakava asia minulle. Enkä ole teini
Tulihan se sieltä. Kihloihin pitää päästä kun et ole koskaan ollut kihloissa. Ja muut tietenkin ovat olleet. Ja päässeet jopa naimisiin asti. Sä vaan haluat olla samanlainen kuin kaikki muut. Luuletko sä, että vasta kun olet vaimo, niin muut alkaa arvostaa sua? Jos näin, niin pieleen menee.
- vanhallepojalle
tulihan se sieltä kirjoitti:
Tulihan se sieltä. Kihloihin pitää päästä kun et ole koskaan ollut kihloissa. Ja muut tietenkin ovat olleet. Ja päässeet jopa naimisiin asti. Sä vaan haluat olla samanlainen kuin kaikki muut. Luuletko sä, että vasta kun olet vaimo, niin muut alkaa arvostaa sua? Jos näin, niin pieleen menee.
mistäs sä tiedät mitwn paljon muut tota naista arvostaa,on kyl saieas ajattelutapa.hei toiset ne menee ja sitoutuu koska haluaa elää niin ja sä pikkusieluinen paska täällä koetat käännellä asioita omassa naisvihassa ja katkeruudessasi..haloo et edes tunne tota naista etjä tiedä mitää sen elämäst jote älä tod.tuu selittää et tietäisit mist syystä se aviksee haluaa.ääliö.
- ueiow
Tiedättekö mistä tietää sen oikean? Vain ja kun malttaa odottaa useamman vuoden, ja katsoa miten suhde etenee ja selviää arjesta. Homma sisältää jujun; jos ja kun olet tavannut oikean, niin sillä milloin mennään naimisiin ei ole merkitystä. Elättehän loppuelämän yhdessä, miksi siis kiireellä mennä kihloihin ym., kun aikaa on loppuelämä? Hätäisimpiä ovatkin kokemukseni mukaan ne, jotka eivät sitten loppujen lopuksi sovi toisilleen. Kenties siinä on sitäkin, että eron pelossa halutaan sitoa toinen itseen.
Mutta aikuiset ihmiset saa toki tehdä mitä lystää. Kihlat ja naimisiin meno kuitenkin koskettavat vain paria itse. Kaikki siis hyvin kunhan ei ala lapsia tekemään saman tien, se nimittäin vaikuttaa myös lapsiin. Oikean kanssa jaksaa kyllä odottaa sen 3-4 vuotta ennen lisääntymistä (ellei jo ikä paina päälle, eli olla yli 35-vuotiaita), muussa tapauksessa on aika suuri kypsymättömyyden merkki alkaa vuoden-kahden jälkeen lisääntymään. - pete8
moi ei se välttämättä tarkoita ettei mies rakasta sua voihan sitä yhdessä olla vaikkei kihloissa tai naimisissa olekkaan ymmärrän toki sinuakin kysy suoraan ja sillä hyvä niin minä tekisin
pete oulu
[email protected]
puh. 041-5498277 - Hetajussi
No, sitten kun ollaan varmoja siitä, että halutaan olla loppuelämä yhdessä. Ei sitä voi tietenkään satavarmasti tietää, mutta ei ole järkeä suunnitella avioliittoa jos ei ainakin usko rakkauden kestävän. Tai eihän yleensä kukaan ala seurustellakaan jos ei usko että juttu kestää, mutta kosinnan aika on sitten kun jo tunnetaan toisensa paremmin ja ollaan suht varmoja siitä, ettei kumppani ole jotain muuta kuin miltä vaikuttaa.
Vaikuttaa kyllä kummalliselta, jos olette jo pari vuotta seurustelleet etkä vielä edes tiedä, haluaako mies tulevaisuuden sinun kanssasi vai ei. - ...
Munkaan mies ei kihlaa mua ja myöntänyt ettei luota muhun. En ole pettänyt miestäni missään vaiheessa ja olen hänelle uskollinen. Olemme seurustelleet neljä vuotta ja asuneet kolme vuotta yhdessä. Ehdotin kihloja ja hän kieltäytyi ja itse nolostuin...
- Rusetti1
Ei luota sinuun, vaikket ole tehnyt mitään pahaa?...... Onko moisella suhteella tulevaisuutta, jos ei luota toiseen? Oletko moisen miehen arvoinen? Olisiko jossain mies, joka luottaisi sinuun? Olisitkohan enemmän arvoinen?...... Niin ja tulee vielä mieleen, että miksiköhän miehesi ei sinuun luota.... olisiko hänellä jotain salattavaa?..... Mieti vielä haluatko olla moisen kanssa?
- Nykyisin
näytetään menevän kihloihin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Naimisiin mennään kun toista odotellaan...
- hehhehhee
Me on seurusteltu yli seitsemän vuotta, kihloista ei koskaan ole ollut puhetta.
Johtuisko siitä, että itse olen naimisissa ja mies kihloissa, avoliitossa? - oma kihlajaiseni
asialla avaruudessa Jeesushan on eräitä ja joitakin ja harvoja ja muutamia tai yhden ja kaksikin kihlannut, en tiedä milloin, siten, mitäs näistä kihloista, säästyy "minä olen Jeesus tasolle"
Tässä? Ainakin osaltani on edennyt viime hetkiin? Ennen sitä ennustettua!
- bum
Öö, miksi pitäisi mennä kihloihin/naimisiin kun yhdessä voi olla aina menemättäkin. Ei se tarkota sitä, että ei rakastais naistansa ja haluais olla hänen kans yms. Mut toki monet naiset näin ajattelee. Mikä ihmeen tarve on mennä kihloihin ja naimisiin? En vaa ymmärrä.
- Rusetti1
No, toivon, että jonain päivänä ymmärrät : )
Silloin olet " BUM ! " rakastunut ; ) - tomppa___1
Rusetti1 kirjoitti:
No, toivon, että jonain päivänä ymmärrät : )
Silloin olet " BUM ! " rakastunut ; )Ahaa, eli rakkaus on sitä, että mennään naimisiin ja kihloihin? Ootko sä ihan idiootti?
- ; )
tomppa___1 kirjoitti:
Ahaa, eli rakkaus on sitä, että mennään naimisiin ja kihloihin? Ootko sä ihan idiootti?
Vai rakastunu ; )
Hymyjä elämääsi Tomppa..... - : ) 2
tomppa___1 kirjoitti:
Ahaa, eli rakkaus on sitä, että mennään naimisiin ja kihloihin? Ootko sä ihan idiootti?
Voi Tomppa, Tomppa....... Älä menetä huumoria elämässä...... Tulee vanhana ryppyjä otsaan....
- tomppa___1
: ) 2 kirjoitti:
Voi Tomppa, Tomppa....... Älä menetä huumoria elämässä...... Tulee vanhana ryppyjä otsaan....
Voi hymynaama, naisena varmaan vaikeeta sul, jos joku ei viekkään sua alttarille..Ajattele, sillon kukaan ei rakasta sua. LOL. Mut huumoria elämääs, kuten sanoit ;)
- rusetti1
tomppa___1 kirjoitti:
Ahaa, eli rakkaus on sitä, että mennään naimisiin ja kihloihin? Ootko sä ihan idiootti?
En ole idiootti, omasta mielestäni aineskaan. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että rakastuneena sitä voi vaikkapa mennä kihloihin vaikkei sitä ihan niin olisi suunnitellutkaan koko elämää. Rakkaus on paljon suurempi kuin ihmisen tekemä rautarinkula.... On toki....
- ; )
tomppa___1 kirjoitti:
Voi hymynaama, naisena varmaan vaikeeta sul, jos joku ei viekkään sua alttarille..Ajattele, sillon kukaan ei rakasta sua. LOL. Mut huumoria elämääs, kuten sanoit ;)
Kiitos : )
- kelaas hetki
tomppa___1 kirjoitti:
Voi hymynaama, naisena varmaan vaikeeta sul, jos joku ei viekkään sua alttarille..Ajattele, sillon kukaan ei rakasta sua. LOL. Mut huumoria elämääs, kuten sanoit ;)
jep niin on vaikeeta jos ajattelee eri tavoin kuin ihminen joka ns.rakastaa mutta ei kykene noi "mitättömään" vaivaan kuten viemään sinne alttarille.ei kykene vannomaan että ON sitoutunut ja toinen riittää sinulle siinä määrin että uskallat sen askeleen ottaa.ps.älä koskaan kuittaa naiselle tärkeää asiaa noin ivallisesti..parisuhteet on kahden,joskus tosi eri tavoin asioista ajattelevien kauppaa.Ja mieti:entä jos asia onkin naiselle ylitsepääsemättömän tärkeä (arvot) ja sinä tomppeli menetät hänet,kun vaihtoehto olisi ollut pari askelmaa kirkon sisällä.Et voi päättää toisen puolesta mitä HÄN arvostaa ja mistä haaveilee,vain omastasi.Kerrohan..onko avioliitto niin epämieluisa asia että mieluiten elät yksin kuin vaikkapa aviossa sen "rakastamasi" naisen kanssa.Sillä nainen joka haluaa elää aviossa,etsii puolison joka haluaa samaa!Avioliitto ei ole pelkkä instituutio,se on sitä arvostaville elämäntapa,kuten vaikkapa moottoripyöräily...
Ehkä hän ei halua vaan naimisiin, onhan niitä paljon pareja jotka elää avoliitossa ilman sormusta vuosikymmeniä
- Järjenkäyttöä
Mielestäni avoliitto on rehellinen yhdessäelonmuoto , molemmilla on halu pitää porukka kasassa . Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan eikä sitä pidä sormuksilla pitkittää ja kiduttaa paria .
- 38N
Kannattaa tehdä oma kanta hyvin selväksi miehelle eli tosiaan puhukaa asiasta. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että lapsia ei tehdä, jos suhde ei ole vakaalla pohjalla. Naimisiin meno osoittaa oikeaa sitoumusta, jolla on myös juridiset vaikutuksensa. Avoliitto on yksi tyhjän kanssa. Se, mitä mies tädilleen vastasi, ei ole keskeisintä, vaan se mitä hän vastaa sinulle, kun kysyt _suoraan_ asiasta häneltä.
Älä tee sitä virhettä minkä minä: odottelin vuosi toisensa jälkeen josko mies olisi vihdoin sitä mieltä, että olisi oikean sitoumuksen aika. No, erohan siitä lopulta tuli 9 vuoden avoliiton jälkeen, ja elämässäni meni haaskuun monta monta vuotta. Nyt taitaa olla haave lapsesta jo oikeasti haave vain, koska tällä ikää ei enää ehdi tutustua niin hyvin ihmiseen, että ehtisi sen lapsen hankkia. Tai sitten pitää ottaa iso riski ja alkaa tuumasta toimeen todella pian, JOS vain se sopiva kandidaatti osuisi kohdalle. :/ - panniikki...
oltu kohta 20v kihloissa ja puhallin avo vaimon korvaan että jos mentäs naimisiin, joo sano ei, kun näinkin voi elää. Pitäsköhän lyödä puuko pöytään ja sanoa että leikkaa leipäs ite!!
- joku vaan
Ei kait sitä tuossa vaiheessa enää viittikään naimisiin, kun tohonkin asti pärjänny ilman... Olis kannattanu aatella asiaa vähän aiemmin!
- dfdfgdfg
Äh, omat vanhemmat on suunnitellut että ne ehkä menisi naimisiin sitten kun ne on molemmat 70-vuotiaita koska "naimisiin meneminen on ihan turhaa, puolet eroaa kumminkin ja riitelee omaisuudesta ja lapsista" että ei teillä vielä kiire ole :D
- onni681
Niitä pareja tavattiin ennen sanoa susipareiksi, ainakin meilläpäin. ;) Jokainen haluaa elää toista kunniottavassa parisuhteessa, jolloin sormusten vaihtaminen kuuluu aisiaan, se taas on jokaisen parin oma asia, milloin ja missä vaiheessa tämä asia toteutetaan.
- ndtgdntd
JÄTÄ SE! sano että takasin tulee vain sormuksen kanssa polvillaan, JOS olet vielä vapaana.
- Aina P.
Päätelmäni on, että britaniassa on tervejärkiset naiset loppu. Jos ei ole, niin neuvotellaan.
- Vuosi 2014!!
Joskus 5 vuoden kohdalla, jos sittenkään.
- älä nyt viitti
Ja me ollaan oltu jo 6 vuotta yhdessä!
Mikä hemmetin kiire teillä on erota? - Fakta homma
Tuohon avioliittoasiaan vielä: moni ajattelee, ettei avioliitto ole mitenkään välttämätön ja ihan sama, kunhan vaan rakastetaan ja ollaan muuten sitouduttu yhteiseen elämään.
Ei pidä paikkaansa. Kukaan ei tiedä mikä päivä on se, jolloin jotain odottamatonta tapahtuu. Mitäs jos toinen joutuukin sairaalaan ja vain lähiomaiset päästetään katsomaan? En tiedä onko avopuoliso kaikissa tapauksissa automaattisesti lähin omainen, epäilen.
Mikäli saatte lapsia, pitää miehen erikseen käydä tunnistamassa lapsi omakseen.
Onko teillä yhteinen asuntolaina? Mitäs jos toinen kuolee? Karusti se vaan kuulkaa menee toisen puolikas perintönä sukulaisille, eli asunto menee aika pian myyntiin, jos avokki ei ole tehnyt puolisonsa hyväksi testamenttia. Kiva tilanne, jos on vaikka pieniä lapsia: puoliso ja lasten vanhempi kuollut ja siihen sitten myyntiruljanssi ja muutto päälle hautajaisjärjestelyjen oheen... Vaikka testamentti olisikin tehty, perinnöstä menee korkeimman mukaan vero, koska avopuoliso rinnastetaan tuntemattomaan henkilöön. Oman lainan päälle verot maksettavaksi, tosi helppoa elämää...
Toistaiseksi leski saa myös vielä lesken eläkettä.
Joidenkin mielestä nuo ovat kamalan kylmiä ajatuksia, että vain (muka) rahaa ajatellaan, mutta oikeasti hei. Kuka ei toivoisi, että toinen pärjäisi parhaalla mahdollisella tavalla, jos itselle sattuu jotain? Moni ei välttämättä ole niin kovin läheisissä tai hyvissä väleissä lapsuuden perheensä ja/tai sukulaistensa kanssa. Kenen mielestä olisi siinä tapauksessa hyvä idea, että vaikkapa ne sukulaiset perivätkin kaiken, eikä se rakkain ihminen eli puoliso?? Avolitto ei anna MINKÄÄNLAISTA perimysoikeutta.
Järkyttää miten paljon ihmiset vain LUULEVAT asioista kaikenlaista, perustelevat väitteitään mutun perustella ja sitten ollaan niin yllättyneitä ja perin juurin järkyttyneitä, kun EI ME TIEDETTY, että näin voi käydä. Satoja, tai varmaan tuhansia ihmisiä loukkaantuu vakavasti vuodessa ja vakavia sairauksia on nuorillakin, koskaan ei voi tietää mikä mäihä itsellä käy. Oma sukulaiseni kuoli erästä liikennevälinettä (ei auto eikä mp) kuljettaessaan karvan vaille kolmekymppisenä, vaikka oli kokenut tekijä. Ystävälläni on syöpä, ikää 41. Toivotaan että hyvin käy, mutta koskaan ei voi tietää. Nuoria ihmisiä nuokin vielä siis. Kaikki paha ei tapahdu "sitten vanhainkodissa".
Katsokaas, niitä pahoja asioita ei voi välttämättä estää, mutta asioista voi ottaa selvää. HYVISSÄ AJOIN. - yhdessäolo
Se on niin yksilöllistä, että miten kokee kihlautumisen ja sen tarpeellisuuden. Itse 31-vuotiaana en ole ollut kertaakaan kihloissa enkä sen puoleen naimisissakaan. Avomieheni kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 11 vuotta ja ollaan asuttu lähes koko se aika yhdessä.
Mies on kerran "kosinut", mutta tilanne oli sellainen että olin lähdössä ulkomaille 3 kuukaudeksi enkä halunnut olla miehelle riippakivenä. kun yhdessä oltiin oltu vasta vuoden verran. Sovittiin, että jos siitä selvitään, niin sitten voidaan mennä kihloihin. Silloin elämässäni ilman pettymyksiä selvinneenä tarjosin jopa mahdollisuutta taukoon ulkomailla oloni ajaksi, vaikken sitä itse halunnutkaan. Ja ei, en ole pettänyt kertaakaan avomiestäni, seei ollut syy tauon ehdottamiseen. Mies ei taukoa halunnut ja lopputulos oli sitten se, että oli ilmeisesti pettänyt minua reissuni aikana. Ja minä kun suorastaan tarjosin lupaa siihen tarjoamalla taukoa. No, aivan satavarma kun en asiasta ollut, niin yhdessä jatkettiin. Sen jälkeen ei ollut pitkään aikaan puhetta kihlauksesta.
Mies on aina silloin tällöin ottanut kihloihin menon puheeksi, tosin aina sellaisissa tilanteissa etten ole sitä oikein edes todesta ottanut. Ja tuon epäluottamusta aiheuttaneen tapauksen jäljiltä en ole enää edes halunnut kihloihin. Ja nyt lähes 11 vuoden jälkeen alan olla enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei ole niitä rinkuloita hommattu. Tilanne on alkanut mennä siihen suuntaan, että harkitsen eroa. Ja vaikkei kihlaus enää nykyään mitään niin pysyvää tarkoitakaan kuin joskus ennen, niin huomaan ajattelevani että "hyvä, helpompi erota ilman kihlausta, jos tilanne siihen menee".
Kihlaus on sinällään ihana asia, mutta nykyään valitettavan usein merkityksetön. Kiirehditään kihloihin ja sitten kiirehditään eroamaan. Niin kuin joku tuolla sanoikin, niin toisaalta aivan "turhat rinkulathan" ne kihlasormukset on. Jos on hyvä yhdessä, niin itse en sormuksia siihen lisänä tarvitse. Jokainen tosin tavallaan ja varmaan kymmenen vuotta sitten olisin suorastaan pyörtynyt onnesta, jos mies olisi kihloihin menoa ehdottanut. Niin se elämä opettaa...
Eli älä turhaan arvaile miehen ajatuksia kihlautumisesta, hänellä saattaa olla hyvä juuri sellaissessa suhteesssa kuin teillä juuri nyt on. Jos asia häiritsee sinua, niin kysy. Varaudu vain sitten vastaukseen, josta et välttämättä pidä... - Ei kihloille!
Me ollaan oltu yli 10-vuotta yhdessä, asuttu 9-vuotta omakotitalossa yhdessä, 6½ vuotias lapsi, eikä olla kihloissa. En miehenä halua mennä kihloihin kun siitä ei ole mitään hyötyä. Emäntä kinuaa että voitaisiinko mennä, mutta vastaan aina että ei tarpeellista!
Olemme kuiteskin jokaisessa kelan yms paperissa parisuhteessa/avopuolisoina, Se saa minin mielestä riittää tässä maailmassa.
Naimisinkaan en mene, en ikinä.
Olen ehkä tyly, mutta minulle tuolla kihlautumisella/naimisiinmenolla ei ole yhtään mitään arvoa, ei henkisesti, ei fyysisesti.
Eron hetkellä kaikille helpompaa, ikuista rakkautta voi vannoa, vain kohde vaihtuu..- higEt fihpbpjgyihhh
entäs ne emännän fiilikset asiaan...jos on sille tärkeäkin asia??
- tuohisormus
Sormusko kaiken ainossa elämässä ratkaisee? Kuten jo tajusit niin et ole vielä kehittynyt riittävästi tämän ainoan elämän suhteen!
No toki "miehesi" vastaus oli tökerö ja aliarvioivaa kyykytystä julkisesti,joten arvioi itsekkin miksi rengastautuakkaan ylimieliseen elämään, koska sitä se jatkossakin...
Kihlaus on ylimitoitettua hyvää ja lähinnä kaupallinen systeemi myydä sälää sormeen!- noom
Just niin. Naimisiin voi mennä kihloittakin, jos sekään on tarpeen.
- Jokainen ajallaan
Kihloihinhan voi mennä heti kun kummastakin siltä tuntuu.
Me menimme 7kk seurustelun jälkeen kihloihin ja vihille sitten 5 vuoden kuluttua.
Rakkaus liitto on kestänyt kohta 40 vuotta :)
Kihlaus ei ole sitova,se on lupaus avioliitosta. Parempi pitempään kihloissa kuin hätäisesti avioliittoon,avioero on paljon vaikeampi hoitaa, kuin että antaa kihlasormuksen takaisin
uudelleen kaiverrettavaksi paremmalla onnella ;) - v********nut
Meillä sama tilanne. Häistä puhuttu ja kirkkokin varattu niin mies alkaa hannaamaan kihlojen kanssa. Päivä oli jo päätetty ennakkoon milloin kihloihin ja sen myötä varasin kirkonkin hänen pyynnöstään ja sitten mies alkaa keksimään verukkeita siirtääkseen kihlojen ostamisia. Luulempa et kohta joudun kirkonkin perumaan.
- Onko oikea
Naimisiinmeno on varsinaista sirkusta nykyään,jospa miehesi ei jaksa sitä kauheaa
stressiä ja hulinaa ympärillään? Tuntuu että naimisiin mennään vaan häiden vuoksi.
Kaiken pitää olla täydellistä ja ynnä monenmoinen hömppä siihen vielä lisäksi.
Voisitko kuvitella että menisitte ihannvaan hiljaa naimisiin kaksistaan ja järkkäisitte pienen tilaisuuden läheisille? - häätonkamalia
Onko oikea kirjoitti:
Naimisiinmeno on varsinaista sirkusta nykyään,jospa miehesi ei jaksa sitä kauheaa
stressiä ja hulinaa ympärillään? Tuntuu että naimisiin mennään vaan häiden vuoksi.
Kaiken pitää olla täydellistä ja ynnä monenmoinen hömppä siihen vielä lisäksi.
Voisitko kuvitella että menisitte ihannvaan hiljaa naimisiin kaksistaan ja järkkäisitte pienen tilaisuuden läheisille?Ja luuleeko mahtihäiden järjestäjät, että kutsutut häävieraat niistä nauttii? Jotain tekemällä tehtyä ohjelmaa ja perinteitä ja sielläkö muka on vierailla kivaa? No ei ole. Tulevat vaan velvollisuudesta, kun eivät halua loukata hääparia.
Mikään ei ole niin teennäistä kuin tietyn kaavan mukaan menevät häät. Täysin ennalta arvattavia tilaisuuksia. Ihmiset vaan koettaa olla hilpeitä ja salaa vilkuilevat kelloaan, että milloinhan olis sopivaa kiittää ja lähteä omille teilleen. Siinä menee taas monelta ihmiseltä hyvä kesäinen viikonloppu täysin hukkaan, kun pitää jotain hääpatsasteluja katsella. Yök.
Mä luulen myös, ettei ap:n mies halua mitään hulinaa ja hömppää. Mä olen jo monta vuotta kieltäytynyt kaikista hääkutsuista. Ei vaan huvita. Hauskempiakin juhlia on olemassa.
- sormustaminen
kihlaus ja naimisiin meno täysin järjetön asia. ei muuta mitään paremmaksi,mutta pahemmaksi varmasti.
- totuus.
Kihlautumiselle ei ole oikea aika koskaan, lähes kaikki avioliitot päätyvät nykyään eroon.
- OnnellinenPikkuNaine
Minä olen nyt suerustellut miehen kanssa 2 vuotta ja kivasti on mennyt. Itse toivon, ettei kihloista tms puhuta vielä pitkään aikaan, ja hyvin sopii jos ei sitten koskaankaan. Olen ollut jo kerran naimisissa, perinteisin epäonnistumisin. Mies kosi itseasiassa täysin spontaanisti, aivan kuten niissä prinsessa saduissa, naimisiin mentiin vähinäänin ja sormukset oli halvimmat mahdolliset. Eron syyt eivät olleet, mitkään muut kuin toisen tuntemattomuus; liian vähäinen seurusteluaika, liian vähän aikaa samajon seinien sisällä jne. 5 vuotta kitkuteltiin, seksin voimalla varmaan pidettiin avioliitto kunnossa, arjet pärjättiin "kavereina", tarkoitttaen, että ainoat asiat joista voitiin kiihkeästi, molemmat kiinnostuneina jutella olivat työasiat.:)
Ero oli raskas siitä huolimatta, koska minäkin olen vanhanaikainen;) ja se oli moraali ja kunia asia. Nykyisen miehen kanssa jaetaan paljon enemmän, tehdäään yhdessä ja annetaan myös tilaa. Osataan " asua" toisen nurkissa vuorotellen, ilman virallisia papereita tai sineettejä. Asioista ollaan puhuttu alusta-alkaen: kummallakaan ei ole kiire miettiä moisia asioita, hänelläkin pitkä päättynyt suhde takana. Mennään vaan päivä kerrallaan ja nautitaan toisistamme, tutustutaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kummankaan kohdalla mitn,"katsellaan josko paremmalle pääsis" molemmat nääs omaa hemmetin hyvän SELKÄRANGAN-mitä nykyään ei tunnu olevan kovin monella...Sitoutua voi niin monella tavalla, tosin parisuhteen onnistumisen tekiöitä on että ollaan alusta alkaen samalla polulla, laitetaan suhde käyntiin alkuunsa avoimuudesta ja rehhelisestä puheyhteydestä. Hyvää Kevättä kaikille:) - Nassesetä
Kihlaus on avioliittolupaus ja eikös se ollu jotenkin niin, että siinä sormuksessa lukee se parasta ennen päivämäärä?
- ijjjnnnnjkkkkiiiiikk
Miksi pitäisi mennä kihloihin ollenkaan?
- Ullamaija
Ja olen ollut pari kertaa muiden miesten kanssa, kun oma ukko ei anna minulle tarpeeksi kullia. Sittenkin vain kortsun kanssa, yöksis!
- Tolkku
Kihloihin? Kuka juntti nykyisin enää edes menee kihloihin ja miksi? Todella typerä jälkijättöinen tapa, jolla ei ole mitään merkitystä.
- Tokkopa tuota
No vaen mitä se hyövää mennä etes kihloihin naemisista puhumattakaan. Tokkopa tuota tullee siitä sen enempää pysyvää suhetta vaekka oliski naemisissa. Ei se sormusten miärä sitä liittua pelasta. Kallistaki se on käyvä kultasepänliikkeessä, äkkiä maksaa tonneja jos on vähä vaativampi emäntä. Mitä tuota turhaa sinne nulijautummaan. Eläkää susiparina kuten tähännii asti, on sitte helepompi erota kun se aeka koettaa. Mitä se hyövää naemissiin mennä nykyaekana ennää.
- OnnellinenNainen2012
Voi olla että miehesi ei halua kihloihin tai sitten hän ei halua kiirehtiä.
Minulla näin:
tapaaminen joskus tammikuussa 2008
seurustelu 22.02.2008
kihloihin 29.02.2008 (mies kosi)
avoliitto 10.03.2008
parisuhteessa 1v7kk
kihloissa 1v7kk
avoliitossa 1v6kk
erosimme syyskuussa 2009
syy oli toinen nainen (miehellä oli ollut koko ajan toinen nainen tiedossa, mutta tämä nainen oli lapsensa isän kanssa, niin mies alkoi minun kanssa. mies alkoi tämän naisen kanssa, kun nainen oli jättänyt lapsensa isän).
1-vuotta sinkkuna
tapasin uuden miehen 2010
parisuhde
kihloja (ei kihloja)
avoliitto (ei avoliittoa)
parisuhteessa 5kk
jätin miehen koska hän vietti enemmän aikaa vanhalla shellillä, josta oli tehty "baari"
1-viikko sinkkuna
tapasin uuden miehen 2011
parisuhde
kihlat (ei kihloja)
avoliitto (ei avoliittoa)
parisuhde 5kk joista 2kk koeaikaa
kosin miestä mutta ei suostunut. olisi itse halunnut joskus tulevaisuudessa minua kosia.
jätin miehen koska hänellä wow-niminen peli oli tärkein työn lisäksi. eli ei ollut enään parisuhteelle aikaa.
1kk sinkkuna
kunnes löysin uuden miehen
tutustuminen twoo.comissa 28.03.2012
seurustelu 28.03.2012
avoliitto 10.05.2012
kihlat 12.06.2012
parisuhde reilu 2-vuotta
avoliitto 10pvä tulee 2-vuotta
kihlat 1kk päästä tulee 2-vuotta - ilman tätii parempi
Mitäs se asia sille tätille kuuluu ? :f
- sitoutumiskammo?
Jatka matkaasi, ellei mies ole valmis edes keskustelemaan aiheesta.
Jos hän haluaa elää vapaana, anna hänelle vapautensa. Kyllä niitä sitoutuviakin kumppaneita löytyy.
Mitä sitten, jos jatkatte edelleen ja sitten hän löytäkin elämänsä naisen, jonka kanssa on valmis sitoutumaan heti.- Kypsä ikä
Kyllä se sitten vanhainkodista löytyy se tosi rakkaus,siellä on monta vapaana mellastanutta, jotka haluaa sitten sen jota pitää kädestä ja joka ei ( luultavasti ) petä.
- Annalt-91
Olen kyllä itse sitä mieltä, että kihloihin meno tarkottaa sitä et joskus mennään naimisiin. Eikä sit pidä tehdä liian lyhyen parisuhteessa.. Onhan sitä ensin opittava tuntemaan toinen. Sen hyvät ja huonot puolet ja pystyttävä elämään niiden kanssa. Ja jos pystyy täysin luottamaan toiseen ja hyväksyy toisen sellasena kun on, niin voi harkita kihloja ja sit joskus (ei välttämättä heti perään) menn naimisiin. Ja lapsien hankkiminen ainakin itelle on niin iso asia, et sitä ei ainakaan tehdä hetken mielijohteesta tai aleta suunnittelemaan ennen kun voin olla varma kumppanin suhteen..että voin tosiaan olla täysin oma itseni ja samoin toinen. ja tottakai vahinkoja voi sattua, mutta se on sit oma juttunsa.. Mie en halua lapsiani eron keskelle.. vaikka omat vanhemmat onkin yhdessä, niin on tullut nähtyä millasta sellasen lapsen elämä on ollu, kun vanhemmat on eronnu.. En tiedä onko miulla nyt sit ihan vanhanaikanen ajattelutapa..?
- Ullamaija5.5.2014
palasin juuri satunnaispanoni luota, olipas hywää sexii, tämä kihlaaja ei tietenkään tiedä mitään :)
- Kavala tauti
Pitää varoa ettei sairastu kun saat läpivetoa jatkuvasti ;D Ullamaija
- Kevätrouva
Meillä tuli entisen avomieheni, nykyisen aviomieheni kanssa maaliskuussa 12 vuotta ekasta tapaamisesta. Tulevana syksynä tulee 10 vuotta kun olemme asuneet yhdessä. Kolmena karkausvuonna kosin ja joka kerta sain pakit, kun mies sanoi ettei usko avioliittoon. Viime syksynä (jälleen kerran) kyselin eräänä lauantai-iltana että voitaisko mennä vihille kun täytän viisikymppisen ja meille tulee 12 vuotta täyteen. No, isäntä yllätti mut kun vastasi että joo mennään vaan. Sovittiin sitten että talvilomaviikolla käydään maistraatissa eikä pidetä sen kummempia juhlia; mun sisarukset ja äiti olivat mukana toimituksessa ja äiti tarjosi kahvit ja toinen sisko oli tehnyt täytekakun ja suolaista syötävää. Me ei oltu kihloissa ennen kuin paukautettiin naimisiin. Mies ei halunnut sormusta kun ei voi töiden takia kuitenkaan sellaista pitää, mutta osti mulle sormuksen. Olemme siis "kypsään ikään" ehtinyt pariskunta; mies täyttää tänä vuonna 54 ja minä loppukesästä 50.
- Olitte kihloissa
" Me ei oltu kihloissa ennen kuin paukautettiin naimisiin. "
"kyselin eräänä lauantai-iltana että voitaisko mennä vihille kun täytän viisikymppisen ja meille tulee 12 vuotta täyteen. No, isäntä yllätti mut kun vastasi että joo mennään vaan. " = kihlaus
Kun olitte sopineet menevänne naimisiin kihlauduitte. Sormukset voidaan hommata kihlauksen merkiksi, mutta ei pakollista. Kihloissa voi olla ilmankin.
- nilli
No voi hyvänen aika. Kyllä sun nyt varmaan tarvii se jättää kun ei ole tuon enempää tosissaan (vaikka vain asuu kanssasi) ja hankkia joku, jolla on oikeat aikomukset suhteesi.. eiku loppuuko aika? Miten kukaan on voinut elää noin pumpulissa, olisit onnellinen hänen olemassaolostaan ja arvostaisit sitä, ihme vaatimusten mukaan. Oletko tullut ajatelleeksi, että hän ei kenties usko lainkaan näihin kihlaus ja naimisiinmenorituaaleihin, ehkä ei edes jumalaan jonka takia meillä vielä nykyisinkin joidenkin pariutumiset rutiinilla seremonioidaan?
- päivän selvä tapaus
no jos toisen jo tuntee ja tietää ja on seurusteltu ja rakastaa aidosti niin kyllä mies haluaa omia naisensa ja pyytää kihloihin ja jos tosiaan on se oikea niinsitten mennään naimisiin mutta jos kuiteskin empii ja haluaakin siinä sivussa etsiä parempaa niin ei hän silloin halua sitoutua sinä et ole se oikea ei hän sinua vaimokseen halua eikä yhteistä elämää ja kotia hän on kanssasi kun parempaakaan ei ole tällä hetkellä saatavilla minusta se kipinä puuttuu suhteestanne
- turhaa hommaa
Itse menin aikanaan kihloihin, kun rakastin miestäni. Oletin hänenkin tehneen näin, mutta ongelmien alkaessa hän sanoikin, että olin pakottanut hänet kihloihin. Olimme kihloihin mennessä seurustelleet 5 vuotta ja asuneet yhdessä 2 vuotta. Mietin, että miten voi pakottaa yli kolmekymmpisen miehen kihloihin. Ihan vapaa-ehtoisesti tuo silloin tuntui menevän, ei tarvinnut edes sormuskauppaan raahata. Hän löysikin yllättäin uuden ja parin vuoden seurustelun jälkeen olikin jo naimisissa. Mene ja tiedä oliko hänet siihenkin pakotettu?!
- Kun jouduin naimisii
Kaupungilla erään puhelimessa puhuneen miehen ohi kulkiessa satuin kuulemaan kun mies sanoi puhelimeen "kun jouduin naimisiin ja tuli lapsia". Hieman nauratti, että olikohan mies tosiaan joutunut "pakkoavioliittoon" vai oliko sanavalinta vähän väärä. Vai oliko joutuminen tyyliin "jo joutui armas aika ja suvi suloinen".
- pari kertaa naitu
Perheen perustaminen ei nykyään edellytä mitään naimisiinmenoa, avoparit näkyvät pysyvän pidempään yhdessä, jopa lifetime. Ei se kihlaus tai avioliitto ole nykään mikään lopullinen sitoumus - olishan se kait hienoa, mut elämä on pitkä ja yhteiskunta on muuttunut. Enää ei haluta pysyä yhdessä, jos suhde ei toimi, ikävä tietysti lasten kannalta tai sitten toisinaan ei.
Kannattaa tietysti miettiä, mitä itse haluaa elämältään, eikä odottaa sitä muilta - voihan olla että siippasi ei halua perhettä ja sitoutua. Jos haluaa naperoita, sitten kannattaa piirtää se toivekartta, ja alkaa navigoida oikeaan suuntaan - naisille aika on rajallinen mitä lapsien tekemiseen tulee... Haluan, mutta tarvi saada vastaukset ensin. Tarkoittaa että minä on jo kysynyt "hyväksynyt kysymykset" monet ihmisiä. Mutta vielä ett ole valminä, koska minä on vielä sinkku. Minä ett tarvi saada kysymykset miksi ett haluan? Siksi voi kysyi, ketä osa hyväksyi toiset ensin? On tosi vaikea jättä sikkuelämäni. Kiitos vaan.
- Sanoisin, että
kihloihin olisi hyvä mennä ennen kuin pulla on uunissa.
http://www.youtube.com/watch?v=Wm8mkcGXUrU - Aloittaja provo..
"Ehkä se vain on että mies ei halua edes mua ja mun kanssa tulevaisuutta."
Tyypillistä suomivosun kitinää.Vingutaan aina ja kaikesta.Onko itsetuntosi todella noin alhaalla?
6kk ei ole mitään vielä.Asukaa 2 vuotta kimpassa niin näette todella toisenne luonteet ennen kihloja.Itse en kihlannut nykyistä vaimoani ennenkuin oltiin oltu yhdessä 5 vuotta.
Nykymeininki on persiistä.Pikavauhdilla muutetaan kimppaan ja mennään kihloihin.Vietetään kihlajaisia ja leikitään kotia, sitten kun tulee arki kuvaan alkaa vinkuminen ja erotaan.
Kumpi on tärkeämpi, mies vai sormus?- vapaa kytkin
vapaa maa. erotaan ja avioidutaan kunnes päässä on järkeä siinä viidenkymmenen tiennoilla. ihmiset ovat riittävän älykkäitä ja egoistisia erotakseen, mutta ei riittän hyviä pysyäkseen yhdessä.
mun neuvo on avioudu ja eroa, avioidu ja eroa, sitten sen näkee kun lopussa naama on kuin rätti, tissit ja kullit roikkuu.
kyllä jotkut pidättymällä voittavat - munkit, mutta sellaiset ovat harvakseltaan. pitää löytää joku typerä harrastus että jaksaa elämässä. Tässä olen samaa mieltä että kyllä se vika tuntuu monesti olevamn näissä nykypäivän "suomivosuissa" kun ei arvosteta mitään vaan kohelletaan minkä keritään ja sitten itketään kun ei ollutkaan mieleistä tai kuten siellä telkkarin jossain pintaliito-sarjassa,saisivat mennä naiset itteensä ja sinne peilin eteen.
- nomadi
Riippuu täysin, ap, siitä, mitä elämältäsi haluat. Jos haluat kulissiavioliiton rahapussin kanssa, menkää ihmeessä kihloihin heti. Se mies, joka on sinulle oikea, kihlaa sinut ihan omatoimisesti, eikä odottele parempaan junaan hyppäämistä. Toisaalta, lietkö itsekään täysin perillä siitä, mitä tahdot - amerikkalaisen unelmanko? Miellyttää vanhempiasi kenties? Tehdä niinkuin on oikein ja hyväksyttävää?
Älä muuta yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa elämä on varpaillaan hiippailua kynnyskysymysten äärellä. Älä muuta ihmisen kanssa yhteen, jonka odotat muuttuvan. Älä laita itseäsi väkisin siihen oravanpyörään, jossa elämä alkaa vasta seuraavasta siirtymäriitistä.
Löydä ihminen, jonka kanssa arki ei tunnu arjelta, jonka kanssa jokainen pienikin vastoinkäyminen kääntyy voitoksi, joka kuuntelee sinun sydäntäsi, eikä tahdo tyytyä valmiiksi käsikirjoitettuihin vuorosanoihin.
Rakasta tulevaa lastasi, löydä itsellesi se ihminen, joka täydentää sinua, ja jota pystyt katsomaan aina ylöspäin hänen itsensä takia. Ja jos et vielä itse tunne olevasi tällainen henkilö, unohda ihmissuhdesekoilut, ja ala kasvamaan ihmiseksi. Selvitä, mikä olet, mitä tahdot tässä elämässä tehdä, mikä on sinun juttusi, mistä saat inspiraatiosi. Ei aikaakaan, kun huomaat, että rinnallasi kulkee toinen samanmielinen.
Kaikkea hyvää, aitoa ja rakkaudellista sinulle. - soulmates
Kiirettä pitää vai?
Meillä 6 vuotta mittarissa, asuttu yhdessä saman verran. Ei kihloissa. - kaverixxx
Kyl, se nii on et, parempi ku ei mee kihloihin mitä sil sormuksel tekkee. Mä en ainakaan osta sormust vaik oisin ollu akan kans 10- vuot ei, ei, joutavii rinkuloi voihan olla muutenkii yhes ja sit ku ei ennää haluu ni monot eri suuntaan kyl, näin on sano.
- rosepedellia
jätä se sika
- yksinhuoltaja
Miehellä joka ei halua sitoutua ei todellakaan tee mitään. Jos mies ei halua kihlata niin se mies ei myöskään halua ottaa vastuuta.
Sitoutumiskammoisia miehiä kannattaa välttää.- Yhtä tyhjän kanssa
Se että mies menee kihloihin naisen kanssa ei vielä todista mitään. Mies voi vallan hyvin pettää ja jättää. Ja jotkut miehet on ihan omien sanojensa mukaan menneet kihloihin vaan siksi, että nainen lakkaa ruinaamasta. Naimisiin eivät ole aikoneet mennä. Seuraava valituksen aihe naisilla usein onkin, "olemme olleet jo viisi vuotta kihloissa, mutta mies ei kosi". Voi hyvänen aika...
- KALLE KELLO
Hahhaaa, kiitos nauruista. Pari vuotta seukattu ja 6 kk asuttu saman katon alla. Mikäs kiire sinulla on? Eikähän teidän molempien ole hyvä katsoa vaikka parikin vuotta, miten se yhteinen arki alkaa sujumaan. Tuossa parissa vuodessa kumpikin varmasti huomaa ne piirteet, jotka alkavat tulemaan esiin kun ollaan saman katon alla eikä nähdä satunnaisesti. Sinä näytät nalkuttavan akan ja ukko makaa vain sohvalla laiskana ym pientä kivaa. Älä kiirehdi
- Nouhätä vielä
Me olimme yli 9 vuotta yhdessä kun menimme kihloihin ja 6 kk siitä oli häät (yhdessä silloin 10 vuotta). Että ei tuo kaksi vuotta vielä hirmuisen pitkä aika ole. En vielä kovasti huolestuisi. Ja oletko ajatellut myös naimisiin menoa vai odotatko ns. "teinikihlausta"?
- Keskiaikainen
Aivan ykx lysti meneekö naimisiin tai tai kihlohin Avioliitto instituutio on keskiaikainen keksintö Ainoastaan yhteiset lapset määrittelevät avioliiton Jos ei halua lapsia avioliittoa ei tarvi ollenkaan
Kyllä se mies sinua haluaa.. eikai se muuten olisi kanssasi. Ihan järkevää ensin asustella yhdessä ja katsoa miten menee pitkässä juoksussa. Kihlaus on lupaus avioliittoon..mutta ei ole tae että niin tapahtuu.
- ccccccccccccce3
Kihlauksen oikeusvaikutukset? Niitä ei ole.
Avioliiton oikeusvaikutukset: isyysolettama, aviovarallisuussäännökset (voi sulkea pois), sosiaalitukeen vakuttavuus, perhe-eläke, elatusvelvoite, lähiomaisolettama.
Yhdessä asumisen vaikutukset: pitää sopia yhteisomistuksesta ja elämästä, vaikuttavuus sosiaalitukiin.
Rakkaus? Missä on sen koti? Ei ainakaan tädin kysymyksent takia tehdyssä kihlauksessa.
Mutta elämässä pitää olla suunnitelma. Jos yhdessä ei suunnitella, suhde kuolee. - ihanomasyy
Ei se aikaa katso...eihää ennenvanhaankaa vuosikausia pohdittu että onko tuo se oikea vai ei.. kyl minust vaa typerää olla vuositolkulla siinä asemassa, että toinen ei voi varmaksi sanoa ootko sinä hänelle se, jonka kanssa elää elämä vai ei. Siinähän se toinen osapuoli vaa kattelee, josko löytyisi sittenkin vielä parempi siihe rinnalle. Kuinkas reilua se sitten on? Miehet nykypäivänä haluavat suhteesta vain ne hyvät puolet, ilman kunnon sitoutumista. Mikäs siinä miehen ollessa, kun asutaa yhdessä ja muija tekee kotihommat, hoitaa lapset yms. ja on kuin vaimo, mutta miehen ei tarvitse naimisiin mennä??
Raukkamaisia luusereita nämä sitoutumattomat miehet, ja typeriä nämä naiset, jotka siihen suostuvat ja vuosi vuoden jälkee vinkuvat, miksei voida naimisiin mennä. Kannattiko pyöräyttää ne muksut ja hoitaa talous?? mikäs syy miehellä enää on mennä naimisiin, kun kaikki toimii noinkin???
Miettikää!- Se oli ennen
Ei kannata verrata miten tehtiin "ennenvanhaan". Ennen vanhaan ei katsottu hyvällä, jos mies ja nainen asui yhdessä eivätkä olleet naimisissa. Nyt se on ihan tavallista. Eikä aviottomiakaan lapsia tehtailtu samalla tavalla kuin nykyään tai ainakin mentiin naimisiin ennen kuin lapsi syntyi. Tai jos kävi vahinko ja mies häipyi, lapsi saatettiin antaa esim. isoäidille adoptoitavaksi. Nyt sitä avioitumista voi pohdiskella vuositolkulla tai olla menemättä kokonaan. Ei ole yhteiskunnan painetta. Ymmärrän, että naisella on se biologinen kello ja sillee, mutta ihan neuvona vaan, että mies on helpompi saada vihille ennen kun niitä lapsia siunaantuu. Kannattas ilmoittaa miehelle, että mun periaate on, että lapset tehdään vasta avioliitossa. Sikälimikäli mies haluaa joskus naimisiin, en ymmärrä mikä syy on vielä miettiä. Se on sitten toinen juttu, jos ei lainkaan perusta naimisiin menosta. Mutta se pitäisi sitten kertoa sille kumppanille, eikä vaan koittaa pelata aikaa.
Rehellisesti sanottuna, en itsekään olisi valmis vielä kihloihin puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Anna rauhassa asioiden edetä omalla painollaan, kyllä se sieltä kosii kun kokee ajan oikeaksi.
Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 8 vuotta, josta 4 vuotta asuttu yhdessä. Ja menimme alkuvuodesta vasta kihloihin, ja kyllä, aika tuntui silloin sopivalta ja kumpikin tiesi varmuudella, mitä haluaa tulevaisuudelta. Naimisiin aiomme muutaman vuoden sisällä.
Mihin teillä on kiire, jos on koko loppuelämä yhdessä aikaa?Arvon Ullamaija,kehottaisin kyllä maltillisuuteen tuon kihluksen kanssa koska lähtökohtaisesti kihlaus on aina lupaus avioliitosta ja myöskin osoitus tosirakkaudesta toista kohtaan joten tämä asia ei todellakaan ole mikään leikin asia joka toteutetaan ensi-ihastuksen huumassa vielä tuntematta kunnolla toista ja varmuutta yhtesestä tulevaisuudesta.
Valitettavan usein nykypäivänä pelleillään liikaa kihlauksien kanssa ja hosutaan sinne avioliittoon hetken mielijohteessa ja sitten vuoden päästä jo ero. Ei näin. Avioliitto on kahden toisiaan rakastavan ihmisen pyhä instituutio jota tulee kunnioittaa ja myös arvostaa sen tuomaa yhteenkuuluvuutta.
Ei se ole mikään satu tai teinihaaveiden täyttymys vaan rakkauden suoma tilaisuus ja jos ei oikeasti rakasta toista ja ole valmis elämään rakkaansa kanssa mahdollisesti sitä onnellista avio-elämää elämän loppuun asti niin kihlauksella saati avioliitolla ei ole täten mitään arvoa eikä se silloin täytä tarkoitusperäänsä.
Suosittelisin ensin katsomaan ne kortit vaikka puolesta vuodesta pariin vuoteen ja vasta sitten harkitsemaan kihlausta jos todella sisimmästänne sitä haluatte,sen tiedättä vain itse joten kuunnelkaa sydäntänne,älkää muita.
Onnea suhteeseen :)- menestyminen Jumala
olen ehdoton esittäen miestä, jolla aihetta virittää tämä teksti kansojen yläpuolella, joten Jeesus, olethan minut kihlannut, mutta naiset, niiden pelastumisesta, susipareista ja kaupallisista pihtaajista, täällä uskontokunnat, niin, maistraatti, rekisterissä nyt ... antaa minulle ensin vaimo, työtä, muuta ... edelleen en pidä aiheesta muuten kuin kihloihin heti jos esdellämainittu ei ... my lord Jesus Christ pyydän, ole minun ylkäni, minun ja äitini ja nuorempansa - sukutaustani ja nykyisyys
- siirappia
Miksi edes mennä kihloihin/naimisiin? Monet eivät edes ajatella asiaa sen kummemmin. -Ai, -koska naimisiin vain kuuluu mennä. Ymmärrän asian kyllä, jos olette konservatiivisen uskovaisia, mutta nykyihmiset eivät ole, hyvä jos kuuluvat kirkkoon. Mutta jos ei halua päästää itseään niin helpolla, niin naimisiinmenijöiden ehkä kannattaisi perehtyä tämän institution historiaan ja ottaa selvää, mitä itse asiassa ovat tekemässä. Romanttisella rakkaudella ei avioliiton määritelmissä ole mitään sijaa, nimittäin.
Avioliiton määritys.:
"Edmund Leach on korostanut, että avioliitto palvelee kymmentä tehtävää. Kaikki tehtävät tai ehdot eivät kuitenkaan ole voimassa aina ja välttämättä kaikissa mahdollisissa avioliittomuodoissa, mutta yleensä jokainen avioliitto täyttää ainakin jonkun niistä:
(1) Avioliitto takaa naisen lapsille laillisen isän.
(2) Se takaa miehen lapsille laillisen äidin.
(3) Se antaa aviomiehelle tai hänen suvulleen kontrollin vaimon seksuaalisuuteen.
(4) Se antaa vaimolle tai hänen suvulleen kontrollin aviomiehen seksuaalisuuteen.
(5) Se antaa aviomiehelle tai hänen suvulleen kontrollin vaimon työhön.
(6) Se antaa vaimolle tai hänen suvulleen kontrollin aviomiehen työhön.
(7) Se antaa aviomiehelle tai hänen suvulleen kontrollin vaimon omaisuuteen.
(8) Se antaa vaimolle tai hänen suvulleen kontrollin aviomiehen omaisuuteen.
(9) Se mahdollistaa omaisuuden kertymisen sekä aviomiehen että vaimon puolelta lasten hyväksi.
(10) Se vakiinnuttaa sosiaalisen suhteen aviomiehen ja vaimon perheiden välille.
Rakkaudesta tässä ei siis puhuta yhtään mitään. Nykymaailmassa lain edellyttämät asiat voi hoidella testamentilla, jos se rahasta on kiinni. Romanttinen rakkaus kestää noin 2 vuotta, sitten punnitaan se sitoutuminen ilman sormusta tai sen kanssa. Mitä te oikein varmistelette? Oletteko niin epävarmoja parisuhteestanne, että siihen tarvitaan sormuksia? Rinkula sormeen ja loppuelämän yhteiselo on varmistettu?!-Apuwa.- Kis-kisu
Avioliitto on instituutio ja ihmiset nyt haluavat vaalia perinteitä, siihen heillä on oikeus. Kyllähän se sitoutumisen tasosta kertoo, onko valmis tekemään lupauksen seurakunnan läsnäollessa - siis muidenkin ihmisten nähden ja kuullen.
Perinteillä on tarkoituksensa. - Miksei?
Toki nykymaailmassa voidaan tehdä testamentti. Mutta ihan samalla vaivalla voi mennä naimisiin? Eipä tuo paljoa vaadi.
- naimahan
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIII I I I I I I I I ....... _I_ ....... I I I I I I I I IIIIIIIIIIIIII .............0............
- onanoimahan
Tiedän? Tiedon? Maa on väestömäärältään jo harvennettavissa, älyävät Africa America ja viimeisimpänä muita maan osia, joten jos kihloihin tai naimisiin tai itsetyydytyksessä tai Oonan tapaan tai onanoida tai masturbation n.######### £ ##########
- masturboimahan
onanoimahan kirjoitti:
Tiedän? Tiedon? Maa on väestömäärältään jo harvennettavissa, älyävät Africa America ja viimeisimpänä muita maan osia, joten jos kihloihin tai naimisiin tai itsetyydytyksessä tai Oonan tapaan tai onanoida tai masturbation n.######### £ ##########
kyllä ovat? rakkaus/viha ovat ovat kovat, ajat? rauha/sota perustuvat samalle axelille, ... kihlaat vaimon ja toinen on maannut tai tulee makaamaan kihlaamasi, ... epävirallinen virkakielinen verottaja on asioimassa sitten ja verottaja ei voi enää kustantaa kirkon ja sosialitoimen hämärätilaa, joten harmaa talousrikollinen jahtaa ja on jahdattavana ...veroparatiisi on sanoittajana ...
- jään makaa tähän
masturboimahan kirjoitti:
kyllä ovat? rakkaus/viha ovat ovat kovat, ajat? rauha/sota perustuvat samalle axelille, ... kihlaat vaimon ja toinen on maannut tai tulee makaamaan kihlaamasi, ... epävirallinen virkakielinen verottaja on asioimassa sitten ja verottaja ei voi enää kustantaa kirkon ja sosialitoimen hämärätilaa, joten harmaa talousrikollinen jahtaa ja on jahdattavana ...veroparatiisi on sanoittajana ...
vaihtoehtoja vähän
- Ää Mm äÄ mM - oooooo
jään makaa tähän kirjoitti:
vaihtoehtoja vähän
voicca hyvv ---
- öyggärj
muutakin on ... kihlat ja kilut, siinä pään vaiva ja järjestys, muu voi olla jo talousrikollista tai vakuutusrikollista tai liittovaltioo, minulle pahemppi ja
- 13+20
Tyypillinen nainen. Painostetaan miestä kihlaamaan ensiksi vihjailemalla sitten sukulaisten luona. Ei se kihlaus ole miehelle sama kuin naiselle, että se on pakko heti nyt kun parisuhde on vakaa yhden viikon...
Ei halua tulevaisuutta kanssasi? Jos mies ei ole kristillinen, niin hänelle naimisiin meno ei ole edes mikään se "juttu". Tiedätkö edes, että mikä on avioliitto? Se ei ole maaginen asia, joka korjaa kaikki olemassaolevat ongelmat ja takaa onnellisen elämän. Se on vain pelkästään uusi nimitys puolisosta ja häät ovat päivä, jolloin nainen saa enemmän huomiota samalla kun mies kuristuu kravaattiin ja yrittää pitää verenkierron kunnossa jännityksestä johtuen.
Hassua miten teet negatiivisia päätelmiä ja jätät kaikkein loogisimmat pois. Mieshän ei todellakaan halua sinun kanssasi tulevaisuutta, jos ei ole hulppean 2,5 vuoden jälkeen kihlannut ja varannut paikkaa missä mennään naimisiin...Miehellesi lähtee sympatiat ja vinkkinä, että kyllä paremmankin voi löytää. - kyrpäjooseppi
Mä kokokosin akkaani sängyssä samalla kun nussittiin syöksin samalla spermat vittuun kun akka suostu
- Onnelinen
Ei kukaan voi sanoa teille milloin kuuluu mennä kihloihin. Me menimme kihloihin 8kk tapaamisesta ja silloin taivasteltiin "miten nopeasti". Kihloissa olimme 7v ennen kuin menimme naimisiin silloin sanottiin "onpa pitkä kihlaus". Ja naimisissa olemme edelleen, 23v tulee kesällä täyteen. Aina tulee olemaan niitä jotka tietävät muka asiasi paremmin kuin sinä itse. Eihän kihlaus ole pakollinen, sen kun paukkaatte naimisiin suoraan.
- Suoraan naimisiin?
"Eihän kihlaus ole pakollinen, sen kun paukkaatte naimisiin suoraan."
Sormukset eivät ole pakolliset (kuten ei vihkisormuksetkaan naimisiin mennessä). Kihlauskaan ei varsinaisesti ole, mutta miten käytännössä päädytään naimisiin, jos ei siitä lainkaan etukäteen yhdessä sovita?
Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. Nainen ja mies, jotka ovat sopineet avioliiton menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet. Meillä mies kosi, mutta kihlasormuksia ei hommattu kummallekaan. Itse saimme myös joiltakin kommentteja häiden jälkeen, että niin tehän ette olleet kihloissa ollenkaan.
Jotkut tuntuvat ajattelevat, että kihlaus on jokin harkinta-aika ennen naimisiin menoa. Ja jotkut jopa vielä kosivat vaikka olisivat jo kihloissa.
- 4+11
Miksei kukaan ole aloituksen kuvaamassa tilanteessa puolustanut tätä miesparkaa? Aloittaja mieti nyt hetki h'nenkin kannalta asiaa. Mies ajetaan nurkkaan tätinsä kahvihetkellä, on sentään saanut murahdettua takaisin: ei nyt ole ollut aikaa...
Mieshän ei mitenkään tyrmännyt asiaa saati sanonut suoraan, ettei kihloja ole edes tulossa? Ajattelitko hetkeäkään asiaa niin, että mitäpä jos miehellä on tosiaan ollut vakaa tarkoitus kosasta esim. lapsen syntymän jälkeen tms.
Kuten itse kerrot, ette ole enää mitään teinejä saati edes nuoria aikuisia. Mies on ilmaissut halukkuutensa jatkaa sukua juuri sinun kanssasi, eiköhän tuossakin ole jo kihlausta suurempi asia. Toki jos kunnioitatte niitä vanhoja perinteitä, niin silloinhan nämä asiat olisi pitänyt olla selvät jo alusta asti ettei tarvitse arvuutella.
Ite olen hieman nuorempi, mutta silti jo reilusti aikuinen. Tapasin tuon "elämäni miehen", ja melkein ensitreffeiltä asti olemme avoimesti puhuneet kaikki asiat läpi aina kihloista, avioliitosta, jälkikasvusta ja ylipäätään elämän periaatteista ja toiveista lähtien. Kumpikin olemme olleet samalla linjalla jo ensimetreiltä, ei ole ollut mitään epäselvyyksiä asioiden suhteen.
Yhtä olemme pitäneet kohta 2 vuotta joista saman katon alla puoli vuotta. Kihlat ovat loppukesästä, häät vuoden päästä ja jälkikasvu tulee jos on tullakseen. Kumpikin on asennoitunut siihen, että tässä ollaan ja meinataan aina hautaan asti. Koskaan ei tiedä mitä elämä heittää eteen, ei tietenkään, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että tässä otetaan vastaan niin se kaikki hyvä kuin pahakin.
Se mikä tässä on parasta kahden aikuisen ihmisen suhteessa on juurikin se, että kiirettä ei varsinaisesti ole, mutta kumpikin tietää tasan tarkkaan varsinkin sen mitä ei halua. Järkevinä ihmisiä kumpikin tiedämme sen, että tulee myös niitä päiviä kun haluaa lyödä hanskat tiskiin ja antaa periksi, mutta kumpikin olemme sitoutuneet siihen, että töitä tehdään tämän suhteen eteen. Myös huonoina päivinä. Siihen asiaan ei vaikuta mitkään suulliset lupaukset saati sormukset, vaan tämän näyttää ja todistaa ne itse teot.- Toivoa on vielä
Näin on pahempi olisi, että mies olisi todennut, että no ei ikinä tms.
Ihmiset ovat erilaisia ja riippuu vähän iästäkin. Jos on vaikka 18 v ja seurustellut 2 vuotta saattaa olla eri asia kuin, että olisi 32 v tai 40 tai jotain.
Toiset menee jo vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin ja homma toimii mainiosti. Mutta omasta ja monen muunkin mielestä 2 vuotta on vielä lyhyt aika seurustella. Ja odotittehan te yhteen muuttamistakin 1 1/2 vuotta? Miksi mies olisi muuttanut kanssasi yhteen, jos ei halua sun kanssa tulevaisuutta? Jos ei sitten mieli ole muuttunut.
- 2xaviossa saman kans
Kyllä sen aika äkkiä huomaa, haluaako sen toisen kanssa elää vai ei. Ei siinä tarvi vuosia odotella. Jokainen on yleensä arjessa se oma ittensä, ei siinä oo tarvetta olla muu kuin on. Ja jos se on toiselle ok, nii hyvä sitte. Mitäpä sitä huonon kaverin kans alata vääntämään, jos ei homma toimi. Eli jos on kerta vuosia jo oltu ja eletty yhessä, nii voi hyvin mennä sitte kihloihin tai naimisiin. Sitä sanotaan sitoutumikseksi. Mutta jotku jättää ikäänkuin 'takaoven' auki, että jos ei sittenkää toimi (10 vuoden jälkeenkään). Mutta ei se kihlaus tai naimisiinmeno muuta suhdetta eikä morsian/sulhanen muutu sen kummemmaksi ihmisenä. Muutos on lähinnä juridinen.
- hiljaa hyvä tulee
No silloin kun _molemmista_ tuntuu siltä. Mutta sen lisäksi ainakin omasta mielestäni pitäisi tuntea toinen jo aika hyvin, ja yhdessä asumistakin kokeiltu pidemmän aikaa. Kaksi vuotta lienee ihan ok aika, siinä ajassa on jo jotain ehtinyt oppia toisesta. Itselleni se olisi kuitenkin ollut liian vähän. Mutta joo, kai olen toisinaan turhankin varovainen. Me ehdittiin olla yhdessä 6 vuotta, joista 2 asuttiin yhdessä ennen kihloihin menoa. Nykyään naimisissa, hyvin on mennyt kun on hitaasti otettu.
Mutta, jos mies ei halua asiasta vielä jutella, silloin hänen mielestään aika ei selvästikään vielä ole. Se, tuleeko sitä myöhemmin, on hankala sanoa, eikä hän itsekään sitä todennäköisesti vielä tiedä. Jos sinulla on kamala kiire päästä sitoutumaan virallisesti, silloin toki voi pohtia kannattaako yhdessä olla, mutta jos teillä menee mukavasti eikä hätiä ole, odottelisin vielä ja antaisin aikaa. Ei tuollaisia asioita osaa kaikki muutamassa viikossa päättää. Voi ihan hyvin olla ettei mies ole asiaa miettinytkään ennen sen puheeksi ottamista.
Jos multa olisi mies tullut tuollaisia kyselemään parin vuoden tapailun jälkeen, olisin ihan varmasti vastannut samoin. Tai ehkä jopa suoremmin: että nyt vähän jarrua, ei tuollaisia juttuja vielä, katsotaan eteenpäin jokunen vuosi. Ja olisin tarkoittanut joka sanaa: ensimmäisen 2 vuoden seurustelun aikana en ihan oikeasti koskaan edes jossittelun tasolla ajatellut miltä tuntuisi mennä naimisiin. Se oli vaan niin kaukainen ajatus.
Ihmiset voivat nähdä saman asian niin eri tavoin. Joillekin pari vuotta tuollaisissa asioissa on tosi lyhyt aika, toisille ikuisuus. - jokainentavallan
tutut menivät kihloihin 2003, eivät menneet naimisiin, vaan erosivat toissa kesänä, ehtivät olla yhdessä 3v ennen kihloja jo, nyt miehellä uusi nainen ja viimeisillään uusi eukko paksuna.
- RAKASTAN SINUA
JOS MINÄ OLISIN NUORI JA HYVIN KOULUTETTU JA HYVÄ EMÄNTÄ, SUOSTUISIN JA MENISIN JA HALUAISIN HÄNEN KANSSAAN KIHLOIHIN. NAISET PITÄÄ SAADA KOTOA HYVÄ KASVATUS, ETTÄ HE OVAT SITTEN HYVIÄ EMÄNTIÄ MIEHILLEEN. OSAAVAT KUNNIOITTAA JA LUOTTAA JA HELLIÄ JA HALIA JA AUTTAA VASTOIN KÄYMISISSÄ JA MUUTENKIN YMMÄRTÄVÄT JA RAKASTAVAT JA HUOLEHTIVAT MIEHESTÄÄN JONKA KANSSA OVAT LÄHTENEET YHTEISELLE POLULLE, JOKA ON RAKKAUTTA TÄYNNÄ NIIN MYÖTÄ-KUIN VASTOINKÄYMISET. MÄKEÄ YLÖS TAAPERRELLESSA JA MAKEÄ ALAS LASKIESSA ONNELLISINA. KYLLÄ SUOSTUISIN, JOS MOLEMMILLA ON TERVE JÄRKI JA TOIMINTAKYKY, RIIDAT SOVITAAN PUHUMALLA JA SOPIMALLA. KIITOS KAUNIS IHANA MIES, RAKASTAN SINUA IKUISESTI. AMEN.
- MIE VAAN TÄSSÄ
JOS MINÄ OLISIN KAUNIS JA NUORI JA HYVIN KOULUTETTU NIIN EN KÄYTTÄISI CAPS LOCKIA. AMEN.
- rakastunut ja
minullapa on kaksi miestä, enkä vaihtaisi, antaisi kumpaakaan pois, he ovat hyviä ja ihania. kiitos elämälle. rakastan.
- en rakasta enkä halu
molempien pitää olla valmis yhteiselle polulle tallustelemaan ja ottaa vastuu vielä pienestä tallustelijasta, joka jossain välissä tulla tupsahtaa siihen onnen paratiisiin. oh onnea ja autuutta.
- puhtaus
mikä sinäkin luulet olevasi, vakka kantensa valitsee. saatananhuora.
- puhtaus
MIE VAAN TÄSSÄ kirjoitti:
JOS MINÄ OLISIN KAUNIS JA NUORI JA HYVIN KOULUTETTU NIIN EN KÄYTTÄISI CAPS LOCKIA. AMEN.
mokomakin moralisoija saatananhuora
- kg'LK*
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihloihin/naimisiin mennään kun molemmista tuntuu siltä, ei siksi että joku muu niin haluaa/kyselee. Etkö voi vain nauttia yhdessäolosta jos muuten menee hyvin?
- Avovaimo1982
Siis niinku ihan pakko kertoo omasta elämästä. Olen avoliitossa mieheni kanssa. Hän on kysynyt haluaisinko kihloihin. On etsitty sopivia sormuksia netistä, et millainen malli kävisi JOS siihen ratkaisuun päätyisimme.
Mutta minä en ole vielä valmis sitoutumaan kihloilla. On ihan tarpeeksi tässä, että muutin hänen kotiinsa ja kaikki ( jopa kukkapenkki, istumapaikka saunanlauteilla on hänen) . Mies halusi että muutan hänen kotiinsa, vaikka minulla on kauniimpi omistusasunto. Hän harrastaa autoja, joten autotallia ei tietenkään voinut muuttaa... Täällä olen ja pohdin, että onko tämä sitä elämää mitä halusin. Luulen rakastavani miestäni, mutta koska olen joutunut pettymään ennenkin, olen tullut varovaiseksi. Annan ajan kulua, chillailen, mietin asioita. Suurin kysymykseni itselleni on:" rakastanko juuri tätä miestä niin paljon, että jaksan, kestän ja pysyn hänen rinnallaan tulee, mitä tulee?" Vastausta en vielä tiedä. Mihin teillä on kiire? Mitä kihlat muuttavat? Itse seurustelin 4vuotta ja mies oli sitä mieltä, ettei kihloissa ole mitään järkeä.... ohhoh.... no onnrks pääsin siitä antiromantikosta.... ja näin 3vuoden yksinolon jälkeen... EN OLE KYLLÄ VIELÄKÄÄN KIHLOIHIN PÄÄSSY....elämä on ihan jees ilman kihlauksiakin..
- avioonko vaiko ei
Ainiin ja sä oot 22, että ihan 15-vuotiaana aloitte seukkaamaan eikä kihloja tullu vielä 19 veenä. Kyllä on kumma. Jumankauta jos olisin itte sillon 19 veenä menny kihloihin olisin katunu lopun ikäni. Nyt toisen ihmisen kanssa joka on juuri sellainen jonka kanssa voin kuvitella eläväni. Vielä ei kihloissa seittemän vuoden jälkeen. Oon varmaan kans vähän sitoutumiskammoinen seikkailuhenkinen luonne enkä nää avioliitossa mitään järkee, mutta varmaan mennään silti naimisiin joskus. Keksitään omat perinteet ei kuuluta kirkkoon kun ei oo oma juttu, mutta silti uskotaanJumalaan ja ollaan henkisiä omalla tavallamme. Pohjimmiltaan samanlainen arvomaailma mutta luonteiltaan ollaan suurinpiirtein kun yö ja päivä ihan vastakohtia. Taspainotetaan toisia vaikka kyllä se sitä mielipahaakin välillä aiheuttaa. Kaikesta onselvitty ja eteenpäin. Ihana se on se toinen ei halua koskaan menettää.
Nainen haluaa varman päämäärätietosen miehen muttei mies oo sellanen että kihlais kun joku painostaa. Jos tommonen päätös ei lähde ittestä niin ei sitä sillon tee. Ei se käskemällä sitä tee, anna miehen olla mies.
- ei väkisin
Onneksi sä et voi miestä pakottaa kihloihin ja avioon kanssasi. Mä tulkitsisin tuon tilanteen niin, että mies on tyytyväinen teidän suhteeseen noin, ilman kihloja. Hänellä on oikeus omaan tahtoon. Ja sun on sitä kunnioitettava.
Jos sä haluat naimisiin väen väkisin, niin eiköhän oo parempi, että etsit miehen, joka tahtoo samoin. - palllo
Ehkä se sun mies tietää että käyt vieraissa, eikä sen takia halua kihloihin.
- ei sormuksille
kyllä suhteessa ihan muut jutut merkitsee kuin se onko sormus sormessa vai ei. päin vastoin suhde joka perustuu enemmän vapaaseen tahtoon, eli avosuhde, on useimmiten aidompi kuin aviosuhde. mikä ihme siinä että määrätyn tyyppisillä ihmisillä on kauhea hoppu päästä omistamaan toista ja päästä pullistelemaan ympäristölle, että "meil on niiiiiiiin ihquu, me mennää naimisiin ja kaikkee, iih!" :D itse olen 2 kertaa naimisiin erehtyny, kihloissa ollu useamman kerran. ei enää. paras suhde suhde jossa on vapautta, ystävyyttä, eikä mitään omistamisia.
- seisova
jos menee naimisiin, niin JOUTUU NUSSIMAAN.
- nussijussi
joo nii joutuu..
- alapää
JA MAHTOLLISESTI NUALEMAANKIN VIELÄ JALKOVÄLISTÄ JOS TOISTA SIELTÄ KUTITTAA!!!
- seisova
alapää kirjoitti:
JA MAHTOLLISESTI NUALEMAANKIN VIELÄ JALKOVÄLISTÄ JOS TOISTA SIELTÄ KUTITTAA!!!
kävin just paskalla noin 2kg paskan puotin huussin reiästä alas.
- istuva pylly
minun jalkoväliä ette tule nuolemaan, ette nussimaan. pysykäähän loitomalla ja se sääntö pysyy kanssa, pois pois pois helevettiin siitä.
- ahhhromanttista
Eikö kukaan voisi ajatella, että kaksi toisilleen sopivat ja sen tietävät, haluavat sitouttaa jollain tavalla toinen toisensa, romanttisesti sormuksella, sellaine on romanttista ja ihanaa. Sen olessa ikääånkuin romanttista ja ja lähentäisiä entisestään...
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minulla heräsi huoli sinusta ajatteluni kohteesta!
Toivottavasti sinulla on siellä jossain kaikki hyvin. Välitän sinusta edelleen vaikka olet varattu, etkä tykkää minusta.958356- 1743792
- 533299
Missä Sanna nyt suvaitsevaisuus?
Tekijä on nyt kuitenkin jotain muuta kuin suomalainen niin eikös nyt pitäisi suvaita kulttuuri eroja ja rakastaa tekijä2562574- 482185
- 422045
Mieleenpainuvin hetki kaivattusi kanssa.
Mieleenpainuvin hetki kaivattusi kanssa. Millainen se oli?291990- 481922
- 191793
- 601788