Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle voidaan löytää erilaisia vaihtoehtoja. Kirjaan niitä tähän selvyyden vuoksilyhyesti ja yritän samalla hahmottaa sitä, mitä politiikkaa eri puolueet niistä kannattavat.
1) Suomella pitää olla omat vahvat puolustusvoimat. Suomen ei pidä olla ulko- ja turvallisuuspolitiikan takia liittoutuneena sen paremmin EUn kuin Natonkaan kanssa.
Tätä linjaa kannattavat ennen muuta perussuomalaiset, Paavo Väyrynen ja häntä tässä tukevat kepulaiset, itsenäisyyttä korostavat pienpuolueet sekä osa vasemmistoliittolaisia ja mahdollisesti osa kristillisiä. Näkemys on aika lailla identtinen Suomessa 1945-1990 vallinneen politiikan kanssa. Puoluekannatusmittarilla arvioituna tätä tukee yli 20 % suomalaisista, mutta tuskin 25 %:a enempää.
2) Suomella pitää olla omat vahvat puolustusvoimat, mutta olemme myös jäsenenä EUssa ja tämä sopimus on meille ulko- ja turvallisuuspoliittinen takuu.
Tämä kanta vastaa SDP:n ja Kepun enemmistön sekä luultavasti myös Vihreiden ja vasemmistoliiton enemmistöjen kantaa. Puoluekannatusmittarilla arvioituna tätä tukee ehkä noin 40 - 50 % suomalaisista.
3) Suomen pitää EU-jäsenyyden lisäksi liittyä Natoon, jolloin on mahdollista tinkiä omista puolustusvoimista. Joistain muistakin puolueista tulee hajaääniä.
Tätä näkemystä edustavat RKP ja Kokoomuksen enemmistö. Siinä ei korosteta omien puolustusvoimien alasajoa, mutta näiden puolueiden kestävysvajepolitiikasta se olisi välttämätön seuraus. Tätä tukee ehkä noin 30 - 40 % suomalaisista.
4) Suomen pitää liittyä Natoon ja samalla pitää omien puolustusvoimien nykytaso sekä mahdollisesti vahvistaa sitä.
Tätä linjaa ei taida mikään kannattaa, jos kysytään, kuinka paljon ne ovat valmiita korottamaan veroja tavoitteen saavuttamiseksi. Tästä voi unelmoida muutama prosentti suomalaisia ja he ovat niitä, joilta puuttuu kyky hahmottaa taloudellisia realiteetteja.
Natokysymyksen osalta voi sanoa, että sitä vastustetaan ylivoimaisesti eniten persuissa, Kepussa ja Vasemmistoliitossa ja kannatetaan eniten RKP:ssä ja Kokoomuksessa. SDP ja Vihreät asettuvat tässä kohdin enemmän poliittiseen keskustaan eli luottavat EUn antamaan turvaan, mutta jättävät Nato-option auki.
Puolueet ja puolustus
52
120
Vastaukset
- kapi -vaari
Toivon, että et tulisi reviirilleni. Minulla on sentään aliupseerikurssi käytyny ja näin ollen parempi käsitys sotilasasioista kuin sinulla vanhalla varanotaarilla ja nostoväen miehenä.
- MPP aivan metsässä
Pahasti harhainen käsitys sinulla tuossa kohdassa 2. Koetat vääristellä (tutuksi tulleella tavallasi) asioita oman näkökantasi eduksi.
Etenkin Vihreät haluavat supistaa puolustusvoimiamme hyvinkin radikaalisti, samoin vasemmistoliitto. SDP:ssä asia on levällään kuin Hujasen eväät, siellä on Tuomiojan kaltaisia idealistisia pasifsiteja jotka vastustavat kaikkea läntiseen sotilasyhteistyöhön liittyvää, ja toisaalta hyvinkin pragmaattisia Nato kannattajia.
Tuon kohdan 2 kannatus lienee tuollaisenaan 10-15% luokkaa
Kohtaan 4 sen sijaan voidaan lisätä ainakin osa demareista ja kokoomuslaisista, myös keskustasta löytyy kannatusta tuolle ajatukselle.
Naton vastustus on hyvin tunnepitoista, joten kannatus/vastustus jakautuu puolueiden sisälläkin. Esim vihreissä löytyy paljon Nato sympatiaa vaikka puolue virallisesti on varsin pidättäytyväinen ottamaan kantaa. Sama koskee demareita, jossa lipposlaisia tai jaakonsaarelaisia Nato myönteisiä löytyy enemmistöksi saakka.Tuota kohtaa 2 on syytä tarkentaa. Olet oikeassa siinä, että omien puolustusvoimien vahvuudesta tämän ryhmän näkemykset hajaantuvat. Luultavasti on juuri niin kuin sanot, että erityisesti Vihreät ja Vasemmistoliitto haluavat supistaa puolustuvoimiemme omaa vahvuutta ja varsinkin Vihreät painottavat Lissäbonin sopimusta ja EUn yhteisiä rakenteita ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tässä kohdin kakkoskohdan kannatus voi olla 10 - 15 %, mutta Kepun ja SDP:n enemistön kanattuksilla nykytasoisille puolustusvoimille jää edelleen noin 30 %n kannatus. Kyse on tässä koko ryhmässä siitä, miten EU-takuuta ja omia puolustusvoimia painotetaan keskenään. Silti edelleen selvästi suurin osa puolueista näyttäisi tukevan tätä mallia. Kepu näistä varmaan enitetn painottaa omia puolustusvoimia ja Vihreät vähiten.
Kohtaan 4 voi löytyä juhlapuheissa ja propagandassa kannatusta, mutta heti kun kysytään meonoista, puheet alkavat vaimentua. Kannastusta siis toki voi olla, mutta realismi uupuu täysin.
Jos Naton vastustus on tunnepitoista, miksi Naton kannatus ei olisi yhtä lailla tunnepitoista? Jos demareissa Natomyönteisiä löytyy enemmistöksi saakka, niin tottahan demarit silloin alkavat ajaa Natoon liittymistä. Tietosi on sikäli yllättävä, että Natoon liittymistä kannattavat kokoomuslaiset kuten Vapaavuori ja Stubb ovat sanoneet olevansa niin selvässä vähemmistössä, ettei ole mitään järkeä hakata asialla päätään seinään. Kansalaismielipide on se, mikä ei näytä olevan valmis Natoon.
Tavallaan on mieluista havaita, että pidät minua vahvojen puolustusvoimien puolesta puhujana sanoessasi, että koetan vääristellä asioita oman näkökantani eduksi. Tätähän tuo kritiikkisi ennen muuta koski.- Natolinjoista
Mielipidepankki kirjoitti:
Tuota kohtaa 2 on syytä tarkentaa. Olet oikeassa siinä, että omien puolustusvoimien vahvuudesta tämän ryhmän näkemykset hajaantuvat. Luultavasti on juuri niin kuin sanot, että erityisesti Vihreät ja Vasemmistoliitto haluavat supistaa puolustuvoimiemme omaa vahvuutta ja varsinkin Vihreät painottavat Lissäbonin sopimusta ja EUn yhteisiä rakenteita ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tässä kohdin kakkoskohdan kannatus voi olla 10 - 15 %, mutta Kepun ja SDP:n enemistön kanattuksilla nykytasoisille puolustusvoimille jää edelleen noin 30 %n kannatus. Kyse on tässä koko ryhmässä siitä, miten EU-takuuta ja omia puolustusvoimia painotetaan keskenään. Silti edelleen selvästi suurin osa puolueista näyttäisi tukevan tätä mallia. Kepu näistä varmaan enitetn painottaa omia puolustusvoimia ja Vihreät vähiten.
Kohtaan 4 voi löytyä juhlapuheissa ja propagandassa kannatusta, mutta heti kun kysytään meonoista, puheet alkavat vaimentua. Kannastusta siis toki voi olla, mutta realismi uupuu täysin.
Jos Naton vastustus on tunnepitoista, miksi Naton kannatus ei olisi yhtä lailla tunnepitoista? Jos demareissa Natomyönteisiä löytyy enemmistöksi saakka, niin tottahan demarit silloin alkavat ajaa Natoon liittymistä. Tietosi on sikäli yllättävä, että Natoon liittymistä kannattavat kokoomuslaiset kuten Vapaavuori ja Stubb ovat sanoneet olevansa niin selvässä vähemmistössä, ettei ole mitään järkeä hakata asialla päätään seinään. Kansalaismielipide on se, mikä ei näytä olevan valmis Natoon.
Tavallaan on mieluista havaita, että pidät minua vahvojen puolustusvoimien puolesta puhujana sanoessasi, että koetan vääristellä asioita oman näkökantani eduksi. Tätähän tuo kritiikkisi ennen muuta koski.Demareiden kivenä kengässä Nato asiassa oli presidentti Halonen, ja sen verran hänen haamunsa vielä Hakaniemessä vaikuttaa, että SDP:n Nato keskustelu on lakaistu maton alle. Puheenjohtajavalinta ratkaissee paljon demarien suuntaa, Urpilainen jatkaa epämääräisellä ehkä-mutta linjalla, Rinteellä on selkeämpi kyllä-mutta linja, joka sekään ei ole siis kokoomuslainen puhdas kyllä linja.
Naton kannattajat eivät vetoa sellaisiin poikamme sinkkiarkuissa argumentteihin kuin naton vastustajat, eivätkä myöskään pelottele kansalaisia USA:n sotkeutumisella päätöksentekoomme Nato jäösenyyden myötä tai Venäjän suuttumuksella Suomelle Nato jäsenyydestä. Voinet esittää ne tunnepitoiset vastaavat argumentit joita Naton kannattajilla on. Natolinjoista kirjoitti:
Demareiden kivenä kengässä Nato asiassa oli presidentti Halonen, ja sen verran hänen haamunsa vielä Hakaniemessä vaikuttaa, että SDP:n Nato keskustelu on lakaistu maton alle. Puheenjohtajavalinta ratkaissee paljon demarien suuntaa, Urpilainen jatkaa epämääräisellä ehkä-mutta linjalla, Rinteellä on selkeämpi kyllä-mutta linja, joka sekään ei ole siis kokoomuslainen puhdas kyllä linja.
Naton kannattajat eivät vetoa sellaisiin poikamme sinkkiarkuissa argumentteihin kuin naton vastustajat, eivätkä myöskään pelottele kansalaisia USA:n sotkeutumisella päätöksentekoomme Nato jäösenyyden myötä tai Venäjän suuttumuksella Suomelle Nato jäsenyydestä. Voinet esittää ne tunnepitoiset vastaavat argumentit joita Naton kannattajilla on.Etkö ole lukenut noita Kapin Nato-myönteisiä kirjoituksia? Niissähän hän hyvin tunnepitoisesti perustelee jäsenyyttä Venäjän kasvaneella uhalla. Vastaavia kommentteja ovat kirjoittaneet tänne jotkut muutkin Nato-jäsenyyden puolustajat.
Mitä ihmeen tekemistä Ukrainan tilanteella on Suomen kanssa? Olemme niin historiallisesti kuin etnisestikin täysin erilaisessa tilanteessa, mutta Nato-intoilijat käyttävät Ukrainaa tunnepitoisesti keppihevosenaan jäsenyytemme puolesta.
Varmuuden vuoksi Nato-jäsenyyden puolustajat muistuttavat muka omasta historiastamme. En ymmärrä mitä siinäkin ajetaan takaa. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, koska koki Leningradin joutuvan uhatuksi Suomen maaperän kautta. Nato-jäsenyydellä varmistamme, että taas Venäjä kokee Pietarin olevan uhattuna Suomen kautta.
Vai tarkoitetaanko historialla Ruotsin vallan aikaa, jolloin Ruotsi oli useammin Venäjää vastaan hyökännyt puoli ja liittoutunut milloin minkäkin maan kanssa, kuten toki myös Venäjä.Natolinjoista kirjoitti:
Demareiden kivenä kengässä Nato asiassa oli presidentti Halonen, ja sen verran hänen haamunsa vielä Hakaniemessä vaikuttaa, että SDP:n Nato keskustelu on lakaistu maton alle. Puheenjohtajavalinta ratkaissee paljon demarien suuntaa, Urpilainen jatkaa epämääräisellä ehkä-mutta linjalla, Rinteellä on selkeämpi kyllä-mutta linja, joka sekään ei ole siis kokoomuslainen puhdas kyllä linja.
Naton kannattajat eivät vetoa sellaisiin poikamme sinkkiarkuissa argumentteihin kuin naton vastustajat, eivätkä myöskään pelottele kansalaisia USA:n sotkeutumisella päätöksentekoomme Nato jäösenyyden myötä tai Venäjän suuttumuksella Suomelle Nato jäsenyydestä. Voinet esittää ne tunnepitoiset vastaavat argumentit joita Naton kannattajilla on.Olet kyllä oikeassa siinä, että demareilla on ollut Natomyönteisempää porukkaa riveissään kuin Kepulla ja persuilla. SDP on historiallisesti suuntautunut länteen ja tukee varauksetta EU-jäsenyyttä. Olihan puolueella jo sotien jälkeen yhteistyösuhteet CIAhan, joka rahoitti demareita. Lipponen ylisti mysö kovasti presidentt Bushin johtajuutta, mihin kepulaiset reagoivat Suomessa hyvin voimakkaasti Lipposen näkemyksiä vastustaen. Ehkä Halonen vei presidenttinä demareita piirun verran Kepun suuntaan. Mutta kuten hyvin tiedät, Suomessa eniten liittoutumista vastustavat persut ja väyrysläiset keput sekä osa vasureista. SDP:n linja on hapuilevampi, miä voi johtua juuri siitä hsitoriallisesti länsimyönteisyydestä, minkä mainitsin.
Naton puoltajat jättävät tottakai mieluusti kertomatta sellaisia asioita, jotka eivät edistä heidän näkemystään. Sen sijaan he voivat pitää tunnepitoisia puheita siitä, että Suomelle on kolme ongelmaa. Venäjä, Venäjä, Venäjä. Nämä laittavat sen suuren saatanan viitan vain toisille hartioille. Joillakin taas voi olla senkaltaisia perusteluja, että on mukava kuulua ns. samanmielisten järjestöihin. Jos on kuulunut pienenä partioon, voi tämän logiikan mukaan olla järkevää kuulua isona Lion´s Clubiin. Sveitsi on ratkaissut asian hyvin omalaatuisesti. Se ei kuulu juuri mihinkään läntiseen järjestöön ja aika yllättävällä lopputuloksella: Kukaan ei siitä huolimatta epäröi olla pitämättä Sveitsiä esimerkillisenä länsimaana.- Historian opetus
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
Etkö ole lukenut noita Kapin Nato-myönteisiä kirjoituksia? Niissähän hän hyvin tunnepitoisesti perustelee jäsenyyttä Venäjän kasvaneella uhalla. Vastaavia kommentteja ovat kirjoittaneet tänne jotkut muutkin Nato-jäsenyyden puolustajat.
Mitä ihmeen tekemistä Ukrainan tilanteella on Suomen kanssa? Olemme niin historiallisesti kuin etnisestikin täysin erilaisessa tilanteessa, mutta Nato-intoilijat käyttävät Ukrainaa tunnepitoisesti keppihevosenaan jäsenyytemme puolesta.
Varmuuden vuoksi Nato-jäsenyyden puolustajat muistuttavat muka omasta historiastamme. En ymmärrä mitä siinäkin ajetaan takaa. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, koska koki Leningradin joutuvan uhatuksi Suomen maaperän kautta. Nato-jäsenyydellä varmistamme, että taas Venäjä kokee Pietarin olevan uhattuna Suomen kautta.
Vai tarkoitetaanko historialla Ruotsin vallan aikaa, jolloin Ruotsi oli useammin Venäjää vastaan hyökännyt puoli ja liittoutunut milloin minkäkin maan kanssa, kuten toki myös Venäjä.Naton puolustajat ovat aina vedonneet Venäjän uhkaan. Meillähän oli jopa pienoinen sisäpoliittinen kriisi kun kokoomusministeri nimesi kolmeksi pahimmaksi uhaksemme "Venäjä, Venäjä, Venäjä". Etenkin demarit leikkivät tuolloin niin tuohtunutta niin tuohtunutta.
Ei Ukrainan kriisi ole Naton puolustajien uhkakuvaa muuttaneet, se edelleen se Venäjä. Nyt tuolle uhalle on saatu konkreettisempaa näyttöä.
Historiasta voisi nostaa vaikkapa Paasikiven, joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa aika ajoin, että maantieteelle emme voi mitään. Paasikivi varmasti käänsi kaikki kivet diplomaattisten ratkaisujen saavuttamiseksi, muttei voinut Talvisodan alla kuin myöntää karut tosiasiat.
Suomi on ollut sotatantereena aina osana jotain muuta kriisiä, iso vihana tunnettu miehitys oli seurausta useamman maan liittouman sodasta Ruotsia vastaan, Suomen sota taas Ranskan ja Venäjän liittoumasta Ruotsia vastaan, Oolannin sota levisi meille Krimiltä saakka ja osuutemme maailmasotiinkin juontui suurvaltojen keskinäisistä kärhämistä ja erilaisista sopimuksista.
Mikään ei takaa, että liittoutumattomuutemme pitää meidät sivussa kriiseistä, sen tuo historia osoittaa. Siksi on parempi olla osa vahvaa liittoumaa kuin yksin osapuolten välissä. - Turv.pol. haaste
Historian opetus kirjoitti:
Naton puolustajat ovat aina vedonneet Venäjän uhkaan. Meillähän oli jopa pienoinen sisäpoliittinen kriisi kun kokoomusministeri nimesi kolmeksi pahimmaksi uhaksemme "Venäjä, Venäjä, Venäjä". Etenkin demarit leikkivät tuolloin niin tuohtunutta niin tuohtunutta.
Ei Ukrainan kriisi ole Naton puolustajien uhkakuvaa muuttaneet, se edelleen se Venäjä. Nyt tuolle uhalle on saatu konkreettisempaa näyttöä.
Historiasta voisi nostaa vaikkapa Paasikiven, joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa aika ajoin, että maantieteelle emme voi mitään. Paasikivi varmasti käänsi kaikki kivet diplomaattisten ratkaisujen saavuttamiseksi, muttei voinut Talvisodan alla kuin myöntää karut tosiasiat.
Suomi on ollut sotatantereena aina osana jotain muuta kriisiä, iso vihana tunnettu miehitys oli seurausta useamman maan liittouman sodasta Ruotsia vastaan, Suomen sota taas Ranskan ja Venäjän liittoumasta Ruotsia vastaan, Oolannin sota levisi meille Krimiltä saakka ja osuutemme maailmasotiinkin juontui suurvaltojen keskinäisistä kärhämistä ja erilaisista sopimuksista.
Mikään ei takaa, että liittoutumattomuutemme pitää meidät sivussa kriiseistä, sen tuo historia osoittaa. Siksi on parempi olla osa vahvaa liittoumaa kuin yksin osapuolten välissä.Tässä poiminta uutisesta, johon viittaat tuolla kolme kertaa Venäjä-maininnallasi.
"Mitä tämä kaikki tarkoittaa Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta", Häkämies kysyi. Hänen mukaansa "olisi hullu ja väärä johtopäätös, että Venäjä tulee uhkaamaan Suomen turvallisuutta". - MPP
Historian opetus kirjoitti:
Naton puolustajat ovat aina vedonneet Venäjän uhkaan. Meillähän oli jopa pienoinen sisäpoliittinen kriisi kun kokoomusministeri nimesi kolmeksi pahimmaksi uhaksemme "Venäjä, Venäjä, Venäjä". Etenkin demarit leikkivät tuolloin niin tuohtunutta niin tuohtunutta.
Ei Ukrainan kriisi ole Naton puolustajien uhkakuvaa muuttaneet, se edelleen se Venäjä. Nyt tuolle uhalle on saatu konkreettisempaa näyttöä.
Historiasta voisi nostaa vaikkapa Paasikiven, joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa aika ajoin, että maantieteelle emme voi mitään. Paasikivi varmasti käänsi kaikki kivet diplomaattisten ratkaisujen saavuttamiseksi, muttei voinut Talvisodan alla kuin myöntää karut tosiasiat.
Suomi on ollut sotatantereena aina osana jotain muuta kriisiä, iso vihana tunnettu miehitys oli seurausta useamman maan liittouman sodasta Ruotsia vastaan, Suomen sota taas Ranskan ja Venäjän liittoumasta Ruotsia vastaan, Oolannin sota levisi meille Krimiltä saakka ja osuutemme maailmasotiinkin juontui suurvaltojen keskinäisistä kärhämistä ja erilaisista sopimuksista.
Mikään ei takaa, että liittoutumattomuutemme pitää meidät sivussa kriiseistä, sen tuo historia osoittaa. Siksi on parempi olla osa vahvaa liittoumaa kuin yksin osapuolten välissä.Olet väärässä siinä, että Paasikivi käänsi kaikki kivet diplomaattisen ratkaisun saavuttamiseksi talvisodan edellä. Ei nimittäin kääntänyt, mutta olisi halunnut kyllä kääntää. Paasikivi ja Mannerhein asettuivat tuossa tilanteessa ns. rauhanoppositioon, mutta jäivät sihen suurin piirtein kahdestaan. Pssikivi on nimenomaan muistelmissaan jälkeen päin tuskaillut sitä, ettei muilla ollut valmiutta kääntää noita kaikkia kiviä.
Historia ei todista sitä mitenkään, että liittoutumattomattomuus ei voisi pitää meitä kriiseistä sivussa. Suomi on kokenut vain kaksi sotaa itsenäisyyden aikana. Sitä ennen olimme liittoutuneina, kun olimme osa Venäjää tai Ruotsia. Talvisodan alla pyrimme osoittamaan Venäjälle, ettei sitä uhkaa meidän taholtamme mikään. Venäjä ei sitä uskonut sen vuoksi, ettemme kykenisi pidättelemään mahdollista uhkaajaa eikä meillä olisi välttämättä haluakaan sitä tehdä. Sodan syynä voi sanoa siten olleen jonkinlaisen liittoumisen tai hyväksikäytön uhka. Ja ihan todellinenhan tuo uhka oli kuten sitten myöhemmin nähtiin.
Jatkosotaan mentiinkin sitten jo liittoutuneena, kun Suomi antoi luvan Saksalle hyökätä Venäjään myös Suomesta käsin. Pari päivää hyökkäyksen jälkeen menimme mieluusti mukaan tarvoitteena vallata talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Liittoutuneena emme siis enää lainkaan epäröineet ryhtyä sotaan.
Liittotumattomuus yhdessä sen kanssa, että voisimme vakuuttavasti osoittaa, ettei uhkaa tule Suomen kautta voisi hyvinkin olla tekijä, mikä pitäisi meidät sivussa. Vaikeaa se toki olisi. YYA-sopimus rakennettiin tällaista uhkaa vastaan. Siinä Venäjä luotti meihin kunhan sopimusjärjestelyin varmistetaan, että sotilaallisiin uhkiin reagoidaan aina pontevasti ja yhdessä.
En tarkoita, että meidän tulisi tehdä Venäjän kanssa uutta YYA-sopimusta, mutta jollain muulla keinolla meidän olisi hyvä heidät edelleen vakuuttaa, että Venäjälle ei tulla hyökkäämään Suomen kautta ja että sellaisessa tilanteessa Suomi pyrkii torjumaan hyökkääjän riippumatta siitä, mitä ilmansuunnalta se tulee.
Nuo eri puolueissa vallitsevat näkemykset ovat kai pääpiirteissään sellaisia, kuin sanot niiden olevan. Poikkeuksiakin on, kaikissa puolueissa. Eivät kai ihan kaikki kokoomuksen tai ruotsalaistenkaan poliitikot liene varauksitta Natomyönteisiä. Kepupoliitikoissakaan Väyrysen kanta ei liene ainoa, ja ainakin kepun EU-vaariehdokkaista Pentikäinen ilmoittaa olevansa Natojäsenyytemme kannalla. Ehkä vankkumattomimmin Natojäsenyytemme kannalla on entinen presidenttimme, demari Ahtisaari, joka paremmin kuin kukaan nykypoliitikoistamme tuntee maailman ja myös tarpeemme. Tosin hän perustelee näkemystään myös sillä, että meidän tulisi kuulua kaikkiin merkittäviin läntisiin yhteisöihin, mikäli haluamme olla aidosti länsimaa.
En tiedä, onko Naton kannatusta gallupeerattu meillä kansalaisryhmittäin, siis koulutuksen, ammatin, tulotason ja varallisuuden jms. yhteiskunnallisen aseman perusteella. Olettaisin, että Naton kannatus on suurempaa hyvinvoivassa kuin huonommin voivassa kansanosassa; sitä kai osaltaan heijastanee sekin, että kokoomuksessa ja ruotsalaisissa poliitikkotasolla kannatus on suurempaa kuin muissa puolueissa.
No, sotilasammatissa Naton kannatusta on kyllä selvitetty, ja siellä se on varsin korkeaa syistä, joita olen jo aikaisemmin tuonut esille. Niin upseeriliiton kuin päällystöliitonkin jäsenistössä Natojäsenyytemme kannattajia on huomattavasti enemmän kuin vastustajia. Sama on tilanne aktiivisien ja tuotakin asiaa ajattelevien ja sen vaikutuksiin perehtyneiden reserviläistenkin keskuudessa.
Tuoreessa Reserviläinen -lehdessä on artikkeli otsikolla !Nato-kannatus kasvanut liiton jäsenistössä. Yli 40 % jäsenistöstä haluaisi Suomen liittyvän Natoon heti tai ainakin lähivuosina. Kannatus on kasvanut yli 10 % vuodentakaisesta. Noin 35 % ei liittyisi Natoon nyt, mutta säilyttäisi mahdollisuuden liittyä myöhemmin. Selvästi Natojäsenyydellemme vastaisia on vain vajaat 10 %.
Reserviläisliiton jäsenethän ovat reservin aliupseereita ja miehistöä. Reserviupseeriliitossa Natomyönteisyys lienee vähintään yhtä suurta kuin reserviläisliitossa, mutta siitä en nyt löydä tilastotietoja. Ainakaan Rauhanturvaajaliiton jäsenistöön kuuluvilta reservin upseereilta en ole kuullut yhtäkään jäsenyytemme vastaista mielipidettä. Tuo joukko on nähnyt sodan aiheuttamat tuhot ja kärsimykset alueilla, joilla he ovat toimineet, eivätkä toivoisi maamme kohtaavan samaa.
Mikäpäsitten on Natojäsenyytemme kannatus siinä evp-joukossa, johon minä kuulun? Viime kesänä Päällystöliiton evp-yhdistyksen kesäpäivillä Haukiputaalla meitä istui joukko tauolla Hotelli Samanttan laajalla ulkoterassilla, ja siellä tuo Nato-asiakin lähti puheeksi. Kun eräät olivat kiihkeästi jäsenyytemme puolella, ja eräät lähes yhtä kiihkeästi sitä vastaa, tein pienen gallupin. Pyysin ensin nostamaan kätensä ylös niiden, jotka jäsenyyttämme vastustavat. Neljä kättä nousi. Sitten pyysin kädennostoa jäsenyyttämme kannattavilta. Kuusitoista kättä nousi.
Kun sitten kyselin mielipiteille perusteita, minun ei tarvitse kertoa Natojäsenyyden kannalla olevilta kuulemiani, ne olivat jokseenkin samoja, joita minäkin olen täällä esittänyt. Suurin syy Natojäsenyytemme vastaisuuteen oli pelko alueellisen puolustuksemme murentumisesta, jos olisimme osa suurempaa kokonaisuutta. Nuo evp-veljet olivat palvelleet uransa maaseutuvaruskunnissa, ja edelleen asuivat maaseudulla, useimmat heistä olivat pohjoisen miehiä.
Todellisuudessa se alueellinen puolustusvelvoitteemme ja -kykymme on jo nytkin kovin heikko, kun varuskuntaverkostokin on suuresti harventunut. Eikä sille nykytilanteessa ole enää sellaista tarvettakaan kuin oli ennen, sillä ei mahdollinen vihollinen enää hyökkäisi tänne Raatteen tietä, vaan kyllä se iskisi ensimmäisenä suuriin kaupunkeihimme ja kohteisiin, joilla parhaiten lamautettaisiin koko maanpuolustuskykymme.
Ps.
Tänäisessä Hesarissa on pitkä artikkeli otsikolla ”Yhdysvallat jää Baltiaan ehkä pysyvästi”. Lienet lukenut artikkelin? Sen yhteydessä olevassa Näkökulmassa Kari Huhta kertoo, että Baltiassa katseet ovat kääntyneet myös Suomeen ja Ruotsiin. Siellä arvioidaan, että pysymällä Naton ulkopuolella nämä maat horjuttavat Itämeren turvallisuutta.Eri puolueissa on erilaisia näkemyksiä asiasta. Pyrinkin käyttämään tästä ilmaisua jonkun puolueen enemmistö silloin, kun näyttää siltä, että selvä enemmistö on jollakin kannalla. Esim. kepun enemmistö lienee sekä EU-jösenyyden että vahvojen puolustusvoimien kannalla, kun taas Väyrysen johtama vähemmistöö haluaa Kekkosen ajan sitoutumattomuutta. Mikael Pentikäinen lienee kovin yksinäinen susi Kepussa Natoon liittymisen kannattajana. osin samanalainen tilanne on demareissa paitsi väyrysläisiä liittoutumattomuuden kannattaja ei ole.
Jotenkin yllättävä on tuo reserviläismittaus ja mysö sotilastaustaisten henkilöiden kannatus Natoasiassa. Olisin kuvitellut, että heistä selvä enemmistö kannattaa liittymistä, mutta siis näissäkin piireissä Naton kannatus voi olla jopa alle 50 %. Se kyllä hiukan yllättää. Toisaalta se kertoo siitä, ettei Natovastaisuus ole pelkästään joidenkin 60-luvulle jämähtäneiden ajatus kuten joku tai jotkut pyrkivät täällä asia esittämään. Jossain määrin sellaiset väitteet ovat sikälikin kummallisia, kun kaikkein vahvimpia kaikenlaisen liittoutumisen vastustajista löytyy perussuomalaisita ja Kepusta.
Aika kummallisena pidän myös väitettäsi siitä, ettei vihollinen tulisi enää Raatteen tietä vaan hyökkäisi ensimmäisenä suuriin kaupunkeihimme. Tämä on minusta todella erikoinen väittämä ja kaipaisin sille enemmän perusteluja. Mitä ihmettä hyökkääjä uskoo suurista kaupungeistamme löytyvän? Mahdollisessa kriisitilanteessa kuvittelisin, että hyökkääjä voisi olla kiinnostunut esim. Lapin alueesta ja tulisi nimenomaan sitä Raatteen tietä pitkin asettuakseen rintamalinjaan Norjasta uhkaavia Natojoukkoja vastaan. Kun vihollinen tietäisi Suomen ja Ruotsian aluepuolustujärjestelmän heikkouden, sillä olis nopea reitti vallata nimenomaan kummankin maat pohjoiset osat ensin ja asettua siten nopeasti vasten Natomaa Norjaa. Samasta syystä merenranta-aluemme voisivat kiinnostaa mahdollista hyökkääjää, mutten ymmärrä mitä kiinnostaa suurissa kaupungeissa on. Siellähän on korkeintaan mahdollisuus pitää paraateja ja järjestää huvitust sotilaille. Kyllähän saksalaisetkin jättivät Pariisin melko lailla koskemattomaksi juuri tällaisten syiden vuoksi ja hyökkäsivät Ranskaan pitkin asumattomia alueita.
Sinulla on mielestäni täysin virheellinen näkemys mahdollisen vihollisen tavoitteista. Tuskin se nyt on ensisijaisesti Suomen puolustuskyvyn lamauttaminen. Se tekee sen vain tarpellisessa määrin. Päätavoite on tietysti ryhmittyä varsinaista vihollista vastaan, mikä ei ole Suomi missään kriisissä.
Luin nuo Hesarin artikkelit. Sinulta jäi mainitsematta, että Huhta otti kirjoitukseen kantaa siihen, horjuttavatko Suomi ja Ruotsi Itämeren truvallisuutta. Huhta kertoo, että baltit ovat asiassa ihan yössä ja että meillä Natomyönteisetkään eivät jaa heidän näkemystään tältä osin.- Hyökkäyksestä
Mahdollinen vihollinen ei välttämättä enää iske ohjuksin tai perinteisin asein, vaan pyrkii lamaannuttamaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja esim. kyber hyökkäyksin tai soluttamalla erikoisjoukkojaan (vrt Krim) täällä organisoituihin mielenosoituksiin tai muihin "kansannousuihin". Niitä ensiksi agitoiden ja jopa taloudellisesti tukien.
Ajantasaisiin ja kaikkiin tiedustelutietoihin pääsy onkin tärkein Nato jäsenyytemme tärkein peruste. Silloin saamme kyvyn ennakkoon torjua noita hyökkäyksiä. Nythän Suomelta puuttuu sotilaallinen ulkomaantiedustelu käytännössä kokonaan, joten maamme on todella altis vaikkapa sähköverkon lamaannuttavalle yllätyshyökkäykselle tietoverkkoja hyväksikäyttäen. Suomella ei tule koskaan olemaan varaa sellaiseen sotilastiedusteluun jonka saisimme Naton kautta. Kunhan MPP:n kaltaiset kylmän sodan ajatusmalleihin junttautuneet pikkuhiljaa poistuvat luonnollisenkin poistuman kautta, ja äänestäjiksi tulee paremmin tämänpäivän todellisuden ymmärtäviä sukupolvia, sitä todennäköisemmin liitymme Natoon. - Nyt pomppas
Mielipidepankki kirjoitti:
Eri puolueissa on erilaisia näkemyksiä asiasta. Pyrinkin käyttämään tästä ilmaisua jonkun puolueen enemmistö silloin, kun näyttää siltä, että selvä enemmistö on jollakin kannalla. Esim. kepun enemmistö lienee sekä EU-jösenyyden että vahvojen puolustusvoimien kannalla, kun taas Väyrysen johtama vähemmistöö haluaa Kekkosen ajan sitoutumattomuutta. Mikael Pentikäinen lienee kovin yksinäinen susi Kepussa Natoon liittymisen kannattajana. osin samanalainen tilanne on demareissa paitsi väyrysläisiä liittoutumattomuuden kannattaja ei ole.
Jotenkin yllättävä on tuo reserviläismittaus ja mysö sotilastaustaisten henkilöiden kannatus Natoasiassa. Olisin kuvitellut, että heistä selvä enemmistö kannattaa liittymistä, mutta siis näissäkin piireissä Naton kannatus voi olla jopa alle 50 %. Se kyllä hiukan yllättää. Toisaalta se kertoo siitä, ettei Natovastaisuus ole pelkästään joidenkin 60-luvulle jämähtäneiden ajatus kuten joku tai jotkut pyrkivät täällä asia esittämään. Jossain määrin sellaiset väitteet ovat sikälikin kummallisia, kun kaikkein vahvimpia kaikenlaisen liittoutumisen vastustajista löytyy perussuomalaisita ja Kepusta.
Aika kummallisena pidän myös väitettäsi siitä, ettei vihollinen tulisi enää Raatteen tietä vaan hyökkäisi ensimmäisenä suuriin kaupunkeihimme. Tämä on minusta todella erikoinen väittämä ja kaipaisin sille enemmän perusteluja. Mitä ihmettä hyökkääjä uskoo suurista kaupungeistamme löytyvän? Mahdollisessa kriisitilanteessa kuvittelisin, että hyökkääjä voisi olla kiinnostunut esim. Lapin alueesta ja tulisi nimenomaan sitä Raatteen tietä pitkin asettuakseen rintamalinjaan Norjasta uhkaavia Natojoukkoja vastaan. Kun vihollinen tietäisi Suomen ja Ruotsian aluepuolustujärjestelmän heikkouden, sillä olis nopea reitti vallata nimenomaan kummankin maat pohjoiset osat ensin ja asettua siten nopeasti vasten Natomaa Norjaa. Samasta syystä merenranta-aluemme voisivat kiinnostaa mahdollista hyökkääjää, mutten ymmärrä mitä kiinnostaa suurissa kaupungeissa on. Siellähän on korkeintaan mahdollisuus pitää paraateja ja järjestää huvitust sotilaille. Kyllähän saksalaisetkin jättivät Pariisin melko lailla koskemattomaksi juuri tällaisten syiden vuoksi ja hyökkäsivät Ranskaan pitkin asumattomia alueita.
Sinulla on mielestäni täysin virheellinen näkemys mahdollisen vihollisen tavoitteista. Tuskin se nyt on ensisijaisesti Suomen puolustuskyvyn lamauttaminen. Se tekee sen vain tarpellisessa määrin. Päätavoite on tietysti ryhmittyä varsinaista vihollista vastaan, mikä ei ole Suomi missään kriisissä.
Luin nuo Hesarin artikkelit. Sinulta jäi mainitsematta, että Huhta otti kirjoitukseen kantaa siihen, horjuttavatko Suomi ja Ruotsi Itämeren truvallisuutta. Huhta kertoo, että baltit ovat asiassa ihan yössä ja että meillä Natomyönteisetkään eivät jaa heidän näkemystään tältä osin.Voi herranjestas missä ajassa sinä elät?
"Mahdollisessa kriisitilanteessa kuvittelisin, että hyökkääjä voisi olla kiinnostunut esim. Lapin alueesta ja tulisi nimenomaan sitä Raatteen tietä pitkin asettuakseen rintamalinjaan Norjasta uhkaavia Natojoukkoja vastaan"
Eihän tuollaisia sotia ole käyty sitten Vietnamin, jos sielläkään, sehän oli puhdasta sissisotaa.
Huhhuh Nyt pomppas kirjoitti:
Voi herranjestas missä ajassa sinä elät?
"Mahdollisessa kriisitilanteessa kuvittelisin, että hyökkääjä voisi olla kiinnostunut esim. Lapin alueesta ja tulisi nimenomaan sitä Raatteen tietä pitkin asettuakseen rintamalinjaan Norjasta uhkaavia Natojoukkoja vastaan"
Eihän tuollaisia sotia ole käyty sitten Vietnamin, jos sielläkään, sehän oli puhdasta sissisotaa.
HuhhuhViimeiset suuremmat sodat on käyty Irakissa ja Afganistanissa. Minkälaisiahan ne sodat ovat mahtaneet olla? Nyt sodan uhan alla olevaa Ukrainaa vastaan on idässä varauduttu suurilla maajoukoilla. Lentäenkö ne panssarit lähetetään ukranainalaisten niskaan? Vaikka ilmavoimilla on nykyaikaisessa sodankäynnissä suuempi merkitys kuin joskus ennen, ei sodankäynnin perusluonne ole silti muuttunut. Maa-alueitakin tarvitaan, koska sieltä käsin voi helpompi ampua alas niitä lentokoneita jo ennen kuin ne ehtivät kohteisiinsa.
Kertositko siis tarkemmin, minkälainen sota olisi se, mikä Suomea voisi uhata, niin tutkaillaan asiaa sitten tarkemmin. Jos se ei ole sellainen kuin mitä itse kuvitelin, armeijamme on johtoa myöten aivan yössä aluepullustuksineen ja maajoukkoja painottaessaan.Hyökkäyksestä kirjoitti:
Mahdollinen vihollinen ei välttämättä enää iske ohjuksin tai perinteisin asein, vaan pyrkii lamaannuttamaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja esim. kyber hyökkäyksin tai soluttamalla erikoisjoukkojaan (vrt Krim) täällä organisoituihin mielenosoituksiin tai muihin "kansannousuihin". Niitä ensiksi agitoiden ja jopa taloudellisesti tukien.
Ajantasaisiin ja kaikkiin tiedustelutietoihin pääsy onkin tärkein Nato jäsenyytemme tärkein peruste. Silloin saamme kyvyn ennakkoon torjua noita hyökkäyksiä. Nythän Suomelta puuttuu sotilaallinen ulkomaantiedustelu käytännössä kokonaan, joten maamme on todella altis vaikkapa sähköverkon lamaannuttavalle yllätyshyökkäykselle tietoverkkoja hyväksikäyttäen. Suomella ei tule koskaan olemaan varaa sellaiseen sotilastiedusteluun jonka saisimme Naton kautta. Kunhan MPP:n kaltaiset kylmän sodan ajatusmalleihin junttautuneet pikkuhiljaa poistuvat luonnollisenkin poistuman kautta, ja äänestäjiksi tulee paremmin tämänpäivän todellisuden ymmärtäviä sukupolvia, sitä todennäköisemmin liitymme Natoon.Mahdollinen vihollinen voi toki pyrkiä lamaannuttamaan yhteiskunnan elintärkeitä tomintoja kyberhyökkäyksillä. Paino on sanalla "yrittää", kun puhutaan Suomesta. Suomessa on hyvä valmius varautua tällaisia hyökkäyksiä vastaan. Meillä on laadukasta osaamista tällä sektorilla, kun meillä on ueampikin yritys, jonka leipätyöhön kyberuhkien torjuminen kuuluu. Asia on siis niin päin, että meiltä ostetaan muuallekin sellaista osaamista.
Kyberuhat ontiedostetu niin Suomessa kuin EUssa ihan jo rikollisena toimintana. Niihin varaudutaan koko ajan paremmin ja EUn laajuisella yhteistyöllä. Tämä yhteistyö takaa kyllä sen, että viimeisintä huutoa oleva osaaminen on käytettävissä. Jos EU kokee uhat yhteisinä ja EU-maina jakavat tätä tietämystä toisilleen tiiviin yhteistyön ja jopa monikansallisen torjunnan kautta, myös Naton tiedossa oleva tieto valuu tähän. Natollahan on intressi suojella kaikkia jäsenmaitaan ja välttää uhkien levieämien mistään ystävällismielisestä valtiosta, joihin Suomi ja Ruotsi lukeutuvat. Ei tämän tiedon saavuttamiseen tarvita erikseen mitään Natojäsenyyttä. Ajatus Suomen sähköverkon lamaannuttamisesta on täyttä huuhaata. Se perustuu ajatukseen, että Suomi olisi yksin jonkun sotilaallisen uhan alaisena. Ei niin ole. Suomi on aina näissä tapauksissa osa kansainvälistä kriisiä ja silloinkin suurella todennäköisyydella sivuroolissa - onneksi.
Tuo kansannousuidea on varmaan joku huono vitsi. Tarkoitatko todella, että Venäjä voisi provosoida kourallisen suomalaisia anarkisteja johonkin kansannousuun. Ukraina on täysin erilainen tapaus sen vuoksi, että maan itäosissa asuu merkittävä venäjänkielinen ja -mielinen väestö, joka aidosti asettui vastustamaan uusia vallanpitäjiä. Ei Suomessa sellaista tilannetta synny, vaikka persuista tulisi suurin puolue ja Halla-Ahosta sisäministeri.- Pari esimerkkiä
Mielipidepankki kirjoitti:
Viimeiset suuremmat sodat on käyty Irakissa ja Afganistanissa. Minkälaisiahan ne sodat ovat mahtaneet olla? Nyt sodan uhan alla olevaa Ukrainaa vastaan on idässä varauduttu suurilla maajoukoilla. Lentäenkö ne panssarit lähetetään ukranainalaisten niskaan? Vaikka ilmavoimilla on nykyaikaisessa sodankäynnissä suuempi merkitys kuin joskus ennen, ei sodankäynnin perusluonne ole silti muuttunut. Maa-alueitakin tarvitaan, koska sieltä käsin voi helpompi ampua alas niitä lentokoneita jo ennen kuin ne ehtivät kohteisiinsa.
Kertositko siis tarkemmin, minkälainen sota olisi se, mikä Suomea voisi uhata, niin tutkaillaan asiaa sitten tarkemmin. Jos se ei ole sellainen kuin mitä itse kuvitelin, armeijamme on johtoa myöten aivan yössä aluepullustuksineen ja maajoukkoja painottaessaan.Suomea uhkaa ennenkaikkea tietoverkkojen kautta aloitettava kyberhyökkäys, jonka avulla lamaannutetaan tärkeitä toimintoja, tiedonsiirron, sähkönjalkelun jne osalla. Toinen merkittävä uhka on sopivien kansanryhmien (mukaanlukien suomalaistaustaiset) lietsominen anarkiaan ja erilaisten desanttien (erikoisjoukkojen sotilaiden) soluttaminen heidän kauttaan tuhoamaan strategisia kohteita.
Nuo tapahtumat eivät tietenkään kohdistu yksin Suomeen, ne voivat olla osa vaikkapa Venäjän kaikkiiin rajavaltoihinsa (Suomi, Baltia jne) kohdistamaa häirintää. Suomeahan testattiin jo melko rajusti UM:n tietomurron (jota Tuomioja koetti piilotella) yhteydessä.
Perinteinen miehitys (osittainenkaan) jota sinä kuvaat omissa mielikuvissasi ei ole päällimmäinen uhka, se tapahtuu vasta kun maa on muilla toimin lamaannutettu.
Paras torjuntakeino noihin uhkiin on ennaltaehkäisy, siis käytännössä tiedustelutiedon hankkiminen jolloin kerkeämme varautua. UM:n vakoilunkin kohdalla vasta muualta saatu tiedustelutieto avasi meidän viranomaisten silmät. Natolla on ylivoimasin tiedusteluorganisaatio maailmassa, vaikka Venäjä kovasti tuolle alueelle satsaakin. Siksi miedän tulee olla osa tuota tiedonjakelua. Nyt emme ole ainakaan reaaliaikaisesti - Faktaa pukkaa
Mielipidepankki kirjoitti:
Mahdollinen vihollinen voi toki pyrkiä lamaannuttamaan yhteiskunnan elintärkeitä tomintoja kyberhyökkäyksillä. Paino on sanalla "yrittää", kun puhutaan Suomesta. Suomessa on hyvä valmius varautua tällaisia hyökkäyksiä vastaan. Meillä on laadukasta osaamista tällä sektorilla, kun meillä on ueampikin yritys, jonka leipätyöhön kyberuhkien torjuminen kuuluu. Asia on siis niin päin, että meiltä ostetaan muuallekin sellaista osaamista.
Kyberuhat ontiedostetu niin Suomessa kuin EUssa ihan jo rikollisena toimintana. Niihin varaudutaan koko ajan paremmin ja EUn laajuisella yhteistyöllä. Tämä yhteistyö takaa kyllä sen, että viimeisintä huutoa oleva osaaminen on käytettävissä. Jos EU kokee uhat yhteisinä ja EU-maina jakavat tätä tietämystä toisilleen tiiviin yhteistyön ja jopa monikansallisen torjunnan kautta, myös Naton tiedossa oleva tieto valuu tähän. Natollahan on intressi suojella kaikkia jäsenmaitaan ja välttää uhkien levieämien mistään ystävällismielisestä valtiosta, joihin Suomi ja Ruotsi lukeutuvat. Ei tämän tiedon saavuttamiseen tarvita erikseen mitään Natojäsenyyttä. Ajatus Suomen sähköverkon lamaannuttamisesta on täyttä huuhaata. Se perustuu ajatukseen, että Suomi olisi yksin jonkun sotilaallisen uhan alaisena. Ei niin ole. Suomi on aina näissä tapauksissa osa kansainvälistä kriisiä ja silloinkin suurella todennäköisyydella sivuroolissa - onneksi.
Tuo kansannousuidea on varmaan joku huono vitsi. Tarkoitatko todella, että Venäjä voisi provosoida kourallisen suomalaisia anarkisteja johonkin kansannousuun. Ukraina on täysin erilainen tapaus sen vuoksi, että maan itäosissa asuu merkittävä venäjänkielinen ja -mielinen väestö, joka aidosti asettui vastustamaan uusia vallanpitäjiä. Ei Suomessa sellaista tilannetta synny, vaikka persuista tulisi suurin puolue ja Halla-Ahosta sisäministeri.Nuo yritykset joihin referoit ovat keskittyneet yksityishenkilöiden ja yritysten yksittäisten tietokoneiden ja sisäisten verkkojen suojaohjelmiin. Yleisten verkkojen suojaaminen on aivan erilaista toimintaa. Sillä alalla osaamisemme on alkeellista, sen tuo UM:n vakoilukin todisti. Mobiiliosaamisemme teknologiapuolella on korkeaa, mutta itse mobiiliverkkomme suojaus matalaa. Sama koskee kiinteitä yhteyksiä.
EU:lla ei ole muuta kyberohjelmaa kuin yhteistyö Naton kanssa. Ei suuret EU maat satsaa tuplasti alalle jonka ne ovat jo hoitaneet Naton avulla. Suomi ei ole reaaliaikaisesti mukana koska emme ole Natossa. Siksi olemmekin portti EU:hun kyberhyökkäysten suhteen.
Suomalainen anarkismi on nousussa, smash asem, kiakkovieraat ja parin viikon takainen marssi eduskuntatalolle (mikä sen nimi nyt olikaan) ovat esimerkkejä uudestä äärivasemmiston lietsomasta anarksimista. Sillä on hyvin tiiviit yhteydet kansainväliseen anarkismiin, ja eri tiedustelupalvelut ovat kauttaaikain käyttäneet näitä liikkeitä sekasorron luomiseen. Se voi tapahtua Suomessakin. Myös äärioikeistolla on vastaavia liikkeitä, yhtä hyvin niidenkin kautta voi epäjärjestys levitä. - Lisäys
Mielipidepankki kirjoitti:
Mahdollinen vihollinen voi toki pyrkiä lamaannuttamaan yhteiskunnan elintärkeitä tomintoja kyberhyökkäyksillä. Paino on sanalla "yrittää", kun puhutaan Suomesta. Suomessa on hyvä valmius varautua tällaisia hyökkäyksiä vastaan. Meillä on laadukasta osaamista tällä sektorilla, kun meillä on ueampikin yritys, jonka leipätyöhön kyberuhkien torjuminen kuuluu. Asia on siis niin päin, että meiltä ostetaan muuallekin sellaista osaamista.
Kyberuhat ontiedostetu niin Suomessa kuin EUssa ihan jo rikollisena toimintana. Niihin varaudutaan koko ajan paremmin ja EUn laajuisella yhteistyöllä. Tämä yhteistyö takaa kyllä sen, että viimeisintä huutoa oleva osaaminen on käytettävissä. Jos EU kokee uhat yhteisinä ja EU-maina jakavat tätä tietämystä toisilleen tiiviin yhteistyön ja jopa monikansallisen torjunnan kautta, myös Naton tiedossa oleva tieto valuu tähän. Natollahan on intressi suojella kaikkia jäsenmaitaan ja välttää uhkien levieämien mistään ystävällismielisestä valtiosta, joihin Suomi ja Ruotsi lukeutuvat. Ei tämän tiedon saavuttamiseen tarvita erikseen mitään Natojäsenyyttä. Ajatus Suomen sähköverkon lamaannuttamisesta on täyttä huuhaata. Se perustuu ajatukseen, että Suomi olisi yksin jonkun sotilaallisen uhan alaisena. Ei niin ole. Suomi on aina näissä tapauksissa osa kansainvälistä kriisiä ja silloinkin suurella todennäköisyydella sivuroolissa - onneksi.
Tuo kansannousuidea on varmaan joku huono vitsi. Tarkoitatko todella, että Venäjä voisi provosoida kourallisen suomalaisia anarkisteja johonkin kansannousuun. Ukraina on täysin erilainen tapaus sen vuoksi, että maan itäosissa asuu merkittävä venäjänkielinen ja -mielinen väestö, joka aidosti asettui vastustamaan uusia vallanpitäjiä. Ei Suomessa sellaista tilannetta synny, vaikka persuista tulisi suurin puolue ja Halla-Ahosta sisäministeri.Tuohon sähköverkkoon lisäys. Suomea ollaan liittämässä yhdeksi osaksi koko Euroopan sähköverkkoa osana yhteiseurooppalaisten sähkömarkkinoiden luomista. Käytännössä uudet siirtokaapelit Ruotsin ja Viron kautta Saksaan ovat osa tätä yleiseurooppalaista sähkönjakelua.
Sähköverkon häiriötilanteita valvoo suojareleet, jotka kommunikoivat esim. maadoitusköysien sisälle vedetyillä kuitukaapeleilla perinteisellä TCP/IP protokollalla. Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, että joku ujuttaa haittaohjelman joka tekee "varmuuden vuoksi" alasajoja sopivissa releissä, ja kuten laajoista sähkökatkoista tiedämme, tämä saattaa aiheuttaa koko verkon alasajon käynnistymisen. Silloin Suomen kautta voitaisiin haitata myös muun Euroopan verkkoja, tai kohdentaa häiriö vaikkapa Baltiaan.
Tämä ihan vaan teknisenä tietona kun näytät olevan totaalisen pihalla näistä nykyisistä järjestelmistä Mielipidepankki kirjoitti:
Mahdollinen vihollinen voi toki pyrkiä lamaannuttamaan yhteiskunnan elintärkeitä tomintoja kyberhyökkäyksillä. Paino on sanalla "yrittää", kun puhutaan Suomesta. Suomessa on hyvä valmius varautua tällaisia hyökkäyksiä vastaan. Meillä on laadukasta osaamista tällä sektorilla, kun meillä on ueampikin yritys, jonka leipätyöhön kyberuhkien torjuminen kuuluu. Asia on siis niin päin, että meiltä ostetaan muuallekin sellaista osaamista.
Kyberuhat ontiedostetu niin Suomessa kuin EUssa ihan jo rikollisena toimintana. Niihin varaudutaan koko ajan paremmin ja EUn laajuisella yhteistyöllä. Tämä yhteistyö takaa kyllä sen, että viimeisintä huutoa oleva osaaminen on käytettävissä. Jos EU kokee uhat yhteisinä ja EU-maina jakavat tätä tietämystä toisilleen tiiviin yhteistyön ja jopa monikansallisen torjunnan kautta, myös Naton tiedossa oleva tieto valuu tähän. Natollahan on intressi suojella kaikkia jäsenmaitaan ja välttää uhkien levieämien mistään ystävällismielisestä valtiosta, joihin Suomi ja Ruotsi lukeutuvat. Ei tämän tiedon saavuttamiseen tarvita erikseen mitään Natojäsenyyttä. Ajatus Suomen sähköverkon lamaannuttamisesta on täyttä huuhaata. Se perustuu ajatukseen, että Suomi olisi yksin jonkun sotilaallisen uhan alaisena. Ei niin ole. Suomi on aina näissä tapauksissa osa kansainvälistä kriisiä ja silloinkin suurella todennäköisyydella sivuroolissa - onneksi.
Tuo kansannousuidea on varmaan joku huono vitsi. Tarkoitatko todella, että Venäjä voisi provosoida kourallisen suomalaisia anarkisteja johonkin kansannousuun. Ukraina on täysin erilainen tapaus sen vuoksi, että maan itäosissa asuu merkittävä venäjänkielinen ja -mielinen väestö, joka aidosti asettui vastustamaan uusia vallanpitäjiä. Ei Suomessa sellaista tilannetta synny, vaikka persuista tulisi suurin puolue ja Halla-Ahosta sisäministeri.Vaikka vastaat tuossa toiselle, otanpa minäkin siihen vielä kantaa, ja tämä saanee sitten riittää minulta tästä asiasta tällä erää:
Kyllä niitä kyberhyökkäyksiäkin tapahtuisi sotaa edeltävästi, ja kun ne käyvät koko ajan kilpajuoksua niiden torjunnan kanssa, lamaannuttavia vaikutuksia niilläkin olisi. Mmutta paljon lamaannuttavampia olisivat niitä seuraavat ohjusiskut Helsinkiin ja muihin suurempiin kaupunkeihimme ja tärkeisiin strategisiin kohteisiin. Ja sitten seuraisivat lentokoneiden ilmaiskut, joita vähäinen ilmapuolustuksemme ei pystyisi paljonkaan estämään. Niiden tulokset olisivat paljon tuhoisammat kuin Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä heti talvisodan alettua. Ja sellaiset tulta sylkevät laivastot ilmaantuisivat rannoillemme, että niiden rinnalla jäisivät mitättömiksi ne, joista lauletaan ”kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Jne…
Mutta Raatteen tietä tänne ei tultaisi, kuten tuolla minulle vastatessasi arvelet, ei ainakaan ennen kuin Suomen puolustus on kokonaan romahtanut. Sellaiseen ei olisi tarvetta. Sitten kun tullaan Raatteentietä ja muitakin teitä rajan yli, aluepuolustuksemme ei pysty samaan kuin pystyivät suomalaiset siellä Raatteen tiellä talvisodassa.
En minäkään usko meillä tapahtuvan mitään kansannousua vihollisen hyväksi. Mutta vaarallista on myös kansan hyväuskoinen nukkuminen. Valveutuneisuus näkyy onneksi lisääntyvän koko ajan, tässä taas uusi heräämistapaus:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68838-toinenkin-vihrea-yllatys-suomi-natoon
Ja sellaisesta heräämisestä on kyse tässäkin, artikkelin varsinaisessa pääasiassakin, ja varmaan vielä enemmän siinä, joka nyt varovaiseen tapaamme kuitataan vain sivulauseella: ”Myös sotilasliitto Nato nousi esiin keskustelussa”:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68831-juuri-nyt-suomi-ja-ruotsi-kaavailevat-yhteisia-sotilasyksikoita
Uskonpa, että kyllä sinäkin alat ennen pitkää heräillä, olethan asioita seuraava viisas mies, toivottavasti heräämisesi ei tapahdu liian myöhään. Kun lienet minua jonkin verran nuorempi mies, varmaan elät vielä niin kauan, että tulet tuossa asiassa joka tapauksessa yllättymään. Toivottavasti yllätyksesi on myönteinen, eli et herää sodan jylinään vaan Nato-jäsenenä olevaan turvalliseen Suomeen!- Huomioitsija
kapi-vaari kirjoitti:
Vaikka vastaat tuossa toiselle, otanpa minäkin siihen vielä kantaa, ja tämä saanee sitten riittää minulta tästä asiasta tällä erää:
Kyllä niitä kyberhyökkäyksiäkin tapahtuisi sotaa edeltävästi, ja kun ne käyvät koko ajan kilpajuoksua niiden torjunnan kanssa, lamaannuttavia vaikutuksia niilläkin olisi. Mmutta paljon lamaannuttavampia olisivat niitä seuraavat ohjusiskut Helsinkiin ja muihin suurempiin kaupunkeihimme ja tärkeisiin strategisiin kohteisiin. Ja sitten seuraisivat lentokoneiden ilmaiskut, joita vähäinen ilmapuolustuksemme ei pystyisi paljonkaan estämään. Niiden tulokset olisivat paljon tuhoisammat kuin Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä heti talvisodan alettua. Ja sellaiset tulta sylkevät laivastot ilmaantuisivat rannoillemme, että niiden rinnalla jäisivät mitättömiksi ne, joista lauletaan ”kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Jne…
Mutta Raatteen tietä tänne ei tultaisi, kuten tuolla minulle vastatessasi arvelet, ei ainakaan ennen kuin Suomen puolustus on kokonaan romahtanut. Sellaiseen ei olisi tarvetta. Sitten kun tullaan Raatteentietä ja muitakin teitä rajan yli, aluepuolustuksemme ei pysty samaan kuin pystyivät suomalaiset siellä Raatteen tiellä talvisodassa.
En minäkään usko meillä tapahtuvan mitään kansannousua vihollisen hyväksi. Mutta vaarallista on myös kansan hyväuskoinen nukkuminen. Valveutuneisuus näkyy onneksi lisääntyvän koko ajan, tässä taas uusi heräämistapaus:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68838-toinenkin-vihrea-yllatys-suomi-natoon
Ja sellaisesta heräämisestä on kyse tässäkin, artikkelin varsinaisessa pääasiassakin, ja varmaan vielä enemmän siinä, joka nyt varovaiseen tapaamme kuitataan vain sivulauseella: ”Myös sotilasliitto Nato nousi esiin keskustelussa”:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68831-juuri-nyt-suomi-ja-ruotsi-kaavailevat-yhteisia-sotilasyksikoita
Uskonpa, että kyllä sinäkin alat ennen pitkää heräillä, olethan asioita seuraava viisas mies, toivottavasti heräämisesi ei tapahdu liian myöhään. Kun lienet minua jonkin verran nuorempi mies, varmaan elät vielä niin kauan, että tulet tuossa asiassa joka tapauksessa yllättymään. Toivottavasti yllätyksesi on myönteinen, eli et herää sodan jylinään vaan Nato-jäsenenä olevaan turvalliseen Suomeen!Et sinäkään näemmä elä tässä ajassa, vaan menneessä.
Kyberhyökkäys on aivan yhtälailla sotaa kuin aseiden paukuttelu. Se on vaan uusi lisä keinovalikoimaan jolla vihollista lamaannutetaan. Heikosti jo aktiiviaikanasi menestyneenä sotilaana (siksi esikuntaan jouduit) et luonnolisesti ymmärrä laajempaa kuvaa, vaan pidät sotana vasta ohjusiskuja ja lentopommituksia.
Ei Suomessa sellaista kansannousua tapahdu kuin vaikkapa Ukrainassa, mutta pienimittakaavaisempaa sekasortoa aiheuttavia mellakoita vihollisemme pyrkisi lietsomaan. Venäjän toimet Ukrainassa käy esimerkkinä uudenaikaisesta sodankäynnistä. Operaatiossa solutettiin venäläismielisen kansanosan joukkoon armeijan erikoisyksiköiden sotilaita, jotka sitten hoitivat varsinaiset kohteiden valtaukset ja haltuunotot, Krimillä lentokenttä jne.
Aikanaan rauhanmarssit meilläkin olivat KGB:n junailemia Neuvostoliiton tavoitteiden edistämiskampanjoita. Samankaltaisia hyödyllisiä idiootteja löytyy aina, he lähtevät mukaan "hyvän asian puolesta" naivin tietämättöminä todellisuudesta. Kiakkovieraissa kävi porukkaa, joka ei lähtiessään tiennyt osallistuvansa anarkistiseen väkivaltaiseen tapahtumaan, vaan halusivat osoittaa mieltään yläluokkaa vastaan. Tapaus osoittaa kuinka helposti tänäkin päivänä joukkoja saa manipuoloitua. Maailman tiedustelupalveluilla on hiumasti resursseja organisoida näitä mielenilmauksia joilla luodaan sekasortoa niin halutessa. Huomioitsija kirjoitti:
Et sinäkään näemmä elä tässä ajassa, vaan menneessä.
Kyberhyökkäys on aivan yhtälailla sotaa kuin aseiden paukuttelu. Se on vaan uusi lisä keinovalikoimaan jolla vihollista lamaannutetaan. Heikosti jo aktiiviaikanasi menestyneenä sotilaana (siksi esikuntaan jouduit) et luonnolisesti ymmärrä laajempaa kuvaa, vaan pidät sotana vasta ohjusiskuja ja lentopommituksia.
Ei Suomessa sellaista kansannousua tapahdu kuin vaikkapa Ukrainassa, mutta pienimittakaavaisempaa sekasortoa aiheuttavia mellakoita vihollisemme pyrkisi lietsomaan. Venäjän toimet Ukrainassa käy esimerkkinä uudenaikaisesta sodankäynnistä. Operaatiossa solutettiin venäläismielisen kansanosan joukkoon armeijan erikoisyksiköiden sotilaita, jotka sitten hoitivat varsinaiset kohteiden valtaukset ja haltuunotot, Krimillä lentokenttä jne.
Aikanaan rauhanmarssit meilläkin olivat KGB:n junailemia Neuvostoliiton tavoitteiden edistämiskampanjoita. Samankaltaisia hyödyllisiä idiootteja löytyy aina, he lähtevät mukaan "hyvän asian puolesta" naivin tietämättöminä todellisuudesta. Kiakkovieraissa kävi porukkaa, joka ei lähtiessään tiennyt osallistuvansa anarkistiseen väkivaltaiseen tapahtumaan, vaan halusivat osoittaa mieltään yläluokkaa vastaan. Tapaus osoittaa kuinka helposti tänäkin päivänä joukkoja saa manipuoloitua. Maailman tiedustelupalveluilla on hiumasti resursseja organisoida näitä mielenilmauksia joilla luodaan sekasortoa niin halutessa.Eipä tuohon muuta, kuin myöntelen, että heikostihan aktiiviaikoinani sotilaana menestyin Ei sillä ole merkitystä, että yleensä olin koulujeni priimus ja ammattikunnastani nuorimpiin kuuluvina aina niissä vaatimattomissa sotilasarvoissa kohosin ja huipullekin - kapteeniksi vain - pääsin ensimmäisessä ylennyserässä, sillä pelkkiä tollojahan vain oli tuo yli 5000-päinen ammattikunta. Vaikka siitä on sittemmin tullut muutama tohtori, asessori, sotakamreeri, kunnallisneuvos , yms. Varmasti vain oikeita p-seitä nuolemalla, kuten täällä eräät sanoneet minunkin saaneen edes tuon vaatimattoman menestykseni.
Ja vain tollojahan esikuntiin laitetaan, tietenkin vain tolloille annetaan yleisesikuntaupseerin arvonimi ja tollot sitä sotaväkeä niistä esikunnistaan johtavat.
Mutta annettakoon jo anteeksi minulle, kun niistä sotaväkiajoistani on jo niin kauan. Ehkä sinä et ollut vielä syntynytkään, kun ne ajat kohdaltani päättyivät. Ehkä minä hieman olen sitten myöhemmin valistunut, kun palvelin kauan Valiollakin, jossa ihan työtovereinanikin oli kepulaisiakin, jopa ministerinäkin ollut nainen tiedotusjohtajanamme.
Mutta tollonakin kyllä ymmärrän, että tarkoittamiasi ”kansannousuja” voi tapahtua, ja on tapahtunutkin mm. noita mainitsemiasi. Silti en usko, että niitä vihollinen voisi käyttää hyväkseen niin, että niillä olisi suuri merkitys maamme turvallisuuden kannalta. Toisin olisi saattanut olla vielä 1970-luvulla, joita Jussi Pullinen muisteli tänäisessä Hesarissa näin: ”Voi 70-lukulaiset, teidän oli niin helppoa olla Venäjä-mielisiä. Sai uskoa rauhaan, demokratiaan, tasa-arvoon ja kansojen veljeyteen. Kun rakasti Neuvostoliittoa, rakasti kaikkea hyvää. Ja rahaa sen edistämiseen (ja erinomaisiin bileisiin) tuli Moskovasta kuin pankkiautomaatista!”.- Voikoollanointollo?
vanha-faitteri kirjoitti:
Eipä tuohon muuta, kuin myöntelen, että heikostihan aktiiviaikoinani sotilaana menestyin Ei sillä ole merkitystä, että yleensä olin koulujeni priimus ja ammattikunnastani nuorimpiin kuuluvina aina niissä vaatimattomissa sotilasarvoissa kohosin ja huipullekin - kapteeniksi vain - pääsin ensimmäisessä ylennyserässä, sillä pelkkiä tollojahan vain oli tuo yli 5000-päinen ammattikunta. Vaikka siitä on sittemmin tullut muutama tohtori, asessori, sotakamreeri, kunnallisneuvos , yms. Varmasti vain oikeita p-seitä nuolemalla, kuten täällä eräät sanoneet minunkin saaneen edes tuon vaatimattoman menestykseni.
Ja vain tollojahan esikuntiin laitetaan, tietenkin vain tolloille annetaan yleisesikuntaupseerin arvonimi ja tollot sitä sotaväkeä niistä esikunnistaan johtavat.
Mutta annettakoon jo anteeksi minulle, kun niistä sotaväkiajoistani on jo niin kauan. Ehkä sinä et ollut vielä syntynytkään, kun ne ajat kohdaltani päättyivät. Ehkä minä hieman olen sitten myöhemmin valistunut, kun palvelin kauan Valiollakin, jossa ihan työtovereinanikin oli kepulaisiakin, jopa ministerinäkin ollut nainen tiedotusjohtajanamme.
Mutta tollonakin kyllä ymmärrän, että tarkoittamiasi ”kansannousuja” voi tapahtua, ja on tapahtunutkin mm. noita mainitsemiasi. Silti en usko, että niitä vihollinen voisi käyttää hyväkseen niin, että niillä olisi suuri merkitys maamme turvallisuuden kannalta. Toisin olisi saattanut olla vielä 1970-luvulla, joita Jussi Pullinen muisteli tänäisessä Hesarissa näin: ”Voi 70-lukulaiset, teidän oli niin helppoa olla Venäjä-mielisiä. Sai uskoa rauhaan, demokratiaan, tasa-arvoon ja kansojen veljeyteen. Kun rakasti Neuvostoliittoa, rakasti kaikkea hyvää. Ja rahaa sen edistämiseen (ja erinomaisiin bileisiin) tuli Moskovasta kuin pankkiautomaatista!”.Työnnä nyt jo se priimus sinne aiemin esittelemääsi per seeseesi. Ja tulen kanssa. Etkö sinä perkeIeen tollakko opi olemaan esittelemästä saavutuksiasi joka heIvetin välissä.
Olet sinä priimus, on nähty todistuksiasikin, mutta hullulta sinä vaikutat.
Ei tänne muut laita Terhokodin puhelinnumeroista alkaen juttujaan ja kaikenmaailman todistuksiaan. Pysy asiassa tollakko. Voikoollanointollo? kirjoitti:
Työnnä nyt jo se priimus sinne aiemin esittelemääsi per seeseesi. Ja tulen kanssa. Etkö sinä perkeIeen tollakko opi olemaan esittelemästä saavutuksiasi joka heIvetin välissä.
Olet sinä priimus, on nähty todistuksiasikin, mutta hullulta sinä vaikutat.
Ei tänne muut laita Terhokodin puhelinnumeroista alkaen juttujaan ja kaikenmaailman todistuksiaan. Pysy asiassa tollakko.Olemme keskustelupalstalla. Täällä pitää vastata kannanottoihin. Vastasin tuohon:
>>Heikosti jo aktiiviaikanasi menestyneenä sotilaana (siksi esikuntaan jouduit) et luonnolisesti ymmärrä laajempaa kuvaa- SB-toverisi
vanha-faitteri kirjoitti:
Olemme keskustelupalstalla. Täällä pitää vastata kannanottoihin. Vastasin tuohon:
>>Heikosti jo aktiiviaikanasi menestyneenä sotilaana (siksi esikuntaan jouduit) et luonnolisesti ymmärrä laajempaa kuvaaEli provosoiduit lapsellisesta ja täysin asiattomasta heitosta. Pysy palstan aiheessa.
Luulisi sen tuollaiselta priimukselta onnistuvan. Jos ei onnistu, on heIvetin hyvä, ettet ole enää aktiivipalveluksessa puolustusvoimissa. Sinähän olisit sellaisena jopa vaaraksi Suomen turvallisuudelle, hermoheikolta kun vaikutat. Tiedä, mitä saisit päähäsi, kun muut ei osaa arvostaa paremmuuttasi. - Mikä siellä on?
SB-toverisi kirjoitti:
Eli provosoiduit lapsellisesta ja täysin asiattomasta heitosta. Pysy palstan aiheessa.
Luulisi sen tuollaiselta priimukselta onnistuvan. Jos ei onnistu, on heIvetin hyvä, ettet ole enää aktiivipalveluksessa puolustusvoimissa. Sinähän olisit sellaisena jopa vaaraksi Suomen turvallisuudelle, hermoheikolta kun vaikutat. Tiedä, mitä saisit päähäsi, kun muut ei osaa arvostaa paremmuuttasi..
"Tiedä, mitä saisit päähäsi, kun muut ei osaa arvostaa paremmuuttasi. "
Toden totta. Onhan Paloheinän kultakurkkui kirjoittanuts siitä yöpöydän laatikostaankin - Faktaa Kapille
vanha-faitteri kirjoitti:
Eipä tuohon muuta, kuin myöntelen, että heikostihan aktiiviaikoinani sotilaana menestyin Ei sillä ole merkitystä, että yleensä olin koulujeni priimus ja ammattikunnastani nuorimpiin kuuluvina aina niissä vaatimattomissa sotilasarvoissa kohosin ja huipullekin - kapteeniksi vain - pääsin ensimmäisessä ylennyserässä, sillä pelkkiä tollojahan vain oli tuo yli 5000-päinen ammattikunta. Vaikka siitä on sittemmin tullut muutama tohtori, asessori, sotakamreeri, kunnallisneuvos , yms. Varmasti vain oikeita p-seitä nuolemalla, kuten täällä eräät sanoneet minunkin saaneen edes tuon vaatimattoman menestykseni.
Ja vain tollojahan esikuntiin laitetaan, tietenkin vain tolloille annetaan yleisesikuntaupseerin arvonimi ja tollot sitä sotaväkeä niistä esikunnistaan johtavat.
Mutta annettakoon jo anteeksi minulle, kun niistä sotaväkiajoistani on jo niin kauan. Ehkä sinä et ollut vielä syntynytkään, kun ne ajat kohdaltani päättyivät. Ehkä minä hieman olen sitten myöhemmin valistunut, kun palvelin kauan Valiollakin, jossa ihan työtovereinanikin oli kepulaisiakin, jopa ministerinäkin ollut nainen tiedotusjohtajanamme.
Mutta tollonakin kyllä ymmärrän, että tarkoittamiasi ”kansannousuja” voi tapahtua, ja on tapahtunutkin mm. noita mainitsemiasi. Silti en usko, että niitä vihollinen voisi käyttää hyväkseen niin, että niillä olisi suuri merkitys maamme turvallisuuden kannalta. Toisin olisi saattanut olla vielä 1970-luvulla, joita Jussi Pullinen muisteli tänäisessä Hesarissa näin: ”Voi 70-lukulaiset, teidän oli niin helppoa olla Venäjä-mielisiä. Sai uskoa rauhaan, demokratiaan, tasa-arvoon ja kansojen veljeyteen. Kun rakasti Neuvostoliittoa, rakasti kaikkea hyvää. Ja rahaa sen edistämiseen (ja erinomaisiin bileisiin) tuli Moskovasta kuin pankkiautomaatista!”.Esikuntien johtoon nousee korkea-arvisia kadettiupseereita, toimiupseereista (tai sinun aikanasi aliupseereista) esikuntaan joutuvat ne, joilta puuttuu kyky vähäänkään vaatvampiin sotilastehtäviin. Ali/toimiupseerit kun ovat esikunnissa pelkkää avustavaa henkilöstöä, joille annetaan ne tehtävät, joita koulutetut upseerit eivät alennu tekemään. Henkilöstöhallinnon rutiinit ym ovat tehtäviä, joihiin esikuntaan joutuneet aliupseerit kelpaaat.
Mutta se siitä.
Juuri nyt ei Suomessa varmasti ole vaaraa kansannousuista, mutta kyllä meillä tiettyä kansalaistottelemattomuutta esiintyy, ja jopa suvaitaan. Kun Suomi on nykyisen hallituksen onnettoman heikon politiikan seurauksena auttamatta jäämässä Euroopan rupumaiden joukkoon, meillä myös eriarvoisuus lisääntyy ja tyytymättömyys esivaltaa kohtaan kasvaa. Samanaikaisesti yhteiskunnan kyky ylläpitää tukiverkostoa heikko-osaisille hiipuu. Maassamme oleva ulkomaalaisperäinen väestö on niiden joukossa, jotka helposti jäävät toiseksi taistossa työpaikoista. Heidän joukkoonsa on helppo kylvää kapinahenkeä. Ja aina joukkoon saadaan hyväntahtoisia hölmöjä suomalaisia, onhan tuo nähty. Medianäkyvyys edellyttää aina vaan rankempia otteita, joku ulkopuolinen katsoo silloin tilaisuuden heittää bensaa liekkeihin (Moskovan pankkiautomaatti toimii taas) ja hallitsematon kierre alkaa. - Vastaa sitten
vanha-faitteri kirjoitti:
Olemme keskustelupalstalla. Täällä pitää vastata kannanottoihin. Vastasin tuohon:
>>Heikosti jo aktiiviaikanasi menestyneenä sotilaana (siksi esikuntaan jouduit) et luonnolisesti ymmärrä laajempaa kuvaa"Täällä pitää vastata kannanottoihin. "
Se linkittämäsi paljaan perseesi kuva oli minun mielestäni hyvin kuvaava teko.
Kertoihan se hyvin siitä tasosta, jota Suomen puolustusvoimat edustaa, kun kaikkien kurssien priimuskin joutuu pelkässä nettipalstan sanasodassa vetämään housut nilkkoihin.
Täytynee alkaa Naton kannattajaksi, jos kaikki muutkin Suomen upseerit on samanlaisia pyllyn tarjoajia kuin sinä.
Ei vaiskaan, ei ne ole. Sinä olet. Faktaa Kapille kirjoitti:
Esikuntien johtoon nousee korkea-arvisia kadettiupseereita, toimiupseereista (tai sinun aikanasi aliupseereista) esikuntaan joutuvat ne, joilta puuttuu kyky vähäänkään vaatvampiin sotilastehtäviin. Ali/toimiupseerit kun ovat esikunnissa pelkkää avustavaa henkilöstöä, joille annetaan ne tehtävät, joita koulutetut upseerit eivät alennu tekemään. Henkilöstöhallinnon rutiinit ym ovat tehtäviä, joihiin esikuntaan joutuneet aliupseerit kelpaaat.
Mutta se siitä.
Juuri nyt ei Suomessa varmasti ole vaaraa kansannousuista, mutta kyllä meillä tiettyä kansalaistottelemattomuutta esiintyy, ja jopa suvaitaan. Kun Suomi on nykyisen hallituksen onnettoman heikon politiikan seurauksena auttamatta jäämässä Euroopan rupumaiden joukkoon, meillä myös eriarvoisuus lisääntyy ja tyytymättömyys esivaltaa kohtaan kasvaa. Samanaikaisesti yhteiskunnan kyky ylläpitää tukiverkostoa heikko-osaisille hiipuu. Maassamme oleva ulkomaalaisperäinen väestö on niiden joukossa, jotka helposti jäävät toiseksi taistossa työpaikoista. Heidän joukkoonsa on helppo kylvää kapinahenkeä. Ja aina joukkoon saadaan hyväntahtoisia hölmöjä suomalaisia, onhan tuo nähty. Medianäkyvyys edellyttää aina vaan rankempia otteita, joku ulkopuolinen katsoo silloin tilaisuuden heittää bensaa liekkeihin (Moskovan pankkiautomaatti toimii taas) ja hallitsematon kierre alkaa.Tuohon on pakko vielä vastata, mutta sitten saa todellakin riittää minulta:
Joo, henkilöstöhallinnon asioita todellakin hoidin sotaväkipalvelukseni viimeisinä vuosina, jo monina sellaisina, niin puolustusvoimissamme kuin YK:n rauhanturvajoukoissa. Niitä opetinkin monta vuotta Esikuntakoulussa niin toimiupseerien kuin muidenkin henkilöstöryhmien kursseilla, muutamana vuonna myös Kadettikoulussa ja Merisotakoulun kadettikursseilla. Ja viimeiseksi hoidin niitä asioita Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen. Päätökset tietysti allekirjoittivat korkeammat sotilaat, mutta eivätpä he juuri koskaan esityksistäni poikenneet.
Sinulla lienee vain varusmiespalvelusi perusteella syntynyt käsitys sotaväen olemuksesta. Se on paljon muutakin kuin vain sitä, jota kentällä tapahtuu ja jota tein itsekin monia vuosia urani alussa. Jo siellä ”rottakoulussa” opetettiin hieman syvällisempiäkin ihmisten käsittelyn taitoja. Luutnanttikursseilla, joilla tehtiin komentotoimistojen päälliköitä, jotka samalla ovat joukko-osaston henkilöstöpäälliköitä, paneuduttiin henkilöasioita koskevan säädännön ja työehtosopimusten lisäksi melkoisesti myös psykologiaan. Hyllyssäni on vielä yhtenä oppikirjana käytetty A.Huhtalan kirja Psykologista perustietoa sotilasjohtajalle. Oikein monipuolinen, hyvä kirja.
Tärkeänä sitä henkilöstöhallintoa pidettiin myös siviiliurallani erään suuren yrityksen keskushallinnossa palvellessani. Monia kursseja minulla käytettiin niidenkin asioiden tiimoilta Johtamistaidon opistossa ja muissa alan koulutusta järjestäneissä laitoksissa. Kaivoin nyt hyllystäni muutamia niidenkin kurssien oppikirjoja. Niiden joukossa on mm. Ammattienedistämislaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen ja Johtamistaidon yhdessä julkaisema ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara”. Kovin siinä kirjassa jo sen alkuluvussa painotetaan oikean henkilöstöhallinnollisen toiminnan merkitystä työvoiman tuloksellisen käytön kannalta. Sama toistuu usein mm. seuraavissa kursseillani kuluneissa oppikirjoissa: Antero Rautavaara: Johtaja - johtaminen, Timo Santalainen, Eero Voutilainen ja Pertti Porenne: Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa, Peter f.Drucker: Tehokas johtaja, ja Pekka Salmimies: Esimiehen arkipsykologiaa.
Tässäpä tuli vähän faktaa sinullekin. Toivottavasti edes vähän valistuit tästä, ettet ainakaan muualla kuin tällä kepusaitilla tuollaisia möläyttelisi, jottei sinua pidettäisi kovin tietämättömänä tai ainakin yksinkertaisena.- Pakko vastata:)))))
vanha-faitteri kirjoitti:
Tuohon on pakko vielä vastata, mutta sitten saa todellakin riittää minulta:
Joo, henkilöstöhallinnon asioita todellakin hoidin sotaväkipalvelukseni viimeisinä vuosina, jo monina sellaisina, niin puolustusvoimissamme kuin YK:n rauhanturvajoukoissa. Niitä opetinkin monta vuotta Esikuntakoulussa niin toimiupseerien kuin muidenkin henkilöstöryhmien kursseilla, muutamana vuonna myös Kadettikoulussa ja Merisotakoulun kadettikursseilla. Ja viimeiseksi hoidin niitä asioita Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen. Päätökset tietysti allekirjoittivat korkeammat sotilaat, mutta eivätpä he juuri koskaan esityksistäni poikenneet.
Sinulla lienee vain varusmiespalvelusi perusteella syntynyt käsitys sotaväen olemuksesta. Se on paljon muutakin kuin vain sitä, jota kentällä tapahtuu ja jota tein itsekin monia vuosia urani alussa. Jo siellä ”rottakoulussa” opetettiin hieman syvällisempiäkin ihmisten käsittelyn taitoja. Luutnanttikursseilla, joilla tehtiin komentotoimistojen päälliköitä, jotka samalla ovat joukko-osaston henkilöstöpäälliköitä, paneuduttiin henkilöasioita koskevan säädännön ja työehtosopimusten lisäksi melkoisesti myös psykologiaan. Hyllyssäni on vielä yhtenä oppikirjana käytetty A.Huhtalan kirja Psykologista perustietoa sotilasjohtajalle. Oikein monipuolinen, hyvä kirja.
Tärkeänä sitä henkilöstöhallintoa pidettiin myös siviiliurallani erään suuren yrityksen keskushallinnossa palvellessani. Monia kursseja minulla käytettiin niidenkin asioiden tiimoilta Johtamistaidon opistossa ja muissa alan koulutusta järjestäneissä laitoksissa. Kaivoin nyt hyllystäni muutamia niidenkin kurssien oppikirjoja. Niiden joukossa on mm. Ammattienedistämislaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen ja Johtamistaidon yhdessä julkaisema ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara”. Kovin siinä kirjassa jo sen alkuluvussa painotetaan oikean henkilöstöhallinnollisen toiminnan merkitystä työvoiman tuloksellisen käytön kannalta. Sama toistuu usein mm. seuraavissa kursseillani kuluneissa oppikirjoissa: Antero Rautavaara: Johtaja - johtaminen, Timo Santalainen, Eero Voutilainen ja Pertti Porenne: Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa, Peter f.Drucker: Tehokas johtaja, ja Pekka Salmimies: Esimiehen arkipsykologiaa.
Tässäpä tuli vähän faktaa sinullekin. Toivottavasti edes vähän valistuit tästä, ettet ainakaan muualla kuin tällä kepusaitilla tuollaisia möläyttelisi, jottei sinua pidettäisi kovin tietämättömänä tai ainakin yksinkertaisena.Päästiin viimein asiaan, Kapiin itseensä.
- Voiko olla näin?
Pakko vastata:))))) kirjoitti:
Päästiin viimein asiaan, Kapiin itseensä.
Kapi on toimiupseeri. Toimiupseerit ei tajua kentän asioista mitään. Niin on Kapi itse kirjoittanut, kun hänelle esitettiin Pekka Visurin natonäkemyksiä. Hän sanoi Visurin olevan toimiupseeri ja siksi ei ymmärrä natoasiaa.
Nyt olen varmaan väärässä?
Kapi varmaan oikaisee? - Jotain yhteistä
vanha-faitteri kirjoitti:
Tuohon on pakko vielä vastata, mutta sitten saa todellakin riittää minulta:
Joo, henkilöstöhallinnon asioita todellakin hoidin sotaväkipalvelukseni viimeisinä vuosina, jo monina sellaisina, niin puolustusvoimissamme kuin YK:n rauhanturvajoukoissa. Niitä opetinkin monta vuotta Esikuntakoulussa niin toimiupseerien kuin muidenkin henkilöstöryhmien kursseilla, muutamana vuonna myös Kadettikoulussa ja Merisotakoulun kadettikursseilla. Ja viimeiseksi hoidin niitä asioita Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen. Päätökset tietysti allekirjoittivat korkeammat sotilaat, mutta eivätpä he juuri koskaan esityksistäni poikenneet.
Sinulla lienee vain varusmiespalvelusi perusteella syntynyt käsitys sotaväen olemuksesta. Se on paljon muutakin kuin vain sitä, jota kentällä tapahtuu ja jota tein itsekin monia vuosia urani alussa. Jo siellä ”rottakoulussa” opetettiin hieman syvällisempiäkin ihmisten käsittelyn taitoja. Luutnanttikursseilla, joilla tehtiin komentotoimistojen päälliköitä, jotka samalla ovat joukko-osaston henkilöstöpäälliköitä, paneuduttiin henkilöasioita koskevan säädännön ja työehtosopimusten lisäksi melkoisesti myös psykologiaan. Hyllyssäni on vielä yhtenä oppikirjana käytetty A.Huhtalan kirja Psykologista perustietoa sotilasjohtajalle. Oikein monipuolinen, hyvä kirja.
Tärkeänä sitä henkilöstöhallintoa pidettiin myös siviiliurallani erään suuren yrityksen keskushallinnossa palvellessani. Monia kursseja minulla käytettiin niidenkin asioiden tiimoilta Johtamistaidon opistossa ja muissa alan koulutusta järjestäneissä laitoksissa. Kaivoin nyt hyllystäni muutamia niidenkin kurssien oppikirjoja. Niiden joukossa on mm. Ammattienedistämislaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen ja Johtamistaidon yhdessä julkaisema ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara”. Kovin siinä kirjassa jo sen alkuluvussa painotetaan oikean henkilöstöhallinnollisen toiminnan merkitystä työvoiman tuloksellisen käytön kannalta. Sama toistuu usein mm. seuraavissa kursseillani kuluneissa oppikirjoissa: Antero Rautavaara: Johtaja - johtaminen, Timo Santalainen, Eero Voutilainen ja Pertti Porenne: Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa, Peter f.Drucker: Tehokas johtaja, ja Pekka Salmimies: Esimiehen arkipsykologiaa.
Tässäpä tuli vähän faktaa sinullekin. Toivottavasti edes vähän valistuit tästä, ettet ainakaan muualla kuin tällä kepusaitilla tuollaisia möläyttelisi, jottei sinua pidettäisi kovin tietämättömänä tai ainakin yksinkertaisena.Minäkin olen lukenut tuon Antero Mertarannan kirjan.
- Faktaa sinullekin
vanha-faitteri kirjoitti:
Tuohon on pakko vielä vastata, mutta sitten saa todellakin riittää minulta:
Joo, henkilöstöhallinnon asioita todellakin hoidin sotaväkipalvelukseni viimeisinä vuosina, jo monina sellaisina, niin puolustusvoimissamme kuin YK:n rauhanturvajoukoissa. Niitä opetinkin monta vuotta Esikuntakoulussa niin toimiupseerien kuin muidenkin henkilöstöryhmien kursseilla, muutamana vuonna myös Kadettikoulussa ja Merisotakoulun kadettikursseilla. Ja viimeiseksi hoidin niitä asioita Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen. Päätökset tietysti allekirjoittivat korkeammat sotilaat, mutta eivätpä he juuri koskaan esityksistäni poikenneet.
Sinulla lienee vain varusmiespalvelusi perusteella syntynyt käsitys sotaväen olemuksesta. Se on paljon muutakin kuin vain sitä, jota kentällä tapahtuu ja jota tein itsekin monia vuosia urani alussa. Jo siellä ”rottakoulussa” opetettiin hieman syvällisempiäkin ihmisten käsittelyn taitoja. Luutnanttikursseilla, joilla tehtiin komentotoimistojen päälliköitä, jotka samalla ovat joukko-osaston henkilöstöpäälliköitä, paneuduttiin henkilöasioita koskevan säädännön ja työehtosopimusten lisäksi melkoisesti myös psykologiaan. Hyllyssäni on vielä yhtenä oppikirjana käytetty A.Huhtalan kirja Psykologista perustietoa sotilasjohtajalle. Oikein monipuolinen, hyvä kirja.
Tärkeänä sitä henkilöstöhallintoa pidettiin myös siviiliurallani erään suuren yrityksen keskushallinnossa palvellessani. Monia kursseja minulla käytettiin niidenkin asioiden tiimoilta Johtamistaidon opistossa ja muissa alan koulutusta järjestäneissä laitoksissa. Kaivoin nyt hyllystäni muutamia niidenkin kurssien oppikirjoja. Niiden joukossa on mm. Ammattienedistämislaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen ja Johtamistaidon yhdessä julkaisema ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara”. Kovin siinä kirjassa jo sen alkuluvussa painotetaan oikean henkilöstöhallinnollisen toiminnan merkitystä työvoiman tuloksellisen käytön kannalta. Sama toistuu usein mm. seuraavissa kursseillani kuluneissa oppikirjoissa: Antero Rautavaara: Johtaja - johtaminen, Timo Santalainen, Eero Voutilainen ja Pertti Porenne: Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa, Peter f.Drucker: Tehokas johtaja, ja Pekka Salmimies: Esimiehen arkipsykologiaa.
Tässäpä tuli vähän faktaa sinullekin. Toivottavasti edes vähän valistuit tästä, ettet ainakaan muualla kuin tällä kepusaitilla tuollaisia möläyttelisi, jottei sinua pidettäisi kovin tietämättömänä tai ainakin yksinkertaisena.Tuohon on pakko vastata.
Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita. Hallinto on hallintoa, siis papereiden pyörittämistä ja tietojen tallentamista byrokratian rattaissa. Johtaminen on asioiden eteenpäinviemistä ja uusien mahdollisuuksien luomista.
Se nyt on aivan päivänselvää, ettet sinä ole päättänyt yhdenkään toimiupseerin ylennystä, siirtoa tai mitään muutakaan uraan liittyvää. Sinä ressukka kirjasit kentältä tulleet ehdotukset tai siellä tehdyt päätökset ja veit esityksen eteenpäin hyväksyttäväksi, ja sitten kirjasit taas päätökset ja toimitit hyväksymistiedot takaisin kentälle. Vastuullasi oli, etteivät paperit hukkuneet ja tarpeellinen byrokratia tuli yksityiskohtaisesti hoidettua. Päätökset tekivät ihan muut henkilöt.
Jo sekin, että jouduit tuon erään korporstistisen monopolin hallinnossa uudelleen koulutettavaksi osoittaa, ettet armeijassa oppinut alkeitakaan todellisista henkilöstöasioista. Eihän huippuosaajaa olisi tarvinnut enää kouluttaa.
Tosin nuo kurssit olivat aikansa ilmiö, nyttemmin nämä "johtamistaidon kurssit" on korvattu erilasilla Sarasvuo-konsulteilla ja prinsiippejään suoltavilla Tameilla, jotka käyvät yrityksissä motivoimassa esimiehiä potkimaan alaisiaan parempiin suorituksiin. Siinä välissä oli tämä "naminami tehdään yhdessä kivaa" kausi jolloin mentiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin yhdessä motivoitumaan. Sen päälle ryypättiin ja kerrottiin totuus niin työyhteisöstä kuin tuollaisten kurssien tarpeellisuudesta. - Kapi ei narsisti
Faktaa sinullekin kirjoitti:
Tuohon on pakko vastata.
Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita. Hallinto on hallintoa, siis papereiden pyörittämistä ja tietojen tallentamista byrokratian rattaissa. Johtaminen on asioiden eteenpäinviemistä ja uusien mahdollisuuksien luomista.
Se nyt on aivan päivänselvää, ettet sinä ole päättänyt yhdenkään toimiupseerin ylennystä, siirtoa tai mitään muutakaan uraan liittyvää. Sinä ressukka kirjasit kentältä tulleet ehdotukset tai siellä tehdyt päätökset ja veit esityksen eteenpäin hyväksyttäväksi, ja sitten kirjasit taas päätökset ja toimitit hyväksymistiedot takaisin kentälle. Vastuullasi oli, etteivät paperit hukkuneet ja tarpeellinen byrokratia tuli yksityiskohtaisesti hoidettua. Päätökset tekivät ihan muut henkilöt.
Jo sekin, että jouduit tuon erään korporstistisen monopolin hallinnossa uudelleen koulutettavaksi osoittaa, ettet armeijassa oppinut alkeitakaan todellisista henkilöstöasioista. Eihän huippuosaajaa olisi tarvinnut enää kouluttaa.
Tosin nuo kurssit olivat aikansa ilmiö, nyttemmin nämä "johtamistaidon kurssit" on korvattu erilasilla Sarasvuo-konsulteilla ja prinsiippejään suoltavilla Tameilla, jotka käyvät yrityksissä motivoimassa esimiehiä potkimaan alaisiaan parempiin suorituksiin. Siinä välissä oli tämä "naminami tehdään yhdessä kivaa" kausi jolloin mentiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin yhdessä motivoitumaan. Sen päälle ryypättiin ja kerrottiin totuus niin työyhteisöstä kuin tuollaisten kurssien tarpeellisuudesta.tollona kestä elämän totuuksia.
Sinä oletkin näköjään ollut oikeasti siellä ;) Faktaa sinullekin kirjoitti:
Tuohon on pakko vastata.
Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita. Hallinto on hallintoa, siis papereiden pyörittämistä ja tietojen tallentamista byrokratian rattaissa. Johtaminen on asioiden eteenpäinviemistä ja uusien mahdollisuuksien luomista.
Se nyt on aivan päivänselvää, ettet sinä ole päättänyt yhdenkään toimiupseerin ylennystä, siirtoa tai mitään muutakaan uraan liittyvää. Sinä ressukka kirjasit kentältä tulleet ehdotukset tai siellä tehdyt päätökset ja veit esityksen eteenpäin hyväksyttäväksi, ja sitten kirjasit taas päätökset ja toimitit hyväksymistiedot takaisin kentälle. Vastuullasi oli, etteivät paperit hukkuneet ja tarpeellinen byrokratia tuli yksityiskohtaisesti hoidettua. Päätökset tekivät ihan muut henkilöt.
Jo sekin, että jouduit tuon erään korporstistisen monopolin hallinnossa uudelleen koulutettavaksi osoittaa, ettet armeijassa oppinut alkeitakaan todellisista henkilöstöasioista. Eihän huippuosaajaa olisi tarvinnut enää kouluttaa.
Tosin nuo kurssit olivat aikansa ilmiö, nyttemmin nämä "johtamistaidon kurssit" on korvattu erilasilla Sarasvuo-konsulteilla ja prinsiippejään suoltavilla Tameilla, jotka käyvät yrityksissä motivoimassa esimiehiä potkimaan alaisiaan parempiin suorituksiin. Siinä välissä oli tämä "naminami tehdään yhdessä kivaa" kausi jolloin mentiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin yhdessä motivoitumaan. Sen päälle ryypättiin ja kerrottiin totuus niin työyhteisöstä kuin tuollaisten kurssien tarpeellisuudesta.Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita? Niinkö olet kuullut? Jos niin olet kuullut, olet kuullut vain kaltaisiasi, tai olet väärin ymmärtänyt kuulemasi. Minä tiedän kokemusperäisesti, että johtamisessa tarvitaan myös henkilöstöhallintoa, sillä siinä vaikuttavat mitä suurimmassa määrin säädökset ja sopimukset, niin sotilas- kuin siviilijohtamisessa.
Ja olenpa mitä olen ja olkootpa kokemukseni millaisia tahansa, päivänselvää on, että sinun kokemuksesi noissa(kin) asioissa ovat hyvin paljon vähäisemmät kuin minulla. Sen sinä itsekin hyvin tiedät ja ymmärrät, sillä et sinä muutoin roikkuisi aina kintereilläni ja toisi noita samanlaisia lapsellisuuksiasi. Tuollaisia tuottaa vain kateus ja niistä kuullaan sellaista varmuutta, jota ainoastaan täydellinen asiantuntemattomuus voi aikaansaada.
Piste.- Tiedoksesi
vanha-faitteri kirjoitti:
Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita? Niinkö olet kuullut? Jos niin olet kuullut, olet kuullut vain kaltaisiasi, tai olet väärin ymmärtänyt kuulemasi. Minä tiedän kokemusperäisesti, että johtamisessa tarvitaan myös henkilöstöhallintoa, sillä siinä vaikuttavat mitä suurimmassa määrin säädökset ja sopimukset, niin sotilas- kuin siviilijohtamisessa.
Ja olenpa mitä olen ja olkootpa kokemukseni millaisia tahansa, päivänselvää on, että sinun kokemuksesi noissa(kin) asioissa ovat hyvin paljon vähäisemmät kuin minulla. Sen sinä itsekin hyvin tiedät ja ymmärrät, sillä et sinä muutoin roikkuisi aina kintereilläni ja toisi noita samanlaisia lapsellisuuksiasi. Tuollaisia tuottaa vain kateus ja niistä kuullaan sellaista varmuutta, jota ainoastaan täydellinen asiantuntemattomuus voi aikaansaada.
Piste.Tiedoksesi
Olin ensimmäistä kertaa esimiestehtävissä 23 vuotiaana suoraan valmistumiseni jälkeen, ja sen jälkeen olin 42 vuotta työelämässä koko ajan tehtävissä, joihin liittyi monenlaisten organisaatioiden johtamista.
Tiedän hallinnon ja johtamisen eron.
Näen myös sinun kirjoituksistasi, että olet nimenomaan hallinnon puolella ollut, siis käsitellyt muiden päätöksiä, etkä suinkaan johtanut tai tehnyt itse päätöksiä henkilöiden ylennyksistä, siirroista tai mistään muustakaan uraan liittyvästä.
Tästä asiasta olen täysin varma, enkä takuulla tippaakaan kateellinen ainakaan sinulle. - Oikea johtaja
vanha-faitteri kirjoitti:
Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita? Niinkö olet kuullut? Jos niin olet kuullut, olet kuullut vain kaltaisiasi, tai olet väärin ymmärtänyt kuulemasi. Minä tiedän kokemusperäisesti, että johtamisessa tarvitaan myös henkilöstöhallintoa, sillä siinä vaikuttavat mitä suurimmassa määrin säädökset ja sopimukset, niin sotilas- kuin siviilijohtamisessa.
Ja olenpa mitä olen ja olkootpa kokemukseni millaisia tahansa, päivänselvää on, että sinun kokemuksesi noissa(kin) asioissa ovat hyvin paljon vähäisemmät kuin minulla. Sen sinä itsekin hyvin tiedät ja ymmärrät, sillä et sinä muutoin roikkuisi aina kintereilläni ja toisi noita samanlaisia lapsellisuuksiasi. Tuollaisia tuottaa vain kateus ja niistä kuullaan sellaista varmuutta, jota ainoastaan täydellinen asiantuntemattomuus voi aikaansaada.
Piste.Totuus on se, että sinä Rautavaaran karjakon äpäräpoika et ole koskaan johtanut mitään, etkä ketään.
Olet heikkolahjainen evp aliupseeri, alaisinasi kopiokone ja kahvin keitin....;) - Kapipsykologiaa
vanha-faitteri kirjoitti:
Tuohon on pakko vielä vastata, mutta sitten saa todellakin riittää minulta:
Joo, henkilöstöhallinnon asioita todellakin hoidin sotaväkipalvelukseni viimeisinä vuosina, jo monina sellaisina, niin puolustusvoimissamme kuin YK:n rauhanturvajoukoissa. Niitä opetinkin monta vuotta Esikuntakoulussa niin toimiupseerien kuin muidenkin henkilöstöryhmien kursseilla, muutamana vuonna myös Kadettikoulussa ja Merisotakoulun kadettikursseilla. Ja viimeiseksi hoidin niitä asioita Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen. Päätökset tietysti allekirjoittivat korkeammat sotilaat, mutta eivätpä he juuri koskaan esityksistäni poikenneet.
Sinulla lienee vain varusmiespalvelusi perusteella syntynyt käsitys sotaväen olemuksesta. Se on paljon muutakin kuin vain sitä, jota kentällä tapahtuu ja jota tein itsekin monia vuosia urani alussa. Jo siellä ”rottakoulussa” opetettiin hieman syvällisempiäkin ihmisten käsittelyn taitoja. Luutnanttikursseilla, joilla tehtiin komentotoimistojen päälliköitä, jotka samalla ovat joukko-osaston henkilöstöpäälliköitä, paneuduttiin henkilöasioita koskevan säädännön ja työehtosopimusten lisäksi melkoisesti myös psykologiaan. Hyllyssäni on vielä yhtenä oppikirjana käytetty A.Huhtalan kirja Psykologista perustietoa sotilasjohtajalle. Oikein monipuolinen, hyvä kirja.
Tärkeänä sitä henkilöstöhallintoa pidettiin myös siviiliurallani erään suuren yrityksen keskushallinnossa palvellessani. Monia kursseja minulla käytettiin niidenkin asioiden tiimoilta Johtamistaidon opistossa ja muissa alan koulutusta järjestäneissä laitoksissa. Kaivoin nyt hyllystäni muutamia niidenkin kurssien oppikirjoja. Niiden joukossa on mm. Ammattienedistämislaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen ja Johtamistaidon yhdessä julkaisema ”Ihminen, työpaikan tärkein voimavara”. Kovin siinä kirjassa jo sen alkuluvussa painotetaan oikean henkilöstöhallinnollisen toiminnan merkitystä työvoiman tuloksellisen käytön kannalta. Sama toistuu usein mm. seuraavissa kursseillani kuluneissa oppikirjoissa: Antero Rautavaara: Johtaja - johtaminen, Timo Santalainen, Eero Voutilainen ja Pertti Porenne: Tulosjohtaminen uudistuu ja uudistaa, Peter f.Drucker: Tehokas johtaja, ja Pekka Salmimies: Esimiehen arkipsykologiaa.
Tässäpä tuli vähän faktaa sinullekin. Toivottavasti edes vähän valistuit tästä, ettet ainakaan muualla kuin tällä kepusaitilla tuollaisia möläyttelisi, jottei sinua pidettäisi kovin tietämättömänä tai ainakin yksinkertaisena.Yhden psykologian kurssin päättäneessä tentissä pyydettiin määrittelemään erilaisia ihmistyyppejä. Kapin vastaus oli kerrankin lyhyt ja selkeä:
- Ihmisiä on kolmenlaisia. On niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa. kapi-vaari kirjoitti:
Vaikka vastaat tuossa toiselle, otanpa minäkin siihen vielä kantaa, ja tämä saanee sitten riittää minulta tästä asiasta tällä erää:
Kyllä niitä kyberhyökkäyksiäkin tapahtuisi sotaa edeltävästi, ja kun ne käyvät koko ajan kilpajuoksua niiden torjunnan kanssa, lamaannuttavia vaikutuksia niilläkin olisi. Mmutta paljon lamaannuttavampia olisivat niitä seuraavat ohjusiskut Helsinkiin ja muihin suurempiin kaupunkeihimme ja tärkeisiin strategisiin kohteisiin. Ja sitten seuraisivat lentokoneiden ilmaiskut, joita vähäinen ilmapuolustuksemme ei pystyisi paljonkaan estämään. Niiden tulokset olisivat paljon tuhoisammat kuin Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä heti talvisodan alettua. Ja sellaiset tulta sylkevät laivastot ilmaantuisivat rannoillemme, että niiden rinnalla jäisivät mitättömiksi ne, joista lauletaan ”kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Jne…
Mutta Raatteen tietä tänne ei tultaisi, kuten tuolla minulle vastatessasi arvelet, ei ainakaan ennen kuin Suomen puolustus on kokonaan romahtanut. Sellaiseen ei olisi tarvetta. Sitten kun tullaan Raatteentietä ja muitakin teitä rajan yli, aluepuolustuksemme ei pysty samaan kuin pystyivät suomalaiset siellä Raatteen tiellä talvisodassa.
En minäkään usko meillä tapahtuvan mitään kansannousua vihollisen hyväksi. Mutta vaarallista on myös kansan hyväuskoinen nukkuminen. Valveutuneisuus näkyy onneksi lisääntyvän koko ajan, tässä taas uusi heräämistapaus:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68838-toinenkin-vihrea-yllatys-suomi-natoon
Ja sellaisesta heräämisestä on kyse tässäkin, artikkelin varsinaisessa pääasiassakin, ja varmaan vielä enemmän siinä, joka nyt varovaiseen tapaamme kuitataan vain sivulauseella: ”Myös sotilasliitto Nato nousi esiin keskustelussa”:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68831-juuri-nyt-suomi-ja-ruotsi-kaavailevat-yhteisia-sotilasyksikoita
Uskonpa, että kyllä sinäkin alat ennen pitkää heräillä, olethan asioita seuraava viisas mies, toivottavasti heräämisesi ei tapahdu liian myöhään. Kun lienet minua jonkin verran nuorempi mies, varmaan elät vielä niin kauan, että tulet tuossa asiassa joka tapauksessa yllättymään. Toivottavasti yllätyksesi on myönteinen, eli et herää sodan jylinään vaan Nato-jäsenenä olevaan turvalliseen Suomeen!Vai ei tultaisi Raatteen tietä. Onhan se toki mahdollista. Siinä kävisi vaan silloin niin, että Natojoukot menisivät sitten toiseen suuntaan sitä Raatteen tietä. Kyllä siellä joka tapauksessa liikennettä riittäisi. Oma ajatteluni lähti siitä, että venäläiset haluavat tapella mieluummin naapurimaan kamaralla kuin omalla maallaan. Kuten varmaan ymmärrät, ei sellaista konfliktia tule, missä pääpukarit olisivat Suomi ja Venäjä. Sellainen loppuottelu on mahdollinen vain jääkiekossa eikä siinäkään kovin usein.
>>>Eikä sille nykytilanteessa ole enää sellaista tarvettakaan kuin oli ennen, sillä ei mahdollinen vihollinen enää hyökkäisi tänne Raatteen tietä, vaan kyllä se iskisi ensimmäisenä suuriin kaupunkeihimme ja kohteisiin, joilla parhaiten lamautettaisiin koko maanpuolustuskykymme.
- MPP
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
>>>Eikä sille nykytilanteessa ole enää sellaista tarvettakaan kuin oli ennen, sillä ei mahdollinen vihollinen enää hyökkäisi tänne Raatteen tietä, vaan kyllä se iskisi ensimmäisenä suuriin kaupunkeihimme ja kohteisiin, joilla parhaiten lamautettaisiin koko maanpuolustuskykymme.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja lisäksi on syytä huomata, ettei Suomi tule olemaan minkään vihulaisen pääkohde. Suomeen hyökätään sen vuoksi, että voitaisiin hyökätä pitemmälle tai sitten sen vuoksi, että halutaa siirtää vihollismaan omaa puolustusta etäämmälle omasta maasta. Vihollisen toimia tulee ennäkoida tätä taustaa vasten, koska Suomessa sinällään ei mitään sellaista, mikä muutoin kinnostaisi ketään ulkopuolista.
- Kapin omin sanoin
vanha-faitteri kirjoitti:
Johtaminen ja henkilöstöhallinto ovat aivan eri asioita? Niinkö olet kuullut? Jos niin olet kuullut, olet kuullut vain kaltaisiasi, tai olet väärin ymmärtänyt kuulemasi. Minä tiedän kokemusperäisesti, että johtamisessa tarvitaan myös henkilöstöhallintoa, sillä siinä vaikuttavat mitä suurimmassa määrin säädökset ja sopimukset, niin sotilas- kuin siviilijohtamisessa.
Ja olenpa mitä olen ja olkootpa kokemukseni millaisia tahansa, päivänselvää on, että sinun kokemuksesi noissa(kin) asioissa ovat hyvin paljon vähäisemmät kuin minulla. Sen sinä itsekin hyvin tiedät ja ymmärrät, sillä et sinä muutoin roikkuisi aina kintereilläni ja toisi noita samanlaisia lapsellisuuksiasi. Tuollaisia tuottaa vain kateus ja niistä kuullaan sellaista varmuutta, jota ainoastaan täydellinen asiantuntemattomuus voi aikaansaada.
Piste.Eräässä aiemmassa keskustelussa olet kuvannut sotilasuraasi mm näin:
"Vain ensimmäiset viisi vuotta sotilasurallani olin varusmieskouluttajana, jolloin työni tapahtui kasarmiympäristössä. ... Sen jälkeen olin yhteensä noin 10 vuotta Puolustusvoimain Tutkimuskeskuksessa ja Topografikunnassa,...joissa kummassakin erilaisia korkeitakin koulutuksia saaneet siviilit olivat suurena enemmistönä... Loput 10 vuotta sotilasurastani palvelin Esikuntakoulussa siviiliaineen eli hallinnon opettajana ja Pääesikunnassa myös hallinnollisia asioita hoitavassa toimistossa."
Tuossahan itse toteat, ettet ole koskaan ollut johtamista edellyttäneissä tehtävissä, vaan hallinnollista byrokratoiaa pyörittämässä. - MPP
Lisäys kirjoitti:
Tuohon sähköverkkoon lisäys. Suomea ollaan liittämässä yhdeksi osaksi koko Euroopan sähköverkkoa osana yhteiseurooppalaisten sähkömarkkinoiden luomista. Käytännössä uudet siirtokaapelit Ruotsin ja Viron kautta Saksaan ovat osa tätä yleiseurooppalaista sähkönjakelua.
Sähköverkon häiriötilanteita valvoo suojareleet, jotka kommunikoivat esim. maadoitusköysien sisälle vedetyillä kuitukaapeleilla perinteisellä TCP/IP protokollalla. Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, että joku ujuttaa haittaohjelman joka tekee "varmuuden vuoksi" alasajoja sopivissa releissä, ja kuten laajoista sähkökatkoista tiedämme, tämä saattaa aiheuttaa koko verkon alasajon käynnistymisen. Silloin Suomen kautta voitaisiin haitata myös muun Euroopan verkkoja, tai kohdentaa häiriö vaikkapa Baltiaan.
Tämä ihan vaan teknisenä tietona kun näytät olevan totaalisen pihalla näistä nykyisistä järjestelmistäNäissä sähköverkkojen lamauttamisissa ja kyberhyökkäyksissä unohtuu moni muu tosiasia. Pitää aina pyrkiä kysymään myös sitä, miksi hyökkääjä toimisi näin. Mitä hyötyä siitä on sille, että se lamaannuttaa Suomessa erilaisia toimintoja, kun se tietää, ettei Suomen taholta ole uhkaamassa yhtään mitään. Jos taas vihollisen on tarkoitus hyökätä ja vallata Suomi, miksi ihmeessä se lamaannuttaisi sellaisia toimintoja, jotka voivat olla miehittäjänä sille tärkeitä. Ei Saksakaan raunioittanut Ranskaa vaan pyrki sen miehitysvaltansa aikana säilyttämään toimintakykyisenä, koska se hyödytti saksalaisia itseään.
Näissä jutuissa otetaan helposti irrallisena jokin nykyaikaiselta kuulostava tapa sotia liittämättä sitä mitenkään niihin tavoitteisiin, mikä hyökkääjällä todennäköisesti on. Suomen kohdalla tässä unohtuu ennen muuta se, ettei Suomi ole sinällään minkään sotilaallisen hyökkäyksen kohde. Suomi on kauttakulkumaa varsinaista pääkohdetta vastaan tai sitten puolustuslinjan vetämistä kauemmas omasta maasta. - Selvennys
MPP kirjoitti:
Näissä sähköverkkojen lamauttamisissa ja kyberhyökkäyksissä unohtuu moni muu tosiasia. Pitää aina pyrkiä kysymään myös sitä, miksi hyökkääjä toimisi näin. Mitä hyötyä siitä on sille, että se lamaannuttaa Suomessa erilaisia toimintoja, kun se tietää, ettei Suomen taholta ole uhkaamassa yhtään mitään. Jos taas vihollisen on tarkoitus hyökätä ja vallata Suomi, miksi ihmeessä se lamaannuttaisi sellaisia toimintoja, jotka voivat olla miehittäjänä sille tärkeitä. Ei Saksakaan raunioittanut Ranskaa vaan pyrki sen miehitysvaltansa aikana säilyttämään toimintakykyisenä, koska se hyödytti saksalaisia itseään.
Näissä jutuissa otetaan helposti irrallisena jokin nykyaikaiselta kuulostava tapa sotia liittämättä sitä mitenkään niihin tavoitteisiin, mikä hyökkääjällä todennäköisesti on. Suomen kohdalla tässä unohtuu ennen muuta se, ettei Suomi ole sinällään minkään sotilaallisen hyökkäyksen kohde. Suomi on kauttakulkumaa varsinaista pääkohdetta vastaan tai sitten puolustuslinjan vetämistä kauemmas omasta maasta.Hyökkääjän tavoite voi olla esimerkiksi Baltian sähköverkon lamaannuttaminen tai häiritsem,inen. Koska Baltian verkko tulevaisuudessa on elimellisesti kytköksissä Suomen verkkoon, niin baltian verkon häiritseminen onnistuu teknisesti Suomen kautta, tai siis Suomen verkon kautta aiheutettavan dominoilmiön avulla. Baltiassa on Nato läsnä, joten se saattaa estää toimimisen suoraan niissä maissa. Suomi olisi siis portti muualle, portti jossa on heikompi puolustus kuin muilla.
Tämä on vaan esimerkki siitä, miten nykyiset uhat muodostuu. Sinä elät tuota Raatteen tien juoksuhautojen aikaa, ja sinulle on varmasti turha edes selittää kuinka noihin suojareleisiin ja muuhun tekniikkaan voidaan kyberhyökkäyksellä vaikuttaa. - kapi -vaari
Kapipsykologiaa kirjoitti:
Yhden psykologian kurssin päättäneessä tentissä pyydettiin määrittelemään erilaisia ihmistyyppejä. Kapin vastaus oli kerrankin lyhyt ja selkeä:
- Ihmisiä on kolmenlaisia. On niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.Niin ja niitä , jotka laskevat alleen, kuten minä..
- Ei kapi näitä osaa
Halla-ahon pitäisi edes armeija käydä, ennenkuin esiintyy asiatuntijana.
Samoin puolustusministeri.
Eihän poika edes armeijaa käynyt.
Jos meillä tälläiset "sotajohtajat"
Hukkahan perii heti kättelyssä.
En nyt sano että kapin kaltaiset esikuntamiehet, nyt sen parempia on.
Komentotoimistoissa väännetään ihan muuta kuin sota srategiaa.
varusmiehille litteroita kirjoittelivat.
Tunteja pitivät ylhäällä työntekijöistä.
Ja sellaista " kuormien lukuja " kuin joskus joku ollut sora-autoille pitämässä
kopissa kirjaa.
Paljonko kukin soraa ajoi.
Ei kapi näitä osaa.
Eden siinailla vaikka oli Britti -majurin villapaita päällä, tee sen osaavammaksi.
Ei voinut Tv:stä kuin nauraen katsoa, kun väittelivät "sota-asioista.
Sivari Halla-aho ja res kap Jungner. - Puolueet ja puolustu
Vihreät alkavat tunnustamaan tosiasiat yksi toisensa jälkeen.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/68838-toinenkin-vihrea-yllatys-suomi-natoon
Demareissa samankaltainen silmien avaaminen on myös alkanut.
Pikkuhiljaa Suomi kulkee kohden Natoa, ei mahda mitäänJoidenkin vihreiden Nato-myönteisyyden ainoana motiivina on, että merkitsee asevelvollisuuden lakkauttamista Suomesta tai ainakin helpottaa sen toteutumista.
Eiväthän heidän johtajansa toki tätä tunnusta, vaikka muissa yhteyksissä ovat hyvinkin äänekkäästi olleet ajamassa asevelvollisuuden lakkauttamista kokonaan tai koskemaan vain osia ikäluokista milloin milläkin perusteella.
En ihmettelisi, vaikka näkisimme Nato-kiimaisia vasemmistoliittolaisiakin. Heidän motiivinsa on sama, asevelvollisuuden lakkauttaminen.- Kepu pettää aina
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
Joidenkin vihreiden Nato-myönteisyyden ainoana motiivina on, että merkitsee asevelvollisuuden lakkauttamista Suomesta tai ainakin helpottaa sen toteutumista.
Eiväthän heidän johtajansa toki tätä tunnusta, vaikka muissa yhteyksissä ovat hyvinkin äänekkäästi olleet ajamassa asevelvollisuuden lakkauttamista kokonaan tai koskemaan vain osia ikäluokista milloin milläkin perusteella.
En ihmettelisi, vaikka näkisimme Nato-kiimaisia vasemmistoliittolaisiakin. Heidän motiivinsa on sama, asevelvollisuuden lakkauttaminen.Minä en ihmettelisi yhtään, että kepu tunnettuna tuuliviiripuolueena olisi natokannattaja hetkellä millä hyvänsä. Toinen kokoomus..
- MPP
Tuo Panu Laturin päättely on täysin virheellinen, kun hän sanoo, ettei usko meidän kykenevän yksin puolustautumaan. Oikeassa hän on vain siinä, ettemme kykene yksin puolustautumaan, muttei ymmärrä sitä, ettei meidän tarvitsekaan yksin puolustautua. Olennainen asia tässä on se, että voimme joutua sotatantereeksi, koska sotia käyvät maat haluavat mielluummin tapella toisten mailla kuin omillaan. Riippuen siitä, kuka hyökkää kauttamme jonkun toisen kimppuun, asetumme vastustamaan hyökkäystä yhdessä sen kanssa, jonka kimppuun varsinaisesti aiotaan. Tilanne ei nimittäin tule olemaan sellainen, että löytyisi syitä hyökätä vain meidän kimppuumme. Kyllä tällaiset puheet yliarvioivat rutkasti Suomen merkitystä muiden silmissä. Me olemme sotajoukkojen kauttakulkumaa emme varsinainen kohde.
Pystyyn kuollut on täysin oikeassa siinä, kun hän sanoo Venäjän kokeneen talviosodan alla uhkaa omaa turvallisuuttaan kohtaan. Se oli täysin perusteltu uhka kuten pari vuotta sen jälkeen voitiin nähdä. Liittoutumalla me varmistamme sen, että olemme Venäjän silmissä osa samanlaista uhkaa. Liittoutumattomana meille jää jonkinlainen toivo siitä, että uhka saadaan eliminoitua neuvottelemalla. YYA-sopimuksessa vastaavanlaiseen uhkaan oli varauduttu etukäteen sopimalla toimenpiteistä. Tuskin on Suomen etu, että Venäjä saa pelkkiä Natomaita naapurikseen. Juuri se kasvattaa uhkaa Venäjän silmissä ja hankaloittaa naapurien elämää.
- Kansan tahto
Onneksi ennen eduskuntavaaleja Natohimo häipyy.
- Huh..HUH::taso
"Joo, henkilöstöhallinnon asioita todellakin hoidin sotaväkipalvelukseni viimeisinä vuosina, jo monina sellaisina, niin puolustusvoimissamme kuin YK:n rauhanturvajoukoissa. Niitä opetinkin monta vuotta Esikuntakoulussa niin toimiupseerien kuin muidenkin henkilöstöryhmien kursseilla, muutamana vuonna myös Kadettikoulussa ja Merisotakoulun kadettikursseilla. Ja viimeiseksi hoidin niitä asioita Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen. Päätökset tietysti allekirjoittivat korkeammat sotilaat, mutta eivätpä he juuri koskaan esityksistäni poikenneet."
"Pääesikunnassa, jossa vastuullani oli puolustusvoimain toimiupseeriston asiat siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja urasuunnitteluineen"
-tuommosen vastuulla ? HUH::HUH::
Varmaan kepu räkänokat pääsi keulille...- Työtoveri/Kadk
Ei heikkolahjainen evp aliupseeri kapi mitään kyennyt opettamaan. Heitteli suttuisia kelmojaan piirtoheittimellä seinälle samalla kun oppilaat pelasivat tunnilla korttia ja joivat plörökahveja.
Rumalle aliupseerille lähinnä nauresketiin...;)
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2462179- 1901655
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä471309Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad501025- 41826
- 14800
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä31780Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21760Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .25756Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46647