Paleltuminen hyvä itsemurha?

No kokeilepa miltä se tuntuu, jaarittelija.

Mieti sitten siinä samalla niitä henkilöitä, jotka tulevat tälle palstalle etsimään lohtua kipuun, joka aiheutui heidän omaisensa tai tuttavansa kuolemasta.

Etköhän mene sovinnolla kitisemään ja suunnittelemaan henkinen hyvinvointi ja mielenterveys -osastolle näitä oman napasi ympärillä pyöriviä haloita.

Ajattele välillä muitakin ihmisiä ...

Todennäköisesti se tuntuu siltä, sillä kun palellut sinulle tulee hypotermia. Siinä tilassa alkaa väsyttään ja kun tuntuu että nukahtaa niin nukahtaa ikiuneen. Kuulostaa aika helpolta mutta jäätyminen on aika inhottava tunne.

Juuu, 'kannattaa' kokeilla. Jos ei satu onnistumaan, odotat loppuelämäsi kuolemaasi hiljalleen paleltumakohdista mädäntyen - ihan elävänä.

Kyllä siinä menee aikaa, että ensin "kylmettyy" eli joutuu palelemaan tosissaan tunteja (riippuu tietysti onko esim. -5 vai -30 asteessa). Nopeamminhan tuo kävisi jääkylmässä vedessä. Ja jos kantti kestää, eikä lähde pelastautumaan ja etsimään suojaa, niin kyllähän hypotermiakuolema on mahdollinen. Jos joku kuitenkin kerkeää huomaamaan sinut vielä ajoissa niin, että olet hengissä, mutta kärsit jo hypotermiasta, sulta voi paleltua sormia tai varpaita niin pahasti, ettei ne enää tule käyttökelpoisiksi, vaikka henki säilyisikin.

Aika kiire tulee tämän kevään osalta palelluttaa itsensä, kun Lapissakaan ei enää kovin kummoisia yöpakkasia ole.

Ei pitäisi vastata, mutta pakko pakottaa... Hypotermiaa itsekin harkinneena menin jokin vuosi sitten uimahallin kylmävesialtaaseen kokeilemaan. Tarkoitus ei ollut toki kuolla siellä, mutta insinöörinä halusin tehdä kokeen ennen oikeaa yritystä. Neljä asteisessa vedessä lilluin noin 6-7 minuuttia. En ollut lähelläkään hypotermiaa, saatika kuolemaa. En tärissyt vielä. Mutta kipu iholla alkoi olla helvetillinen, joten oli pakko kömpiä pois. En suosittele. Elämä koskee vähemmän.

Suosittelen huumeita/alkoholia itsemurhaa auttamaan.Yksi toimiva keino on ottaa subua/bentsoja pistää auton pakoputkeen putki ja naamari ja pistää käyntiin,putoat kepeästi kuolemaan.

Ehkä varmin tapa kuolla mitä tulee mieleeni on mennä junaradalle makaamaan poikittain niin että asetat pääsi tai niskan/kaulan radan toisella puolella olevan metalliraiteen(pitkä pituus suunnassa oleva metalli raide) päälle. Sitten toisen puolesi asetat radalle niin että vatsasi tai vyötärösi menevät toisen raiteen(pitkä metalliraide) päältä. Jalkojesi tulisi jäädä junaradan ulkopuolelle. Näin junan pyörät leikkaavat sinulta pään, kehon, jalat toisistaan irti. Toki riittää pelkästään sekin että asetat vain niskasi/kaulasi jommalle kummalle junaradan metalliraiteelle, muun kehosi jäädessä radan ulkopuolelle. Tällöin juna leikkaa pääsi irti sinun muusta ruumiista.

Junan pyörät pyörivät niiden kahden junaradalla olevien pitkien metalliraiteiden kohdalta. eikä niiden useiden poikittaisten ja lyhyiden pätkien/lautojen kohdalta. Junan pyörät toimivat kuin pyörivät sirkkelin terät ihmisiä ja eläimiä kohtaan.

Paras aika on yöaika. Paras ajoitus on kun pääset junaradalle makaamaan niin junan etäisyys sinuun on enintään muutama sata metriä tai jäljellä on vain muutamia sekuntteja ennen kuin juna menee ohi. Täydestä vauhdista pysähtyäkseen pitkä juna tarvitsee yleensä noin kilometrin. Mitä vähemmän junan kuljettajalle jää aikaa reagoida tilanteeseen, sen parempi koska hyvin ajoitetussa itsarissa junan kuljettaja ei ehdi jarruttamaan junaa ajoissa.

Jos itsarikandinaatti aikoo mennä paljonkin etuajassa odottamaan junaa, niin silloin ei mennä junaradan vierelle odottelemaan etuajassa. Vaan silloin itsarikandinaatti menee odottamaan lähimmän kiven tai puun taakse koska junan kuljettaja ei saa nähdä itsarikandinaattia jo kaukaa, muuten junan kuljettajalle voi jäädä aikaa reagoimaan ajoissa.

Toimiva arkkumallin pakastin on hyvä ja toimii varmasti .

Tietääkö joku kauanko pitää olla ulkona vähissä vaatteissa(housut ja paita) että jäätyy kuoliaaksi?

Isäni kotipuolessa maaseudulla oli 1970-luvulla ollut pieni maatalo, jonka isä oli ankara kasvattaja. Hänen poikansa oli vielä alaikäisenä ottanut salaa viinaa kavereiden kanssa. Tuli myöhään illalla kotiin ja ankara isänsä suuttui ja ajoi humalaisen poikansa ulos talosta. Oli kova talvinen pakkasilta. Poika oli mennyt kännissä nukkumaan lähistölle latoon. Sieltä hän löytyi seuraavana päivänä kuoliaaksi palaltuneena. Isänsä järkyttyi niin paljon että sekosi järkytyksestään ja oli myöhemmin hiljaisena sanonut että antaisi mitä tahansa jos saisi poikansa vielä elossa takaisin.

Vielä parempaa on, että muistat että "Herra on Jumalasi, ei sinulta mitään puutu."

Samoin itse harkitsen itsemurhaa että millä tavalla pakko tehdä tulevien viikkojen aikana.

En tavallisesti lue, enkä kommentoi keskustelupalstoja. Nyt haluan kuitenkin selventää ja hieman myös kertoa omasta tilanteestani. Olen ollut masentunut ja ahdistunut parisenkymmentä vuotta. Olen sinnitellyt päivästä toiseen, vuodesta toiseen, koska en haluaisi aiheuttaa kärsimystä läheisilleni. Minä kärsin, jotta heidän ei tarvitse kärsiä. Mietin kuolemaa usein. Tapoja, jolla voisin sen tehdä. Että tämä kärsimys vihdoinkin loppuisi. Joku mainitsi itsarikandidaatit. Kyse ei ole siitä, että me suunnittelemme ja puhumme itsemurhasta huomiota hakien. Suurin osa ihmisistä - terveistä ja sairaista - pelkää kuolemaa ainakin jollakin tasolla. Eikä masennus vie kuolemanpelkoa pois. Ei sitten millään tavalla. Minä pelkään kuolemaa, olen pelännyt pienestä saakka. Masentunut, joka lopulta päättää täältä lähteä, on todennäköisesti yhtä peloissaan kuoleman edessä, kuin kuka tahansa muu, joka sen kohtaa. Omalla kohdallani kyse on nyt siitä, näin kauan sairastettuani, että voittaako kuolemanpelko elämänpelon. Elämänpelko lienee väärä sana, en pelkää elämää, en vain jaksa enää elää. Kuolemanpelko ja "elämänpelko" ovat nyt vaa'assa samalla tasolla.

Loppuun haluan vielä sanoa, että jos olet vasta sairastunut masennukseen, älä tee hätäistä päätöstä. Toivoa on. Sinnittele. Elämällä voi olla vielä paljon tarjottavaa sinulle. Näihin kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon. Todella paljon. Paljon voi mahtua vielä myös sinun elämääsi. Joten yritä jaksaa eteenpäin. Itse olen väsynyt sinnittelemään enää enempää, kaksikymmentä vuotta riittää minulle.

Miksi tälläisiä kieårjoituksia yleensä tehdään.
Mene lääkäriin vaivoistasi ja ota vastuu elämästäsi , se kun jankutat netissä itsemurhasta .et sis ajattele että palstalla voi olla ihmisiä jotka voivat huonosti ja voivat entistäkin huonommin. Lukiessaan noita iän ikuisia itsemurha juttuja.
Tietoon vaan että moni ihminen voi huonosti ja terveyspalstan tulisi olla palsta jossa tuetaan toisiaan eikä suunnitella mitään itsemurhia.
Silloin kun jaksaa kirjoitella tuollaisia niin jaksaa myös ottaa kiinni elämästään ja ongelmistaan mitä on .

Oli ittellänikin lähellä aikoinaan kun humalassa is tahdin hankeen ja aloinnkäärimään sätkää yli -30c pakkasessa. Olin alkanut riisumaan vaatteita. Yhtäkkiä heräsin poliisi autossa ja olivat tuoneet kotiin. Eräs mies saman yönä oli jäätynyt kotipihalleen kun taxi oli portille jättänyt.

Se taitaa olla helpoimmin tehty pienessä sievässä. Onhan noita paleltuma kuolemia ollut ja itselläkin oli aikoinaan lähellä, eikä tuntunut miltään vaikka aloin riisua vaatteita.