Oon alkanu miettimään, kun tulen kohta täysi-ikäseksi, että oisko vaan parempi oikoa hampaita yksityisellä ihan kunnollisiksi, vaikka se maksaakin ihan hirveesti. Mun hampaat tietyiltä osin meni huonommaksikin julkisella puolella, tietyiltä osin oon tyytyväisempi kuin alussa ja tää lopputulos on niin ristiriitainen, etten voi olla suorastaan vihaamatta hampaitani ja ärsyyntymättä niistä aina, kun vaan mietinkin sitä oikomisprosessia, joka tehtiin tavallaan turhaan.
Mulla siis ryhdyttiin oikomaan, kun todettiin, ettei yks maitokulmahammas oo vaihtumassa luonnollisesti ollenkaan pysyväksi. Pysyvä hammas sen sijaan oli röntgenin perusteella poikittain kahden jo puhjenneen hampaan yläpuolella painaen toista vinoon. Mua ei sillon tä yks vino hammas ja yks suuhun jäävä maitohammas mitenkään haitannu, mutta hammaslääkärit oli ehottomasti sitä mieltä, että pysyvä hammas on vedettävä esille.
Oikomiset aloitettiin siis 14-vuotiaana. Ensimmäinen operaatio oli joku minikokoinen leikkaus, jossa sain puhkeamattomaan hampaaseeni ketjun ja kahteen poskihampaaseen rautaiset "kehikot", että noi hampaat vetäis tän paikallensa. Huomasin kuitenkin, että leikkauksen yhteydessä tää operaation tehnyt hammaslääkäri oli hionut mun oikeanpuoleiset ylähampaat aivan littaniksi. Ihmeissäni sanoin siitä mun hoitavalle hammaslääkärille (eri tyyppi), joka koko ajan kielsi moista ees tapahtuneen, kunnes kerran siltä "lipsahti" jotain, että no näköjään näitä hampaita onkin hiottu, ku ne on tällaiset. Sen jälkeen hän aina kielsi taas samaan malliin, että mitään on tapahtunukaan ja kieltäytyi paikkaamasta noita hampaita entisen laisiksi.
Mun kulmahammas tuli onneksi lopulta esille, mutta huomasin heti, että se oli vedetty kovin ylös ja ienraja alkoi sen yläpuolelta liioittelematta jostakin nenän korkeudelta. Lisäks ien oli koko ajan aivan älyttömän kipeä ja en uskaltanu harjatakaan uutta hammastani lainkaan pariin ensimmäiseen kuukauteen. Hammaslääkäri sitten lupas koittaa saada ienrajaa vähän alemmaksi mutta vetikin mun hampaani pidemmäksi kuin toisen kulmahampaan, niin että se alkoi sojottaa huomattavasti mun suusta. Ja tää toi esille sellaisen ongelman, että nyt jopa mun hammas itsessän oli kipeä ienrajan kohdalta harjatessa. Aina kun kosken siihen harjalla normaalisti tai laitan siihen kynnen, voin tuntea inhottavan vihlaisun.
Tässä vaiheessa hammasrivistön vinouteen, (eli ylä- ja ala-hampaiden keskikohdat ei menny yksiin ihan) kiinnitettiin huomiota. Hammaslääkärit ehdotti yhden ylähampaan poistoa, vaikka musta oli päivän selvää, että alahammasrivi on ikään kuin musta katottuna "kallistunu vasemmalle", tätä mieltä oli myös tosi moni muu ihminen ja mulle jäi tosi kummallisesti koko asiasta sellaine tunruma, ettei noi ois halunnu ees koskea mun alahampaisiin, vaan väittivät ylähampaitten olevan "vinossa", vähän niin kuin se hiomisjuttukin. Toisaalta tää voi olla vaan puhdasta sattumaa ja mun perusluonne on vähän epäilevä :D
No mut sitä yhtä hammasta ei revitty ja sain vaan ylähampaisiini raudat laittamaan ton yhen mun kulmahampaan vinosi työntämän hampaan suoraksi. Siitä seuras sitten, että ylähampaitten koko rivistö kallistui eteenpäin aivan hirveästi ja tänä päivänäkään mulla ei mahdu enää suu kiinni, vaan jää pieni rako ja ylähampaat tulee alahuulen päälle ja vähän sen yli, kun puren hampaat yhteen. Kysyin, voiko mun purennalle tehä jotain, kun se tuli tollaseks, mut hammaslääkärit ei halunnu enää tehä mitään lisäoikomisia rautojen jälkeen "koska en atanu repii sitä yhtä hammasta sillon". Ne vaan kysyivät, haluanko alahampaisiin raudat ja kieltäydyin, koska perfektionistisena luonteena en olis voinu sietää sellasta, et vaan ylähampaat ois huonot.
Tän jälkeen kuitenkin hammaslääkärit alkoikin puhua mun purennan oikomisesta, vaik ne ensin väitti tasan tarkkaan, ettei ne aio sitä oikoa. No nytkös mua ärsytti moinen mielipiteen vaihtuminen, mutta mulle sitten teetettiin yöraudat ja kiinteet raudat otettiin pois. Yöraudoista ei kuitenkaan ollu mitään hyötyä mulle koko niitten käytön aikana ja ihmettelinkin, kun jossain luki, et näitä aktivaattoreita pidetään kasvuikäsillä ja mul oli pituuskasvu loppunu pari vuotta sitten, että miksi mä sain tällaiset. No mut oikominen jätettiin sit tähän ja nyt mul on ulostyöntyvät etuhampaat ja tosi kipeä kulmahammas ja ien sen yläpuolelta.
Ärsyttää, suututtaa, turhauttaa. Haluaisin nyt vaan tän oikomisen päätökseen, tai se kaikki kipu ja epämukavuus, jota noissa oikomisissa koin, oli aivan turhaa, jos lopputulos kuitenkin on huono. Millaisia kokemusia teillä on yksityisellä oikomisesta?
Mulla siis ryhdyttiin oikomaan, kun todettiin, ettei yks maitokulmahammas oo vaihtumassa luonnollisesti ollenkaan pysyväksi. Pysyvä hammas sen sijaan oli röntgenin perusteella poikittain kahden jo puhjenneen hampaan yläpuolella painaen toista vinoon. Mua ei sillon tä yks vino hammas ja yks suuhun jäävä maitohammas mitenkään haitannu, mutta hammaslääkärit oli ehottomasti sitä mieltä, että pysyvä hammas on vedettävä esille.
Oikomiset aloitettiin siis 14-vuotiaana. Ensimmäinen operaatio oli joku minikokoinen leikkaus, jossa sain puhkeamattomaan hampaaseeni ketjun ja kahteen poskihampaaseen rautaiset "kehikot", että noi hampaat vetäis tän paikallensa. Huomasin kuitenkin, että leikkauksen yhteydessä tää operaation tehnyt hammaslääkäri oli hionut mun oikeanpuoleiset ylähampaat aivan littaniksi. Ihmeissäni sanoin siitä mun hoitavalle hammaslääkärille (eri tyyppi), joka koko ajan kielsi moista ees tapahtuneen, kunnes kerran siltä "lipsahti" jotain, että no näköjään näitä hampaita onkin hiottu, ku ne on tällaiset. Sen jälkeen hän aina kielsi taas samaan malliin, että mitään on tapahtunukaan ja kieltäytyi paikkaamasta noita hampaita entisen laisiksi.
Mun kulmahammas tuli onneksi lopulta esille, mutta huomasin heti, että se oli vedetty kovin ylös ja ienraja alkoi sen yläpuolelta liioittelematta jostakin nenän korkeudelta. Lisäks ien oli koko ajan aivan älyttömän kipeä ja en uskaltanu harjatakaan uutta hammastani lainkaan pariin ensimmäiseen kuukauteen. Hammaslääkäri sitten lupas koittaa saada ienrajaa vähän alemmaksi mutta vetikin mun hampaani pidemmäksi kuin toisen kulmahampaan, niin että se alkoi sojottaa huomattavasti mun suusta. Ja tää toi esille sellaisen ongelman, että nyt jopa mun hammas itsessän oli kipeä ienrajan kohdalta harjatessa. Aina kun kosken siihen harjalla normaalisti tai laitan siihen kynnen, voin tuntea inhottavan vihlaisun.
Tässä vaiheessa hammasrivistön vinouteen, (eli ylä- ja ala-hampaiden keskikohdat ei menny yksiin ihan) kiinnitettiin huomiota. Hammaslääkärit ehdotti yhden ylähampaan poistoa, vaikka musta oli päivän selvää, että alahammasrivi on ikään kuin musta katottuna "kallistunu vasemmalle", tätä mieltä oli myös tosi moni muu ihminen ja mulle jäi tosi kummallisesti koko asiasta sellaine tunruma, ettei noi ois halunnu ees koskea mun alahampaisiin, vaan väittivät ylähampaitten olevan "vinossa", vähän niin kuin se hiomisjuttukin. Toisaalta tää voi olla vaan puhdasta sattumaa ja mun perusluonne on vähän epäilevä :D
No mut sitä yhtä hammasta ei revitty ja sain vaan ylähampaisiini raudat laittamaan ton yhen mun kulmahampaan vinosi työntämän hampaan suoraksi. Siitä seuras sitten, että ylähampaitten koko rivistö kallistui eteenpäin aivan hirveästi ja tänä päivänäkään mulla ei mahdu enää suu kiinni, vaan jää pieni rako ja ylähampaat tulee alahuulen päälle ja vähän sen yli, kun puren hampaat yhteen. Kysyin, voiko mun purennalle tehä jotain, kun se tuli tollaseks, mut hammaslääkärit ei halunnu enää tehä mitään lisäoikomisia rautojen jälkeen "koska en atanu repii sitä yhtä hammasta sillon". Ne vaan kysyivät, haluanko alahampaisiin raudat ja kieltäydyin, koska perfektionistisena luonteena en olis voinu sietää sellasta, et vaan ylähampaat ois huonot.
Tän jälkeen kuitenkin hammaslääkärit alkoikin puhua mun purennan oikomisesta, vaik ne ensin väitti tasan tarkkaan, ettei ne aio sitä oikoa. No nytkös mua ärsytti moinen mielipiteen vaihtuminen, mutta mulle sitten teetettiin yöraudat ja kiinteet raudat otettiin pois. Yöraudoista ei kuitenkaan ollu mitään hyötyä mulle koko niitten käytön aikana ja ihmettelinkin, kun jossain luki, et näitä aktivaattoreita pidetään kasvuikäsillä ja mul oli pituuskasvu loppunu pari vuotta sitten, että miksi mä sain tällaiset. No mut oikominen jätettiin sit tähän ja nyt mul on ulostyöntyvät etuhampaat ja tosi kipeä kulmahammas ja ien sen yläpuolelta.
Ärsyttää, suututtaa, turhauttaa. Haluaisin nyt vaan tän oikomisen päätökseen, tai se kaikki kipu ja epämukavuus, jota noissa oikomisissa koin, oli aivan turhaa, jos lopputulos kuitenkin on huono. Millaisia kokemusia teillä on yksityisellä oikomisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanoen; Rahalla saa. Julkisella homma on liukuhihnameininkiä. Yksityisellä puolella voit valita rauhassa parhaimman paikan ja oikojan, etkä ole siihenkään "sitoutunut" jos mieli muuttuu. Palvelu on myös mukavampaa.
Ja riippuen toki toimenpiteistä, niin ei ne summatkaan nyt välttämättä päätä huimaa.
Kannattaa mennä yksityiselle